Lue keskustelun säännöt.
Ensitreffit alttarilla OFFICIAL
05.09.2016 |
Huomenna se alkaa! Miten me pärjätään ilman Maaretia? Onko taas säpinää ukkomiehen ja kamera crew'n välillä? Kuka on paksuna heti häitten jälkeen? Millaisia pariskuntia veikkaatte tällä kertaa olevan mukana, joko saataisiin vähän "iäkkäämpi" pari mukaan?
En malta odottaa!
Kommentit (8622)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei. Olen itse 45-vuotias mies ja en kyllä ymmärrä Mikon ja Heidin touhuja. Pari on vasta ollut yhdessä viikkoja ja nyt jo riidellään tuolla tavalla. Heidin mukaan Mikon harrastukset haittaavat suhdetta.
Miten idiootti ihminen oikein on? Puhun siis Mikosta. Onko tässä ohjelmassa tarkoitus, ettei mitään pysyvää parisuhdetta edes muodostu? Jos minä olisin tuollaisessa ohjelmassa tai kokeilussa mukana, laittaisin ehdottomasti naisen etusijalle. Voiko Mikko tosiaan olettaa, että hänpä tässä nyt jatkaa omia harrastuksiaan aivan kuten tähän asti, vaikka yhteinen aika on kortilla? Ja sitten ihmettelee, että miksi se minut jätti. Kyse on vittu yhdestä kesästä. Kai niitä omia juttuja voi tämän aikaa rajoittaa, varsinkin kun jos on saanut tuollaisenkin pantavan kissan vaimokseen.
Samaa mieltä Mikon ajankäytön priorisoinnista. Minusta on käsittämätöntä, ettei hän karsinut menojaan viiden viikon ajaksi. Töitä ei toki voi karsia, mutta ne muut menot. Tosi loukkaavaa puolisoa kohtaan.
Tuttavapiirissäni on monia parisuhteesta haaveilevia sinkkuja, joiden elämä on aivan täynnä töitä ja harrastuksia. He yrittävät välillä jotain seurustelusuhteen tapaista, mutta homma loppuu nopeasti yhteisen ajan puutteeseen. Eivät ole valmiita luopumaan mistään, lisäksi pitäisi saada kumppani, joka solahtaa elämään ilman, että mistään mukavasta tarvitsisi luopua.
Toisaalta on minusta hyvä, että halusi olla aidosti oma itsensä kiireineen päivineen sen sijaan, että olisi ryhtynyt esittämään ohjelman ajaksi jotain muuta. Siis nythän Heidille selvisi, millaista arki Mikon kanssa todellisuudessa olisi.
Olen saanut heidän puheistaan sellaisen kuvan, että kumpikaan ei halua luopua harrastuksistaan, ja heille olisikin todella tärkeää, että kumppani jakaisi samat mielenkiinnonkohteet. Lähipiirissäni on muutamia tällaisia pariskuntia, jotka ovat aina menossa johonkin joko töiden, harrastusten tai kavereiden kanssa, mutta systeemi toimii, koska kumppani on kaikessa mukana. Ja vieläpä mielellään. Itse en tykkäisi jakaa kaikkea miehen kanssa, mutta ymmärrän, että hyvin aktiiviselle ihmisille tämä voi olla tärkeää.
Mutta jos on sellainen ihminen, että haluaa kumppanilla olevan samat harrastukset kuin itsellä, niin eikös se kumppani silloin kannata hankkia joko netin karkkikaupasta tai sitten harrastusten parista? Eikä satunnaisotannalla tällaisesta sokkonaimisiin-ohjelmasta? Tämän ohjelman formaatti perustuu kai siihen että ns asiantuntijat pyrkii parittamaan luonteeltaan tai arvoiltaan yhteensopivia henkilöitä eikä niinkään katso harrastuksia? Toki eri asia onnistuvatko siinä.
Ehdottomasti, mutta valitettavasti se ei enää tietyn iän saavutettua ole niin helppoa. Monilla harrastuskavereilla on jo perhe, tai sitten harrastus voi olla sellainen, ettei siinä pääse edes tapaamaan vastakkaisen sukupuolen edustajia. Yksi tekijä voi olla myös se, että ihmiset pyrkivät aina ihan tiedostamattaankin kaunistelemaan kuvaa itsestään ja näkemyksistään kyselyissä ja haastatteluissa. Todellinen ajatusmaailma saattaa hyvin paljastua asiantuntijoille ja itselleenkin vasta sitten, kun se konkreettisesti törmää jonkun toisen ihmisen ajatusmaailman kanssa.
Njoo, totta. Mutta täydellistä kumppania ei saa kukaan. Sitten jos huomaa että tässä sitä ollaan naimisissa ilman että on samat harrastukset, niin fiksu alkaa tekemään kompromisseja. Arvostaa niitä sen kumppanin hyviä puolia ja sovittaa sitten nuo harrastusjutut jotenkin ja joustaa niistä. Koska eihän se liitto muuten onnistu. Ja sitten olet takaisin lähtöruudussa etsimässä sitä täydellistä, jota ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei te omakohtaisesta kokemuksesta puhuvat narsistiasiantuntijat! Moni seikka kertoo, että vaikka Mikko saattaa olla Heidille täysin väärä persoonallisuustyyppi, niin narsisti hän ei ainakaan ole:
- Narsisti on muiden seurassa mitä miellyttävin seuraihminen - Mikko hädin tuskin uskalsi tulla Heidin asunnon yläkerrasta tutustumaan Heidin kavereihin
- Narsisti osaa peittää omat negatiiviset tunteensa ja luoda viattoman vaikutelman silloin, kun ulkopuolisia on läsnä - viimeisestä sohvakohtauksesta ei liene jäänyt kenellekään epäselväksi, että Mikko on ihan hajalla ja ärtynyt Heidistä
- Narsisti käyttää jokaisen tilanteen, jossa voi tehdä itsestään kiistan hyviksen ulkopuolisten silmissä siloin kuin toinen osapuoli ei ole puolustamassa itseään. Mikko ei ole soolohaastatteluissa yksipuolisesti syyttänyt Heidiä ja tehnyt itsestään viatonta, saati maalaillut toisesta osapuolesta mitä mielikuvituksellisempia syytöksiä, joihin tosi narsisti pystyy.
Heh, ei ne narsistitkaan mistään yhdestä muotista tule tai käyttäydy prikulleen kuvailemasi kaltaisesti. Minusta esim. Mikko tekee itsestään hyvistä juuri tuolla että ei syyttele Heidiä vaan pyrkii vähättelemään tilannetta ja sanomaan että kummassakin on vikansa. Ovat myös ennenkaikkea laskelmoivia ja pohtivat kokoajan että miten missäkin tilanteessa kannattaa käyttäytyä, mitä kannattaa sanoa jne.
Koko tuo narsistijankutus ärsyttää. Siinä parisuhteen ongelmat langetetaan täysin toisen niskoille. Jos minä vetäsen miestä turpaan juhlissa se on narsistin syy, ei minun. Minä olen onneton uhri, toinen syyllinen. Eikö jokainen ole oman elämänsä toimija? Miten on joutunut narsistin kanssa parisuhteeseen, kuka pakotti? Jos narsisti osasi huijata olemalla alussa mukava miksi en lähtenyt kun näytti oikeat karvansa? Ja pahimmillaan se seuraavakin kumppani on narsisti. Jossain vaiheessa kannattaisi myös katsoa peiliin sitä omaa käyttäytymistä. Miten toimin parisuhteessa? Haluanko miellyttää ja suostun asioihin joita myöhemmin kadun? Kuinka moni nainen tälläkin palstalla on alkanut "passaamaan" alkuhuumassa miestään kuten Tiina (kyllä minä pesen kaikki pyykit) mutta lasten tultua väsähtänyt ja syyttää siitä toista ajoissa kuten Tiina teki (Samuel" "sinähän halusit pestä ne pyykit, miksi et sanonut ettet jaksakaan"). Vai onko ainoa tapani pitää puolia tiukka hyökkäys ja joustamattomuus Heidin ja Mikon tyyliin? Sitä sielunkumppania saa etsiä aika kauan eikä tuo välttämättä omalle kohdalle pysähdy jos itse ei osaa käyttäytyä aikuisesti parisuhteessa: joustavasti mutta itsensä ja omanarvontunteensa säilyttäen, tilaa molemmille mutta paljon rakkautta väliin.
Kyllä huomaa ettet ole ollut tekemisissä narsistin kanssa etkä tajua lainkaan mistä puhut.
Kyllä siinä mielessä allekirjoitan tuon puheet, jolle vastasit, että narsisti tarvitsee myös aina mahdollistajan. Ja mahdollistaja on yleensä ihminen, jonka minäkuva ja itsetuntemus eivät ole niin vahvoja, että kykenisi havaitsemaan olevansa narsistisen pelin kohde eikä kykene myöskäään vastustamaan sitä (=lähtemään suhteesta).
Selkeät minän rajat ennaltaehkäisevät narsistin uhriksi joutumista. Moni narsistin uhriksi ajautunut ja siitä irti päässyt on antanut ymmärtää olleensa aiemmassa elämässä liian kiltti. Itse ymmärrän tämän niin, että ovat vastuuttaneet itseään läheisten tunnetiloista, jolloin narsistin on ollut helppo tehtävä käyttää heitä hyväkseen.
Tällä en tietenkään syyllistä ketään uhria. Haluan kasvattaa omat lapseni tietoisiksi omasta reviiristään niin, että heistä tulee vahvoja puolustautumaan, mikäli joutuvat em. ihmistyypin lähelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitaisiinko ketjussa palata takaisin itse asiaan? Ketään ei kiinnosta teidän henkilökohtaiset kokemuksenne ja näkemyksenne narsisteista ja narsistisista piirteistä. Tehkää oma ketju niitä koskeville lätinöillenne tai menkää puhumaan ammatti-ihmiselle. Pilaatte koko keskustelun.
Juurikin nämä Kaikentietävät mikkomiesnarsismin uhrit ja uhriutujat ovat pilanneet tämän keskustelun. Ollaan niin hiton tietäviä ja taitavia ihmistuntijoita, että! Kaikki muut mielipiteet teilataan alapeukutuksella maan rakoon. Vain Heillä on kaikki ihmistuntemus ja viisaus näpeissään. Mikon haukkujilla. (en nyt pilaa koiria vertaamalla niitä heihin). Minusta nämä narsismin asiantuntijat ovatkin todennäköisesti itse narsisteja ja lisäksi vielä äärifeministejä.
Mistä täällä sitten saa keskutella? Mikon käytös on herättänyt ajatuksia monissa keskutelijoissa ja niitä halutaan jakaa. Ja missä täällä on teilattu kaikki mielipiteet? Onhan täällä puhuttu muistakin pareista ja Heidiäkin kuvailtu useaan kertaan nipoksi ja muuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei. Olen itse 45-vuotias mies ja en kyllä ymmärrä Mikon ja Heidin touhuja. Pari on vasta ollut yhdessä viikkoja ja nyt jo riidellään tuolla tavalla. Heidin mukaan Mikon harrastukset haittaavat suhdetta.
Miten idiootti ihminen oikein on? Puhun siis Mikosta. Onko tässä ohjelmassa tarkoitus, ettei mitään pysyvää parisuhdetta edes muodostu? Jos minä olisin tuollaisessa ohjelmassa tai kokeilussa mukana, laittaisin ehdottomasti naisen etusijalle. Voiko Mikko tosiaan olettaa, että hänpä tässä nyt jatkaa omia harrastuksiaan aivan kuten tähän asti, vaikka yhteinen aika on kortilla? Ja sitten ihmettelee, että miksi se minut jätti. Kyse on vittu yhdestä kesästä. Kai niitä omia juttuja voi tämän aikaa rajoittaa, varsinkin kun jos on saanut tuollaisenkin pantavan kissan vaimokseen.
Samaa mieltä Mikon ajankäytön priorisoinnista. Minusta on käsittämätöntä, ettei hän karsinut menojaan viiden viikon ajaksi. Töitä ei toki voi karsia, mutta ne muut menot. Tosi loukkaavaa puolisoa kohtaan.
Tuttavapiirissäni on monia parisuhteesta haaveilevia sinkkuja, joiden elämä on aivan täynnä töitä ja harrastuksia. He yrittävät välillä jotain seurustelusuhteen tapaista, mutta homma loppuu nopeasti yhteisen ajan puutteeseen. Eivät ole valmiita luopumaan mistään, lisäksi pitäisi saada kumppani, joka solahtaa elämään ilman, että mistään mukavasta tarvitsisi luopua.
Toisaalta on minusta hyvä, että halusi olla aidosti oma itsensä kiireineen päivineen sen sijaan, että olisi ryhtynyt esittämään ohjelman ajaksi jotain muuta. Siis nythän Heidille selvisi, millaista arki Mikon kanssa todellisuudessa olisi.
Olen saanut heidän puheistaan sellaisen kuvan, että kumpikaan ei halua luopua harrastuksistaan, ja heille olisikin todella tärkeää, että kumppani jakaisi samat mielenkiinnonkohteet. Lähipiirissäni on muutamia tällaisia pariskuntia, jotka ovat aina menossa johonkin joko töiden, harrastusten tai kavereiden kanssa, mutta systeemi toimii, koska kumppani on kaikessa mukana. Ja vieläpä mielellään. Itse en tykkäisi jakaa kaikkea miehen kanssa, mutta ymmärrän, että hyvin aktiiviselle ihmisille tämä voi olla tärkeää.
Mutta jos on sellainen ihminen, että haluaa kumppanilla olevan samat harrastukset kuin itsellä, niin eikös se kumppani silloin kannata hankkia joko netin karkkikaupasta tai sitten harrastusten parista? Eikä satunnaisotannalla tällaisesta sokkonaimisiin-ohjelmasta? Tämän ohjelman formaatti perustuu kai siihen että ns asiantuntijat pyrkii parittamaan luonteeltaan tai arvoiltaan yhteensopivia henkilöitä eikä niinkään katso harrastuksia? Toki eri asia onnistuvatko siinä.
Ehdottomasti, mutta valitettavasti se ei enää tietyn iän saavutettua ole niin helppoa. Monilla harrastuskavereilla on jo perhe, tai sitten harrastus voi olla sellainen, ettei siinä pääse edes tapaamaan vastakkaisen sukupuolen edustajia. Yksi tekijä voi olla myös se, että ihmiset pyrkivät aina ihan tiedostamattaankin kaunistelemaan kuvaa itsestään ja näkemyksistään kyselyissä ja haastatteluissa. Todellinen ajatusmaailma saattaa hyvin paljastua asiantuntijoille ja itselleenkin vasta sitten, kun se konkreettisesti törmää jonkun toisen ihmisen ajatusmaailman kanssa.
Njoo, totta. Mutta täydellistä kumppania ei saa kukaan. Sitten jos huomaa että tässä sitä ollaan naimisissa ilman että on samat harrastukset, niin fiksu alkaa tekemään kompromisseja. Arvostaa niitä sen kumppanin hyviä puolia ja sovittaa sitten nuo harrastusjutut jotenkin ja joustaa niistä. Koska eihän se liitto muuten onnistu. Ja sitten olet takaisin lähtöruudussa etsimässä sitä täydellistä, jota ei ole.
Samaa mieltä. Pahoin pelkään, että Mikko ja Heidi eivät tätä asiaa ainakaan vielä ohjelmassa oivaltaneet. No, se nähdään ensi viikolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei te omakohtaisesta kokemuksesta puhuvat narsistiasiantuntijat! Moni seikka kertoo, että vaikka Mikko saattaa olla Heidille täysin väärä persoonallisuustyyppi, niin narsisti hän ei ainakaan ole:
- Narsisti on muiden seurassa mitä miellyttävin seuraihminen - Mikko hädin tuskin uskalsi tulla Heidin asunnon yläkerrasta tutustumaan Heidin kavereihin
- Narsisti osaa peittää omat negatiiviset tunteensa ja luoda viattoman vaikutelman silloin, kun ulkopuolisia on läsnä - viimeisestä sohvakohtauksesta ei liene jäänyt kenellekään epäselväksi, että Mikko on ihan hajalla ja ärtynyt Heidistä
- Narsisti käyttää jokaisen tilanteen, jossa voi tehdä itsestään kiistan hyviksen ulkopuolisten silmissä siloin kuin toinen osapuoli ei ole puolustamassa itseään. Mikko ei ole soolohaastatteluissa yksipuolisesti syyttänyt Heidiä ja tehnyt itsestään viatonta, saati maalaillut toisesta osapuolesta mitä mielikuvituksellisempia syytöksiä, joihin tosi narsisti pystyy.
Heh, ei ne narsistitkaan mistään yhdestä muotista tule tai käyttäydy prikulleen kuvailemasi kaltaisesti. Minusta esim. Mikko tekee itsestään hyvistä juuri tuolla että ei syyttele Heidiä vaan pyrkii vähättelemään tilannetta ja sanomaan että kummassakin on vikansa. Ovat myös ennenkaikkea laskelmoivia ja pohtivat kokoajan että miten missäkin tilanteessa kannattaa käyttäytyä, mitä kannattaa sanoa jne.
Koko tuo narsistijankutus ärsyttää. Siinä parisuhteen ongelmat langetetaan täysin toisen niskoille. Jos minä vetäsen miestä turpaan juhlissa se on narsistin syy, ei minun. Minä olen onneton uhri, toinen syyllinen. Eikö jokainen ole oman elämänsä toimija? Miten on joutunut narsistin kanssa parisuhteeseen, kuka pakotti? Jos narsisti osasi huijata olemalla alussa mukava miksi en lähtenyt kun näytti oikeat karvansa? Ja pahimmillaan se seuraavakin kumppani on narsisti. Jossain vaiheessa kannattaisi myös katsoa peiliin sitä omaa käyttäytymistä. Miten toimin parisuhteessa? Haluanko miellyttää ja suostun asioihin joita myöhemmin kadun? Kuinka moni nainen tälläkin palstalla on alkanut "passaamaan" alkuhuumassa miestään kuten Tiina (kyllä minä pesen kaikki pyykit) mutta lasten tultua väsähtänyt ja syyttää siitä toista ajoissa kuten Tiina teki (Samuel" "sinähän halusit pestä ne pyykit, miksi et sanonut ettet jaksakaan"). Vai onko ainoa tapani pitää puolia tiukka hyökkäys ja joustamattomuus Heidin ja Mikon tyyliin? Sitä sielunkumppania saa etsiä aika kauan eikä tuo välttämättä omalle kohdalle pysähdy jos itse ei osaa käyttäytyä aikuisesti parisuhteessa: joustavasti mutta itsensä ja omanarvontunteensa säilyttäen, tilaa molemmille mutta paljon rakkautta väliin.
Kyllä huomaa ettet ole ollut tekemisissä narsistin kanssa etkä tajua lainkaan mistä puhut.
Kyllä siinä mielessä allekirjoitan tuon puheet, jolle vastasit, että narsisti tarvitsee myös aina mahdollistajan. Ja mahdollistaja on yleensä ihminen, jonka minäkuva ja itsetuntemus eivät ole niin vahvoja, että kykenisi havaitsemaan olevansa narsistisen pelin kohde eikä kykene myöskäään vastustamaan sitä (=lähtemään suhteesta).
Selkeät minän rajat ennaltaehkäisevät narsistin uhriksi joutumista. Moni narsistin uhriksi ajautunut ja siitä irti päässyt on antanut ymmärtää olleensa aiemmassa elämässä liian kiltti. Itse ymmärrän tämän niin, että ovat vastuuttaneet itseään läheisten tunnetiloista, jolloin narsistin on ollut helppo tehtävä käyttää heitä hyväkseen.
Tällä en tietenkään syyllistä ketään uhria. Haluan kasvattaa omat lapseni tietoisiksi omasta reviiristään niin, että heistä tulee vahvoja puolustautumaan, mikäli joutuvat em. ihmistyypin lähelle.
En näkisi asiaa ihan noin mustavalkoisesti. Toki jokainen ihminen etsii itselleen sopivaa vastinparia, joten toisen itsensä alle tuhkahduttava etsii varmasti myötäilevää ja hyväsydämistä ihmistä. Mutta eihän heilläkään se tutka varmasti aina osu kohdilleen.
Tuolla kasvatusmetodilla muuten pahimmillaan luot itse "narsisteja", jotka lyttäävät toiset jalkoihinsa. Itse painottaisin sitä, että ei koskaan jää hautomaan asioita itsekseen vaan tuo rohkeasti asiat muiden tietoon, jos ei ymmärrä saamaansa kohtelua tai kokee tulleensa henkisesti tai fyysisesti pahoinpidellyksi. Näin saa peilattua tilannettaan keskustelussa muun läheisen ihmisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitaisiinko ketjussa palata takaisin itse asiaan? Ketään ei kiinnosta teidän henkilökohtaiset kokemuksenne ja näkemyksenne narsisteista ja narsistisista piirteistä. Tehkää oma ketju niitä koskeville lätinöillenne tai menkää puhumaan ammatti-ihmiselle. Pilaatte koko keskustelun.
Juurikin nämä Kaikentietävät mikkomiesnarsismin uhrit ja uhriutujat ovat pilanneet tämän keskustelun. Ollaan niin hiton tietäviä ja taitavia ihmistuntijoita, että! Kaikki muut mielipiteet teilataan alapeukutuksella maan rakoon. Vain Heillä on kaikki ihmistuntemus ja viisaus näpeissään. Mikon haukkujilla. (en nyt pilaa koiria vertaamalla niitä heihin). Minusta nämä narsismin asiantuntijat ovatkin todennäköisesti itse narsisteja ja lisäksi vielä äärifeministejä.
Mistä täällä sitten saa keskutella? Mikon käytös on herättänyt ajatuksia monissa keskutelijoissa ja niitä halutaan jakaa. Ja missä täällä on teilattu kaikki mielipiteet? Onhan täällä puhuttu muistakin pareista ja Heidiäkin kuvailtu useaan kertaan nipoksi ja muuksi.
Minusta täällä on kritisoitu enemmänkin niistä omista elämäntarinoista avautumista kuin Mikon käytöksen puimista. Monien kommentit ovat alkaneet Mikon analysoinnilla, ja sitten onkin ruvettu vuodattamaan usean sivun verran omia kokemuksia, joiden varaan analyysi perustuu. Ne omat kokemukset eivät kuulu tänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei. Olen itse 45-vuotias mies ja en kyllä ymmärrä Mikon ja Heidin touhuja. Pari on vasta ollut yhdessä viikkoja ja nyt jo riidellään tuolla tavalla. Heidin mukaan Mikon harrastukset haittaavat suhdetta.
Miten idiootti ihminen oikein on? Puhun siis Mikosta. Onko tässä ohjelmassa tarkoitus, ettei mitään pysyvää parisuhdetta edes muodostu? Jos minä olisin tuollaisessa ohjelmassa tai kokeilussa mukana, laittaisin ehdottomasti naisen etusijalle. Voiko Mikko tosiaan olettaa, että hänpä tässä nyt jatkaa omia harrastuksiaan aivan kuten tähän asti, vaikka yhteinen aika on kortilla? Ja sitten ihmettelee, että miksi se minut jätti. Kyse on vittu yhdestä kesästä. Kai niitä omia juttuja voi tämän aikaa rajoittaa, varsinkin kun jos on saanut tuollaisenkin pantavan kissan vaimokseen.
Samaa mieltä Mikon ajankäytön priorisoinnista. Minusta on käsittämätöntä, ettei hän karsinut menojaan viiden viikon ajaksi. Töitä ei toki voi karsia, mutta ne muut menot. Tosi loukkaavaa puolisoa kohtaan.
Tuttavapiirissäni on monia parisuhteesta haaveilevia sinkkuja, joiden elämä on aivan täynnä töitä ja harrastuksia. He yrittävät välillä jotain seurustelusuhteen tapaista, mutta homma loppuu nopeasti yhteisen ajan puutteeseen. Eivät ole valmiita luopumaan mistään, lisäksi pitäisi saada kumppani, joka solahtaa elämään ilman, että mistään mukavasta tarvitsisi luopua.
Toisaalta on minusta hyvä, että halusi olla aidosti oma itsensä kiireineen päivineen sen sijaan, että olisi ryhtynyt esittämään ohjelman ajaksi jotain muuta. Siis nythän Heidille selvisi, millaista arki Mikon kanssa todellisuudessa olisi.
Olen saanut heidän puheistaan sellaisen kuvan, että kumpikaan ei halua luopua harrastuksistaan, ja heille olisikin todella tärkeää, että kumppani jakaisi samat mielenkiinnonkohteet. Lähipiirissäni on muutamia tällaisia pariskuntia, jotka ovat aina menossa johonkin joko töiden, harrastusten tai kavereiden kanssa, mutta systeemi toimii, koska kumppani on kaikessa mukana. Ja vieläpä mielellään. Itse en tykkäisi jakaa kaikkea miehen kanssa, mutta ymmärrän, että hyvin aktiiviselle ihmisille tämä voi olla tärkeää.
Mutta jos on sellainen ihminen, että haluaa kumppanilla olevan samat harrastukset kuin itsellä, niin eikös se kumppani silloin kannata hankkia joko netin karkkikaupasta tai sitten harrastusten parista? Eikä satunnaisotannalla tällaisesta sokkonaimisiin-ohjelmasta? Tämän ohjelman formaatti perustuu kai siihen että ns asiantuntijat pyrkii parittamaan luonteeltaan tai arvoiltaan yhteensopivia henkilöitä eikä niinkään katso harrastuksia? Toki eri asia onnistuvatko siinä.
Ehdottomasti, mutta valitettavasti se ei enää tietyn iän saavutettua ole niin helppoa. Monilla harrastuskavereilla on jo perhe, tai sitten harrastus voi olla sellainen, ettei siinä pääse edes tapaamaan vastakkaisen sukupuolen edustajia. Yksi tekijä voi olla myös se, että ihmiset pyrkivät aina ihan tiedostamattaankin kaunistelemaan kuvaa itsestään ja näkemyksistään kyselyissä ja haastatteluissa. Todellinen ajatusmaailma saattaa hyvin paljastua asiantuntijoille ja itselleenkin vasta sitten, kun se konkreettisesti törmää jonkun toisen ihmisen ajatusmaailman kanssa.
Kyllä se tärkein este pariutumiselle pitkän sinkkuuden jälkeen on jumahtaminen niihin omiin kuvioihin. Hankala tulla kukaan vierelle jos ne kriteerit koko ajan nousee (täälläkin sinkut esittävät niitä 20 kohdan listoja joissa parisuhteen kannalta oikeasti tärkeät ja aivan merkityksettömät asiat suloisesti sekaisin) ja omat tavat ja tekemiset jähmettyy (katsokaa Tiinaa, osaisitteko te naisena elää miehen kanssa jolla olisi Tiinan kaltaiset tiukat ja ahtaat säännöt asumispaikasta tiskiharjan muotoon asti). Pitkistä parisuhteista eroavat löytävät halutessaan hyvin nopeasti uuden kumppanin, ovat jo "koulutettuja" yhteiselämään eivätkä toiveet suhteesta ole epärealistisia (siedetään niitä toisen kehnoja puolia kunhan hyviä on enemmän ja tärkeimmissä jutuissa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei te omakohtaisesta kokemuksesta puhuvat narsistiasiantuntijat! Moni seikka kertoo, että vaikka Mikko saattaa olla Heidille täysin väärä persoonallisuustyyppi, niin narsisti hän ei ainakaan ole:
- Narsisti on muiden seurassa mitä miellyttävin seuraihminen - Mikko hädin tuskin uskalsi tulla Heidin asunnon yläkerrasta tutustumaan Heidin kavereihin
- Narsisti osaa peittää omat negatiiviset tunteensa ja luoda viattoman vaikutelman silloin, kun ulkopuolisia on läsnä - viimeisestä sohvakohtauksesta ei liene jäänyt kenellekään epäselväksi, että Mikko on ihan hajalla ja ärtynyt Heidistä
- Narsisti käyttää jokaisen tilanteen, jossa voi tehdä itsestään kiistan hyviksen ulkopuolisten silmissä siloin kuin toinen osapuoli ei ole puolustamassa itseään. Mikko ei ole soolohaastatteluissa yksipuolisesti syyttänyt Heidiä ja tehnyt itsestään viatonta, saati maalaillut toisesta osapuolesta mitä mielikuvituksellisempia syytöksiä, joihin tosi narsisti pystyy.
Heh, ei ne narsistitkaan mistään yhdestä muotista tule tai käyttäydy prikulleen kuvailemasi kaltaisesti. Minusta esim. Mikko tekee itsestään hyvistä juuri tuolla että ei syyttele Heidiä vaan pyrkii vähättelemään tilannetta ja sanomaan että kummassakin on vikansa. Ovat myös ennenkaikkea laskelmoivia ja pohtivat kokoajan että miten missäkin tilanteessa kannattaa käyttäytyä, mitä kannattaa sanoa jne.
Koko tuo narsistijankutus ärsyttää. Siinä parisuhteen ongelmat langetetaan täysin toisen niskoille. Jos minä vetäsen miestä turpaan juhlissa se on narsistin syy, ei minun. Minä olen onneton uhri, toinen syyllinen. Eikö jokainen ole oman elämänsä toimija? Miten on joutunut narsistin kanssa parisuhteeseen, kuka pakotti? Jos narsisti osasi huijata olemalla alussa mukava miksi en lähtenyt kun näytti oikeat karvansa? Ja pahimmillaan se seuraavakin kumppani on narsisti. Jossain vaiheessa kannattaisi myös katsoa peiliin sitä omaa käyttäytymistä. Miten toimin parisuhteessa? Haluanko miellyttää ja suostun asioihin joita myöhemmin kadun? Kuinka moni nainen tälläkin palstalla on alkanut "passaamaan" alkuhuumassa miestään kuten Tiina (kyllä minä pesen kaikki pyykit) mutta lasten tultua väsähtänyt ja syyttää siitä toista ajoissa kuten Tiina teki (Samuel" "sinähän halusit pestä ne pyykit, miksi et sanonut ettet jaksakaan"). Vai onko ainoa tapani pitää puolia tiukka hyökkäys ja joustamattomuus Heidin ja Mikon tyyliin? Sitä sielunkumppania saa etsiä aika kauan eikä tuo välttämättä omalle kohdalle pysähdy jos itse ei osaa käyttäytyä aikuisesti parisuhteessa: joustavasti mutta itsensä ja omanarvontunteensa säilyttäen, tilaa molemmille mutta paljon rakkautta väliin.
Kyllä huomaa ettet ole ollut tekemisissä narsistin kanssa etkä tajua lainkaan mistä puhut.
Kyllä siinä mielessä allekirjoitan tuon puheet, jolle vastasit, että narsisti tarvitsee myös aina mahdollistajan. Ja mahdollistaja on yleensä ihminen, jonka minäkuva ja itsetuntemus eivät ole niin vahvoja, että kykenisi havaitsemaan olevansa narsistisen pelin kohde eikä kykene myöskäään vastustamaan sitä (=lähtemään suhteesta).
Selkeät minän rajat ennaltaehkäisevät narsistin uhriksi joutumista. Moni narsistin uhriksi ajautunut ja siitä irti päässyt on antanut ymmärtää olleensa aiemmassa elämässä liian kiltti. Itse ymmärrän tämän niin, että ovat vastuuttaneet itseään läheisten tunnetiloista, jolloin narsistin on ollut helppo tehtävä käyttää heitä hyväkseen.
Tällä en tietenkään syyllistä ketään uhria. Haluan kasvattaa omat lapseni tietoisiksi omasta reviiristään niin, että heistä tulee vahvoja puolustautumaan, mikäli joutuvat em. ihmistyypin lähelle.
En näkisi asiaa ihan noin mustavalkoisesti. Toki jokainen ihminen etsii itselleen sopivaa vastinparia, joten toisen itsensä alle tuhkahduttava etsii varmasti myötäilevää ja hyväsydämistä ihmistä. Mutta eihän heilläkään se tutka varmasti aina osu kohdilleen.
Tuolla kasvatusmetodilla muuten pahimmillaan luot itse "narsisteja", jotka lyttäävät toiset jalkoihinsa. Itse painottaisin sitä, että ei koskaan jää hautomaan asioita itsekseen vaan tuo rohkeasti asiat muiden tietoon, jos ei ymmärrä saamaansa kohtelua tai kokee tulleensa henkisesti tai fyysisesti pahoinpidellyksi. Näin saa peilattua tilannettaan keskustelussa muun läheisen ihmisen kanssa.
Jos kasvattaa lapsensa niin, että saavat hyvän, terveen itsetunnon eikö tuo ollut kirjoittajan viesti? Näin oletan jokaisen äidin haluavan, ja tällaiset ihmiset ovat aidosti muita huomioonottavia mutta eivät kauaa anna muiden kävellä päällään. Ohis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitaisiinko ketjussa palata takaisin itse asiaan? Ketään ei kiinnosta teidän henkilökohtaiset kokemuksenne ja näkemyksenne narsisteista ja narsistisista piirteistä. Tehkää oma ketju niitä koskeville lätinöillenne tai menkää puhumaan ammatti-ihmiselle. Pilaatte koko keskustelun.
Juurikin nämä Kaikentietävät mikkomiesnarsismin uhrit ja uhriutujat ovat pilanneet tämän keskustelun. Ollaan niin hiton tietäviä ja taitavia ihmistuntijoita, että! Kaikki muut mielipiteet teilataan alapeukutuksella maan rakoon. Vain Heillä on kaikki ihmistuntemus ja viisaus näpeissään. Mikon haukkujilla. (en nyt pilaa koiria vertaamalla niitä heihin). Minusta nämä narsismin asiantuntijat ovatkin todennäköisesti itse narsisteja ja lisäksi vielä äärifeministejä.
Mistä täällä sitten saa keskutella? Mikon käytös on herättänyt ajatuksia monissa keskutelijoissa ja niitä halutaan jakaa. Ja missä täällä on teilattu kaikki mielipiteet? Onhan täällä puhuttu muistakin pareista ja Heidiäkin kuvailtu useaan kertaan nipoksi ja muuksi.
Minusta täällä on kritisoitu enemmänkin niistä omista elämäntarinoista avautumista kuin Mikon käytöksen puimista. Monien kommentit ovat alkaneet Mikon analysoinnilla, ja sitten onkin ruvettu vuodattamaan usean sivun verran omia kokemuksia, joiden varaan analyysi perustuu. Ne omat kokemukset eivät kuulu tänne.
Eikös kaikki analysointi pohjaudu johonkin, joka pohjautuu omaan kokemusmaailmaan tai hankittuun kirjaviisauteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunnianhimoisesti yritin pysyä ketjun mukana ja luin suunnilleen ensimmäiset 400 sivua. Nyt en enää kykene, kun ketju on ns. lähtenyt käsistä näiden Mikko-tarinoiden kanssa. Pitkiä kommentteja, jotka kaikki muistuttavat toisiaan.
Huoh! :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei te omakohtaisesta kokemuksesta puhuvat narsistiasiantuntijat! Moni seikka kertoo, että vaikka Mikko saattaa olla Heidille täysin väärä persoonallisuustyyppi, niin narsisti hän ei ainakaan ole:
- Narsisti on muiden seurassa mitä miellyttävin seuraihminen - Mikko hädin tuskin uskalsi tulla Heidin asunnon yläkerrasta tutustumaan Heidin kavereihin
- Narsisti osaa peittää omat negatiiviset tunteensa ja luoda viattoman vaikutelman silloin, kun ulkopuolisia on läsnä - viimeisestä sohvakohtauksesta ei liene jäänyt kenellekään epäselväksi, että Mikko on ihan hajalla ja ärtynyt Heidistä
- Narsisti käyttää jokaisen tilanteen, jossa voi tehdä itsestään kiistan hyviksen ulkopuolisten silmissä siloin kuin toinen osapuoli ei ole puolustamassa itseään. Mikko ei ole soolohaastatteluissa yksipuolisesti syyttänyt Heidiä ja tehnyt itsestään viatonta, saati maalaillut toisesta osapuolesta mitä mielikuvituksellisempia syytöksiä, joihin tosi narsisti pystyy.
Heh, ei ne narsistitkaan mistään yhdestä muotista tule tai käyttäydy prikulleen kuvailemasi kaltaisesti. Minusta esim. Mikko tekee itsestään hyvistä juuri tuolla että ei syyttele Heidiä vaan pyrkii vähättelemään tilannetta ja sanomaan että kummassakin on vikansa. Ovat myös ennenkaikkea laskelmoivia ja pohtivat kokoajan että miten missäkin tilanteessa kannattaa käyttäytyä, mitä kannattaa sanoa jne.
Koko tuo narsistijankutus ärsyttää. Siinä parisuhteen ongelmat langetetaan täysin toisen niskoille. Jos minä vetäsen miestä turpaan juhlissa se on narsistin syy, ei minun. Minä olen onneton uhri, toinen syyllinen. Eikö jokainen ole oman elämänsä toimija? Miten on joutunut narsistin kanssa parisuhteeseen, kuka pakotti? Jos narsisti osasi huijata olemalla alussa mukava miksi en lähtenyt kun näytti oikeat karvansa? Ja pahimmillaan se seuraavakin kumppani on narsisti. Jossain vaiheessa kannattaisi myös katsoa peiliin sitä omaa käyttäytymistä. Miten toimin parisuhteessa? Haluanko miellyttää ja suostun asioihin joita myöhemmin kadun? Kuinka moni nainen tälläkin palstalla on alkanut "passaamaan" alkuhuumassa miestään kuten Tiina (kyllä minä pesen kaikki pyykit) mutta lasten tultua väsähtänyt ja syyttää siitä toista ajoissa kuten Tiina teki (Samuel" "sinähän halusit pestä ne pyykit, miksi et sanonut ettet jaksakaan"). Vai onko ainoa tapani pitää puolia tiukka hyökkäys ja joustamattomuus Heidin ja Mikon tyyliin? Sitä sielunkumppania saa etsiä aika kauan eikä tuo välttämättä omalle kohdalle pysähdy jos itse ei osaa käyttäytyä aikuisesti parisuhteessa: joustavasti mutta itsensä ja omanarvontunteensa säilyttäen, tilaa molemmille mutta paljon rakkautta väliin.
Kyllä huomaa ettet ole ollut tekemisissä narsistin kanssa etkä tajua lainkaan mistä puhut.
Kyllä siinä mielessä allekirjoitan tuon puheet, jolle vastasit, että narsisti tarvitsee myös aina mahdollistajan. Ja mahdollistaja on yleensä ihminen, jonka minäkuva ja itsetuntemus eivät ole niin vahvoja, että kykenisi havaitsemaan olevansa narsistisen pelin kohde eikä kykene myöskäään vastustamaan sitä (=lähtemään suhteesta).
Selkeät minän rajat ennaltaehkäisevät narsistin uhriksi joutumista. Moni narsistin uhriksi ajautunut ja siitä irti päässyt on antanut ymmärtää olleensa aiemmassa elämässä liian kiltti. Itse ymmärrän tämän niin, että ovat vastuuttaneet itseään läheisten tunnetiloista, jolloin narsistin on ollut helppo tehtävä käyttää heitä hyväkseen.
Tällä en tietenkään syyllistä ketään uhria. Haluan kasvattaa omat lapseni tietoisiksi omasta reviiristään niin, että heistä tulee vahvoja puolustautumaan, mikäli joutuvat em. ihmistyypin lähelle.
En näkisi asiaa ihan noin mustavalkoisesti. Toki jokainen ihminen etsii itselleen sopivaa vastinparia, joten toisen itsensä alle tuhkahduttava etsii varmasti myötäilevää ja hyväsydämistä ihmistä. Mutta eihän heilläkään se tutka varmasti aina osu kohdilleen.
Tuolla kasvatusmetodilla muuten pahimmillaan luot itse "narsisteja", jotka lyttäävät toiset jalkoihinsa. Itse painottaisin sitä, että ei koskaan jää hautomaan asioita itsekseen vaan tuo rohkeasti asiat muiden tietoon, jos ei ymmärrä saamaansa kohtelua tai kokee tulleensa henkisesti tai fyysisesti pahoinpidellyksi. Näin saa peilattua tilannettaan keskustelussa muun läheisen ihmisen kanssa.
Jos kasvattaa lapsensa niin, että saavat hyvän, terveen itsetunnon eikö tuo ollut kirjoittajan viesti? Näin oletan jokaisen äidin haluavan, ja tällaiset ihmiset ovat aidosti muita huomioonottavia mutta eivät kauaa anna muiden kävellä päällään. Ohis.
No ei se vahva puolustautuminen mitään auta vaan poislähtö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei te omakohtaisesta kokemuksesta puhuvat narsistiasiantuntijat! Moni seikka kertoo, että vaikka Mikko saattaa olla Heidille täysin väärä persoonallisuustyyppi, niin narsisti hän ei ainakaan ole:
- Narsisti on muiden seurassa mitä miellyttävin seuraihminen - Mikko hädin tuskin uskalsi tulla Heidin asunnon yläkerrasta tutustumaan Heidin kavereihin
- Narsisti osaa peittää omat negatiiviset tunteensa ja luoda viattoman vaikutelman silloin, kun ulkopuolisia on läsnä - viimeisestä sohvakohtauksesta ei liene jäänyt kenellekään epäselväksi, että Mikko on ihan hajalla ja ärtynyt Heidistä
- Narsisti käyttää jokaisen tilanteen, jossa voi tehdä itsestään kiistan hyviksen ulkopuolisten silmissä siloin kuin toinen osapuoli ei ole puolustamassa itseään. Mikko ei ole soolohaastatteluissa yksipuolisesti syyttänyt Heidiä ja tehnyt itsestään viatonta, saati maalaillut toisesta osapuolesta mitä mielikuvituksellisempia syytöksiä, joihin tosi narsisti pystyy.
Heh, ei ne narsistitkaan mistään yhdestä muotista tule tai käyttäydy prikulleen kuvailemasi kaltaisesti. Minusta esim. Mikko tekee itsestään hyvistä juuri tuolla että ei syyttele Heidiä vaan pyrkii vähättelemään tilannetta ja sanomaan että kummassakin on vikansa. Ovat myös ennenkaikkea laskelmoivia ja pohtivat kokoajan että miten missäkin tilanteessa kannattaa käyttäytyä, mitä kannattaa sanoa jne.
Koko tuo narsistijankutus ärsyttää. Siinä parisuhteen ongelmat langetetaan täysin toisen niskoille. Jos minä vetäsen miestä turpaan juhlissa se on narsistin syy, ei minun. Minä olen onneton uhri, toinen syyllinen. Eikö jokainen ole oman elämänsä toimija? Miten on joutunut narsistin kanssa parisuhteeseen, kuka pakotti? Jos narsisti osasi huijata olemalla alussa mukava miksi en lähtenyt kun näytti oikeat karvansa? Ja pahimmillaan se seuraavakin kumppani on narsisti. Jossain vaiheessa kannattaisi myös katsoa peiliin sitä omaa käyttäytymistä. Miten toimin parisuhteessa? Haluanko miellyttää ja suostun asioihin joita myöhemmin kadun? Kuinka moni nainen tälläkin palstalla on alkanut "passaamaan" alkuhuumassa miestään kuten Tiina (kyllä minä pesen kaikki pyykit) mutta lasten tultua väsähtänyt ja syyttää siitä toista ajoissa kuten Tiina teki (Samuel" "sinähän halusit pestä ne pyykit, miksi et sanonut ettet jaksakaan"). Vai onko ainoa tapani pitää puolia tiukka hyökkäys ja joustamattomuus Heidin ja Mikon tyyliin? Sitä sielunkumppania saa etsiä aika kauan eikä tuo välttämättä omalle kohdalle pysähdy jos itse ei osaa käyttäytyä aikuisesti parisuhteessa: joustavasti mutta itsensä ja omanarvontunteensa säilyttäen, tilaa molemmille mutta paljon rakkautta väliin.
Kyllä huomaa ettet ole ollut tekemisissä narsistin kanssa etkä tajua lainkaan mistä puhut.
Kyllä siinä mielessä allekirjoitan tuon puheet, jolle vastasit, että narsisti tarvitsee myös aina mahdollistajan. Ja mahdollistaja on yleensä ihminen, jonka minäkuva ja itsetuntemus eivät ole niin vahvoja, että kykenisi havaitsemaan olevansa narsistisen pelin kohde eikä kykene myöskäään vastustamaan sitä (=lähtemään suhteesta).
Selkeät minän rajat ennaltaehkäisevät narsistin uhriksi joutumista. Moni narsistin uhriksi ajautunut ja siitä irti päässyt on antanut ymmärtää olleensa aiemmassa elämässä liian kiltti. Itse ymmärrän tämän niin, että ovat vastuuttaneet itseään läheisten tunnetiloista, jolloin narsistin on ollut helppo tehtävä käyttää heitä hyväkseen.
Tällä en tietenkään syyllistä ketään uhria. Haluan kasvattaa omat lapseni tietoisiksi omasta reviiristään niin, että heistä tulee vahvoja puolustautumaan, mikäli joutuvat em. ihmistyypin lähelle.
En näkisi asiaa ihan noin mustavalkoisesti. Toki jokainen ihminen etsii itselleen sopivaa vastinparia, joten toisen itsensä alle tuhkahduttava etsii varmasti myötäilevää ja hyväsydämistä ihmistä. Mutta eihän heilläkään se tutka varmasti aina osu kohdilleen.
Tuolla kasvatusmetodilla muuten pahimmillaan luot itse "narsisteja", jotka lyttäävät toiset jalkoihinsa. Itse painottaisin sitä, että ei koskaan jää hautomaan asioita itsekseen vaan tuo rohkeasti asiat muiden tietoon, jos ei ymmärrä saamaansa kohtelua tai kokee tulleensa henkisesti tai fyysisesti pahoinpidellyksi. Näin saa peilattua tilannettaan keskustelussa muun läheisen ihmisen kanssa.
En usko, että tasapainoisessa ja kaikkia perheenjäseniä kunnioittavassa tunneilmapiirissä kasvaisi narsisteja. Vahvuuskasvatukseen liittyy tietenkin yhtenä keskeisenä osana avoimuus ja tunteista puhumisen taito, sehän sitä itsetuntemusta on, että pystyy sanoittaa tunteensa ja keskustella niistä muiden kanssa. Ja ehdoton ei muiden lyttäämiselle. En kyllä aivan käsitä, miten päädyit tuohon spekulaatioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei. Olen itse 45-vuotias mies ja en kyllä ymmärrä Mikon ja Heidin touhuja. Pari on vasta ollut yhdessä viikkoja ja nyt jo riidellään tuolla tavalla. Heidin mukaan Mikon harrastukset haittaavat suhdetta.
Miten idiootti ihminen oikein on? Puhun siis Mikosta. Onko tässä ohjelmassa tarkoitus, ettei mitään pysyvää parisuhdetta edes muodostu? Jos minä olisin tuollaisessa ohjelmassa tai kokeilussa mukana, laittaisin ehdottomasti naisen etusijalle. Voiko Mikko tosiaan olettaa, että hänpä tässä nyt jatkaa omia harrastuksiaan aivan kuten tähän asti, vaikka yhteinen aika on kortilla? Ja sitten ihmettelee, että miksi se minut jätti. Kyse on vittu yhdestä kesästä. Kai niitä omia juttuja voi tämän aikaa rajoittaa, varsinkin kun jos on saanut tuollaisenkin pantavan kissan vaimokseen.
Samaa mieltä Mikon ajankäytön priorisoinnista. Minusta on käsittämätöntä, ettei hän karsinut menojaan viiden viikon ajaksi. Töitä ei toki voi karsia, mutta ne muut menot. Tosi loukkaavaa puolisoa kohtaan.
Tuttavapiirissäni on monia parisuhteesta haaveilevia sinkkuja, joiden elämä on aivan täynnä töitä ja harrastuksia. He yrittävät välillä jotain seurustelusuhteen tapaista, mutta homma loppuu nopeasti yhteisen ajan puutteeseen. Eivät ole valmiita luopumaan mistään, lisäksi pitäisi saada kumppani, joka solahtaa elämään ilman, että mistään mukavasta tarvitsisi luopua.
Toisaalta on minusta hyvä, että halusi olla aidosti oma itsensä kiireineen päivineen sen sijaan, että olisi ryhtynyt esittämään ohjelman ajaksi jotain muuta. Siis nythän Heidille selvisi, millaista arki Mikon kanssa todellisuudessa olisi.
Olen saanut heidän puheistaan sellaisen kuvan, että kumpikaan ei halua luopua harrastuksistaan, ja heille olisikin todella tärkeää, että kumppani jakaisi samat mielenkiinnonkohteet. Lähipiirissäni on muutamia tällaisia pariskuntia, jotka ovat aina menossa johonkin joko töiden, harrastusten tai kavereiden kanssa, mutta systeemi toimii, koska kumppani on kaikessa mukana. Ja vieläpä mielellään. Itse en tykkäisi jakaa kaikkea miehen kanssa, mutta ymmärrän, että hyvin aktiiviselle ihmisille tämä voi olla tärkeää.
Mutta jos on sellainen ihminen, että haluaa kumppanilla olevan samat harrastukset kuin itsellä, niin eikös se kumppani silloin kannata hankkia joko netin karkkikaupasta tai sitten harrastusten parista? Eikä satunnaisotannalla tällaisesta sokkonaimisiin-ohjelmasta? Tämän ohjelman formaatti perustuu kai siihen että ns asiantuntijat pyrkii parittamaan luonteeltaan tai arvoiltaan yhteensopivia henkilöitä eikä niinkään katso harrastuksia? Toki eri asia onnistuvatko siinä.
Ehdottomasti, mutta valitettavasti se ei enää tietyn iän saavutettua ole niin helppoa. Monilla harrastuskavereilla on jo perhe, tai sitten harrastus voi olla sellainen, ettei siinä pääse edes tapaamaan vastakkaisen sukupuolen edustajia. Yksi tekijä voi olla myös se, että ihmiset pyrkivät aina ihan tiedostamattaankin kaunistelemaan kuvaa itsestään ja näkemyksistään kyselyissä ja haastatteluissa. Todellinen ajatusmaailma saattaa hyvin paljastua asiantuntijoille ja itselleenkin vasta sitten, kun se konkreettisesti törmää jonkun toisen ihmisen ajatusmaailman kanssa.
Kyllä se tärkein este pariutumiselle pitkän sinkkuuden jälkeen on jumahtaminen niihin omiin kuvioihin. Hankala tulla kukaan vierelle jos ne kriteerit koko ajan nousee (täälläkin sinkut esittävät niitä 20 kohdan listoja joissa parisuhteen kannalta oikeasti tärkeät ja aivan merkityksettömät asiat suloisesti sekaisin) ja omat tavat ja tekemiset jähmettyy (katsokaa Tiinaa, osaisitteko te naisena elää miehen kanssa jolla olisi Tiinan kaltaiset tiukat ja ahtaat säännöt asumispaikasta tiskiharjan muotoon asti). Pitkistä parisuhteista eroavat löytävät halutessaan hyvin nopeasti uuden kumppanin, ovat jo "koulutettuja" yhteiselämään eivätkä toiveet suhteesta ole epärealistisia (siedetään niitä toisen kehnoja puolia kunhan hyviä on enemmän ja tärkeimmissä jutuissa).
Tiina on todennäköisesti herkkä havainnoimaan pieniäkin vivahteita, kun taas joku maalaa leveällä pensselillä. Hän on huomannut, että tiskiharjalla x saa aikaan maksimaalisen tuloksen ja sama koskee tiskiainetta y, kun taas z aiheuttaa käsiin ihottumaa. Eli on ihan perusteltuja syitä näille näkemyksille. Fiksummin asia kuitenkin hoituu sillä, että ei sanoita kaikkea vaan pitää vaivihkaa huolen, että talouteen ostetaan aina vanhan tilalle uusi x ja uusi y. Näin niin kuin kuvainnollisesti. Sitten säästää ne sanalliset paukut niihin asioihin, joilla on oikeasti iso merkitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei te omakohtaisesta kokemuksesta puhuvat narsistiasiantuntijat! Moni seikka kertoo, että vaikka Mikko saattaa olla Heidille täysin väärä persoonallisuustyyppi, niin narsisti hän ei ainakaan ole:
- Narsisti on muiden seurassa mitä miellyttävin seuraihminen - Mikko hädin tuskin uskalsi tulla Heidin asunnon yläkerrasta tutustumaan Heidin kavereihin
- Narsisti osaa peittää omat negatiiviset tunteensa ja luoda viattoman vaikutelman silloin, kun ulkopuolisia on läsnä - viimeisestä sohvakohtauksesta ei liene jäänyt kenellekään epäselväksi, että Mikko on ihan hajalla ja ärtynyt Heidistä
- Narsisti käyttää jokaisen tilanteen, jossa voi tehdä itsestään kiistan hyviksen ulkopuolisten silmissä siloin kuin toinen osapuoli ei ole puolustamassa itseään. Mikko ei ole soolohaastatteluissa yksipuolisesti syyttänyt Heidiä ja tehnyt itsestään viatonta, saati maalaillut toisesta osapuolesta mitä mielikuvituksellisempia syytöksiä, joihin tosi narsisti pystyy.
Heh, ei ne narsistitkaan mistään yhdestä muotista tule tai käyttäydy prikulleen kuvailemasi kaltaisesti. Minusta esim. Mikko tekee itsestään hyvistä juuri tuolla että ei syyttele Heidiä vaan pyrkii vähättelemään tilannetta ja sanomaan että kummassakin on vikansa. Ovat myös ennenkaikkea laskelmoivia ja pohtivat kokoajan että miten missäkin tilanteessa kannattaa käyttäytyä, mitä kannattaa sanoa jne.
Koko tuo narsistijankutus ärsyttää. Siinä parisuhteen ongelmat langetetaan täysin toisen niskoille. Jos minä vetäsen miestä turpaan juhlissa se on narsistin syy, ei minun. Minä olen onneton uhri, toinen syyllinen. Eikö jokainen ole oman elämänsä toimija? Miten on joutunut narsistin kanssa parisuhteeseen, kuka pakotti? Jos narsisti osasi huijata olemalla alussa mukava miksi en lähtenyt kun näytti oikeat karvansa? Ja pahimmillaan se seuraavakin kumppani on narsisti. Jossain vaiheessa kannattaisi myös katsoa peiliin sitä omaa käyttäytymistä. Miten toimin parisuhteessa? Haluanko miellyttää ja suostun asioihin joita myöhemmin kadun? Kuinka moni nainen tälläkin palstalla on alkanut "passaamaan" alkuhuumassa miestään kuten Tiina (kyllä minä pesen kaikki pyykit) mutta lasten tultua väsähtänyt ja syyttää siitä toista ajoissa kuten Tiina teki (Samuel" "sinähän halusit pestä ne pyykit, miksi et sanonut ettet jaksakaan"). Vai onko ainoa tapani pitää puolia tiukka hyökkäys ja joustamattomuus Heidin ja Mikon tyyliin? Sitä sielunkumppania saa etsiä aika kauan eikä tuo välttämättä omalle kohdalle pysähdy jos itse ei osaa käyttäytyä aikuisesti parisuhteessa: joustavasti mutta itsensä ja omanarvontunteensa säilyttäen, tilaa molemmille mutta paljon rakkautta väliin.
Kyllä huomaa ettet ole ollut tekemisissä narsistin kanssa etkä tajua lainkaan mistä puhut.
Kyllä siinä mielessä allekirjoitan tuon puheet, jolle vastasit, että narsisti tarvitsee myös aina mahdollistajan. Ja mahdollistaja on yleensä ihminen, jonka minäkuva ja itsetuntemus eivät ole niin vahvoja, että kykenisi havaitsemaan olevansa narsistisen pelin kohde eikä kykene myöskäään vastustamaan sitä (=lähtemään suhteesta).
Selkeät minän rajat ennaltaehkäisevät narsistin uhriksi joutumista. Moni narsistin uhriksi ajautunut ja siitä irti päässyt on antanut ymmärtää olleensa aiemmassa elämässä liian kiltti. Itse ymmärrän tämän niin, että ovat vastuuttaneet itseään läheisten tunnetiloista, jolloin narsistin on ollut helppo tehtävä käyttää heitä hyväkseen.
Tällä en tietenkään syyllistä ketään uhria. Haluan kasvattaa omat lapseni tietoisiksi omasta reviiristään niin, että heistä tulee vahvoja puolustautumaan, mikäli joutuvat em. ihmistyypin lähelle.
En näkisi asiaa ihan noin mustavalkoisesti. Toki jokainen ihminen etsii itselleen sopivaa vastinparia, joten toisen itsensä alle tuhkahduttava etsii varmasti myötäilevää ja hyväsydämistä ihmistä. Mutta eihän heilläkään se tutka varmasti aina osu kohdilleen.
Tuolla kasvatusmetodilla muuten pahimmillaan luot itse "narsisteja", jotka lyttäävät toiset jalkoihinsa. Itse painottaisin sitä, että ei koskaan jää hautomaan asioita itsekseen vaan tuo rohkeasti asiat muiden tietoon, jos ei ymmärrä saamaansa kohtelua tai kokee tulleensa henkisesti tai fyysisesti pahoinpidellyksi. Näin saa peilattua tilannettaan keskustelussa muun läheisen ihmisen kanssa.
En usko, että tasapainoisessa ja kaikkia perheenjäseniä kunnioittavassa tunneilmapiirissä kasvaisi narsisteja. Vahvuuskasvatukseen liittyy tietenkin yhtenä keskeisenä osana avoimuus ja tunteista puhumisen taito, sehän sitä itsetuntemusta on, että pystyy sanoittaa tunteensa ja keskustella niistä muiden kanssa. Ja ehdoton ei muiden lyttäämiselle. En kyllä aivan käsitä, miten päädyit tuohon spekulaatioon.
No jos nyt linkitetään vastaus ohjelmaan niin Heidiä ei auta se, että hän tunnistaa tunteitaa, osaa argumentoida, on halukas puhumaan jne., tilanne ei parane mitenkään eli siitä omien rajojen puolustamisesta ei ole mitään apua. Sen sijaan häntä voisi auttaa se, että hän kertoisi rehellisesti ystävälleen tai vanhemmilleen tai asiantuntijatapaamisessa ihan konkreettisesti heidän riidoistaan ja pyytäisi suoraa palautetta. Sieltä saattaisi tulla vastauksesi se, että tilanne ei ole normaali ja hänen on ihan normaalia olla sekavien tunteiden vallassa. Toinen toimiva strategia oli se, kun hän pakkasi laukkunsa ja lähti.
Varmaan ajoit takaa samaa lopputulosta, mutta sanavalinnoistasi sai vähän harhaanjohtavan kuvan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei. Olen itse 45-vuotias mies ja en kyllä ymmärrä Mikon ja Heidin touhuja. Pari on vasta ollut yhdessä viikkoja ja nyt jo riidellään tuolla tavalla. Heidin mukaan Mikon harrastukset haittaavat suhdetta.
Miten idiootti ihminen oikein on? Puhun siis Mikosta. Onko tässä ohjelmassa tarkoitus, ettei mitään pysyvää parisuhdetta edes muodostu? Jos minä olisin tuollaisessa ohjelmassa tai kokeilussa mukana, laittaisin ehdottomasti naisen etusijalle. Voiko Mikko tosiaan olettaa, että hänpä tässä nyt jatkaa omia harrastuksiaan aivan kuten tähän asti, vaikka yhteinen aika on kortilla? Ja sitten ihmettelee, että miksi se minut jätti. Kyse on vittu yhdestä kesästä. Kai niitä omia juttuja voi tämän aikaa rajoittaa, varsinkin kun jos on saanut tuollaisenkin pantavan kissan vaimokseen.
Samaa mieltä Mikon ajankäytön priorisoinnista. Minusta on käsittämätöntä, ettei hän karsinut menojaan viiden viikon ajaksi. Töitä ei toki voi karsia, mutta ne muut menot. Tosi loukkaavaa puolisoa kohtaan.
Tuttavapiirissäni on monia parisuhteesta haaveilevia sinkkuja, joiden elämä on aivan täynnä töitä ja harrastuksia. He yrittävät välillä jotain seurustelusuhteen tapaista, mutta homma loppuu nopeasti yhteisen ajan puutteeseen. Eivät ole valmiita luopumaan mistään, lisäksi pitäisi saada kumppani, joka solahtaa elämään ilman, että mistään mukavasta tarvitsisi luopua.
Toisaalta on minusta hyvä, että halusi olla aidosti oma itsensä kiireineen päivineen sen sijaan, että olisi ryhtynyt esittämään ohjelman ajaksi jotain muuta. Siis nythän Heidille selvisi, millaista arki Mikon kanssa todellisuudessa olisi.
Olen saanut heidän puheistaan sellaisen kuvan, että kumpikaan ei halua luopua harrastuksistaan, ja heille olisikin todella tärkeää, että kumppani jakaisi samat mielenkiinnonkohteet. Lähipiirissäni on muutamia tällaisia pariskuntia, jotka ovat aina menossa johonkin joko töiden, harrastusten tai kavereiden kanssa, mutta systeemi toimii, koska kumppani on kaikessa mukana. Ja vieläpä mielellään. Itse en tykkäisi jakaa kaikkea miehen kanssa, mutta ymmärrän, että hyvin aktiiviselle ihmisille tämä voi olla tärkeää.
Mutta jos on sellainen ihminen, että haluaa kumppanilla olevan samat harrastukset kuin itsellä, niin eikös se kumppani silloin kannata hankkia joko netin karkkikaupasta tai sitten harrastusten parista? Eikä satunnaisotannalla tällaisesta sokkonaimisiin-ohjelmasta? Tämän ohjelman formaatti perustuu kai siihen että ns asiantuntijat pyrkii parittamaan luonteeltaan tai arvoiltaan yhteensopivia henkilöitä eikä niinkään katso harrastuksia? Toki eri asia onnistuvatko siinä.
Ehdottomasti, mutta valitettavasti se ei enää tietyn iän saavutettua ole niin helppoa. Monilla harrastuskavereilla on jo perhe, tai sitten harrastus voi olla sellainen, ettei siinä pääse edes tapaamaan vastakkaisen sukupuolen edustajia. Yksi tekijä voi olla myös se, että ihmiset pyrkivät aina ihan tiedostamattaankin kaunistelemaan kuvaa itsestään ja näkemyksistään kyselyissä ja haastatteluissa. Todellinen ajatusmaailma saattaa hyvin paljastua asiantuntijoille ja itselleenkin vasta sitten, kun se konkreettisesti törmää jonkun toisen ihmisen ajatusmaailman kanssa.
Kyllä se tärkein este pariutumiselle pitkän sinkkuuden jälkeen on jumahtaminen niihin omiin kuvioihin. Hankala tulla kukaan vierelle jos ne kriteerit koko ajan nousee (täälläkin sinkut esittävät niitä 20 kohdan listoja joissa parisuhteen kannalta oikeasti tärkeät ja aivan merkityksettömät asiat suloisesti sekaisin) ja omat tavat ja tekemiset jähmettyy (katsokaa Tiinaa, osaisitteko te naisena elää miehen kanssa jolla olisi Tiinan kaltaiset tiukat ja ahtaat säännöt asumispaikasta tiskiharjan muotoon asti). Pitkistä parisuhteista eroavat löytävät halutessaan hyvin nopeasti uuden kumppanin, ovat jo "koulutettuja" yhteiselämään eivätkä toiveet suhteesta ole epärealistisia (siedetään niitä toisen kehnoja puolia kunhan hyviä on enemmän ja tärkeimmissä jutuissa).
Tiina on todennäköisesti herkkä havainnoimaan pieniäkin vivahteita, kun taas joku maalaa leveällä pensselillä. Hän on huomannut, että tiskiharjalla x saa aikaan maksimaalisen tuloksen ja sama koskee tiskiainetta y, kun taas z aiheuttaa käsiin ihottumaa. Eli on ihan perusteltuja syitä näille näkemyksille. Fiksummin asia kuitenkin hoituu sillä, että ei sanoita kaikkea vaan pitää vaivihkaa huolen, että talouteen ostetaan aina vanhan tilalle uusi x ja uusi y. Näin niin kuin kuvainnollisesti. Sitten säästää ne sanalliset paukut niihin asioihin, joilla on oikeasti iso merkitys.
Joo. Minäkin olen sellainen että haluan ehdottomasti että käsisaippua on tiettyä ja pyykkiaine on tiettyä. Mutta en ole itseasiassa näistä koskaan maininnut sanallakaan kumppanilleni, vaan tuo siippa on autuaan tietämätön asiasta. Minä vaan huolehdin että ostoskärryyn tulee juuri nuo ennen kuin edelliset ehtii loppumaan.. :D . Tosin pahassa stressitilanteessa saattaisin äkäistä väärästä saippuasta että miksi tätä tää on väärää mutta välttämällä oman elämän stressiä olen kiva ja joustava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitaisiinko ketjussa palata takaisin itse asiaan? Ketään ei kiinnosta teidän henkilökohtaiset kokemuksenne ja näkemyksenne narsisteista ja narsistisista piirteistä. Tehkää oma ketju niitä koskeville lätinöillenne tai menkää puhumaan ammatti-ihmiselle. Pilaatte koko keskustelun.
Juurikin nämä Kaikentietävät mikkomiesnarsismin uhrit ja uhriutujat ovat pilanneet tämän keskustelun. Ollaan niin hiton tietäviä ja taitavia ihmistuntijoita, että! Kaikki muut mielipiteet teilataan alapeukutuksella maan rakoon. Vain Heillä on kaikki ihmistuntemus ja viisaus näpeissään. Mikon haukkujilla. (en nyt pilaa koiria vertaamalla niitä heihin). Minusta nämä narsismin asiantuntijat ovatkin todennäköisesti itse narsisteja ja lisäksi vielä äärifeministejä.
Mistä täällä sitten saa keskutella? Mikon käytös on herättänyt ajatuksia monissa keskutelijoissa ja niitä halutaan jakaa. Ja missä täällä on teilattu kaikki mielipiteet? Onhan täällä puhuttu muistakin pareista ja Heidiäkin kuvailtu useaan kertaan nipoksi ja muuksi.
Minusta täällä on kritisoitu enemmänkin niistä omista elämäntarinoista avautumista kuin Mikon käytöksen puimista. Monien kommentit ovat alkaneet Mikon analysoinnilla, ja sitten onkin ruvettu vuodattamaan usean sivun verran omia kokemuksia, joiden varaan analyysi perustuu. Ne omat kokemukset eivät kuulu tänne.
Eikös kaikki analysointi pohjaudu johonkin, joka pohjautuu omaan kokemusmaailmaan tai hankittuun kirjaviisauteen?
Kyllä, mutta ei sitä "pohjaa" tarvitse alkaa täällä avata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei. Olen itse 45-vuotias mies ja en kyllä ymmärrä Mikon ja Heidin touhuja. Pari on vasta ollut yhdessä viikkoja ja nyt jo riidellään tuolla tavalla. Heidin mukaan Mikon harrastukset haittaavat suhdetta.
Miten idiootti ihminen oikein on? Puhun siis Mikosta. Onko tässä ohjelmassa tarkoitus, ettei mitään pysyvää parisuhdetta edes muodostu? Jos minä olisin tuollaisessa ohjelmassa tai kokeilussa mukana, laittaisin ehdottomasti naisen etusijalle. Voiko Mikko tosiaan olettaa, että hänpä tässä nyt jatkaa omia harrastuksiaan aivan kuten tähän asti, vaikka yhteinen aika on kortilla? Ja sitten ihmettelee, että miksi se minut jätti. Kyse on vittu yhdestä kesästä. Kai niitä omia juttuja voi tämän aikaa rajoittaa, varsinkin kun jos on saanut tuollaisenkin pantavan kissan vaimokseen.
Samaa mieltä Mikon ajankäytön priorisoinnista. Minusta on käsittämätöntä, ettei hän karsinut menojaan viiden viikon ajaksi. Töitä ei toki voi karsia, mutta ne muut menot. Tosi loukkaavaa puolisoa kohtaan.
Tuttavapiirissäni on monia parisuhteesta haaveilevia sinkkuja, joiden elämä on aivan täynnä töitä ja harrastuksia. He yrittävät välillä jotain seurustelusuhteen tapaista, mutta homma loppuu nopeasti yhteisen ajan puutteeseen. Eivät ole valmiita luopumaan mistään, lisäksi pitäisi saada kumppani, joka solahtaa elämään ilman, että mistään mukavasta tarvitsisi luopua.
Toisaalta on minusta hyvä, että halusi olla aidosti oma itsensä kiireineen päivineen sen sijaan, että olisi ryhtynyt esittämään ohjelman ajaksi jotain muuta. Siis nythän Heidille selvisi, millaista arki Mikon kanssa todellisuudessa olisi.
Olen saanut heidän puheistaan sellaisen kuvan, että kumpikaan ei halua luopua harrastuksistaan, ja heille olisikin todella tärkeää, että kumppani jakaisi samat mielenkiinnonkohteet. Lähipiirissäni on muutamia tällaisia pariskuntia, jotka ovat aina menossa johonkin joko töiden, harrastusten tai kavereiden kanssa, mutta systeemi toimii, koska kumppani on kaikessa mukana. Ja vieläpä mielellään. Itse en tykkäisi jakaa kaikkea miehen kanssa, mutta ymmärrän, että hyvin aktiiviselle ihmisille tämä voi olla tärkeää.
Mutta jos on sellainen ihminen, että haluaa kumppanilla olevan samat harrastukset kuin itsellä, niin eikös se kumppani silloin kannata hankkia joko netin karkkikaupasta tai sitten harrastusten parista? Eikä satunnaisotannalla tällaisesta sokkonaimisiin-ohjelmasta? Tämän ohjelman formaatti perustuu kai siihen että ns asiantuntijat pyrkii parittamaan luonteeltaan tai arvoiltaan yhteensopivia henkilöitä eikä niinkään katso harrastuksia? Toki eri asia onnistuvatko siinä.
Ehdottomasti, mutta valitettavasti se ei enää tietyn iän saavutettua ole niin helppoa. Monilla harrastuskavereilla on jo perhe, tai sitten harrastus voi olla sellainen, ettei siinä pääse edes tapaamaan vastakkaisen sukupuolen edustajia. Yksi tekijä voi olla myös se, että ihmiset pyrkivät aina ihan tiedostamattaankin kaunistelemaan kuvaa itsestään ja näkemyksistään kyselyissä ja haastatteluissa. Todellinen ajatusmaailma saattaa hyvin paljastua asiantuntijoille ja itselleenkin vasta sitten, kun se konkreettisesti törmää jonkun toisen ihmisen ajatusmaailman kanssa.
Kyllä se tärkein este pariutumiselle pitkän sinkkuuden jälkeen on jumahtaminen niihin omiin kuvioihin. Hankala tulla kukaan vierelle jos ne kriteerit koko ajan nousee (täälläkin sinkut esittävät niitä 20 kohdan listoja joissa parisuhteen kannalta oikeasti tärkeät ja aivan merkityksettömät asiat suloisesti sekaisin) ja omat tavat ja tekemiset jähmettyy (katsokaa Tiinaa, osaisitteko te naisena elää miehen kanssa jolla olisi Tiinan kaltaiset tiukat ja ahtaat säännöt asumispaikasta tiskiharjan muotoon asti). Pitkistä parisuhteista eroavat löytävät halutessaan hyvin nopeasti uuden kumppanin, ovat jo "koulutettuja" yhteiselämään eivätkä toiveet suhteesta ole epärealistisia (siedetään niitä toisen kehnoja puolia kunhan hyviä on enemmän ja tärkeimmissä jutuissa).
Tiina on todennäköisesti herkkä havainnoimaan pieniäkin vivahteita, kun taas joku maalaa leveällä pensselillä. Hän on huomannut, että tiskiharjalla x saa aikaan maksimaalisen tuloksen ja sama koskee tiskiainetta y, kun taas z aiheuttaa käsiin ihottumaa. Eli on ihan perusteltuja syitä näille näkemyksille. Fiksummin asia kuitenkin hoituu sillä, että ei sanoita kaikkea vaan pitää vaivihkaa huolen, että talouteen ostetaan aina vanhan tilalle uusi x ja uusi y. Näin niin kuin kuvainnollisesti. Sitten säästää ne sanalliset paukut niihin asioihin, joilla on oikeasti iso merkitys.
Ei ainakaan ihan heti alkuun paasaisi että vain nää ja nää pesuaineet kelpaa. Mutta oli sitä niin herttaista katsella kun Tiina kertoili tavaroistaan ja siitä Amerikasta asti haetusta Elmukelmu leikkurista selitti hiiiiiitaaaasti ja selvästi että "tämä on sitten jenkeistä asti haettu, ä-l-ä heitä pois."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitaisiinko ketjussa palata takaisin itse asiaan? Ketään ei kiinnosta teidän henkilökohtaiset kokemuksenne ja näkemyksenne narsisteista ja narsistisista piirteistä. Tehkää oma ketju niitä koskeville lätinöillenne tai menkää puhumaan ammatti-ihmiselle. Pilaatte koko keskustelun.
Juurikin nämä Kaikentietävät mikkomiesnarsismin uhrit ja uhriutujat ovat pilanneet tämän keskustelun. Ollaan niin hiton tietäviä ja taitavia ihmistuntijoita, että! Kaikki muut mielipiteet teilataan alapeukutuksella maan rakoon. Vain Heillä on kaikki ihmistuntemus ja viisaus näpeissään. Mikon haukkujilla. (en nyt pilaa koiria vertaamalla niitä heihin). Minusta nämä narsismin asiantuntijat ovatkin todennäköisesti itse narsisteja ja lisäksi vielä äärifeministejä.
Mistä täällä sitten saa keskutella? Mikon käytös on herättänyt ajatuksia monissa keskutelijoissa ja niitä halutaan jakaa. Ja missä täällä on teilattu kaikki mielipiteet? Onhan täällä puhuttu muistakin pareista ja Heidiäkin kuvailtu useaan kertaan nipoksi ja muuksi.
Minusta täällä on kritisoitu enemmänkin niistä omista elämäntarinoista avautumista kuin Mikon käytöksen puimista. Monien kommentit ovat alkaneet Mikon analysoinnilla, ja sitten onkin ruvettu vuodattamaan usean sivun verran omia kokemuksia, joiden varaan analyysi perustuu. Ne omat kokemukset eivät kuulu tänne.
Eikös kaikki analysointi pohjaudu johonkin, joka pohjautuu omaan kokemusmaailmaan tai hankittuun kirjaviisauteen?
Kyllä, mutta ei sitä "pohjaa" tarvitse alkaa täällä avata.
Miksi ei? Koska sinua ei kiinnosta lukea vai? Aika monet tuntuvat jakavan noiden kokemuksen joten ehkä heitä kiinnostaa. Minä selaan ketjua niin, että silmäilen kommentteja ja luen tarkimmin ne jotka kiinnostaa, esim. nuo Mikko tarinat skippaan vain yli ja jatkan seuraaviin. Ei sen vaikeampaa eikä ketju minusta mitenkään pilalle ole mennyt. Kiva vaan että riittä keskustelijoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen, mikä olisikaan keskustelun suunta, jos kissa olisi ollut Heidin ja roolit päinvastaiset? Heidi olisi ollut menossa kaasonsa polttareihin viikonlopuksi (suunnitelma on varmasti ollut kaikkien tiedossa ja puheena jo kuvausten alusta lähtien, kun pitäähän kuvausaikataulutkin sopia etukäteen), kun Mikko olisikin viime tingassa päättänyt, että ei hän haluakaan homehtua Heidin kotona kissan kanssa, vaan lähtee viikonlopuksi Ylöjärvelle viettämään aikaa äij7äporukalla. Heidin kissa, Heidin ongelma?
Arvaan, että Mikko olisi saanut täyslaidallisen kuraa niskaan palstalta itsekeskeisyydestään ja empatiakyvyttömyydestään, ja suoranaisen kommenttien raivonpurkauksen aikaan huutaessaan jälkitilanteessa Heidille "Ai missä mun olisi pitänyt joustaa!!?".
Mikkoa ei saa missään nimessä uskaltaa puolustaa tällä saitilla. Sitä kannattaa ehdottomasti välttää ja varoa.
Kuinka niin? Tottakai saa puolustaa mutta olisi myös kiva jos ne omat argumentit perustettaisiin johonkin tosiasiaan. Esim. se Mikon riitelytyylinen nimitäminen rakentavaksi on yksinkertaisesti täyttä palturia. Senhän näki jokainen.
Eli meillä on päätelmien pohjana muutaman minuutin videoklippejä. Mitä kameroiden ulkopuolella tapahtui ja sanottiin, puolin ja toisin ??? Sitä emme tiedä, joten ei lynkata Mikkoakaan kokonaan. Syytä on myös Heidissä. Heidi on erittäin herrähipiäinen tyyppi, jolle ei saa sanoa moitteen sanaa.... sen verran näkyy noissa otoksissakin.
Tältä sivustolta saa kuvan, että Mikko on itse sarvia vaille paholainen.
Emme tosiaan tiedä mitä kameroiden ulkopuolella tapahtuu. Siksi en itsekään ole ottanut kantaa mihinkään tuollaiseen tai kirjoitellut että "varmasti se Heidikin raivoaa ja huutaa pää punaisena" tms. koska mitään tällaista ei ole näkynyt. Olen kommentoinut niitä tv:ssä näytettyjä kohtauksia ja varsinkin loppupuolella täytyy sanoa, että Mikko vaikuttaa aika mulkerolta. Tuskin hänestä tuollaista kuvaa ehdoin tahdoin annettaisiin jos tilanne olisi aivan täysin toinen.
"Älä sinä nyt ala yhtään siinä puolustelemaan itseäsi!"
Sulla on kyllä nyt ikävä äänensävy. Tässähän rakennetaan kompromissia.
Ja sinäkin siellä vaan alat heti puolustelemaan itseäsi. ÄLÄ yhtään yritä! MULLA on kamala stressi päällä näistä kaikenmaailman kommenteista täällä! Voisit vähän ymmärtää MUAKIN!
Ketju on lukittu.
Ehdottomasti, mutta valitettavasti se ei enää tietyn iän saavutettua ole niin helppoa. Monilla harrastuskavereilla on jo perhe, tai sitten harrastus voi olla sellainen, ettei siinä pääse edes tapaamaan vastakkaisen sukupuolen edustajia. Yksi tekijä voi olla myös se, että ihmiset pyrkivät aina ihan tiedostamattaankin kaunistelemaan kuvaa itsestään ja näkemyksistään kyselyissä ja haastatteluissa. Todellinen ajatusmaailma saattaa hyvin paljastua asiantuntijoille ja itselleenkin vasta sitten, kun se konkreettisesti törmää jonkun toisen ihmisen ajatusmaailman kanssa.