Lue keskustelun säännöt.
Pitkäaikaistyötön ystävä tappoi itsensä.
05.09.2016 |
Ei vaan jaksanut vuosien työttömyyttä. Lisääntyykö itsemurhat?
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista lasten kannalta. Toivottavasti selviävät ilman traumoja eivätkä syyllistä itseään, kun eivät riittäneet äidille.
Ei pelkät lapset ole mikään syy elää. Jos ei lainkaan saa sellaista elämää mitä haluaa niin miksi pitäisi lasten takia kitua täällä.
Miksi pitää tehdä lapsia, jos ne eivät ole syy elää? Lapset ovat syyttömiä siihen, että vanhempi on tyytymätön elämäänsä. Kuitenkin lapset ovat ne, jotka vanhempansa itsemurhasta eniten kärsivät.
Jos on ollut tilanne eri ja parempi silloin kun lapset on tehty mutta pitäisikö lasten takia kitua huonossa tilanteessa vuosi kymmeniä .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä oon lähtennä maalle ja ollu onnellinen saadessani olla siellä poimimassa marjoja( sain hyvin rahaa) ja yleensäkin että sain kulkea metsässä, en tarvii onnen määritykseen välttämättä sitä oikeata työpaikkaa.
Masennus tokenee luonnossa.
Ei pidä jäädä kämppään makoilemaan ja tuijottamaan seinää.
Vierailija kirjoitti:
Masennus tokenee luonnossa.
Minun epäonnistunut työ liittyy luontoon, joten luonnossa liikkuminen ei tosiaankaan paranna oloa.
Samat syyt jotka johtavat työttömyyteen saattavat johtaa myös itsemurhaan. Ihmiset ovat erilaisia, esim. stressinsietokyky on joillakin todella alhainen. Tällaisen ihmisen on vaikea sopeutua moniin nykyaikaisiin ammatteihin, ikävä kyllä. Deadlinet esim. ovat myrkkyä jne. Itsemurhaherkkyys on varmasti myös suurempi. Pitäisi olla oikein hyvä itsetuntemus ja osata valita sellainen ammatti joka sopii, liian moni yrittää tunkea tai yritetään tunkea nykyaikaisten tehokkuusvaatimusten sisään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista lasten kannalta. Toivottavasti selviävät ilman traumoja eivätkä syyllistä itseään, kun eivät riittäneet äidille.
Ei pelkät lapset ole mikään syy elää. Jos ei lainkaan saa sellaista elämää mitä haluaa niin miksi pitäisi lasten takia kitua täällä.
Miksi pitää tehdä lapsia, jos ne eivät ole syy elää? Lapset ovat syyttömiä siihen, että vanhempi on tyytymätön elämäänsä. Kuitenkin lapset ovat ne, jotka vanhempansa itsemurhasta eniten kärsivät.
Jos on ollut tilanne eri ja parempi silloin kun lapset on tehty mutta pitäisikö lasten takia kitua huonossa tilanteessa vuosi kymmeniä .
Hei, ne lapset ovat olemassa kauemminkin kuin vain sen hetken, kun niitä tehdään. Niihin sitoutuu ainakin 18:ksi vuodeksi ja tuossa ajassa voi tapahtua vaikka mitä ihan kenelle tahansa. Ei pidä tehdä lapsia, jos ajattelee, että rakastan ja huolehdin heistä vain sen aikaa, kun olen tyytyväinen elämääni. Tässä aloittajan tapauksessa äiti laittoi työn lastensa edelle ja vieläpä niin, että tilanne on peruuttamaton. Kippasi oman paskansa lastensa ja muiden läheistensä niskaan. En sääli tippaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista lasten kannalta. Toivottavasti selviävät ilman traumoja eivätkä syyllistä itseään, kun eivät riittäneet äidille.
Ei pelkät lapset ole mikään syy elää. Jos ei lainkaan saa sellaista elämää mitä haluaa niin miksi pitäisi lasten takia kitua täällä.
Miksi pitää tehdä lapsia, jos ne eivät ole syy elää? Lapset ovat syyttömiä siihen, että vanhempi on tyytymätön elämäänsä. Kuitenkin lapset ovat ne, jotka vanhempansa itsemurhasta eniten kärsivät.
Jos on ollut tilanne eri ja parempi silloin kun lapset on tehty mutta pitäisikö lasten takia kitua huonossa tilanteessa vuosi kymmeniä .
Hei, ne lapset ovat olemassa kauemminkin kuin vain sen hetken, kun niitä tehdään. Niihin sitoutuu ainakin 18:ksi vuodeksi ja tuossa ajassa voi tapahtua vaikka mitä ihan kenelle tahansa. Ei pidä tehdä lapsia, jos ajattelee, että rakastan ja huolehdin heistä vain sen aikaa, kun olen tyytyväinen elämääni. Tässä aloittajan tapauksessa äiti laittoi työn lastensa edelle ja vieläpä niin, että tilanne on peruuttamaton. Kippasi oman paskansa lastensa ja muiden läheistensä niskaan. En sääli tippaakaan.
Tottakai ne lapset on olemassa mutta jos se paska tilanne kestää vuosia/vuosikymmeniä ja äiti on koko sen ajan onneton niin luuletko että se on hyvä asia lapsille. Ap.n ystävä ei jaksanut ja se on surullinen asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin 1990-luvun lamassa itsemurhien määrät lisääntyivät hetkellisesti, kun ihmiset jäivät velkojen kanssa pulaan.
Joo, Esko Aho voi lisätä meriittilistaansa, että pääministerinä toimiessaan itsemurhien määrä oli suurinta koskaan.
Miten ihmeessä Esko Aho on siitä vastuussa? Oli lama. Googlaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olin tekemässä jo mutta naiseni repi mut ulos kämpästä ja kannusti yrittämään vielä
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus tokenee luonnossa.
Minun epäonnistunut työ liittyy luontoon, joten luonnossa liikkuminen ei tosiaankaan paranna oloa.
Silti luonnossa liikkuminen parantaa oloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimenomaan nykyään työttömyyttä saa hävetä paljon enemmän kuin ennen, aikaan, jolloin töitä sai helposti. Ei ollut mikään iso juttu olla hetken työttömänä, silti sai töitä. Jostain kumman syystä työttömiä nykyään leimataan ja mollataan paljon enemmän kuin silloin.
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus tokenee luonnossa.
Minun epäonnistunut työ liittyy luontoon, joten luonnossa liikkuminen ei tosiaankaan paranna oloa.
Silti luonnossa liikkuminen parantaa oloa.
Luonnossa liikkuminen on usein jotenkin ahdistavaa, kun tunnen olevani tekemässä jotain luvatonta, jonka joku saattaa nähdä, tehdä pilkkaa, tulla huutamaan tai vaikka käydä kimppuun. Ei, luonnossa liikuminen ei suinkaan aina paranna oloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaaehtoistyöstäkin saa sosiaalisia suhteita. Harva kuitenkaan on työkavereidensa kanssa niin hyviä ystäviä, että tavataan työajan ulkopuolellakin. Aloittajan ystävän tapauksessa ei ollut edes kyse rahattomuudesta vaan mieskin oli lohduttanut, että hänen palkallaan pärjätään. Uteluihin voi vaikka sanoa, että nauttii, kun on aikaa lapsille, harrastuksille ja vapaaehtoistyölle. Ymmärrän kuitenkin, että joillekin palkkatyö on koko elämä eikä lapsilla, puolisolla, sukulaisilla ja ystävillä ole mitään merkitystä elämässä, jos ei ole töitä. Mulle palkkatyö on vain tapa saada rahaa elämiseen ja kaikki muu on tärkeysjärjestyksessäni ensimmäisenä, joten tulee sääli näitä työttömiä, joille elämän tärkein asia on työ.
Vaikka miehen palkalla tulisi toimeenkin, niin tuleehan siitä itselle sellainen olo, että on vain taakka ja elätti. Itse ainakin koen jossain määrin syyllisyyttä siitä, ettei miehellä ole mahdollisuutta ansiotasonsa mukaiseen elintasoon. Jos hänellä olisi edes keskituloinen vaimo, niin elämä voisi olla hyvin erilaista.
Eikä kaikilla ole lapsia kotona, joiden kanssa puuhastella. Meillä on vain yksi lapsi joka on aloittanut lukion ja pääsee käymään kotona vain joka toinen viikonloppu. Puuhastele tässä sitten lasten kanssa.
Vapaaehtoistyö voisi tuoda jonkinlaista sisältöä ja tarpeellisuuden tunnetta, mutta ei se poista sitä, että kokee itsensä taakaksi ja riippakiveksi perheelleen.
Mene hakeutumaan hoitoon, jos noin tunnet. Minä olen mieheni palkan turvin toimeen tuleva vaimo ja pitkäaikaistyötön, ja en häpeä yhtään, enkä tunne olevani miehelleni riippakivi enkä taakka, vaan rakas vaimo ja lastemme äiti. Mikään työ, mitä olen tehnyt aikoinaan ei ole tuonut niin paljon tarpeellisuuden tunnetta kuin edellä mainitut kohdat elämässäni.
Eli halu pärjätä elämässä ihan omin voimin on sinulle syy hakeutua hoitoon? On siinä erikoinen maailmankatsomus.
No, en kyllä itse arvosta tippaakaan ihmistä joka keskittyy vain lastenhoitoon ja pitää sitä saavutuksena. Mutta en nyt sentään huutele että menisit hoitoon.
En siis ole tuo edellinen kirjoittaja.[/quote
Älä väitä, että ihan omin voimin pärjäisit, ei kukaan täällä pallolla omin voimin pärjää, vaikka eläisi miten päin tahansa; ja oli lapsia tai ei.
Kukapa äiti sinun arvostustasi anookaan; ei kukaan, sun arvostuksesi on aivan tyhjää, jos ja kun joku nainen haluaa hoitaa omat lapsensa ja arvostaa sitä itse ja siinä sivussa moni muu.
No on fiksua aloittaa sanojen vääntely. Samalla tavalla voi vääntää ihan kaiken. "Minä en pärjää, joten mitä se pärjääminen nyt edes filosofisessa mielessä merkitsee? Ei mitään. Kukaan siis ei pärjää koska pärjäämistä ei ole. Näin ollen pärjään yhtä hyvin kuin kaikki muut, vaikka en tee mitään enkä saa aikaan mitään."
Ja tuollainen vuodatus siitä miten minun arvostukseni ei sinua liikuta, kertoo että liikuttaa aika paljonkin. Mikä on aika säälittävää.
Niin mutta mikä sua jurppii siinä, että joku nainen arvostaa omien lastensa hoitamista tärkeämpänä kuin menemistä jollekin vieraalle työnantajalle töihin, ja viemällä lapset päivähoitoon? Arvaan, että itselläsi ei ole edes ollut mahdollisuutta saada omia lapsia, ja olet joutunut kitumaan työelämässä ilman omien lastesi suomia välitaukoja työelämästä äitiyslomineen ja kotihoidontukineen. Eli säälittävä olet ihan itse. Katkeruus paistaa niin läpi riviesi alentamalla kotona omia lapsiaan hoitavat naiset maan rakoon, jotka eivät ole töissä kodin ulkopuolella.
Itsekin ollut itsemurhan partaalla 2 kertaa. Vaikka tapahtuivat ajalla joina olin työtön, itse työttömyys ei painanut lainkaan, kyllä sen pohjalla olivat ihan eri asiat. Toinen syy oli nainen joka väitti rakastavansa enemmän kuin mitään muuta, kunnes seuraavan kerran kun puhuimme halusi erota, ilman mitään syytä. Tämän takia olen päättänyt elää yksin, olen ilmeisesti liian heikko naisille, maksullisissa käynti ei ole enää ongelma vaikka olin nuoruudessani sellaista vastaan, tämä nainen muutti periaatteitani.
Kiitos Heidi, ihanin, mutta toisaalta suhteen jälkeen myös hirvein ihminen kehen tutustunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä vähän mietin.
Työttömän arvottomuuden tunnekko tulisi sitä, että ei ole hyödyllinen yhteiskunnalle?
Siihenkin löytyisi apu vapaaehtoistyöstä. On paljon esim. yksinäisiä vanhuksia, jotka olisivat iloisia seurasta. Saisi siten työtön kokea, että hänen olemassaololla on merkitystä. Saattaa tosin olla, että työtön masentuu niin paljon, ettei osaa hakeutua tämän kaltaisiin juttuihin mukaan.
Meinaatko, että kaikki työttömät tykkäisivät käydä vapaaehtoisestikaan rupattelemassa vanhuksien kanssa?
Itse en ainakaan pidä niin paljon ikivanhoista ukoista ja akoista, että heidän kanssaan jaksaisin säännöllisesti käydä seuraa pitämässä.
Tykkäisin kyllä työikäisten ja lähinnä oman ikäisteni kanssa hengailla, kun työkavereitakaan ei ole, ja eipä kaikilla ole sellainen työkään, että kontakteja sielläkään paljon olisi, ei sen puoleen.
Eiköhän siinä ystävätoiminnassa kuitenkin ajatella enemmän sitä yksinäisten vanhusten seurantarvetta, kuin jotain ikätoverien parissa 'hengailua' .
Tuolla sinun asenteellasi ei tosiaankaan kannattaisi ollenkaan siihen lähteä.
Hyvä ,että olet huomannut sen itsestäsi.
Työttömyys tulee kasvamaan muutamassa vuodessa miljoonaan automaation ja surkean talouspolitiikan myötä, myös suomalaisjohtajien heikko osaaminen aiheuttaa työttömyyttä, nyt kun ihan tosissaan olis kilpailtava; ei auta Neuvostoliiton kauppa enää.
No huh huh, onpa köyhää jos ei löydä elämään sisältöä muusta kuin työstä. Mutta otan osaa.
niinväsynyt jatkuviin kipuihin kirjoitti:
Niin olen minäkin suunnitellut itsarin tekoa, jos seur.lääkärikäynnillä lääkäri osaa taaskaan muuta kuin pyöritellä peukaloita ja sanoa että "en osaa auttaa sua kivuissa, mut koita jaksaa." Tai sanon suoraan sille että entä kun en enää jaksa? Vai rupeeks se uhkailee jollai osastolla? Enpä kyl usko.. No se jää varmaankin nähtäväksi.
Mun elämä on jatkuvasti täyttä tuskaa, jatkuvat kivut, joista lääkärit sanoo että joo kivun aiheuttaja on selvillä, mut sitä ei voi poistaa koska jalkaa ei voi enää toista kertaa tähystää. Kummityttö jäis ikävöimään ja ainoastaan hänen takiaan olen tätä päätöstäni pitkittänyt.
Miten te ihmiset luulette että lääkäri voi parantaa kaikki vaivat ja kivut. Kroonista kipua nimenomaan ei saada koskaan kokonaan parannettua mutta useimmiten onnistutaan lievittämään jollain tavalla siedettävälle tasolle.
Ratkaisu ei todellakaan ole morfiiini tai vastaavat valmisteet vaan pikemmin kipukynnystä muokkaavat lääkkeet ja kuntoutus sekä joskus harvemmin käytetyt hoitomuodot kuten hermostimulaattori.
On tunnettu tosiasia että kipupotilaat ovat yksi kuormittavimmista potilasryhmistä jotka eivät ole koskaan mihinkään hoitoon tyytyväisiä. Siksi lääkärit uupuvat näitten potilaitten hoitoon ja valitukseen siirtyäkseen muihin töihin.
Jos on kipupotilaan elämä tuskaa niin samalla tavalla on myös kipulääkäreiden ahdistus ja tuska sellaista että työn puolesta on käytävä terapiassa keventämässä pahaa oloa.
Vierailija kirjoitti:
Työttömyys tulee kasvamaan muutamassa vuodessa miljoonaan automaation ja surkean talouspolitiikan myötä, myös suomalaisjohtajien heikko osaaminen aiheuttaa työttömyyttä, nyt kun ihan tosissaan olis kilpailtava; ei auta Neuvostoliiton kauppa enää.
Luulisi duunareitten olevan onnellisia kun ei tarvitse työskennellä ahneille yrittäjille ja kun rahaa saa tekemättä mitään. En ymmärrä ihmisten ikuista valitusta työttömänä olosta kun saa tehdä mitä ikinä haluaa. Ainakin itse lenkkeilisin, suunnistaisin, metsästäisin ja matkustelisin jos vain olisi aikaa.
Vierailija kirjoitti:
olin tekemässä jo mutta naiseni repi mut ulos kämpästä ja kannusti yrittämään vielä
Kannusti yrittämään itsemurhaa vai?
Miksi pitää tehdä lapsia, jos ne eivät ole syy elää? Lapset ovat syyttömiä siihen, että vanhempi on tyytymätön elämäänsä. Kuitenkin lapset ovat ne, jotka vanhempansa itsemurhasta eniten kärsivät.