Lue keskustelun säännöt.
Koukussa leikkimiseen
06.09.2016 |
Mä oon 20-vuotias tyttö, yleisesti ottaen ihan normaali mutta nyt mulle on tullut erikoinen ongelma. Eli pengottiin tuossa kesällä mun kaverin kanssa vanhoja tavaroita, ja löydettiin paljon ikiaikaisia pokemon-leluja. Käytiin sit vähän läpällä leikkimään niillä, mutta se olikin tosi rentouttavaa ja aikaa hurahti pari tuntia. Jäätiin ihan koukkuun siihen, ja nyt ollaan leikitty pari kertaa viikossa. Ollaan puhuttu että pitäis lopettaa mutta ei pystytä kun mikään ei auta stressiin yhtä tehokkaasti. Nyt ootan melkein joka päivä että pääsis taas leikkimään ja oon alkanu katella kauppojen leluosastoilta leluja mitä haluisin ostaa. Tää on ihan kauheeta, ku oon aina pitänyt itseäni normaalina eikä mulla oo ikinä ollu mitään isompia mt-ongelmia. Pelottaa että kohta peuhataan jo kaverin kanssa lattialla tutit suussa. Ahdistaa kovasti. Onko kenelläkään mitään samantyylisiä kokemuksia tai neuvoja mitä pitäis tehdä. Toivoisin asiallisia vastauksia kiitos.
Kommentit (422)
Minä leikin Barbien kokoisilla muotinukeilla, ja olen tehnyt sitä häpeilemättä nyt kymmenen vuotta, kun parikymppisenä "löysin" nuket uudestaan. Tunnen monia muitakin nukeilla leikkiviä ja niitä keräileviä aikuisia. Aikuisten leikit poikkeaa lasten leikeistä sillä tavalla, että niihin liittyy lelujen asettelua ja kuvaamista ja kuvien julkaisua netissä sen sijaan, että viedään ne ulos jonnekin hiekkakasaan ja jätetään hujan hajan. Tämä kyllä kehittää mielikuvitusta, kun moni tekee samalla tarinaa niille hahmoillensa, kuten itsekin teen. Tätä on vaikea selittää ulkopuolisille, mutta netissä on paljon harrastusfoorumeita, joissa on muita saman henkisiä, jotka kyllä ymmärtävät ilman selittelyäkin. Olen nyt tehnyt samaa jatkotarinaa nukeillani viiden vuoden ajan, ja kirjoitan sen pohjalta myös kirjaa. Tähän harrastukseen kuuluu samalla myös dioraamojen rakentaminen lavasteiksi ja esim. ruokien tekeminen Fimo-massasta. Lisäksi kustomoin niitä nukkeja maalaamalla ja vaihtamalla hiuksia. Joten ei ole kyse pelkästään nukkejen pukemisesta kuvia varten, mikä olisi ok sekin.
Ihan turha sitä mielikuvitusta on heittää romukoppaan 18-vuotiaana siksi kun joku toinen niin odottaa. ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä vois ottaa mallia kaikki jotka örveltää joka ilta tuhannen päissään opiskelijabileissä
No tietäisitpä kuinka paljon haluan barbeja ja niille kodin.
Etsi itsellesi töitä lapsenvahtina niin saat leikkiä tuntematta itseäsi oudoksi.
Isoisäni oli nimismies. Heidän luokseen kokoontui usein paikallista "seurapiiriä": apteekkari rouvineen, rovasti rouvineen yms ja sitten ne aikuiset siinä myös leikkivät niitä seuraleikkejä toisinaan kahvittelun lomassa.
Tämä vuosina 1920-1944 ja ehkä vähän sen jälkeenkin vielä.
Radio ja etenkin televisio poisti kaikkialta nämä "seurapiiritapaamiset"
Ei heti, mutta ohjelmien laajentuessa pikku hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä leikin Barbien kokoisilla muotinukeilla, ja olen tehnyt sitä häpeilemättä nyt kymmenen vuotta, kun parikymppisenä "löysin" nuket uudestaan. Tunnen monia muitakin nukeilla leikkiviä ja niitä keräileviä aikuisia. Aikuisten leikit poikkeaa lasten leikeistä sillä tavalla, että niihin liittyy lelujen asettelua ja kuvaamista ja kuvien julkaisua netissä sen sijaan, että viedään ne ulos jonnekin hiekkakasaan ja jätetään hujan hajan. Tämä kyllä kehittää mielikuvitusta, kun moni tekee samalla tarinaa niille hahmoillensa, kuten itsekin teen. Tätä on vaikea selittää ulkopuolisille, mutta netissä on paljon harrastusfoorumeita, joissa on muita saman henkisiä, jotka kyllä ymmärtävät ilman selittelyäkin. Olen nyt tehnyt samaa jatkotarinaa nukeillani viiden vuoden ajan, ja kirjoitan sen pohjalta myös kirjaa. Tähän harrastukseen kuuluu samalla myös dioraamojen rakentaminen lavasteiksi ja esim. ruokien tekeminen Fimo-massasta. Lisäksi kustomoin niitä nukkeja maalaamalla ja vaihtamalla hiuksia. Joten ei ole kyse pelkästään nukkejen pukemisesta kuvia varten, mikä olisi ok sekin.
Ihan turha sitä mielikuvitusta on heittää romukoppaan 18-vuotiaana siksi kun joku toinen niin odottaa. ;-)
Okei, vähän siistiä :) ties vaikka tulis itekii joskus liityttyy johonki foorumille. Kyllä meilläki se leikkiminen eroaa lapsuudenleikeistä sillai että leikitään sellasia kunnon tarinoita. Mä en oo ikinä välittäny nukeista, mutta sama kait se on että leikkiikö näitä nukeilla vai pokemoneilla x) kiva kuulla et on olemassa samanhenkisiä ihmisiä, ehkä mä en ookaa iha nii outo ku luulin.
-ap
Leikkiminen on hyödyllistä aikuisellekin. Kuten ap:kin tässä todistaa, sillä on hyvä purkaa stressiä.
Moni leikkii erilaisten pelien avulla aikuisenakin: lautapelit, tietokonepelit, pelikonsolipelit... sama tarkoitus näiden pelaamisessa on kuin leikkimisessä, eli mielikuvituksen käyttö ja rentoutuminen. Jos sitä tekee ystävien kanssa on mukana myös sosiaalinen puoli, eli koko homma on reilusti positiivisen puolella!
Järkevä annos eskapismia silloin tällöin on hyvä asia ja auttaa jaksamaan paremmin. Kannattaa ihan vain unohtaa se, mitä joku muu ajattelee ja leikkiä menemään sydämensä kyllyydestä! Maailma olisi parempi paikka, jos kaikki aikuisetkin leikkisivät.
Avainsana tietysti kohtuus, niin kuin kaikessa muussakin.
T. Pelaileva mieshenkilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etsi itsellesi töitä lapsenvahtina niin saat leikkiä tuntematta itseäsi oudoksi.
Tämä. Jos sulla on yhtään sosiaalisia taitoja ja auktoriteettiä nii oisit luultavasti hyvä lapsenvahti, kun osaat katsoa maailmaa lapsen silmin.
Tää on varmaan yksi syy miksi suomi on syvällä suossa. aikuiset pelaa netissä ja leikkii monstereilla kun pitäisi painaa täysillä duunia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää on varmaan yksi syy miksi suomi on syvällä suossa. aikuiset pelaa netissä ja leikkii monstereilla kun pitäisi painaa täysillä duunia!
Ja sä kuvittelet että Suomi nousee sillä että ihmisillä on elämässä vaan työtä eikä yhtään rentoutumista? Ei kyllä nouse. Mä jaksoin ainaki paremmin semirankassa kesäduunissa ku leikin välillä pokemoneilla, luin kirjoja ja söin jätskiä.
-ap
Siis ihan mahtavaa, anna mennä vaan! Lapsuuden ilo leikeistä on vaan jotain niin mahtavaa, mutta useimmilla meillä jo takanapäin. Älä anna kahta ajatusta sille, missä iässä "saa" leikkiä ja ei! Leikkisyydessä on suurta neroutta, joten etsi mieluummin keinoja joilla voit kasvattaa leikkiaikaasi myös vaikka arkisiin askareisiin - tehdä ihan kaiken leikkien. Respect, sister!!! ❤
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis ihan mahtavaa, anna mennä vaan! Lapsuuden ilo leikeistä on vaan jotain niin mahtavaa, mutta useimmilla meillä jo takanapäin. Älä anna kahta ajatusta sille, missä iässä "saa" leikkiä ja ei! Leikkisyydessä on suurta neroutta, joten etsi mieluummin keinoja joilla voit kasvattaa leikkiaikaasi myös vaikka arkisiin askareisiin - tehdä ihan kaiken leikkien. Respect, sister!!! ❤
Voi kiitos :)
-ap
No en nyt olisi yhtään huolissani. sinänsä leikkimisen voisi ajatella lisäävän mielikuvitusta ja muutenkin tekevän hyvää aivoille. Pari kertaa viikossa nyt ei tosiaan ole paha juttu ollenkaan! ja tästä ei jää mitään fyysisiäkään ongelmia, moni lieventää stressiä nimittäin päihteillä. Leikkiminen on turhan aliarvostettua muutenkin lastenkin kohdalla. On maita, joissa lapset eivät leiki juuri ollenkaan vaan aikataulu on täynnä koulua ja harrastuksia jo 3 vuotiaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikana, jolloin lapset luopuvat lapsuudestaan ihan liian aikaisin, tällaiset avaukset piristävät kummasti. Leiki siis tyttö aina kun leikittää.
Tämä sarjakuva kuvaa hyvin tilannetta :)
Ompas kiva kuulla, että palstalaiset suhtautuvat näin positiivisesti leikkimiseen ja hassutteluun <: Ehkä meillä on sittenkin vielä toivoa. Mä osaan vähän samaistua aloittajaan, taannun aina mystisesti kun menen käymään lapsuudenkodissani. hypistelen aina iltaisin vanhoja leluja sekä kortteja ja ihana nostalgia valtaa mielen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on varmaan yksi syy miksi suomi on syvällä suossa. aikuiset pelaa netissä ja leikkii monstereilla kun pitäisi painaa täysillä duunia!
Ja sä kuvittelet että Suomi nousee sillä että ihmisillä on elämässä vaan työtä eikä yhtään rentoutumista? Ei kyllä nouse. Mä jaksoin ainaki paremmin semirankassa kesäduunissa ku leikin välillä pokemoneilla, luin kirjoja ja söin jätskiä.
-ap
Osasit kuitenkin ihan ite syödä jäätelöä? Vai syöttikö äiti 20v pikkuvauvaa?
Kyllä jotain voikin tuntemattoman ihmisen leikit vituttaa :D Propsit ap:lle, varmasti on rentouttavaa ja paljon kehittävämpää kuin codin pelaaminen, mihin kulutan omat iltani. Tavallaan aika söpöäkin
Itse ahdistun arjessa vähän väliä pitkittyneen masennukseni takia. Kaivoin pari päivää sitten kaapin perältä legoni ja rupesin kyhäilemään niistä rakennuksia ja eläimiä. Se rentouttaa, ja ahdistuskin hellittää!
N21
Vierailija kirjoitti:
Itse ahdistun arjessa vähän väliä pitkittyneen masennukseni takia. Kaivoin pari päivää sitten kaapin perältä legoni ja rupesin kyhäilemään niistä rakennuksia ja eläimiä. Se rentouttaa, ja ahdistuskin hellittää!
N21
Hienoa että olet löytänyt legot :) siinä varmaan aika kuluukin helposti ja murheet unohtuvat kun pitää keskittyä ja saa käyttää luovuutta. mullakin on jossain vanhoja legoja, pitää kaivaa esiin jos joskus kyllästytään pokemoneihin x)
-ap
Awww :3 Itse leikin vielä yläasteikäisenä, ja olen kyllä kateellinen sulle jos pystyt vieläkin eläytymään noihin niinkuin silloin. Varmasti ihan loistava tapa purkaa stressiä, ei sun tarvitse hävetä yhtään.
N24