Tytär ei halua tanssia vanhoja...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki pitää fiksuna, ettei tanssi vanhojenpäivänä? Minusta se ei ole erityisen fiksua eikä erityisen tyhmää, se on vain päätös miten viettää sen yhden päivän. Meidän lukion tokaluokkalainen mietti asiaa kauan, aluksi oli sitä mieltä, että ei tanssi. Lopulta muutti kuitenkin mielensä, on kuitenkin tosi vähän sellaisia juhlia, joihin saa luvan kanssa pukeutua ja laittautua sekä onhan se ikimuistoisen kiva päivä kavereiden kanssa. Minulle olisi molemmat päätökset olleet ihan ok. 

Itse en ainakaan pidä fiksuna itse päätöstä olla tanssimatta, vaan siitä, että rohkenee tehdä toisin kuin muut, jos siltä tuntuu. Tanssin itse vanhani 4 vuotta sitten koska tykkään tuon tyyppisistä tilaisuuksista. Moni kaveri taas valitteli, kun on niin kallista eikä oikein kiinnostakaan, mutta tanssivat silti "koska kaikki muutkin". En kertakaikkiaan voinut ymmärtää tuota järjenjuoksua. 

Nykyään on ihan tavallista jättää vanhojen tanssit väliin, ei ole erityisen rohkea/kapinallinen päätös kuitenkaan.

Mun tyttäreni eivät ole vielä tehneet päätöstä aikovatko osallistua. Itse en olisi pahoillani, vaikka jättäisivät väliin. Toinen tytöistä on sellaisessa lukiossa, jossa on vain murto-osa poikia, joten poikapareja ei riitä kuin joillekin. Toki voi hommata parin koulun ulkopuolelta, mutta vaikea hankkia paria, joka pääsisi osallistumaan harjoituksiin toisella paikkakunnalla. Toinen tyttö on niin pitkä, ja melko hiljainen, että luulen hänelläkin olevan ongelma parin hankinnassa.

Mutta aivan itse päättävät, osallistuvatko vai eivät. Mä en puutu päätökseen mitenkään.

Ihme, että jotkut kokevat pointin, että tansseista on hyötyä yliopistossa, pakottamiseksi. Ei siitä ole kyse. Motivaatiota voi parantaa, jos ymmärtää, että niillä opituillla tansseilla tekee jotain myös myöhemmässä elämässä, eikä kyse ole vain lukiolaisten yhden kerran prinsessabileistä. Akateemisten tanssien alkuperäinen merkitys lukiossa on ollut, että ne valmistavat 2.-luokkalaiset aikuisten seurapiirielämään, johon yliopistossa ovat kuuluneet tanssiaiset.

Ne vanhojen tanssien puvutkin voi kierrättää yliopiston vuosijuhlissa. Helsingissä en ole käynyt yhdenkään ainejärjestön vuosijuhlilla, jossa ei olisi akateemisia tansseja.

Totta kai yliopiston voi vetää läpi myös nenä kirjassa osallistumatta mihinkään perinteisiin. Skipata promootiotkin. Tosin monille vuosijuhlat ovat vuoden odotetuin juhla ja viimeisten 15 vuoden aikana erilaiset perinteet ovat tulleet vahvasti takaisin opiskelijaelämään. Dekaanit, proffat ym. ovat juhlissa yleensä paikalla ja kyllä heidän viestinsä omassa tiedekunnassani on, että näiden tanssien osaaminen kuuluu akateemisen kansalaisen perustaitoihin, samalla tavoin kuin pukeutumis- ja käytösetiketti.

Mikään päivä ei ole ikimuistoinen. Joku päivä kuitenkin kuollaan, ja silloin ne muistot lakkaa olemasta.

Lapsennekin kuolevat sairaina ja vanhoina paskavaipoissa muistisairaina äitiä itkien.

 Sellainen tanssi.

Hyvä hyvä. Modernissa maailmassa turhanpäiväiset perinteet on hävitettävä viimeistä piirtoa myöden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan 146. vuosijuhlien akateemiset tanssit:

Poloneesi

Mignon

Cicapo

Grande Valse

Nämähän on opetettu jo 5. luokan itsenäisyyspäivätansseihin, tuskin niitä kovin moneen kertaan tarvitsee opetella. Kaiken lisäksi kun itsenäisyyspäivätanssienkin jälkeen paritanssia on pakollisena vielä yläkoulussa ja lukiossakin.

Onko nää vitosluokan tanssit joku Helsingin perinne? Mun aikana ei ainakaan mitään tuollaisia ollut, eikä edes yläasteellakaan mitään tanssiaisia. Ei edes liikuntatunnilla mitään tanssiin viittaavaakaan.

Mun vuosiluokalta lukiossa muutama tyttö jätti väliin, samat skippasi penkkarit ja lähes kaikki muutkin jutut. Itse en olisi jättänyt väliin kumpaakaan mistään hinnasta. Hienoja muistoja.

Vierailija kirjoitti:

Perimmäisin kysymys on tässä on se, miten tuollaisesta äidistä on tullut noin fiksu tytär.

Todella moni lukiolainen tanssii ne wanhat ihan vaan siksi, kun muutkin. Oma tyttäreni oli sitä mieltä, että paritanssit eivät häntä ole koskaan kiinnostaneet ja prinsessaelämää hän sai elää riittävästi ikävuosina 3-10v, joten ei halunnut tanssia. Vietimme wanhojenpäivän sijaan pidennetyn viikonlopun eräässä Euroopan suurkaupungissa, oli takuulla kivempaa kuin muutaman tunnin pönötys neljänsadan euron tylliunelmassa.

Neljän tunnin pönötys????

Meillä oli tosi kivaa harjoituksissa. Tehdä yhdessä ja opin paljon uutta.

Minä kyllä vanhojen päivänä tanssin. Yhteiskuvassa pönötettiin. Ja siinä se pönötys.

Mutta ei se tosiaankaan mikään välttämättömyys ole se tanssikurssi. Ilma pärjää oikein hyvin.

Monissa yliopiston tiedekunnissa onmuutakin ohjelmaa kuin tanssi :D Jollekin kun oli kaksi vaihtoehtoa: osallistua tanssiaisiin tai istua nenä kiiini kirjassa olematta tekemisissä kenenkään kanssa. Voi apua. Voin vakuuttaa, että muitakin vaihtoehtoja on kuin nämä kaksi :)

Epäsuositut ja lesbot ei tanssinu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan 146. vuosijuhlien akateemiset tanssit:

Poloneesi

Mignon

Cicapo

Grande Valse

Nämähän on opetettu jo 5. luokan itsenäisyyspäivätansseihin, tuskin niitä kovin moneen kertaan tarvitsee opetella. Kaiken lisäksi kun itsenäisyyspäivätanssienkin jälkeen paritanssia on pakollisena vielä yläkoulussa ja lukiossakin.

Onko nää vitosluokan tanssit joku Helsingin perinne? Mun aikana ei ainakaan mitään tuollaisia ollut, eikä edes yläasteellakaan mitään tanssiaisia. Ei edes liikuntatunnilla mitään tanssiin viittaavaakaan.

Mun vuosiluokalta lukiossa muutama tyttö jätti väliin, samat skippasi penkkarit ja lähes kaikki muutkin jutut. Itse en olisi jättänyt väliin kumpaakaan mistään hinnasta. Hienoja muistoja.

Meidän lapsilla oli vitosen tanssit sekä Helsingissä että eräässä pikkukaupungissa. Yläasteella ei ollut tanssiaisia, mutta muuten tanssittiin kyllä tunneilla.

Itse skippasin vanhat, mutta lähdin risteilylle. Penkkareihin osallistuin, en olisi jättänyt väliin mistään hinnasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy, aikooko mennä yliopistoon. Jos aikoo, niin kerro että yliopiston järjestöjen juhlissa tanssitaan myös niitä tansseja. Siksi ne kannattaa opetella, jos ei halua jäädä ulkopuoliseksi.

Onneksi ei täällä Keski-Euroopassa ole tuollaista hölmöilyä ainakaan läheskään kaikissa tiedekunnissa. Kuullut en ole yksistäkään :D

No eipä niitä Suomessakaan taida olla kuin Helsingin yliopistossa.

Ite nyt yhdeksännellä enkä aio osallistua vanhoihin lukiossa. Tosin tuskin kukaan poikakaan minun kanssa haluaisi tanssia kun en laita viiden sentin kerrosta meikkiä naamaan...

Itse kun olen aina tykännyt tanssia, niin minusta vanhojen tanssit oli tosi kivat. Meidän aikaan ei kukaan käyttänyt mitään prinsessapukuja, vaan ihan jotkin mummolan vintiltä haalitut asut oli kaikilla. Kavaljeerini oli pojaksi pukeutunut tyttökaveri, ja hauskaa oli. Siksi yllätyin, kun poikani ilmoitti, ettei aio osallistua. Toin esille tuon näkökulman, että pojista on muutenkin pulaa, mutta eipä se hänen päätään kääntänyt. Pelkäsin, että häneltä jää jotain tosi kivaa nyt kokematta jääräpäisyytensä vuoksi. Kyllä tästä jonkin verran keskusteltiin. Loppujen lopuksi piti vain uskoa, että hän tietää itse paremmin mistä tykkää tai ei tykkää, ja ettei rakkaus tanssiin välttämättä kulje geeneissä. 

Vierailija kirjoitti:

Lukion tokaluokkalainen tyttö, on ihan sosiaalinen ja kavereita on, ilmoitti tänään ettei aio tanssia vanhoja, koska ei ole kiinnostunut sellaisesta. Tavallaan ymmärrän, mutta toisaalta taas harmi, kun olen itse vähän odottanut niitä ja samaten sukulaisetkin kyselleet. On meidän ainoa tytär. Pitäisikö vielä suostutella ja keskustella vai antaa vain olla ja tytön pitää päänsä?

Suurin osa täällä kirjoitelleista taitaa olla sitä mieltä, että jos tyttö ei halua mennä, se on hänen asiansa. Ymmärrän tuon pointin, ja jos tyttö on ehdottomasti sitä mieltä, että tanssi ja oheisjutut ei kiinnosta, olisi tosi väärin, lähteä painostamaan.  MUTTA itse olin myös tyttö, joka pohti vanhojen tanssien väliinjättämistä. Lähinnä syynä oli siis arkuus. Olin ollut koulukiusattu enkä mitenkään suosittu poikien keskuudessa. Ajatus siitä, että pitäisi mennä pyytämään jotakin poikaa pariksi oli tosi pelottava. Mutta minun aikanani vanhojen tanssit olivat lähes pakolliset, ehkä 95% lukiolaisista tanssi ne. Joten poissaolevanakin olisin ollut silmätikku. Ja onneksi rohkaisin mieleni ja lähdin. Kaikki vanhojen tansseihin liittyvä oli ehdottomasti lukion paras muisto. Se oli yhteisöllistä ja mukavaa. Kaikki olivat positiivisella mielellä mukana, eikä ketään dissattu.

Mutta ap itse tuntee lapsensa ja hänen syynsä. Jos siis kyseessä on uskalluksen puute, niin varmaan rohkaisisin yrittämään. Jos taas kyseessä on kiinnostuksen puute, niin en lähtisi painostamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy, aikooko mennä yliopistoon. Jos aikoo, niin kerro että yliopiston järjestöjen juhlissa tanssitaan myös niitä tansseja. Siksi ne kannattaa opetella, jos ei halua jäädä ulkopuoliseksi.

Onneksi ei täällä Keski-Euroopassa ole tuollaista hölmöilyä ainakaan läheskään kaikissa tiedekunnissa. Kuullut en ole yksistäkään :D

Suomessa ainoa "yliopisto" jossa tanssien opettelun laistaminen estää valmistumisen on MPKK (ex-kadettikoulu) ja sielläkin nykyään näennäisesti - tanssikursseille on pakko osallistua mutta jos ei valssit yms luonnistu, sitten ei luonnistu eikä ole pakko tanssitella neitoja missään pippaloissa jos ei halua. Tosin tällöin joutuu "narikkaan" tms paskanakkiin (kertoo kaverini, evl joka ysärillä kävi kadiksen...tiedä sitten miten nykyään)

Vierailija kirjoitti:

Lapsennekin kuolevat sairaina ja vanhoina paskavaipoissa muistisairaina äitiä itkien.

 Sellainen tanssi.

Kuoleman tanssi. 

Tästä tulisi kiva runo, voisi lausua vaikka perinteisesti aina Wanhojen tanssien lomassa.

Osallistuin 1990-luvun lopulla tansseihin ja jo silloin oli pojista tappelu ja kampaajat varattuna syksyllä. Asuin eri paikkakunnalla omillani ja elin kesätyösäästöillä/opintotuella ja asumislisällä. Meinasin jättää tanssit väliin niiden kallio hinnan takia, mutta kaverit houkuttelivat.

Ei tullut mieleen hankkia kallista pukua ja kampausta. Meikkasin ite ja kampaus tehtiin opiskelijavoimin. Äiti ompeli yksinkertaisen mekon ja olin ehkä huvittavan näköinen kun tietyt pissikset niin kihersi, mutta oli hauskaa tanssia. Pariksi sain vähän yllättäen pari vuotta vanhemman ja todella komean pojan, joten ehkä siksikin oli kivaa...

Sanon samaa kuin muutkin että juttele syistä ja hyväksy asia. Ehkä lapsesi ei koe tarvitsevansa jatkossa muitakaan rituaaleja yms., tyyliin ei mene komeasti naimisiin vaikka muut tekisi niin. Lapsesi on oma itsensä ja se on hienoa.

Mitä sitten vaikkei tanssisikaan, kyllä nykyään moni jättää Wanhat välistä ja aika harvalle sillä ihan tosissaan on mitään merkitystä loppuelämän kannalta :D Ne on hei käytännössä yksi päivä (plys harjoitukset, hyvä on) ja sentään ihan vain tanssit, ei mitään sen ihmeellisempää!

Huvittaa muuten näin ohi aiheen se asenne, että Wanhat olisivat joku tolkuttoman kallis juttu ja rahaa menisi tonni ellei parikin. Joo varmasti jollain menee, mutta se on ihan omasta asenteesta kiinni. Itse tanssin 2011 ja rahaa meni maksimissaan muutama satanen ja siitäkin olisi vielä saanut tingittyä, jos olisi täytynyt. Toisin kuin joku aiemmin ketjussa väitti, että vähävaraisemmat saavat hävetä kun ei ole rahaa satsata tansseihin niin hitot! Hetkeäkään ei tarvinnut hävetä köyhemmän perheen tyttönä Wanhoissa vaikkei tonnien satsauksiin rahaa ollutkaan! :)

Meillä taas tytär haluaa ehdottomasti osallistua tansseihin. Onneksi täälläpäin suhtaudutaan noihin suurimmaksi osaksi niin että on kiva harjoitella yhdessä tansseja. Toki tiedän muutamia joilta homma on lähtenyt lapasesta, eli kulutettu yli 1000 e varustautumiseen.

Ja tiedoksi että tyttäreni ei ole pätkääkään prinsessamainen. Luultavasti hänen hameensa erottuu joukosta hyvin erilaisena.

Minusta on hienoa että on perinteitä. Mutta ihan ok myös jos joku ei halua tanssia. Harmi että kurssi on valinnainen. Minun lukioaikoina kaikki viettivät vanhojen päiviä pukeutumalla vanhanaikaisesti. Liikuntatunnilla harjoiteltiin tansseja. Mutta mitää virallista esiintymistä ei ollut. Vaan tanssimme päivän aikana koulun aulassa. Ne tanssivat joita huvitti. Ei ollut pakko tanssia. Ja tosi kiva päivä oli.

Silloin ei ollut mitään vanhojen risteilyjä. Koulussa oli Disco ja se riitti meille hyvin.