Lue keskustelun säännöt.
Pitkäaikaistyötön ystävä tappoi itsensä.
05.09.2016 |
Ei vaan jaksanut vuosien työttömyyttä. Lisääntyykö itsemurhat?
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Heikot sortuu elon tiellä. Itse voin sanoa kaikille jo nyt että en tule KOSKAAN tappamaan itseäni vaikka se teitä kuinka vituttaisi. Ihan piruuttani katson kaikki kortit loppuun asti. Olen itse itseni pahin vihollinen, muut tulevat kaukana perässä.
En tunne yhtäkään vahvaa tai edes semivahvaa ihmistä joka päästäisi suustaan mitään heikot sortuu paskaa.
Tuo sanonta on aika hyvä indikaattori paljastamaan sen sinun "vahvuutesi"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
vähän ot ehkä, mutta kyllä vapaaehtoistyötä voi tehdä, vaikka olisi työtön. Niitä periaatteita sorvattiin hieman uusiksi pari vuotta sitten, jolloin muistaakseni asia muotoiltiin siten, että työ ei saa olla luonteeltaan niin jatkuvaa ja toista osapuolta hyödyttävää, että se voitaisiin laskea myös palkanmaksun arvoiseksi työksi (tms.). Aika epäselvästi ilmaistu siis, mutta kuitenkin vap.eht.työ ei ole aivan poissuljettu työttömältä. Itse aloitin vapaaehtoistyön, jota teen n. kerran kuussa, ja tämän ilmoitin ihan te-toimistolle kun ilmoittauduin työttömäksi. Kukaan ei sanonut siitä mitään, ja olen oikeutettu työmarkkinatukeen.
Se, että kerran kuussa teet vapaaehtoistyötä, ei luo ja ylläpidä sosiaalisia suhteita tai tuo sisältöä niihin noin kolmeenkymmeneen muuhun päivään kuukaudessa .
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus tokenee luonnossa.
Minun epäonnistunut työ liittyy luontoon, joten luonnossa liikkuminen ei tosiaankaan paranna oloa.
Silti luonnossa liikkuminen parantaa oloa.
Luonnossa liikkuminen on usein jotenkin ahdistavaa, kun tunnen olevani tekemässä jotain luvatonta, jonka joku saattaa nähdä, tehdä pilkkaa, tulla huutamaan tai vaikka käydä kimppuun. Ei, luonnossa liikuminen ei suinkaan aina paranna oloa.
Lääkkeet. Lääkket on tärkeät. Tai vaihtoehtoisesti kognitiivinen terapia.
Oletko kuullut jokamiehen oikeuksista. Kukaan ei käy metsässä kimppuun.. tai no hirvikärpäset...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä vähän mietin.
Työttömän arvottomuuden tunnekko tulisi sitä, että ei ole hyödyllinen yhteiskunnalle?
Siihenkin löytyisi apu vapaaehtoistyöstä. On paljon esim. yksinäisiä vanhuksia, jotka olisivat iloisia seurasta. Saisi siten työtön kokea, että hänen olemassaololla on merkitystä. Saattaa tosin olla, että työtön masentuu niin paljon, ettei osaa hakeutua tämän kaltaisiin juttuihin mukaan.
Meinaatko, että kaikki työttömät tykkäisivät käydä vapaaehtoisestikaan rupattelemassa vanhuksien kanssa?
Itse en ainakaan pidä niin paljon ikivanhoista ukoista ja akoista, että heidän kanssaan jaksaisin säännöllisesti käydä seuraa pitämässä.
Tykkäisin kyllä työikäisten ja lähinnä oman ikäisteni kanssa hengailla, kun työkavereitakaan ei ole, ja eipä kaikilla ole sellainen työkään, että kontakteja sielläkään paljon olisi, ei sen puoleen.
Eiköhän siinä ystävätoiminnassa kuitenkin ajatella enemmän sitä yksinäisten vanhusten seurantarvetta, kuin jotain ikätoverien parissa 'hengailua' .
Tuolla sinun asenteellasi ei tosiaankaan kannattaisi ollenkaan siihen lähteä.
Hyvä ,että olet huomannut sen itsestäsi.
Sinänsä jännää miten ihminen, joka ei tunne empatiaa "ikivanhoja ukkoja ja akkoja" kohtaan kuvittelee saavansa täältä sitä samaa empatiaa..
Vierailija kirjoitti:
niinväsynyt jatkuviin kipuihin kirjoitti:
Niin olen minäkin suunnitellut itsarin tekoa, jos seur.lääkärikäynnillä lääkäri osaa taaskaan muuta kuin pyöritellä peukaloita ja sanoa että "en osaa auttaa sua kivuissa, mut koita jaksaa." Tai sanon suoraan sille että entä kun en enää jaksa? Vai rupeeks se uhkailee jollai osastolla? Enpä kyl usko.. No se jää varmaankin nähtäväksi.
Mun elämä on jatkuvasti täyttä tuskaa, jatkuvat kivut, joista lääkärit sanoo että joo kivun aiheuttaja on selvillä, mut sitä ei voi poistaa koska jalkaa ei voi enää toista kertaa tähystää. Kummityttö jäis ikävöimään ja ainoastaan hänen takiaan olen tätä päätöstäni pitkittänyt.
Miten te ihmiset luulette että lääkäri voi parantaa kaikki vaivat ja kivut. Kroonista kipua nimenomaan ei saada koskaan kokonaan parannettua mutta useimmiten onnistutaan lievittämään jollain tavalla siedettävälle tasolle.
Ratkaisu ei todellakaan ole morfiiini tai vastaavat valmisteet vaan pikemmin kipukynnystä muokkaavat lääkkeet ja kuntoutus sekä joskus harvemmin käytetyt hoitomuodot kuten hermostimulaattori.
On tunnettu tosiasia että kipupotilaat ovat yksi kuormittavimmista potilasryhmistä jotka eivät ole koskaan mihinkään hoitoon tyytyväisiä. Siksi lääkärit uupuvat näitten potilaitten hoitoon ja valitukseen siirtyäkseen muihin töihin.
Jos on kipupotilaan elämä tuskaa niin samalla tavalla on myös kipulääkäreiden ahdistus ja tuska sellaista että työn puolesta on käytävä terapiassa keventämässä pahaa oloa.
Ööö siis mitävittua.. Potilaalla on niin pahat, jatkuvat krooniset kivut ettei pysty olemaan, saati sitten nukkumaan ja itsemurha tuntuu ainoalta pakotieltä.
Lääkäriä taas ahdistaa aivan kamalasti, kun burana ja SSRI-resepti ei kelpaa. Mihinkään eivät ole potilaat tyytyväisiä. Ettäs kehtaavatkin vaatia vahvoja kipulääkkeitä.
Minusta lääkäriä pitäisi enemmänkin harmittaa se, että hän on tasan yhtä hyödyllinen, kuin paavin pallit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus tokenee luonnossa.
Minun epäonnistunut työ liittyy luontoon, joten luonnossa liikkuminen ei tosiaankaan paranna oloa.
Silti luonnossa liikkuminen parantaa oloa.
Luonnossa liikkuminen on usein jotenkin ahdistavaa, kun tunnen olevani tekemässä jotain luvatonta, jonka joku saattaa nähdä, tehdä pilkkaa, tulla huutamaan tai vaikka käydä kimppuun. Ei, luonnossa liikuminen ei suinkaan aina paranna oloa.
Lääkkeet. Lääkket on tärkeät. Tai vaihtoehtoisesti kognitiivinen terapia.
Oletko kuullut jokamiehen oikeuksista. Kukaan ei käy metsässä kimppuun.. tai no hirvikärpäset...
10 vuotta sitalopraamia ja 9 kk kognitiivista psykoterapiaa ei minun tapauksessa toiminut tai ollut riittävästi, mutta enempään ei ole varaa. Tiedän kyllä mitä oikeuteni ja velvollisuuteni tässä ovat, mutta nyt ongelmia aiheuttaakin tunteet, joita en vain saa hallintaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä vähän mietin.
Työttömän arvottomuuden tunnekko tulisi sitä, että ei ole hyödyllinen yhteiskunnalle?
Siihenkin löytyisi apu vapaaehtoistyöstä. On paljon esim. yksinäisiä vanhuksia, jotka olisivat iloisia seurasta. Saisi siten työtön kokea, että hänen olemassaololla on merkitystä. Saattaa tosin olla, että työtön masentuu niin paljon, ettei osaa hakeutua tämän kaltaisiin juttuihin mukaan.
Meinaatko, että kaikki työttömät tykkäisivät käydä vapaaehtoisestikaan rupattelemassa vanhuksien kanssa?
Itse en ainakaan pidä niin paljon ikivanhoista ukoista ja akoista, että heidän kanssaan jaksaisin säännöllisesti käydä seuraa pitämässä.
Tykkäisin kyllä työikäisten ja lähinnä oman ikäisteni kanssa hengailla, kun työkavereitakaan ei ole, ja eipä kaikilla ole sellainen työkään, että kontakteja sielläkään paljon olisi, ei sen puoleen.
Eiköhän siinä ystävätoiminnassa kuitenkin ajatella enemmän sitä yksinäisten vanhusten seurantarvetta, kuin jotain ikätoverien parissa 'hengailua' .
Tuolla sinun asenteellasi ei tosiaankaan kannattaisi ollenkaan siihen lähteä.
Hyvä ,että olet huomannut sen itsestäsi.
Sinänsä jännää miten ihminen, joka ei tunne empatiaa "ikivanhoja ukkoja ja akkoja" kohtaan kuvittelee saavansa täältä sitä samaa empatiaa..
Niin , tuolla asenteellaan hänenkin pitäisi vain alistua siihen ,että hänen arvonsa yhteiskunnan jäsenenä ja kansalaisena määrittelevät kokonaan muut ja kun hän ei enää kelpaa ,hän on hyödytön ja muita pitää suojella hänen kohtaamiseltaan.
Sitten kun hänestä itsestään tulee se "vanha akka -(tai ukko)" on hänen vuoronsa maistaa totaalista yksinäisyyttä ja hylätyksi tulon tunnetta kunnolla .
Hänhän on silloin jo täysin hyödytön ja merkityksetön vanhus tässä vain nuoruutta ja pintaa palvovassa yhteiskunnassamme, jossa vain rahat ja ulkonäkö merkitsevät jotain. Muut ovat "ongelmajätettä" ja merkitsevät vain turhia ylimääräisiä kulueriä
Mutta:niin makaa ,kuin petaa. (ps* tämä sanonta EI ole uusi)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa, ap.
Kiitos. Hänen lastensa ja miehensä puolesta olen surullinen. Toki ymmärrän ettei jaksanut.
Toki voisit auttaa oikeastikin ja vaikka viedä ruokaa tai tarjoutua siivoamaan. Somesurkuttelu ei ole apua
Otan osaa, oikeasti.
Ja samalla en voi vastustaa tämän videon linkkaamista:
Löytyy myös etsimällä Youtubesta "Mitä Juha Sipilä todella ajattelee?".Kun hallitus saa mitä haluaa....
Ottakaahan huomioon, että työtöntä työnhakijaa saatetaan rangaista vapaaehtoistöistä ja harrastekursseista. Ei tarvitse yrittää sosialisoitua tai tehdä mitään mielekästä.