Kummallisen ahne adoptiotytär tuolla hyväntekeväisyyteen lahjoittaneella. Linkki
Eli eiks tämä ole se sama mies, joka ensin ajatteli myydä omaisuutensa, jotta saisi vanhuudenpäivikseen turvaa. Sitten kohtasi epäoikeudenmukaisuutta ja rahanahneutta ja lahjoitti kaikki rahat köyhille perheille.
Kommentit (49)
Niinpä. Eikö isällä ole oikeus tehdä rahoillaan mitä haluaa, vaix polttais saunan pesässä.
Kyseessähän oli tässä se, että tytär oli perinyt edesmenneeltä äidiltään jo aiemmin osan metsästä jonka isä sittä hakkautti ja otti kaikki siitä saadut rahat itselleen. Koko summa ei siis ollut isän omaa rahaa, vaan tyttären. Saattaisi sinuakin ketuttaa, jos sinulta varastettaisiin satojen tuhansien arvoista omaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Eikö isällä ole oikeus tehdä rahoillaan mitä haluaa, vaix polttais saunan pesässä.
Omalla varallisuudellaan saa tehdä mitä haluaa. Varallisuutta, josta puolet on sinun ja toinen puolikas jonkun toisen ei voi tehdä niin että realisoit koko roskan toisen osuutta myöten ja piilottelet siitä saatuja rahoja.
Mutta se metsä saattoi olla alun perin sen muehen omaisuutta, mutta perinnönjaossa omaisuudet tasattiin. En kylläkään tiedä tarkemmin.
Minusta adoptiotytär oli ahne. Olisi odottanut vuoroaan.
Tai voi olla, että adoptiotytär oli ruvennut esim niin ilkeäksi, ettei mies halunnnut antaa sille mitään.
Adoptiotyttären geeneistä ei koskaan tiedä. Sattumanvaraista, millainen on luonteeltaan.
Kamala adoptiotytär. Käy oikeustaistelua lähes 100-vuotiaan ottoisänsä kanssa.
Ei tainnu miehelle tulla mitään iloa siitä että aikoinaan adoptoi jonkun köyhän lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Mutta se metsä saattoi olla alun perin sen muehen omaisuutta, mutta perinnönjaossa omaisuudet tasattiin. En kylläkään tiedä tarkemmin.
Minusta adoptiotytär oli ahne. Olisi odottanut vuoroaan.
Tai voi olla, että adoptiotytär oli ruvennut esim niin ilkeäksi, ettei mies halunnnut antaa sille mitään.
Vaikka metsä olisi alun perin ollut pelkästään isän, niin jos avioliiton myötä siitä puolet on kuulunut puolisolle niin on ihan turha itkeä. Tämä olisi ollut vältettävissä avioehdolla. Jos sitä ei tehty niin toimitaan lain kirjaimen mukaan, eli tytär on perinyt adoptioäitinsä osuuden metsästä ja sillä hyvä. Ei se ole mitään ahneutta, eikä tyttären mitään vuoroa tuossa ole pitänyt odotella. Hän on omistanut osansa metsästä siitä asti kun sen täysin laillisesti äidiltään peri, eikä isällä ole oikeutta tätä perintöä tyttäreltä riistää vaikka välit olisivat kuinka tulehtuneet. Oman osuutensa kanssa isä olisi saanut menetellä kuten parhaaksi näkee mutta tyttären jo perimää ei voi ottaa takaisin.
Minusta perinnön jättämisen pitäisi olla vapaaehtoista. Tämä etenkin adoptiosuhteissa.
Eikö kukaan kiinnitä huomiota siihen, että mies on tehnyt ylihakkuut ja rahasta osa on rikoshyötyä. Jos tähän vielä lisätään se, että osa on tyttären perimää omaisuutta niin ei voi kyllä mitenkään olla tuon miehen puolella. Eikä tuolta mieheltä saisi ottaa vastaan rahaa kukaan köyhä. Se raha ei ole puhdasta.
Vierailija kirjoitti:
Minusta perinnön jättämisen pitäisi olla vapaaehtoista. Tämä etenkin adoptiosuhteissa.
Ensinnäkin, adoption koko juju on siinä, että lapsi on sen jälkeen täysin tasavertaisessa asemassa kuin biologinen lapsi, ja piste. Toisekseen et voi tietää, etteikö tyttärellä olisi ollut hyvinkin lämpimät välit äitiinsä jonka peri. Ja noh, oli tai ei, tytär oli silti perinyt täysin lain kirjaimen mukaisesti osuutensa eikä isällä ole mitään oikeutta tätä perintöä tyttäreltään enää ottaa pois. Isällä edelleenkin on ollut kaikki maailman oikeus oman omaisuutensa suhteen, mutta ei todellakaan oikeutta omaisuuteen joka on jo tyttären.
Vierailija kirjoitti:
Adoptiotyttären geeneistä ei koskaan tiedä. Sattumanvaraista, millainen on luonteeltaan.
Ei niistä omankaan lapsen geeneistä kuule varmaksi voi tietää, että millainen psykopaatti sieltä syntyi.
Koko jutussa on täysin turhaa mainita että kyse on adoptiotyttärestä. Tytär olisi riittänyt.
Kyseessä on naisen omaisuutta, jota mies hukkasi, ei myöhempää perintörahaa. Miten tämä on niin vaikea asia ymmärtää joillekin?
Rahanahneet lompakkoloiset käy kierroksilla. Yllätys.
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on naisen omaisuutta, jota mies hukkasi, ei myöhempää perintörahaa. Miten tämä on niin vaikea asia ymmärtää joillekin?
Nimenomaan. Olisi kiva tietää, kuinka moni vastaavassa tilanteessa (joku hakkaa omistamasi metsän matalaksi, realisoi siitä satoja tuhansia käteiseksi, lahjoittelee ja piilottelee oman mielensä mukaan) jättäisi asian sikseen. Millä hiton logiikalla on ahneutta, jos ei halua omaa omaisuuttaan varastettavan?!
Edelleenkin, kyse on ollut huomattavista summista TYTTÄREN varallisuutta. Tytär itsekin on seitsekymppinen, hänelläkin todennäköisesti on lapsia tai lapsenlapsia joille metsäosuus olisi aikoinaan periytynyt.
Vierailija kirjoitti:
Rahanahneet lompakkoloiset käy kierroksilla. Yllätys.
Millä tavalla kyse on lompakkoloisimisesta?
Vierailija kirjoitti:
Rahanahneet lompakkoloiset käy kierroksilla. Yllätys.
Joo, jos olis poika niin asiahan olisi täysin toinen, eikö niin?
Adoptioäitinä surettaa jotkut kommentit. Toivottavasti tyttäreni silmille ei koskaan syydetä tällaista sontaa. Adoptio ei ole mitään lemmikin ottamista, vaan lapsesta tulee uusien vanhempiensa perheenjäsen täysillä oikeuksilla ja peruuttamattomasti. Sitä en tiedä mitä tässä perheessä tapahtui mutta ei toisen jo saamaa perintöä voi myydä ja piilottaa. Se on rikos vaikka tekijä miten olisi mukava hyväntekijä vieraille ihmisille.
Aika outoa ajatella, että monesta on OK, että vanhempi myy aikuisen lapsensa omaisuutta.
Saako anoppi myydä kotinne ja ottaa rahat, koska hänen mielestään olette ikäviä?
Valitettavasti tulee mieleen, että adoptiolapsi ei tunnu samalta kuin biologisesti oma lapsi.