Saara Aalto on todellinen kielinainen, 15 kielellä Frozen elokuvantunnusmusiikki
Saara on multitalentti. Kylmät väreet menee iholla kun kuuntelen tätä.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka tahansa pystyy kiekumaan (lähes) minkä hyvänsä kappaleen millä hyvänsä kielellä. Eihän siinä tartte kuin foneettinen lukuohje, herran tähden. Ja ehkä litterointi.
Ihan sama kuin että kehuisi puheenpitäjää loistavaksi sanasepäksi, kun teksti on teleprompterilla.
Niin pystyy, mutta kuka tahansa ei pysty laulamaan noin luentevasti ja kauniisti soljuen läpi kielenvaidosten. Kielet tai kielten paljous ei minusta ollut se mikä itseeni tekei vaikutuksen, vaan laulun luontevuus ja musikaalinen ilmaisuvoima kielistä huolimatta.
Niin, mikä se kielten funktio siinä sitten oikeastaan on? Jos niiden ei ole tarkoituskaan olla oikeita?
Saaralla on kyllä upea lauluääni ja mun korvaan ainakin nuotit yms menee kohdalleen. Mutta jokin hänen olemuksessaan vaan häiritsee. Omaan silmään ehkä hermostuneisuutta/kireyttä jota yritetään peittää positiivisuudella ja energisyydellä. Itse kaipaisin sellaista levollisuutta hänen habitukseensa. Toki livenä en ole koskaan nähnyt, joten ehkä silloin välittyy erilainen fiilis.
On varmasti aivan loistava dubbaaja leffoihin ja musikaalielokuviin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saara on tehnyt levyn joka on lähes kokonaan kiinan kielellä.
Kiina on kieli, jota ei vaan voi yhtään ääntää sinnepäin, koska sanan merkitys riippuu siitä ääntämisestä. Suomi taas on kieli jossa ei juuri ole mitään intonaatiota, joten sen kuulee siinä suomalaisen kiinassa kyllä, meneekö puuroksi vai tuleeko ne toonit.
Kaikissa kielissä on intonaatio. Suomessa se vaan ei ole erottava tekijä, kun puhutaan merkityksistä. Toki poikkeuksia on: Tosi mahtavaa voi intonaatiosta riippuen tarkoittaa joko, öh, mahtavaa tai sitten "tosi paskaa". Älkää yksinkertaistako.
Suomen kielen intonaatio on tärkeämpää kuin osataan ajatellakaan. Miten opit tonaalisen kielen, jos et tiedä omaan äidinkieleesi vertaamalla, onko lausekorkeus nouseva, laskeva, tasainen vai jotain siltä väliltä.
Oman kielen intonaatiosta on hyvä olla tietoinen, opetella sitä tietenkään ei tarvitse.
No silti se tilanne noiden kahden kielen välillä on juuri tuo kuvaamani. Voit suomeksi sanoa poLIIsi, POliisi tai poliiSi. Silti se on poliisi. Kiinaksi jos äännät sen tavun pieleen, se poliisi voikin tarkoittaa jo voikukkaa. Tämä näin karkeasti.
Kyllä, mutta ei tuo oikeasti ole sen kummempi juttu kuin jokaiseen kieleen liittyvät ominaispiirteet ja niistä seuraavat aksentit. Suomessa asiat, jotka joissain muissa kieleissä tarkoittavat vain painoa väärässä paikassa, saattavat muutta sanan merkityksen kokonaan. Kasi ja kassi, pula ja pulla. Sama vokaalien pituuden osalta kusi ja kuusi. Että meillä on siis äidinkieleen liittyvää tarkkuutta näissä asioissa, ja tuosta tarkkuudesta on hyötyä esimerkiksi japanin opiskelussa, joka muutoin saattaa tuottaa vaikeuksia juuri näissä asioissa.
Saara Aallon kiina kuulostaa samanlaiselta "kiinalta" kuin hänen laulamansa englanti kuulostaa "englannilta". En saa niistä selvää. Ne on sinnepäin. Ehkä hän laulaa suomeakin samalla tavalla ja se viesti on tarkoituskin välittää sillä musiikilla, eikä sillä sanoituksella. Minua se häiritsee, varmaan jotakuta toista ei.
Ai ootko kiinalainen natiivi? Minä saan erittäin hyvin selvää niistä kielistä joita osaan eli englannista, ruotsista, saksasta, japanista ja italiasta. Ruotsissa riikinruotsalainen soinnilisuus soi kauniisti, englanti on soivaa ja pehemää, japani selkeää ja rytmikästä. Italissa a:t ovat avoimia eikä mukana ole monia suomalaislausujia, klasaripuolellakin, vaivaaviaa ci, ce gi, ge soinnitonta tsi tse köpöstelyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka tahansa pystyy kiekumaan (lähes) minkä hyvänsä kappaleen millä hyvänsä kielellä. Eihän siinä tartte kuin foneettinen lukuohje, herran tähden. Ja ehkä litterointi.
Ihan sama kuin että kehuisi puheenpitäjää loistavaksi sanasepäksi, kun teksti on teleprompterilla.
Niin pystyy, mutta kuka tahansa ei pysty laulamaan noin luentevasti ja kauniisti soljuen läpi kielenvaidosten. Kielet tai kielten paljous ei minusta ollut se mikä itseeni tekei vaikutuksen, vaan laulun luontevuus ja musikaalinen ilmaisuvoima kielistä huolimatta.
Niin, mikä se kielten funktio siinä sitten oikeastaan on? Jos niiden ei ole tarkoituskaan olla oikeita?
No kuulostaahan ne oikeilta, mutta oikealta kuulostaminen ei ole kielitaitoa, siis taitoa osata käyttää kieltä arkitilanteissa, vaan musikaalisuutta. Se oli pointti.
Jee hienoa Saara! Kuulosti hyvältä! Taidanpa ostaa Saaran joululevyn, kohtahan tässä saa laittaa joululaulut soimaan :)
Onko nää tämänkin ketjun dissaajat yksi ja sama henkilö? Kuulostais vähän siltä...
Vai että "kielinainen". No se sen tyttöystävä kyllä varmaan tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saara on tehnyt levyn joka on lähes kokonaan kiinan kielellä.
Kiina on kieli, jota ei vaan voi yhtään ääntää sinnepäin, koska sanan merkitys riippuu siitä ääntämisestä. Suomi taas on kieli jossa ei juuri ole mitään intonaatiota, joten sen kuulee siinä suomalaisen kiinassa kyllä, meneekö puuroksi vai tuleeko ne toonit.
Kaikissa kielissä on intonaatio. Suomessa se vaan ei ole erottava tekijä, kun puhutaan merkityksistä. Toki poikkeuksia on: Tosi mahtavaa voi intonaatiosta riippuen tarkoittaa joko, öh, mahtavaa tai sitten "tosi paskaa". Älkää yksinkertaistako.
Suomen kielen intonaatio on tärkeämpää kuin osataan ajatellakaan. Miten opit tonaalisen kielen, jos et tiedä omaan äidinkieleesi vertaamalla, onko lausekorkeus nouseva, laskeva, tasainen vai jotain siltä väliltä.
Oman kielen intonaatiosta on hyvä olla tietoinen, opetella sitä tietenkään ei tarvitse.
No silti se tilanne noiden kahden kielen välillä on juuri tuo kuvaamani. Voit suomeksi sanoa poLIIsi, POliisi tai poliiSi. Silti se on poliisi. Kiinaksi jos äännät sen tavun pieleen, se poliisi voikin tarkoittaa jo voikukkaa. Tämä näin karkeasti.
Kyllä, mutta ei tuo oikeasti ole sen kummempi juttu kuin jokaiseen kieleen liittyvät ominaispiirteet ja niistä seuraavat aksentit. Suomessa asiat, jotka joissain muissa kieleissä tarkoittavat vain painoa väärässä paikassa, saattavat muutta sanan merkityksen kokonaan. Kasi ja kassi, pula ja pulla. Sama vokaalien pituuden osalta kusi ja kuusi. Että meillä on siis äidinkieleen liittyvää tarkkuutta näissä asioissa, ja tuosta tarkkuudesta on hyötyä esimerkiksi japanin opiskelussa, joka muutoin saattaa tuottaa vaikeuksia juuri näissä asioissa.
Saara Aallon kiina kuulostaa samanlaiselta "kiinalta" kuin hänen laulamansa englanti kuulostaa "englannilta". En saa niistä selvää. Ne on sinnepäin. Ehkä hän laulaa suomeakin samalla tavalla ja se viesti on tarkoituskin välittää sillä musiikilla, eikä sillä sanoituksella. Minua se häiritsee, varmaan jotakuta toista ei.
No ainakin natiivikiinalaiset saa selvää ja arvostaa ja eräskin kommentoi, että sen lisäksi että laulaa kiinaksi tuntuu käyttävän kiinalaista perinteistä laulutekniikkaa kiinaksi laulaessaan, mikä tekee siitä tosi vaikuttavan kohdan.
Vierailija kirjoitti:
Saara Aallon kiina kuulostaa samanlaiselta "kiinalta" kuin hänen laulamansa englanti kuulostaa "englannilta". En saa niistä selvää. Ne on sinnepäin. Ehkä hän laulaa suomeakin samalla tavalla ja se viesti on tarkoituskin välittää sillä musiikilla, eikä sillä sanoituksella. Minua se häiritsee, varmaan jotakuta toista ei.
Saara laulaa englanniksi todella hyvin, joskaan aksentti ei ole oikein miltään alueelta eli liian geneerinen ollakseen natiivipuhujan englantia.
Kiinalainen vaimoni sanoi, että Saaran kiina on todella hyvää ja vaimoni on yleensä aika kriittinen kielijutuissa, kun on kiinan kielen paitsi natiivi myös ammattilainen. Voi toki olla, että hän jonkin verran antoi anteeksi Saaran ulkomaalaisuutta. Epäilemättä kiinankin suhteen voi olla ongelmana, että aksentti ei muistuta mitään murretta eikä natiivia aksenttia, vaikka kieli olisikin hyvää.
Niin pystyy, mutta kuka tahansa ei pysty laulamaan noin luentevasti ja kauniisti soljuen läpi kielenvaidosten. Kielet tai kielten paljous ei minusta ollut se mikä itseeni tekei vaikutuksen, vaan laulun luontevuus ja musikaalinen ilmaisuvoima kielistä huolimatta.