Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon työttömien lapsia on kotihoidossa?
05.09.2016 |
Kellään tilastoa?
Tulee kiire löytää päiväkotipaikat kaikille.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on teillä vaikeaa. Itse tein maisterintutkintoa kotoa käsin ja hain töitä, kun lapset oli 1v ja 3v. Olivat kotihoidossa ja silti sain opinnot valmiiksi ja sen työpaikankin.
Hmm. haluatko kertoa tarkemmin noista sun päivistä? Kyllä minäkin saisin lapset hiljaiseksi ja pois jaloista jos vaan haluaisin: tabletit vaan käteen ja pelit auki tai vaihtoehtoisesti muumit pyörimään telkkarista niin siinä ne istuisi sohvalla ihan hiljaa vaikka koko päivän. Mutta kotihoito on mun mielestä sitä varten että minä vietän niiden lasten kanssa aikaa ja teen heidän kanssaan asioita. Olen siis kotona lapsia varten enkä siksi, että saisin itse hengailla kotona koko päivän ja tehdä mitä haluan.
Lapset nukkui joskus päiväunet samaan aikaan. Ja jos ei nukkuneet,niin menivät yöunille klo 20 ja silloin aloitin omat hommat. Ja pystyi lasten hereillä ollessa käymään läpi esim. avoimat työpaikat, siinä ei haittaa keskeytykset ja pystyy samanaikaisesti pelaamaan lapsen kanssa vaikka lautapeliä tai avustamaan palapelissä. Ajatustyötä pystyy myös tekemään koko ajan muun ohella, esim. miettimään hakemuksen sanamuotoja ja gradun rakennetta. Sitten kun sen on valmiiksi miettinyt, ei itse tekemisessä mene kauaa. Vai väitätkö, että itse keskityt koko ajan 100% vain lapseen, et tee päivän aikana kotitöitäkään?
Mun mielestä tuollainen on todella surullista että olevinaan vietetään lapsen kanssa aikaa (esim. pelataan tuota lautapeliä) mutta ei olla oikeasti läsnä ja ajatukset on jossain ihan muualla. Sama mikä surullisen monilla aikuisilla tuntuu olevan, että roikutaan älykännykässä ja selataan instaa sun muuta samaan aikaan kun yritetään jutella kaverin kanssa. Tuostahan on jo tutkimuksiakin olemassa miten älykännykät saattavat haitata jopa lapsen kehitystä: http://www.hs.fi/kotimaa/a1437356510858. Vanhemmat eivät ole läsnä sille lapselleen vaan pyörivät somessa ja selaavat nettiä kännykältään
Arvasin, että joku tulee tällaista länkyttämään. Sinuna olisin huolissani vain siitä omasta av:lla roukkumisesta. Jotkut osaavat tehdä monta asiaa samanaikaisesti, vaikka sinä et osaisikaan. Lapseni eivät taatusti arvanneet, että heille satua lukiessani mietin samaan aikaan cv:n uutta rakennetta. Sä et koskaan mieti mitään muuta kuin lapsiasi silloin, kun he ovat samassa huoneessa?
Taisi kolahtaa vai miksi pitää sortua henkilökohtaisuuksiin? Menee pahasti pieleen tuossa kohtaa kun kuvittelet tietäväsi toisten ajatukset ja tekemiset paremmin kuin he itse (että mitä lapsesi ajattelivat satua lukiessa, miten minä tääll av:lla "roikun").
En tunne sinua, joten paha mennä henkilökohtaisuuksiin. Mutta samalla tavalla sinä lähdit arvostelemaan minua vanhempana ja läsnäoloani. Aivan kuin tietäisit yhden viestin perusteella asiasta yhtään mitään.
Itsehän sinä suoraan kerroit että ajatuksesi on gradussa, cv:ssä jne. kun pelaat lasten kanssa tai luet heille satuja. Et ole siis läsnä. Ei sen toteaminen ole mitään henkilökohtaisuuksiin menemistä. Et tosiaan tunne minua mutta silti lauot, että en osaa tehdä montaa asiaa yhtäaikaa toisin kuin jotkut ja minun olisi syytä olla huolissani av:lla roikkumisestani.
Olen lkopuolinen, mutta voin vakuuttaa, että normiälyllä varustettu ihminen kykenee olemaan läsnä öasten kanssa ja samalla miettimään työjuttuja. Kun lapsi tulee kysymään ja haee kontaktia silloin keskityt, lapsi saa huomion ja lähtee touhuamaan omiaan, Hyvin harva lapsi haluaa vanhemman koko ajan "pitävän kädestä". Itse mietin paljon työjuttuja äitiyslomalla imettäessä ja vaippaa vaihtaessa, silti hymyilin vauvalle ja lepertelin - ei ollut lapselta pois. Mutta ehkä jonkun kapasiteetti ei riitä useampaan asiaan yhtä aikaa, se lautapeli on liian haastava jo itsessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on teillä vaikeaa. Itse tein maisterintutkintoa kotoa käsin ja hain töitä, kun lapset oli 1v ja 3v. Olivat kotihoidossa ja silti sain opinnot valmiiksi ja sen työpaikankin.
Hmm. haluatko kertoa tarkemmin noista sun päivistä? Kyllä minäkin saisin lapset hiljaiseksi ja pois jaloista jos vaan haluaisin: tabletit vaan käteen ja pelit auki tai vaihtoehtoisesti muumit pyörimään telkkarista niin siinä ne istuisi sohvalla ihan hiljaa vaikka koko päivän. Mutta kotihoito on mun mielestä sitä varten että minä vietän niiden lasten kanssa aikaa ja teen heidän kanssaan asioita. Olen siis kotona lapsia varten enkä siksi, että saisin itse hengailla kotona koko päivän ja tehdä mitä haluan.
Lapset nukkui joskus päiväunet samaan aikaan. Ja jos ei nukkuneet,niin menivät yöunille klo 20 ja silloin aloitin omat hommat. Ja pystyi lasten hereillä ollessa käymään läpi esim. avoimat työpaikat, siinä ei haittaa keskeytykset ja pystyy samanaikaisesti pelaamaan lapsen kanssa vaikka lautapeliä tai avustamaan palapelissä. Ajatustyötä pystyy myös tekemään koko ajan muun ohella, esim. miettimään hakemuksen sanamuotoja ja gradun rakennetta. Sitten kun sen on valmiiksi miettinyt, ei itse tekemisessä mene kauaa. Vai väitätkö, että itse keskityt koko ajan 100% vain lapseen, et tee päivän aikana kotitöitäkään?
Mun mielestä tuollainen on todella surullista että olevinaan vietetään lapsen kanssa aikaa (esim. pelataan tuota lautapeliä) mutta ei olla oikeasti läsnä ja ajatukset on jossain ihan muualla. Sama mikä surullisen monilla aikuisilla tuntuu olevan, että roikutaan älykännykässä ja selataan instaa sun muuta samaan aikaan kun yritetään jutella kaverin kanssa. Tuostahan on jo tutkimuksiakin olemassa miten älykännykät saattavat haitata jopa lapsen kehitystä: http://www.hs.fi/kotimaa/a1437356510858. Vanhemmat eivät ole läsnä sille lapselleen vaan pyörivät somessa ja selaavat nettiä kännykältään
Arvasin, että joku tulee tällaista länkyttämään. Sinuna olisin huolissani vain siitä omasta av:lla roukkumisesta. Jotkut osaavat tehdä monta asiaa samanaikaisesti, vaikka sinä et osaisikaan. Lapseni eivät taatusti arvanneet, että heille satua lukiessani mietin samaan aikaan cv:n uutta rakennetta. Sä et koskaan mieti mitään muuta kuin lapsiasi silloin, kun he ovat samassa huoneessa?
Taisi kolahtaa vai miksi pitää sortua henkilökohtaisuuksiin? Menee pahasti pieleen tuossa kohtaa kun kuvittelet tietäväsi toisten ajatukset ja tekemiset paremmin kuin he itse (että mitä lapsesi ajattelivat satua lukiessa, miten minä tääll av:lla "roikun").
En tunne sinua, joten paha mennä henkilökohtaisuuksiin. Mutta samalla tavalla sinä lähdit arvostelemaan minua vanhempana ja läsnäoloani. Aivan kuin tietäisit yhden viestin perusteella asiasta yhtään mitään.
Itsehän sinä suoraan kerroit että ajatuksesi on gradussa, cv:ssä jne. kun pelaat lasten kanssa tai luet heille satuja. Et ole siis läsnä. Ei sen toteaminen ole mitään henkilökohtaisuuksiin menemistä. Et tosiaan tunne minua mutta silti lauot, että en osaa tehdä montaa asiaa yhtäaikaa toisin kuin jotkut ja minun olisi syytä olla huolissani av:lla roikkumisestani.
Ei vaan kirjoitin, että pääsääntöisesti tein hommia lasten päivä- ja yöunen aikaan. Lisäksi joskus ajattelin asioita lasten läsnä ollessa, samaan tapaan kuin tein kotitöitäkin lasten läsnäollessa. Ja mä edelleen odotan sulta vastausta, että säkö et _koskaan_ tee tai ajattele mitään muuta kuin lapsiasi silloin, kun he ovat läsnä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on teillä vaikeaa. Itse tein maisterintutkintoa kotoa käsin ja hain töitä, kun lapset oli 1v ja 3v. Olivat kotihoidossa ja silti sain opinnot valmiiksi ja sen työpaikankin.
Hmm. haluatko kertoa tarkemmin noista sun päivistä? Kyllä minäkin saisin lapset hiljaiseksi ja pois jaloista jos vaan haluaisin: tabletit vaan käteen ja pelit auki tai vaihtoehtoisesti muumit pyörimään telkkarista niin siinä ne istuisi sohvalla ihan hiljaa vaikka koko päivän. Mutta kotihoito on mun mielestä sitä varten että minä vietän niiden lasten kanssa aikaa ja teen heidän kanssaan asioita. Olen siis kotona lapsia varten enkä siksi, että saisin itse hengailla kotona koko päivän ja tehdä mitä haluan.
Lapset nukkui joskus päiväunet samaan aikaan. Ja jos ei nukkuneet,niin menivät yöunille klo 20 ja silloin aloitin omat hommat. Ja pystyi lasten hereillä ollessa käymään läpi esim. avoimat työpaikat, siinä ei haittaa keskeytykset ja pystyy samanaikaisesti pelaamaan lapsen kanssa vaikka lautapeliä tai avustamaan palapelissä. Ajatustyötä pystyy myös tekemään koko ajan muun ohella, esim. miettimään hakemuksen sanamuotoja ja gradun rakennetta. Sitten kun sen on valmiiksi miettinyt, ei itse tekemisessä mene kauaa. Vai väitätkö, että itse keskityt koko ajan 100% vain lapseen, et tee päivän aikana kotitöitäkään?
Mun mielestä tuollainen on todella surullista että olevinaan vietetään lapsen kanssa aikaa (esim. pelataan tuota lautapeliä) mutta ei olla oikeasti läsnä ja ajatukset on jossain ihan muualla. Sama mikä surullisen monilla aikuisilla tuntuu olevan, että roikutaan älykännykässä ja selataan instaa sun muuta samaan aikaan kun yritetään jutella kaverin kanssa. Tuostahan on jo tutkimuksiakin olemassa miten älykännykät saattavat haitata jopa lapsen kehitystä: http://www.hs.fi/kotimaa/a1437356510858. Vanhemmat eivät ole läsnä sille lapselleen vaan pyörivät somessa ja selaavat nettiä kännykältään
Arvasin, että joku tulee tällaista länkyttämään. Sinuna olisin huolissani vain siitä omasta av:lla roukkumisesta. Jotkut osaavat tehdä monta asiaa samanaikaisesti, vaikka sinä et osaisikaan. Lapseni eivät taatusti arvanneet, että heille satua lukiessani mietin samaan aikaan cv:n uutta rakennetta. Sä et koskaan mieti mitään muuta kuin lapsiasi silloin, kun he ovat samassa huoneessa?
Taisi kolahtaa vai miksi pitää sortua henkilökohtaisuuksiin? Menee pahasti pieleen tuossa kohtaa kun kuvittelet tietäväsi toisten ajatukset ja tekemiset paremmin kuin he itse (että mitä lapsesi ajattelivat satua lukiessa, miten minä tääll av:lla "roikun").
En tunne sinua, joten paha mennä henkilökohtaisuuksiin. Mutta samalla tavalla sinä lähdit arvostelemaan minua vanhempana ja läsnäoloani. Aivan kuin tietäisit yhden viestin perusteella asiasta yhtään mitään.
Ohis, mutta jos väität suorittaneesi maisteritutkinnon, tehneesi gradun ja hakeneesi töitä samaan aikaa kun hoida lapsia kotona, niin onhan se nyt ihan sanomattakin selvää että lasten huomioiminen on tuossa kärsinyt. Vai mikä yliopistotutkinto on niin pilipali käsienheiluttelua, että sen voi suorittaa panostamalla muutaman tunnin illassa siihen? En myöskään pidä tuollaisesta suorittamisen kulttuurista että jopa lapsille iltasatua lukiessa pitäisi olla hirveä multitaskaus menossa ja toisella aivopuoliskolla miettiä gradun sanankäänteintä jne. Lapset ovat pieniä pienen hetken ja itse haluan nauttia siitä ajasta heidän kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on teillä vaikeaa. Itse tein maisterintutkintoa kotoa käsin ja hain töitä, kun lapset oli 1v ja 3v. Olivat kotihoidossa ja silti sain opinnot valmiiksi ja sen työpaikankin.
Hmm. haluatko kertoa tarkemmin noista sun päivistä? Kyllä minäkin saisin lapset hiljaiseksi ja pois jaloista jos vaan haluaisin: tabletit vaan käteen ja pelit auki tai vaihtoehtoisesti muumit pyörimään telkkarista niin siinä ne istuisi sohvalla ihan hiljaa vaikka koko päivän. Mutta kotihoito on mun mielestä sitä varten että minä vietän niiden lasten kanssa aikaa ja teen heidän kanssaan asioita. Olen siis kotona lapsia varten enkä siksi, että saisin itse hengailla kotona koko päivän ja tehdä mitä haluan.
Lapset nukkui joskus päiväunet samaan aikaan. Ja jos ei nukkuneet,niin menivät yöunille klo 20 ja silloin aloitin omat hommat. Ja pystyi lasten hereillä ollessa käymään läpi esim. avoimat työpaikat, siinä ei haittaa keskeytykset ja pystyy samanaikaisesti pelaamaan lapsen kanssa vaikka lautapeliä tai avustamaan palapelissä. Ajatustyötä pystyy myös tekemään koko ajan muun ohella, esim. miettimään hakemuksen sanamuotoja ja gradun rakennetta. Sitten kun sen on valmiiksi miettinyt, ei itse tekemisessä mene kauaa. Vai väitätkö, että itse keskityt koko ajan 100% vain lapseen, et tee päivän aikana kotitöitäkään?
Mun mielestä tuollainen on todella surullista että olevinaan vietetään lapsen kanssa aikaa (esim. pelataan tuota lautapeliä) mutta ei olla oikeasti läsnä ja ajatukset on jossain ihan muualla. Sama mikä surullisen monilla aikuisilla tuntuu olevan, että roikutaan älykännykässä ja selataan instaa sun muuta samaan aikaan kun yritetään jutella kaverin kanssa. Tuostahan on jo tutkimuksiakin olemassa miten älykännykät saattavat haitata jopa lapsen kehitystä: http://www.hs.fi/kotimaa/a1437356510858. Vanhemmat eivät ole läsnä sille lapselleen vaan pyörivät somessa ja selaavat nettiä kännykältään
Kännykän tai tietokoneen tuijotus samalla kun puhuu lapselle on tyhmää ja lapsesta turhauttavaa. Sen sijaan jos aivosi askartelee muitakin asioita lapsen kanssa touhutessa kykenet katsomaan silmiin, hymyilemään, lukemaan lapsen ei-verbaaliset viestit - onnistuu ihan hyvin normiälyiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tulee kiire?
Siksi että pystyy vuoden alusta täyttämään uudet työttömille asetetut vaatimukset sekä määrällisesti että laadullisesti ja käymään kuulusteluissa.
Vaippaikäisiä ei voi jättää keskenään.
Eiköhän tuo kuulustelu hoideta puhelimitse kuten nykyäänkin. Ja jos sama linja jatkuu, kuin työkkärillä on tähän asti ollut, puhelinsoittoja lykätään aina vain eteenpäin. Lapset voi ottaa mukaan tapaamisiin, ainakin tähän asti on onnistunut.
Lähinnä tuo hakemusten ammattimainen tekeminen edellyttää työrauhaa. Ja kuulustelupuhelun ajankohta on voitava sopia etukäteen, koska huutavan lapsen kanssa ei kuule.
No mielestäni pelkästään nuo eivät ole riittäviä syitä viedä lasta päiväkotiin. Hakemuksia voi tehdä kun lapset nukkuu tai jos on puoliso, hän voi viedä lapset vaikka puistoon siksi aikaa. Puhelut hoituu kyllä vaikka lapset huutakin, suurin osa vanhemmista pystyy olemaan puhelimessa vaikka lapset on kotona. Helpompaa se on, kun tietää puhelun ajankohdan etukäteen. Lapsille voi varata jotain kivaa tekemistä siksi ajaksi. Ei sitä tarvitse aivan avuttomaksi ryhtyä. Ja jos on silti avuton, pyytää sitä tarvitsemaansa apua vaikkapa isovanhemmilta, kunnalta tai MLL:sta.
Sorry mutta tää kommentti on aivan naurettava! Onko sulla oikeasti kokemusta vaikka kahden lapsen hoitamisesta ja työn hakemisesta yhtäaikaa? Lapset ei nuku välttämättä yhtäaikaa niitä päiväunia ja yleensä se mies (tai se töissäkäyvä osapuoli) on töissä klo 7 - 17 (sis. työmatkat). Tämän jälkeen syödään ja vietetään aikaa yhdessä. Jonain iltoina mies voi toki ottaa lapset, niin että äiti voi hakea töitä, mutta ei siihen kyllä muutama tunti illassa silloin tällöin riitä (selata hakemuksia, tutustua firmaan, yksilöidä hakemus ja cv) jne. Ja yleensä kannattaa vielä soittaakin sinne firmaan, mutta harva työnantaja vastailee illalla kuuden jälkeen tai viikonloppuisin.
Aika hyvin kerkeät nyt netissä kirjoittelemaan, sama ei onnistuisi jos kyseessä työnhakuun liittyvä juttu? Itse tein kirjoitustöitä äitiyslomien aikana. Lapset nukkuvat päikkäreitä, menevät nukkumaan ennen aikuisia jne. Ja mannerheim/väestöliitto tarjosi ammattitaitoisia kaitsijoita jos joskus täytyi saada. Jos on tarpeeksi halua löytyy keinot, niinkuin tuolla maisteriksi kahden pienen lapsen kanssa lukenut äiti kertoi.
Mistä ihmeestä päättelet että mulla on tällä hetkellä lapset kotona hoidossa? Vai mitä tuo kommentti oikein tarkoitti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on teillä vaikeaa. Itse tein maisterintutkintoa kotoa käsin ja hain töitä, kun lapset oli 1v ja 3v. Olivat kotihoidossa ja silti sain opinnot valmiiksi ja sen työpaikankin.
Hmm. haluatko kertoa tarkemmin noista sun päivistä? Kyllä minäkin saisin lapset hiljaiseksi ja pois jaloista jos vaan haluaisin: tabletit vaan käteen ja pelit auki tai vaihtoehtoisesti muumit pyörimään telkkarista niin siinä ne istuisi sohvalla ihan hiljaa vaikka koko päivän. Mutta kotihoito on mun mielestä sitä varten että minä vietän niiden lasten kanssa aikaa ja teen heidän kanssaan asioita. Olen siis kotona lapsia varten enkä siksi, että saisin itse hengailla kotona koko päivän ja tehdä mitä haluan.
Lapset nukkui joskus päiväunet samaan aikaan. Ja jos ei nukkuneet,niin menivät yöunille klo 20 ja silloin aloitin omat hommat. Ja pystyi lasten hereillä ollessa käymään läpi esim. avoimat työpaikat, siinä ei haittaa keskeytykset ja pystyy samanaikaisesti pelaamaan lapsen kanssa vaikka lautapeliä tai avustamaan palapelissä. Ajatustyötä pystyy myös tekemään koko ajan muun ohella, esim. miettimään hakemuksen sanamuotoja ja gradun rakennetta. Sitten kun sen on valmiiksi miettinyt, ei itse tekemisessä mene kauaa. Vai väitätkö, että itse keskityt koko ajan 100% vain lapseen, et tee päivän aikana kotitöitäkään?
Mun mielestä tuollainen on todella surullista että olevinaan vietetään lapsen kanssa aikaa (esim. pelataan tuota lautapeliä) mutta ei olla oikeasti läsnä ja ajatukset on jossain ihan muualla. Sama mikä surullisen monilla aikuisilla tuntuu olevan, että roikutaan älykännykässä ja selataan instaa sun muuta samaan aikaan kun yritetään jutella kaverin kanssa. Tuostahan on jo tutkimuksiakin olemassa miten älykännykät saattavat haitata jopa lapsen kehitystä: http://www.hs.fi/kotimaa/a1437356510858. Vanhemmat eivät ole läsnä sille lapselleen vaan pyörivät somessa ja selaavat nettiä kännykältään
Kännykän tai tietokoneen tuijotus samalla kun puhuu lapselle on tyhmää ja lapsesta turhauttavaa. Sen sijaan jos aivosi askartelee muitakin asioita lapsen kanssa touhutessa kykenet katsomaan silmiin, hymyilemään, lukemaan lapsen ei-verbaaliset viestit - onnistuu ihan hyvin normiälyiseltä.
En tiedä olisiko sitten pitänyt alleviivata, mutta puhuin nimenomaan tuosta kun tuo ylmepi kertoi voivansa oikein hyvin selata työpaikkoja netistä samaan aikaan kun pelaa lapsen kanssa. Pään sisällä jokainen varmaan ajattelee jotain muutakin kuin vain sitä mitä juuri on tekemässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on teillä vaikeaa. Itse tein maisterintutkintoa kotoa käsin ja hain töitä, kun lapset oli 1v ja 3v. Olivat kotihoidossa ja silti sain opinnot valmiiksi ja sen työpaikankin.
Hmm. haluatko kertoa tarkemmin noista sun päivistä? Kyllä minäkin saisin lapset hiljaiseksi ja pois jaloista jos vaan haluaisin: tabletit vaan käteen ja pelit auki tai vaihtoehtoisesti muumit pyörimään telkkarista niin siinä ne istuisi sohvalla ihan hiljaa vaikka koko päivän. Mutta kotihoito on mun mielestä sitä varten että minä vietän niiden lasten kanssa aikaa ja teen heidän kanssaan asioita. Olen siis kotona lapsia varten enkä siksi, että saisin itse hengailla kotona koko päivän ja tehdä mitä haluan.
Lapset nukkui joskus päiväunet samaan aikaan. Ja jos ei nukkuneet,niin menivät yöunille klo 20 ja silloin aloitin omat hommat. Ja pystyi lasten hereillä ollessa käymään läpi esim. avoimat työpaikat, siinä ei haittaa keskeytykset ja pystyy samanaikaisesti pelaamaan lapsen kanssa vaikka lautapeliä tai avustamaan palapelissä. Ajatustyötä pystyy myös tekemään koko ajan muun ohella, esim. miettimään hakemuksen sanamuotoja ja gradun rakennetta. Sitten kun sen on valmiiksi miettinyt, ei itse tekemisessä mene kauaa. Vai väitätkö, että itse keskityt koko ajan 100% vain lapseen, et tee päivän aikana kotitöitäkään?
Mun mielestä tuollainen on todella surullista että olevinaan vietetään lapsen kanssa aikaa (esim. pelataan tuota lautapeliä) mutta ei olla oikeasti läsnä ja ajatukset on jossain ihan muualla. Sama mikä surullisen monilla aikuisilla tuntuu olevan, että roikutaan älykännykässä ja selataan instaa sun muuta samaan aikaan kun yritetään jutella kaverin kanssa. Tuostahan on jo tutkimuksiakin olemassa miten älykännykät saattavat haitata jopa lapsen kehitystä: http://www.hs.fi/kotimaa/a1437356510858. Vanhemmat eivät ole läsnä sille lapselleen vaan pyörivät somessa ja selaavat nettiä kännykältään
Arvasin, että joku tulee tällaista länkyttämään. Sinuna olisin huolissani vain siitä omasta av:lla roukkumisesta. Jotkut osaavat tehdä monta asiaa samanaikaisesti, vaikka sinä et osaisikaan. Lapseni eivät taatusti arvanneet, että heille satua lukiessani mietin samaan aikaan cv:n uutta rakennetta. Sä et koskaan mieti mitään muuta kuin lapsiasi silloin, kun he ovat samassa huoneessa?
Taisi kolahtaa vai miksi pitää sortua henkilökohtaisuuksiin? Menee pahasti pieleen tuossa kohtaa kun kuvittelet tietäväsi toisten ajatukset ja tekemiset paremmin kuin he itse (että mitä lapsesi ajattelivat satua lukiessa, miten minä tääll av:lla "roikun").
En tunne sinua, joten paha mennä henkilökohtaisuuksiin. Mutta samalla tavalla sinä lähdit arvostelemaan minua vanhempana ja läsnäoloani. Aivan kuin tietäisit yhden viestin perusteella asiasta yhtään mitään.
Ohis, mutta jos väität suorittaneesi maisteritutkinnon, tehneesi gradun ja hakeneesi töitä samaan aikaa kun hoida lapsia kotona, niin onhan se nyt ihan sanomattakin selvää että lasten huomioiminen on tuossa kärsinyt. Vai mikä yliopistotutkinto on niin pilipali käsienheiluttelua, että sen voi suorittaa panostamalla muutaman tunnin illassa siihen? En myöskään pidä tuollaisesta suorittamisen kulttuurista että jopa lapsille iltasatua lukiessa pitäisi olla hirveä multitaskaus menossa ja toisella aivopuoliskolla miettiä gradun sanankäänteintä jne. Lapset ovat pieniä pienen hetken ja itse haluan nauttia siitä ajasta heidän kanssaan.
Ulkopuolisena voi todeta, että tässä on vastakkain älykäs ja ahkera nainen joka on varmasti hoitanut myös lapsensa hyvin mutta kuitenkin ei yritä elää heidän kauttaan, ja sitten toisenlainen jolla ei kunnianhimoja työn vaan lastensa (ja kodin sisustuksen, lasten vaatteiden, omien vaatteiden...??) suhteen. Jokainen laittaa sen oman päänsä haluamaansa asiaan, ja sinä varmasti mietit jotain lapsiasi nukuttaessa - jos se on uusi gugguumallisto tuon toisen äidin työasioiden sijaan tekeekö se sinusta paremman äidin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on teillä vaikeaa. Itse tein maisterintutkintoa kotoa käsin ja hain töitä, kun lapset oli 1v ja 3v. Olivat kotihoidossa ja silti sain opinnot valmiiksi ja sen työpaikankin.
Hmm. haluatko kertoa tarkemmin noista sun päivistä? Kyllä minäkin saisin lapset hiljaiseksi ja pois jaloista jos vaan haluaisin: tabletit vaan käteen ja pelit auki tai vaihtoehtoisesti muumit pyörimään telkkarista niin siinä ne istuisi sohvalla ihan hiljaa vaikka koko päivän. Mutta kotihoito on mun mielestä sitä varten että minä vietän niiden lasten kanssa aikaa ja teen heidän kanssaan asioita. Olen siis kotona lapsia varten enkä siksi, että saisin itse hengailla kotona koko päivän ja tehdä mitä haluan.
Lapset nukkui joskus päiväunet samaan aikaan. Ja jos ei nukkuneet,niin menivät yöunille klo 20 ja silloin aloitin omat hommat. Ja pystyi lasten hereillä ollessa käymään läpi esim. avoimat työpaikat, siinä ei haittaa keskeytykset ja pystyy samanaikaisesti pelaamaan lapsen kanssa vaikka lautapeliä tai avustamaan palapelissä. Ajatustyötä pystyy myös tekemään koko ajan muun ohella, esim. miettimään hakemuksen sanamuotoja ja gradun rakennetta. Sitten kun sen on valmiiksi miettinyt, ei itse tekemisessä mene kauaa. Vai väitätkö, että itse keskityt koko ajan 100% vain lapseen, et tee päivän aikana kotitöitäkään?
Mun mielestä tuollainen on todella surullista että olevinaan vietetään lapsen kanssa aikaa (esim. pelataan tuota lautapeliä) mutta ei olla oikeasti läsnä ja ajatukset on jossain ihan muualla. Sama mikä surullisen monilla aikuisilla tuntuu olevan, että roikutaan älykännykässä ja selataan instaa sun muuta samaan aikaan kun yritetään jutella kaverin kanssa. Tuostahan on jo tutkimuksiakin olemassa miten älykännykät saattavat haitata jopa lapsen kehitystä: http://www.hs.fi/kotimaa/a1437356510858. Vanhemmat eivät ole läsnä sille lapselleen vaan pyörivät somessa ja selaavat nettiä kännykältään
Arvasin, että joku tulee tällaista länkyttämään. Sinuna olisin huolissani vain siitä omasta av:lla roukkumisesta. Jotkut osaavat tehdä monta asiaa samanaikaisesti, vaikka sinä et osaisikaan. Lapseni eivät taatusti arvanneet, että heille satua lukiessani mietin samaan aikaan cv:n uutta rakennetta. Sä et koskaan mieti mitään muuta kuin lapsiasi silloin, kun he ovat samassa huoneessa?
Taisi kolahtaa vai miksi pitää sortua henkilökohtaisuuksiin? Menee pahasti pieleen tuossa kohtaa kun kuvittelet tietäväsi toisten ajatukset ja tekemiset paremmin kuin he itse (että mitä lapsesi ajattelivat satua lukiessa, miten minä tääll av:lla "roikun").
En tunne sinua, joten paha mennä henkilökohtaisuuksiin. Mutta samalla tavalla sinä lähdit arvostelemaan minua vanhempana ja läsnäoloani. Aivan kuin tietäisit yhden viestin perusteella asiasta yhtään mitään.
Ohis, mutta jos väität suorittaneesi maisteritutkinnon, tehneesi gradun ja hakeneesi töitä samaan aikaa kun hoida lapsia kotona, niin onhan se nyt ihan sanomattakin selvää että lasten huomioiminen on tuossa kärsinyt. Vai mikä yliopistotutkinto on niin pilipali käsienheiluttelua, että sen voi suorittaa panostamalla muutaman tunnin illassa siihen? En myöskään pidä tuollaisesta suorittamisen kulttuurista että jopa lapsille iltasatua lukiessa pitäisi olla hirveä multitaskaus menossa ja toisella aivopuoliskolla miettiä gradun sanankäänteintä jne. Lapset ovat pieniä pienen hetken ja itse haluan nauttia siitä ajasta heidän kanssaan.
No olin tehnyt yhden maisteritutkinnon jo ennen lapsia, joten ei tarvinnut "opetella" opiskelemaan, vaan tekniikat oli jo hallussa. Ja olen kyllä aika tehokas tyyppi, kun johonkin ryhdyn, siinä ei paljon katsota onko yö vai ei,silloin tehdään kun aikaa on. Ja itse tiedän, että lapseni eivät ole kärsineet minun opiskeluistani millään tavalla. Voin itse paremmin, kun voin haastaa itseäni älyllisesti vaikka en töissä olisikaan, silloin jaksaa lastenkin kanssa paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on teillä vaikeaa. Itse tein maisterintutkintoa kotoa käsin ja hain töitä, kun lapset oli 1v ja 3v. Olivat kotihoidossa ja silti sain opinnot valmiiksi ja sen työpaikankin.
Hmm. haluatko kertoa tarkemmin noista sun päivistä? Kyllä minäkin saisin lapset hiljaiseksi ja pois jaloista jos vaan haluaisin: tabletit vaan käteen ja pelit auki tai vaihtoehtoisesti muumit pyörimään telkkarista niin siinä ne istuisi sohvalla ihan hiljaa vaikka koko päivän. Mutta kotihoito on mun mielestä sitä varten että minä vietän niiden lasten kanssa aikaa ja teen heidän kanssaan asioita. Olen siis kotona lapsia varten enkä siksi, että saisin itse hengailla kotona koko päivän ja tehdä mitä haluan.
Lapset nukkui joskus päiväunet samaan aikaan. Ja jos ei nukkuneet,niin menivät yöunille klo 20 ja silloin aloitin omat hommat. Ja pystyi lasten hereillä ollessa käymään läpi esim. avoimat työpaikat, siinä ei haittaa keskeytykset ja pystyy samanaikaisesti pelaamaan lapsen kanssa vaikka lautapeliä tai avustamaan palapelissä. Ajatustyötä pystyy myös tekemään koko ajan muun ohella, esim. miettimään hakemuksen sanamuotoja ja gradun rakennetta. Sitten kun sen on valmiiksi miettinyt, ei itse tekemisessä mene kauaa. Vai väitätkö, että itse keskityt koko ajan 100% vain lapseen, et tee päivän aikana kotitöitäkään?
Mun mielestä tuollainen on todella surullista että olevinaan vietetään lapsen kanssa aikaa (esim. pelataan tuota lautapeliä) mutta ei olla oikeasti läsnä ja ajatukset on jossain ihan muualla. Sama mikä surullisen monilla aikuisilla tuntuu olevan, että roikutaan älykännykässä ja selataan instaa sun muuta samaan aikaan kun yritetään jutella kaverin kanssa. Tuostahan on jo tutkimuksiakin olemassa miten älykännykät saattavat haitata jopa lapsen kehitystä: http://www.hs.fi/kotimaa/a1437356510858. Vanhemmat eivät ole läsnä sille lapselleen vaan pyörivät somessa ja selaavat nettiä kännykältään
Kännykän tai tietokoneen tuijotus samalla kun puhuu lapselle on tyhmää ja lapsesta turhauttavaa. Sen sijaan jos aivosi askartelee muitakin asioita lapsen kanssa touhutessa kykenet katsomaan silmiin, hymyilemään, lukemaan lapsen ei-verbaaliset viestit - onnistuu ihan hyvin normiälyiseltä.
En tiedä olisiko sitten pitänyt alleviivata, mutta puhuin nimenomaan tuosta kun tuo ylmepi kertoi voivansa oikein hyvin selata työpaikkoja netistä samaan aikaan kun pelaa lapsen kanssa. Pään sisällä jokainen varmaan ajattelee jotain muutakin kuin vain sitä mitä juuri on tekemässä.
Ei niitä työpaikkoja tarvi selata koko päivää tai edes joka päivä. Rajaa haut, niin paikat on käyty läpi kahdessa minuutissa ja laittaa paikkavahdin päälle niin jatkossa ei mene minuuttiakaan. Mutta olet varmasti oikeassa siinä,että lapseni menivät tuossa nyt ihan pilalle ja olisi ollut parempi viedä heidät hoitoon vieralle ihmiselle 20 muun lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on teillä vaikeaa. Itse tein maisterintutkintoa kotoa käsin ja hain töitä, kun lapset oli 1v ja 3v. Olivat kotihoidossa ja silti sain opinnot valmiiksi ja sen työpaikankin.
Hmm. haluatko kertoa tarkemmin noista sun päivistä? Kyllä minäkin saisin lapset hiljaiseksi ja pois jaloista jos vaan haluaisin: tabletit vaan käteen ja pelit auki tai vaihtoehtoisesti muumit pyörimään telkkarista niin siinä ne istuisi sohvalla ihan hiljaa vaikka koko päivän. Mutta kotihoito on mun mielestä sitä varten että minä vietän niiden lasten kanssa aikaa ja teen heidän kanssaan asioita. Olen siis kotona lapsia varten enkä siksi, että saisin itse hengailla kotona koko päivän ja tehdä mitä haluan.
Lapset nukkui joskus päiväunet samaan aikaan. Ja jos ei nukkuneet,niin menivät yöunille klo 20 ja silloin aloitin omat hommat. Ja pystyi lasten hereillä ollessa käymään läpi esim. avoimat työpaikat, siinä ei haittaa keskeytykset ja pystyy samanaikaisesti pelaamaan lapsen kanssa vaikka lautapeliä tai avustamaan palapelissä. Ajatustyötä pystyy myös tekemään koko ajan muun ohella, esim. miettimään hakemuksen sanamuotoja ja gradun rakennetta. Sitten kun sen on valmiiksi miettinyt, ei itse tekemisessä mene kauaa. Vai väitätkö, että itse keskityt koko ajan 100% vain lapseen, et tee päivän aikana kotitöitäkään?
Mun mielestä tuollainen on todella surullista että olevinaan vietetään lapsen kanssa aikaa (esim. pelataan tuota lautapeliä) mutta ei olla oikeasti läsnä ja ajatukset on jossain ihan muualla. Sama mikä surullisen monilla aikuisilla tuntuu olevan, että roikutaan älykännykässä ja selataan instaa sun muuta samaan aikaan kun yritetään jutella kaverin kanssa. Tuostahan on jo tutkimuksiakin olemassa miten älykännykät saattavat haitata jopa lapsen kehitystä: http://www.hs.fi/kotimaa/a1437356510858. Vanhemmat eivät ole läsnä sille lapselleen vaan pyörivät somessa ja selaavat nettiä kännykältään
Arvasin, että joku tulee tällaista länkyttämään. Sinuna olisin huolissani vain siitä omasta av:lla roukkumisesta. Jotkut osaavat tehdä monta asiaa samanaikaisesti, vaikka sinä et osaisikaan. Lapseni eivät taatusti arvanneet, että heille satua lukiessani mietin samaan aikaan cv:n uutta rakennetta. Sä et koskaan mieti mitään muuta kuin lapsiasi silloin, kun he ovat samassa huoneessa?
Taisi kolahtaa vai miksi pitää sortua henkilökohtaisuuksiin? Menee pahasti pieleen tuossa kohtaa kun kuvittelet tietäväsi toisten ajatukset ja tekemiset paremmin kuin he itse (että mitä lapsesi ajattelivat satua lukiessa, miten minä tääll av:lla "roikun").
En tunne sinua, joten paha mennä henkilökohtaisuuksiin. Mutta samalla tavalla sinä lähdit arvostelemaan minua vanhempana ja läsnäoloani. Aivan kuin tietäisit yhden viestin perusteella asiasta yhtään mitään.
Ohis, mutta jos väität suorittaneesi maisteritutkinnon, tehneesi gradun ja hakeneesi töitä samaan aikaa kun hoida lapsia kotona, niin onhan se nyt ihan sanomattakin selvää että lasten huomioiminen on tuossa kärsinyt. Vai mikä yliopistotutkinto on niin pilipali käsienheiluttelua, että sen voi suorittaa panostamalla muutaman tunnin illassa siihen? En myöskään pidä tuollaisesta suorittamisen kulttuurista että jopa lapsille iltasatua lukiessa pitäisi olla hirveä multitaskaus menossa ja toisella aivopuoliskolla miettiä gradun sanankäänteintä jne. Lapset ovat pieniä pienen hetken ja itse haluan nauttia siitä ajasta heidän kanssaan.
No olin tehnyt yhden maisteritutkinnon jo ennen lapsia, joten ei tarvinnut "opetella" opiskelemaan, vaan tekniikat oli jo hallussa. Ja olen kyllä aika tehokas tyyppi, kun johonkin ryhdyn, siinä ei paljon katsota onko yö vai ei,silloin tehdään kun aikaa on. Ja itse tiedän, että lapseni eivät ole kärsineet minun opiskeluistani millään tavalla. Voin itse paremmin, kun voin haastaa itseäni älyllisesti vaikka en töissä olisikaan, silloin jaksaa lastenkin kanssa paremmin.
Samoin - minäkin tein maisterintutkinnon ennen lapsia, jopa tavoiteajassa eli viidessä vuodessa. Nyt olen työtön ja luultavasti teen vielä toisen, tai sitten väitöskirjan. Opiskelija kun ei ole koskaan työtön ja työttömyys on kirosana. Niin ja opiskelijan lapset ovat oikeutettuja päiväkotipaikkaan, eikä opiskelija rumenna työttömyystilastoja.
-ap
Aika hyvin kerkeät nyt netissä kirjoittelemaan, sama ei onnistuisi jos kyseessä työnhakuun liittyvä juttu? Itse tein kirjoitustöitä äitiyslomien aikana. Lapset nukkuvat päikkäreitä, menevät nukkumaan ennen aikuisia jne. Ja mannerheim/väestöliitto tarjosi ammattitaitoisia kaitsijoita jos joskus täytyi saada. Jos on tarpeeksi halua löytyy keinot, niinkuin tuolla maisteriksi kahden pienen lapsen kanssa lukenut äiti kertoi.