Kuinka paljon työttömien lapsia on kotihoidossa?

Meillä kanssa kaupunki määrännyt hoitopäivät mikä on fine, mutta niissä ei ole yhtään joustoa. Esimerkkinä: kaksi ja puoli kuukautta työttömyyttä takana. Monta hakemusta, kaksi haastattelua. Lasten hoitopäivät ma-ke, molemmat haastattelut torstaina. Soitto päiväkotiin, että voiko yhden hoitopäivän siirtää torstaille? Ei voi. No voiko ottaa yhden ylimääräisen hoitopäivän mistä toki maksettaisiin. Ei voi. Sitten soittokierros ympäriinsä: kaikki ovat töissä, koulussa tai estyneitä auttamaan. Kaupunki tarjoaa lyhytaikaista hoitoa maksua vastaan, mutta ei torstaisin. Lopulta saan hoitajan tutun tutun kautta ja jätän huutavan kolmevuotiaana vieraalle ja lähden haastatteluun.

En saanut paikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Muistan itsekin tuon, miten tärkeää oli pitää se paikka valmiina. Kiinnostaakin nähdä miten päivähoito pystyy joustamaan näissä ja miten helposti lyhyen työpätkän tekemiseen sen päivähoitopaikan saa.

Jep. Palkataan lisää henkilökuntaa suunnittelemaan ja sumplimaan hoitovuoroja. Näin se Vantaalla tulee olemaan, kävi ilmi kaupungin järjestämässä keskustelutilaisuudessa että byrokratia lisääntyy merkittävästi. Tosin lapsia yritetään ohjata puolipäivähoidon sijaan kerhoihin, joissa mm. isommat ryhmät, ei samanlaisia henkilökunnan vaatimuksia, ei varhaiskasvatussuunnitelmaa jne. Mielummin palkataan hoitajia kun paperinpyörittäjiä ja annetaan työttömille mahdollisuus työllistyä sekä mahdollisuus tehdä myös pätkätöitä! Ei se vaan enää mene niin, että olet joko vakituisessa työsuhteessa tai ilman työtä, vaan määräaikaisuuksia, erilaisia sijaisuuksia ja pätkiä on valtavasti.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kanssa kaupunki määrännyt hoitopäivät mikä on fine, mutta niissä ei ole yhtään joustoa. Esimerkkinä: kaksi ja puoli kuukautta työttömyyttä takana. Monta hakemusta, kaksi haastattelua. Lasten hoitopäivät ma-ke, molemmat haastattelut torstaina. Soitto päiväkotiin, että voiko yhden hoitopäivän siirtää torstaille? Ei voi. No voiko ottaa yhden ylimääräisen hoitopäivän mistä toki maksettaisiin. Ei voi. Sitten soittokierros ympäriinsä: kaikki ovat töissä, koulussa tai estyneitä auttamaan. Kaupunki tarjoaa lyhytaikaista hoitoa maksua vastaan, mutta ei torstaisin. Lopulta saan hoitajan tutun tutun kautta ja jätän huutavan kolmevuotiaana vieraalle ja lähden haastatteluun.

En saanut paikkaa.

Tässä juuri esimerkki todellisesta elämästä. Ensi vuoden alusta kaupunki ei voi enää määrätä toista ja valtio toista. Positiivinen asia tässä on se että ainakin kunnalliseen päivähoitoon tulee maassamme väistämättä tuhansittain avoimia työpaikkoja.

No on teillä vaikeaa. Itse tein maisterintutkintoa kotoa käsin ja hain töitä, kun lapset oli 1v ja 3v. Olivat kotihoidossa ja silti sain opinnot valmiiksi ja sen työpaikankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tulee kiire?

Siksi että pystyy vuoden alusta täyttämään uudet työttömille asetetut vaatimukset sekä määrällisesti että laadullisesti ja käymään kuulusteluissa.

Vaippaikäisiä ei voi jättää keskenään.

Eiköhän tuo kuulustelu hoideta puhelimitse kuten nykyäänkin. Ja jos sama linja jatkuu, kuin työkkärillä on tähän asti ollut, puhelinsoittoja lykätään aina vain eteenpäin. Lapset voi ottaa mukaan tapaamisiin, ainakin tähän asti on onnistunut.

Lähinnä tuo hakemusten ammattimainen tekeminen edellyttää työrauhaa. Ja kuulustelupuhelun ajankohta on voitava sopia etukäteen, koska huutavan lapsen kanssa ei kuule.

No mielestäni pelkästään nuo eivät ole riittäviä syitä viedä lasta päiväkotiin. Hakemuksia voi tehdä kun lapset nukkuu tai jos on puoliso, hän voi viedä lapset vaikka puistoon siksi aikaa. Puhelut hoituu kyllä vaikka lapset huutakin, suurin osa vanhemmista pystyy olemaan puhelimessa vaikka lapset on kotona. Helpompaa se on, kun tietää puhelun ajankohdan etukäteen. Lapsille voi varata jotain kivaa tekemistä siksi ajaksi. Ei sitä tarvitse aivan avuttomaksi ryhtyä. Ja jos on silti avuton, pyytää sitä tarvitsemaansa apua vaikkapa isovanhemmilta, kunnalta tai MLL:sta.

Sorry mutta tää kommentti on aivan naurettava! Onko sulla oikeasti kokemusta vaikka kahden lapsen hoitamisesta ja työn hakemisesta yhtäaikaa? Lapset ei nuku välttämättä yhtäaikaa niitä päiväunia ja yleensä se mies (tai se töissäkäyvä osapuoli) on töissä klo 7 - 17 (sis. työmatkat). Tämän jälkeen syödään ja vietetään aikaa yhdessä. Jonain iltoina mies voi toki ottaa lapset, niin että äiti voi hakea töitä, mutta ei siihen kyllä muutama tunti illassa silloin tällöin riitä (selata hakemuksia, tutustua firmaan, yksilöidä hakemus ja cv) jne. Ja yleensä kannattaa vielä soittaakin sinne firmaan, mutta harva työnantaja vastailee illalla kuuden jälkeen tai viikonloppuisin.

Vierailija kirjoitti:

No on teillä vaikeaa. Itse tein maisterintutkintoa kotoa käsin ja hain töitä, kun lapset oli 1v ja 3v. Olivat kotihoidossa ja silti sain opinnot valmiiksi ja sen työpaikankin.

Hmm. haluatko kertoa tarkemmin noista sun päivistä? Kyllä minäkin saisin lapset hiljaiseksi ja pois jaloista jos vaan haluaisin: tabletit vaan käteen ja pelit auki tai vaihtoehtoisesti muumit pyörimään telkkarista niin siinä ne istuisi sohvalla ihan hiljaa vaikka koko päivän. Mutta kotihoito on mun mielestä sitä varten että minä vietän niiden lasten kanssa aikaa ja teen heidän kanssaan asioita. Olen siis kotona lapsia varten enkä siksi, että saisin itse hengailla kotona koko päivän ja tehdä mitä haluan.

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No on teillä vaikeaa. Itse tein maisterintutkintoa kotoa käsin ja hain töitä, kun lapset oli 1v ja 3v. Olivat kotihoidossa ja silti sain opinnot valmiiksi ja sen työpaikankin.

Hmm. haluatko kertoa tarkemmin noista sun päivistä? Kyllä minäkin saisin lapset hiljaiseksi ja pois jaloista jos vaan haluaisin: tabletit vaan käteen ja pelit auki tai vaihtoehtoisesti muumit pyörimään telkkarista niin siinä ne istuisi sohvalla ihan hiljaa vaikka koko päivän. Mutta kotihoito on mun mielestä sitä varten että minä vietän niiden lasten kanssa aikaa ja teen heidän kanssaan asioita. Olen siis kotona lapsia varten enkä siksi, että saisin itse hengailla kotona koko päivän ja tehdä mitä haluan.

Minuakin kiinnostaa. Kerro vielä minkä alan maisteriksi valmistuit ja minkälaisen gradun teit. Olivatko lapset koko ajan sinun kanssasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No on teillä vaikeaa. Itse tein maisterintutkintoa kotoa käsin ja hain töitä, kun lapset oli 1v ja 3v. Olivat kotihoidossa ja silti sain opinnot valmiiksi ja sen työpaikankin.

Hmm. haluatko kertoa tarkemmin noista sun päivistä? Kyllä minäkin saisin lapset hiljaiseksi ja pois jaloista jos vaan haluaisin: tabletit vaan käteen ja pelit auki tai vaihtoehtoisesti muumit pyörimään telkkarista niin siinä ne istuisi sohvalla ihan hiljaa vaikka koko päivän. Mutta kotihoito on mun mielestä sitä varten että minä vietän niiden lasten kanssa aikaa ja teen heidän kanssaan asioita. Olen siis kotona lapsia varten enkä siksi, että saisin itse hengailla kotona koko päivän ja tehdä mitä haluan.

Lapset nukkui joskus päiväunet samaan aikaan. Ja jos ei nukkuneet,niin menivät yöunille klo 20 ja silloin aloitin omat hommat. Ja pystyi lasten hereillä ollessa käymään läpi esim. avoimat työpaikat, siinä ei haittaa keskeytykset ja pystyy samanaikaisesti pelaamaan lapsen kanssa vaikka lautapeliä tai avustamaan palapelissä. Ajatustyötä pystyy myös tekemään koko ajan muun ohella, esim. miettimään hakemuksen sanamuotoja ja gradun rakennetta. Sitten kun sen on valmiiksi miettinyt, ei itse tekemisessä mene kauaa. Vai väitätkö, että itse keskityt koko ajan 100% vain lapseen, et tee päivän aikana kotitöitäkään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tulee kiire?

Siksi että pystyy vuoden alusta täyttämään uudet työttömille asetetut vaatimukset sekä määrällisesti että laadullisesti ja käymään kuulusteluissa.

Vaippaikäisiä ei voi jättää keskenään.

Eiköhän tuo kuulustelu hoideta puhelimitse kuten nykyäänkin. Ja jos sama linja jatkuu, kuin työkkärillä on tähän asti ollut, puhelinsoittoja lykätään aina vain eteenpäin. Lapset voi ottaa mukaan tapaamisiin, ainakin tähän asti on onnistunut.

Lähinnä tuo hakemusten ammattimainen tekeminen edellyttää työrauhaa. Ja kuulustelupuhelun ajankohta on voitava sopia etukäteen, koska huutavan lapsen kanssa ei kuule.

No mielestäni pelkästään nuo eivät ole riittäviä syitä viedä lasta päiväkotiin. Hakemuksia voi tehdä kun lapset nukkuu tai jos on puoliso, hän voi viedä lapset vaikka puistoon siksi aikaa. Puhelut hoituu kyllä vaikka lapset huutakin, suurin osa vanhemmista pystyy olemaan puhelimessa vaikka lapset on kotona. Helpompaa se on, kun tietää puhelun ajankohdan etukäteen. Lapsille voi varata jotain kivaa tekemistä siksi ajaksi. Ei sitä tarvitse aivan avuttomaksi ryhtyä. Ja jos on silti avuton, pyytää sitä tarvitsemaansa apua vaikkapa isovanhemmilta, kunnalta tai MLL:sta.

Isovanhempia kaksi ja asuvat 200km:n päässä, toinen huonokuntoinen. Mies on päivät töissä(!) Kaikki lapset eivät nuku päiväunia. Puhelut ei hoidu lasten huutaessa... Toki hoitajan voi ottaa, jos ilmaiseksi tulee, esim. 5 tuntia/arkipäivä.

Silloin ei ole työmarkkinoiden käytettävissä, kun hoitaa alle 4-vuotiaita lapsia 24/7. --> päiväkotipaikat.

Oletpa avuton. Minä olen yh ja hoitoapua saan vain hätätapauksessa tai ennakoimalla ja viemällä lapsen hoitoapupalvelun tarjoamaan hoitoon. Silti en koe työnhakua mitenkään vaikeaksi.

Ei minunkaan lapseni nuku päiväunia, ja yöunetkin ovat max 11h. Se yöuniaika täytyy hyödyntää, mikäli meinaan tehdä kunnon työhakemuksia. Puhelimessa puhun vaikka lapsi huutaisi kuin palosireeni. Mikä siinä on ongelma?! Ai että et kuule. Mitä jos menet toiseen huoneeseen ja ovi kiinni. Minä kerron lapsille etukäteen että kohta soitan tärkeän puhelun eikä saa häiritä. Saatan antaa myös jotain ns. kiellettyä viihdykettä. Jos ei auta, niin siinähän huutavat. Minä puhun sitten vaikka vessassa. Niin helppoa se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No on teillä vaikeaa. Itse tein maisterintutkintoa kotoa käsin ja hain töitä, kun lapset oli 1v ja 3v. Olivat kotihoidossa ja silti sain opinnot valmiiksi ja sen työpaikankin.

Hmm. haluatko kertoa tarkemmin noista sun päivistä? Kyllä minäkin saisin lapset hiljaiseksi ja pois jaloista jos vaan haluaisin: tabletit vaan käteen ja pelit auki tai vaihtoehtoisesti muumit pyörimään telkkarista niin siinä ne istuisi sohvalla ihan hiljaa vaikka koko päivän. Mutta kotihoito on mun mielestä sitä varten että minä vietän niiden lasten kanssa aikaa ja teen heidän kanssaan asioita. Olen siis kotona lapsia varten enkä siksi, että saisin itse hengailla kotona koko päivän ja tehdä mitä haluan.

Minuakin kiinnostaa. Kerro vielä minkä alan maisteriksi valmistuit ja minkälaisen gradun teit. Olivatko lapset koko ajan sinun kanssasi?

Yhteiskuntatieteelliseltä alalta, valmiista aineistosta. Lapset olivat koko ajan kotihoidossa, lasten isä säännöllisessä päivätyössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No on teillä vaikeaa. Itse tein maisterintutkintoa kotoa käsin ja hain töitä, kun lapset oli 1v ja 3v. Olivat kotihoidossa ja silti sain opinnot valmiiksi ja sen työpaikankin.

Hmm. haluatko kertoa tarkemmin noista sun päivistä? Kyllä minäkin saisin lapset hiljaiseksi ja pois jaloista jos vaan haluaisin: tabletit vaan käteen ja pelit auki tai vaihtoehtoisesti muumit pyörimään telkkarista niin siinä ne istuisi sohvalla ihan hiljaa vaikka koko päivän. Mutta kotihoito on mun mielestä sitä varten että minä vietän niiden lasten kanssa aikaa ja teen heidän kanssaan asioita. Olen siis kotona lapsia varten enkä siksi, että saisin itse hengailla kotona koko päivän ja tehdä mitä haluan.

Lapset nukkui joskus päiväunet samaan aikaan. Ja jos ei nukkuneet,niin menivät yöunille klo 20 ja silloin aloitin omat hommat. Ja pystyi lasten hereillä ollessa käymään läpi esim. avoimat työpaikat, siinä ei haittaa keskeytykset ja pystyy samanaikaisesti pelaamaan lapsen kanssa vaikka lautapeliä tai avustamaan palapelissä. Ajatustyötä pystyy myös tekemään koko ajan muun ohella, esim. miettimään hakemuksen sanamuotoja ja gradun rakennetta. Sitten kun sen on valmiiksi miettinyt, ei itse tekemisessä mene kauaa. Vai väitätkö, että itse keskityt koko ajan 100% vain lapseen, et tee päivän aikana kotitöitäkään?

Mun mielestä tuollainen on todella surullista että olevinaan vietetään lapsen kanssa aikaa (esim. pelataan tuota lautapeliä) mutta ei olla oikeasti läsnä ja ajatukset on jossain ihan muualla. Sama mikä surullisen monilla aikuisilla tuntuu olevan, että roikutaan älykännykässä ja selataan instaa sun muuta samaan aikaan kun yritetään jutella kaverin kanssa. Tuostahan on jo tutkimuksiakin olemassa miten älykännykät saattavat haitata jopa lapsen kehitystä: http://www.hs.fi/kotimaa/a1437356510858. Vanhemmat eivät ole läsnä sille lapselleen vaan pyörivät somessa ja selaavat nettiä kännykältään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No on teillä vaikeaa. Itse tein maisterintutkintoa kotoa käsin ja hain töitä, kun lapset oli 1v ja 3v. Olivat kotihoidossa ja silti sain opinnot valmiiksi ja sen työpaikankin.

Hmm. haluatko kertoa tarkemmin noista sun päivistä? Kyllä minäkin saisin lapset hiljaiseksi ja pois jaloista jos vaan haluaisin: tabletit vaan käteen ja pelit auki tai vaihtoehtoisesti muumit pyörimään telkkarista niin siinä ne istuisi sohvalla ihan hiljaa vaikka koko päivän. Mutta kotihoito on mun mielestä sitä varten että minä vietän niiden lasten kanssa aikaa ja teen heidän kanssaan asioita. Olen siis kotona lapsia varten enkä siksi, että saisin itse hengailla kotona koko päivän ja tehdä mitä haluan.

Lapset nukkui joskus päiväunet samaan aikaan. Ja jos ei nukkuneet,niin menivät yöunille klo 20 ja silloin aloitin omat hommat. Ja pystyi lasten hereillä ollessa käymään läpi esim. avoimat työpaikat, siinä ei haittaa keskeytykset ja pystyy samanaikaisesti pelaamaan lapsen kanssa vaikka lautapeliä tai avustamaan palapelissä. Ajatustyötä pystyy myös tekemään koko ajan muun ohella, esim. miettimään hakemuksen sanamuotoja ja gradun rakennetta. Sitten kun sen on valmiiksi miettinyt, ei itse tekemisessä mene kauaa. Vai väitätkö, että itse keskityt koko ajan 100% vain lapseen, et tee päivän aikana kotitöitäkään?

Mun mielestä tuollainen on todella surullista että olevinaan vietetään lapsen kanssa aikaa (esim. pelataan tuota lautapeliä) mutta ei olla oikeasti läsnä ja ajatukset on jossain ihan muualla. Sama mikä surullisen monilla aikuisilla tuntuu olevan, että roikutaan älykännykässä ja selataan instaa sun muuta samaan aikaan kun yritetään jutella kaverin kanssa. Tuostahan on jo tutkimuksiakin olemassa miten älykännykät saattavat haitata jopa lapsen kehitystä: http://www.hs.fi/kotimaa/a1437356510858. Vanhemmat eivät ole läsnä sille lapselleen vaan pyörivät somessa ja selaavat nettiä kännykältään

Arvasin, että joku tulee tällaista länkyttämään. Sinuna olisin huolissani vain siitä omasta av:lla roukkumisesta. Jotkut osaavat tehdä monta asiaa samanaikaisesti, vaikka sinä et osaisikaan. Lapseni eivät taatusti arvanneet, että heille satua lukiessani mietin samaan aikaan cv:n uutta rakennetta. Sä et koskaan mieti mitään muuta kuin lapsiasi silloin, kun he ovat samassa huoneessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No on teillä vaikeaa. Itse tein maisterintutkintoa kotoa käsin ja hain töitä, kun lapset oli 1v ja 3v. Olivat kotihoidossa ja silti sain opinnot valmiiksi ja sen työpaikankin.

Hmm. haluatko kertoa tarkemmin noista sun päivistä? Kyllä minäkin saisin lapset hiljaiseksi ja pois jaloista jos vaan haluaisin: tabletit vaan käteen ja pelit auki tai vaihtoehtoisesti muumit pyörimään telkkarista niin siinä ne istuisi sohvalla ihan hiljaa vaikka koko päivän. Mutta kotihoito on mun mielestä sitä varten että minä vietän niiden lasten kanssa aikaa ja teen heidän kanssaan asioita. Olen siis kotona lapsia varten enkä siksi, että saisin itse hengailla kotona koko päivän ja tehdä mitä haluan.

Lapset nukkui joskus päiväunet samaan aikaan. Ja jos ei nukkuneet,niin menivät yöunille klo 20 ja silloin aloitin omat hommat. Ja pystyi lasten hereillä ollessa käymään läpi esim. avoimat työpaikat, siinä ei haittaa keskeytykset ja pystyy samanaikaisesti pelaamaan lapsen kanssa vaikka lautapeliä tai avustamaan palapelissä. Ajatustyötä pystyy myös tekemään koko ajan muun ohella, esim. miettimään hakemuksen sanamuotoja ja gradun rakennetta. Sitten kun sen on valmiiksi miettinyt, ei itse tekemisessä mene kauaa. Vai väitätkö, että itse keskityt koko ajan 100% vain lapseen, et tee päivän aikana kotitöitäkään?

Mun mielestä tuollainen on todella surullista että olevinaan vietetään lapsen kanssa aikaa (esim. pelataan tuota lautapeliä) mutta ei olla oikeasti läsnä ja ajatukset on jossain ihan muualla. Sama mikä surullisen monilla aikuisilla tuntuu olevan, että roikutaan älykännykässä ja selataan instaa sun muuta samaan aikaan kun yritetään jutella kaverin kanssa. Tuostahan on jo tutkimuksiakin olemassa miten älykännykät saattavat haitata jopa lapsen kehitystä: http://www.hs.fi/kotimaa/a1437356510858. Vanhemmat eivät ole läsnä sille lapselleen vaan pyörivät somessa ja selaavat nettiä kännykältään

Arvasin, että joku tulee tällaista länkyttämään. Sinuna olisin huolissani vain siitä omasta av:lla roukkumisesta. Jotkut osaavat tehdä monta asiaa samanaikaisesti, vaikka sinä et osaisikaan. Lapseni eivät taatusti arvanneet, että heille satua lukiessani mietin samaan aikaan cv:n uutta rakennetta. Sä et koskaan mieti mitään muuta kuin lapsiasi silloin, kun he ovat samassa huoneessa?

Taisi kolahtaa vai miksi pitää sortua henkilökohtaisuuksiin? Menee pahasti pieleen tuossa kohtaa kun kuvittelet tietäväsi toisten ajatukset ja tekemiset paremmin kuin he itse (että mitä lapsesi ajattelivat satua lukiessa, miten minä tääll av:lla "roikun").

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No on teillä vaikeaa. Itse tein maisterintutkintoa kotoa käsin ja hain töitä, kun lapset oli 1v ja 3v. Olivat kotihoidossa ja silti sain opinnot valmiiksi ja sen työpaikankin.

Hmm. haluatko kertoa tarkemmin noista sun päivistä? Kyllä minäkin saisin lapset hiljaiseksi ja pois jaloista jos vaan haluaisin: tabletit vaan käteen ja pelit auki tai vaihtoehtoisesti muumit pyörimään telkkarista niin siinä ne istuisi sohvalla ihan hiljaa vaikka koko päivän. Mutta kotihoito on mun mielestä sitä varten että minä vietän niiden lasten kanssa aikaa ja teen heidän kanssaan asioita. Olen siis kotona lapsia varten enkä siksi, että saisin itse hengailla kotona koko päivän ja tehdä mitä haluan.

Lapset nukkui joskus päiväunet samaan aikaan. Ja jos ei nukkuneet,niin menivät yöunille klo 20 ja silloin aloitin omat hommat. Ja pystyi lasten hereillä ollessa käymään läpi esim. avoimat työpaikat, siinä ei haittaa keskeytykset ja pystyy samanaikaisesti pelaamaan lapsen kanssa vaikka lautapeliä tai avustamaan palapelissä. Ajatustyötä pystyy myös tekemään koko ajan muun ohella, esim. miettimään hakemuksen sanamuotoja ja gradun rakennetta. Sitten kun sen on valmiiksi miettinyt, ei itse tekemisessä mene kauaa. Vai väitätkö, että itse keskityt koko ajan 100% vain lapseen, et tee päivän aikana kotitöitäkään?

Mun mielestä tuollainen on todella surullista että olevinaan vietetään lapsen kanssa aikaa (esim. pelataan tuota lautapeliä) mutta ei olla oikeasti läsnä ja ajatukset on jossain ihan muualla. Sama mikä surullisen monilla aikuisilla tuntuu olevan, että roikutaan älykännykässä ja selataan instaa sun muuta samaan aikaan kun yritetään jutella kaverin kanssa. Tuostahan on jo tutkimuksiakin olemassa miten älykännykät saattavat haitata jopa lapsen kehitystä: http://www.hs.fi/kotimaa/a1437356510858. Vanhemmat eivät ole läsnä sille lapselleen vaan pyörivät somessa ja selaavat nettiä kännykältään

Arvasin, että joku tulee tällaista länkyttämään. Sinuna olisin huolissani vain siitä omasta av:lla roukkumisesta. Jotkut osaavat tehdä monta asiaa samanaikaisesti, vaikka sinä et osaisikaan. Lapseni eivät taatusti arvanneet, että heille satua lukiessani mietin samaan aikaan cv:n uutta rakennetta. Sä et koskaan mieti mitään muuta kuin lapsiasi silloin, kun he ovat samassa huoneessa?

Taisi kolahtaa vai miksi pitää sortua henkilökohtaisuuksiin? Menee pahasti pieleen tuossa kohtaa kun kuvittelet tietäväsi toisten ajatukset ja tekemiset paremmin kuin he itse (että mitä lapsesi ajattelivat satua lukiessa, miten minä tääll av:lla "roikun").

En tunne sinua, joten paha mennä henkilökohtaisuuksiin. Mutta samalla tavalla sinä lähdit arvostelemaan minua vanhempana ja läsnäoloani. Aivan kuin tietäisit yhden viestin perusteella asiasta yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tulee kiire?

Siksi että pystyy vuoden alusta täyttämään uudet työttömille asetetut vaatimukset sekä määrällisesti että laadullisesti ja käymään kuulusteluissa.

Vaippaikäisiä ei voi jättää keskenään.

Eiköhän tuo kuulustelu hoideta puhelimitse kuten nykyäänkin. Ja jos sama linja jatkuu, kuin työkkärillä on tähän asti ollut, puhelinsoittoja lykätään aina vain eteenpäin. Lapset voi ottaa mukaan tapaamisiin, ainakin tähän asti on onnistunut.

Lähinnä tuo hakemusten ammattimainen tekeminen edellyttää työrauhaa. Ja kuulustelupuhelun ajankohta on voitava sopia etukäteen, koska huutavan lapsen kanssa ei kuule

Nyt on uusavuttomuus viety huippuunsa. Ei ihme että Suomi on tässä jamassa.

No mielestäni pelkästään nuo eivät ole riittäviä syitä viedä lasta päiväkotiin. Hakemuksia voi tehdä kun lapset nukkuu tai jos on puoliso, hän voi viedä lapset vaikka puistoon siksi aikaa. Puhelut hoituu kyllä vaikka lapset huutakin, suurin osa vanhemmista pystyy olemaan puhelimessa vaikka lapset on kotona. Helpompaa se on, kun tietää puhelun ajankohdan etukäteen. Lapsille voi varata jotain kivaa tekemistä siksi ajaksi. Ei sitä tarvitse aivan avuttomaksi ryhtyä. Ja jos on silti avuton, pyytää sitä tarvitsemaansa apua vaikkapa isovanhemmilta, kunnalta tai MLL:sta.

Isovanhempia kaksi ja asuvat 200km:n päässä, toinen huonokuntoinen. Mies on päivät töissä(!) Kaikki lapset eivät nuku päiväunia. Puhelut ei hoidu lasten huutaessa... Toki hoitajan voi ottaa, jos ilmaiseksi tulee, esim. 5 tuntia/arkipäivä.

Silloin ei ole työmarkkinoiden käytettävissä, kun hoitaa alle 4-vuotiaita lapsia 24/7. --> päiväkotipaikat.

Ja vielä haluaisin kuulla vastauksen kysymykseeni, että Sinäkö et koskaan tee tai ajattele mitään muuta kuin lapsiin liittyvää kun he ovat paikalla. Koska kiinnostaisi todella kuulla vastaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tulee kiire?

Siksi että pystyy vuoden alusta täyttämään uudet työttömille asetetut vaatimukset sekä määrällisesti että laadullisesti ja käymään kuulusteluissa.

Vaippaikäisiä ei voi jättää keskenään.

Eiköhän tuo kuulustelu hoideta puhelimitse kuten nykyäänkin. Ja jos sama linja jatkuu, kuin työkkärillä on tähän asti ollut, puhelinsoittoja lykätään aina vain eteenpäin. Lapset voi ottaa mukaan tapaamisiin, ainakin tähän asti on onnistunut.

Lähinnä tuo hakemusten ammattimainen tekeminen edellyttää työrauhaa. Ja kuulustelupuhelun ajankohta on voitava sopia etukäteen, koska huutavan lapsen kanssa ei kuule.

Miten pystytte vauvapalstalla olemaan?

No mielestäni pelkästään nuo eivät ole riittäviä syitä viedä lasta päiväkotiin. Hakemuksia voi tehdä kun lapset nukkuu tai jos on puoliso, hän voi viedä lapset vaikka puistoon siksi aikaa. Puhelut hoituu kyllä vaikka lapset huutakin, suurin osa vanhemmista pystyy olemaan puhelimessa vaikka lapset on kotona. Helpompaa se on, kun tietää puhelun ajankohdan etukäteen. Lapsille voi varata jotain kivaa tekemistä siksi ajaksi. Ei sitä tarvitse aivan avuttomaksi ryhtyä. Ja jos on silti avuton, pyytää sitä tarvitsemaansa apua vaikkapa isovanhemmilta, kunnalta tai MLL:sta.

Sorry mutta tää kommentti on aivan naurettava! Onko sulla oikeasti kokemusta vaikka kahden lapsen hoitamisesta ja työn hakemisesta yhtäaikaa? Lapset ei nuku välttämättä yhtäaikaa niitä päiväunia ja yleensä se mies (tai se töissäkäyvä osapuoli) on töissä klo 7 - 17 (sis. työmatkat). Tämän jälkeen syödään ja vietetään aikaa yhdessä. Jonain iltoina mies voi toki ottaa lapset, niin että äiti voi hakea töitä, mutta ei siihen kyllä muutama tunti illassa silloin tällöin riitä (selata hakemuksia, tutustua firmaan, yksilöidä hakemus ja cv) jne. Ja yleensä kannattaa vielä soittaakin sinne firmaan, mutta harva työnantaja vastailee illalla kuuden jälkeen tai viikonloppuisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No on teillä vaikeaa. Itse tein maisterintutkintoa kotoa käsin ja hain töitä, kun lapset oli 1v ja 3v. Olivat kotihoidossa ja silti sain opinnot valmiiksi ja sen työpaikankin.

Hmm. haluatko kertoa tarkemmin noista sun päivistä? Kyllä minäkin saisin lapset hiljaiseksi ja pois jaloista jos vaan haluaisin: tabletit vaan käteen ja pelit auki tai vaihtoehtoisesti muumit pyörimään telkkarista niin siinä ne istuisi sohvalla ihan hiljaa vaikka koko päivän. Mutta kotihoito on mun mielestä sitä varten että minä vietän niiden lasten kanssa aikaa ja teen heidän kanssaan asioita. Olen siis kotona lapsia varten enkä siksi, että saisin itse hengailla kotona koko päivän ja tehdä mitä haluan.

Lapset nukkui joskus päiväunet samaan aikaan. Ja jos ei nukkuneet,niin menivät yöunille klo 20 ja silloin aloitin omat hommat. Ja pystyi lasten hereillä ollessa käymään läpi esim. avoimat työpaikat, siinä ei haittaa keskeytykset ja pystyy samanaikaisesti pelaamaan lapsen kanssa vaikka lautapeliä tai avustamaan palapelissä. Ajatustyötä pystyy myös tekemään koko ajan muun ohella, esim. miettimään hakemuksen sanamuotoja ja gradun rakennetta. Sitten kun sen on valmiiksi miettinyt, ei itse tekemisessä mene kauaa. Vai väitätkö, että itse keskityt koko ajan 100% vain lapseen, et tee päivän aikana kotitöitäkään?

Mun mielestä tuollainen on todella surullista että olevinaan vietetään lapsen kanssa aikaa (esim. pelataan tuota lautapeliä) mutta ei olla oikeasti läsnä ja ajatukset on jossain ihan muualla. Sama mikä surullisen monilla aikuisilla tuntuu olevan, että roikutaan älykännykässä ja selataan instaa sun muuta samaan aikaan kun yritetään jutella kaverin kanssa. Tuostahan on jo tutkimuksiakin olemassa miten älykännykät saattavat haitata jopa lapsen kehitystä: http://www.hs.fi/kotimaa/a1437356510858. Vanhemmat eivät ole läsnä sille lapselleen vaan pyörivät somessa ja selaavat nettiä kännykältään

Arvasin, että joku tulee tällaista länkyttämään. Sinuna olisin huolissani vain siitä omasta av:lla roukkumisesta. Jotkut osaavat tehdä monta asiaa samanaikaisesti, vaikka sinä et osaisikaan. Lapseni eivät taatusti arvanneet, että heille satua lukiessani mietin samaan aikaan cv:n uutta rakennetta. Sä et koskaan mieti mitään muuta kuin lapsiasi silloin, kun he ovat samassa huoneessa?

Taisi kolahtaa vai miksi pitää sortua henkilökohtaisuuksiin? Menee pahasti pieleen tuossa kohtaa kun kuvittelet tietäväsi toisten ajatukset ja tekemiset paremmin kuin he itse (että mitä lapsesi ajattelivat satua lukiessa, miten minä tääll av:lla "roikun").

En tunne sinua, joten paha mennä henkilökohtaisuuksiin. Mutta samalla tavalla sinä lähdit arvostelemaan minua vanhempana ja läsnäoloani. Aivan kuin tietäisit yhden viestin perusteella asiasta yhtään mitään.

Itsehän sinä suoraan kerroit että ajatuksesi on gradussa, cv:ssä jne. kun pelaat lasten kanssa tai luet heille satuja. Et ole siis läsnä. Ei sen toteaminen ole mitään henkilökohtaisuuksiin menemistä. Et tosiaan tunne minua mutta silti lauot, että en osaa tehdä montaa asiaa yhtäaikaa toisin kuin jotkut ja minun olisi syytä olla huolissani av:lla roikkumisestani.