Lue keskustelun säännöt.
Tytär ei halua tanssia vanhoja...
04.09.2016 |
Lukion tokaluokkalainen tyttö, on ihan sosiaalinen ja kavereita on, ilmoitti tänään ettei aio tanssia vanhoja, koska ei ole kiinnostunut sellaisesta. Tavallaan ymmärrän, mutta toisaalta taas harmi, kun olen itse vähän odottanut niitä ja samaten sukulaisetkin kyselleet. On meidän ainoa tytär. Pitäisikö vielä suostutella ja keskustella vai antaa vain olla ja tytön pitää päänsä?
Kommentit (68)
En minäkään tanssinut wanhoissa. En ole ikinä pitänyt tanssimisesta tai huomion keskipisteenä olemisesta, pidin sellaista vähän turhamaisuutena, vaikka monelle varmasti hyvin mukava päivä. Ja yliopistonkin pääsin läpi tanssimatta, siellä kun vähän enemmän tarvitsi lukutaitoa. Ei parane tenteissä tanssiksi laittaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan ne muuttunut kovasti, nykyään aikamoista kilpavarustelua. Omana aikanani pukeuduttiin vanhaksi, lainattiin teatterista pukuja ja pelleiltiin. Nyt ollaan niin tissit esillä ja tonnikaupalla upotetaan rahaa ruohon roskaan.
Tehkää jotain muuta koko perhe. Tai sitten menette minimipanostuksella, ostatte pubin josta turöllä on iloa yliopiston kekkereissä vuosia, ja lähdette hittoon tuon tanssiosuuden jälkeen.
On kyllä ihan eduksi totutella erilaisiin tilaisuuksiin ja seremonioihin, ei sitten jännitä myöhemmin ja osaa ottaa ne iisisti. Mutta jos ei tykkää ja ei halua, ei oo pakko.
Vierailija kirjoitti:
Kysy, aikooko mennä yliopistoon. Jos aikoo, niin kerro että yliopiston järjestöjen juhlissa tanssitaan myös niitä tansseja. Siksi ne kannattaa opetella, jos ei halua jäädä ulkopuoliseksi.
Minä en kasvata lapsiani tuolla tavalla, että tee kaikki kuten toisetkin, muuten jäät ulkopuoliseksi. Kuulostat just sellaiselta mammalta, joka pelottelee lapsiaan noin vuosikausia. Oikeat vaatteet, oikeat kengät, oikeat kaverit, oikeat harrastukset, ETTET VAAN JÄÄ ULKOPUOLISEKSI.
En minäkään tanssinut vanhoja. Osallistuin kyllä harjoituksiin eli opettelin ne tanssit mutta varsinaisen vanhojenpäivän jätin väliin. Lukion päästötoikkarin keskiarvo oli 9,2 ja nykyään olen toimitusjohtaja, joten eipä tuo ole minun elämääni paljon haitannut vaikken mennytkään muiden mukana.
Sanoisin että voit kysyä tytöltä syytä (vaikka vain osoittaaksesi että välität hänestä) mutta anna hänen pitää tahtonsa.
Älä tietenkään pakota, mutta mua kyllä ihmetyttää monien kommentit "prinsessaelämästä"... Ei meillä ainakaan ollut mitään prinsessointia wanhojen tanssit, vaan kivaa yhdessäoloa, sellainen mukava ryhmätapahtuma, joka liimaa sen porukan yhteen. Mn pukukin oli hyvin tumma, en ole koskaan haaveillut prinsessaelämästä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysy, aikooko mennä yliopistoon. Jos aikoo, niin kerro että yliopiston järjestöjen juhlissa tanssitaan myös niitä tansseja. Siksi ne kannattaa opetella, jos ei halua jäädä ulkopuoliseksi.
Onneksi minulla on ihana äiti, joka ei vahtinut minua ja pelotellut ja kytännyt sosiaalista elämääni ja kaakattanut, millainen pitää olla. Kiitos rakas fiksu äitini!
Vierailija kirjoitti:
Onhan ne muuttunut kovasti, nykyään aikamoista kilpavarustelua. Omana aikanani pukeuduttiin vanhaksi, lainattiin teatterista pukuja ja pelleiltiin. Nyt ollaan niin tissit esillä ja tonnikaupalla upotetaan rahaa ruohon roskaan.
Tehkää jotain muuta koko perhe. Tai sitten menette minimipanostuksella, ostatte pubin josta turöllä on iloa yliopiston kekkereissä vuosia, ja lähdette hittoon tuon tanssiosuuden jälkeen.
On kyllä ihan eduksi totutella erilaisiin tilaisuuksiin ja seremonioihin, ei sitten jännitä myöhemmin ja osaa ottaa ne iisisti. Mutta jos ei tykkää ja ei halua, ei oo pakko.
On totta, että on hyvä opetella toimimaan erilaisissa seremonioissa, mutta wanhat ovat tuossa mielessä melko hyödytön juttu, sellaisia tilaisuuksia kun ei elämässä yleensä vastaan tule. Paitsi siellä yliopistossa mahdollisesti, jos niin haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en tanssinut vanhoja, eikä ole koskaan kaduttanut. Olisin myös ollut ällistynyt, jos asia olisi jotenkin vanhempiani vaivannut saati että olisivat yrittäneet suostutella tanssimaan.
Olin asunut omillani yläasteen loppumisesta ja hoidin kouluasiani ihan itse. Ja olin ainoa tyttö perheessä, joten vanhempani jäivät tuosta lystistä sit paitsi.
Ja yliopistossa en kertaakaan joutunut mitään tanssimaan, perustanssit on kyllä hallussa ja voin tanssia tilanteen vatiessa, mutta ei sillä mitään merkitystä opiskelujen/ryhmäytymisen tms kannalta ole koskaan ollut.
Vierailija kirjoitti:
Älä tietenkään pakota, mutta mua kyllä ihmetyttää monien kommentit "prinsessaelämästä"... Ei meillä ainakaan ollut mitään prinsessointia wanhojen tanssit, vaan kivaa yhdessäoloa, sellainen mukava ryhmätapahtuma, joka liimaa sen porukan yhteen. Mn pukukin oli hyvin tumma, en ole koskaan haaveillut prinsessaelämästä...
Milloin olet tanssinut? 90-luvun alkupuolella oli vielä suht tavallisia pukuja ja monella nimenomaan VANHA puku. Vuosi vuodelta ne kekkerit ovat paisuneet ja ovat ihan karmeita nykyään. Monet tytöt käyttävät pukuun ja koruihin tonneja rahaa ja istuvat kauneushoitolassa ja kampaajalla tuntikausia että olisivat mahdollisimman "prinsessoja". Ja ne joilla ei ole varaa, häpeävät itseään. Karmea tilanne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saahan sitä kysyä että miksei halua tanssia ja voit kertoa että se on hauska muisto, mutta jos ei halua niin ei sitten. Jos olisin itse nyt lukiossa niin jättäisin tanssimatta.
En patistaisi tyttöä enempää - sitä joko haluaa tai ei. Jos ei halua, voithan antaa wanhoihin budjetoidut rahat matkakassaan. Arvostaa varmasti :)
Itse halusin tanssia, mutta molemmat vanhemmat olivat pienipalkkaisia, joten eivät tätä lystiä pystyneet rahoittamaan mitenkään (tai ylipäätään lukio-opintojani). Oma kekseliäisyys auttoi. Sain puvun lainaksi, joten wanhoihin kului itseltäni loppupeleissä n. 50 €, mitä pystyin itse kustantamaan kesätöistä. Tähän sisältyi hyvät kengät 20 € (2nd handina), meikit (pääosin ilmaisnäytteillä tehty), kampaus 25 € (tuttu kampaaja), hiuskoristeet ja asuun sopivat korut (2nd handina) n. 5 €. Wanhojen illalliselle ei tietysti ollut varaa, mutta mulle riitti, että pääsin loistamaan puku päällä :) Jotkut olivat käyttäneet wanhoihin melkein tonnin. Yhä ylpeä siitä, miten en antanut varallisuuden estää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kaikki pitää fiksuna, ettei tanssi vanhojenpäivänä? Minusta se ei ole erityisen fiksua eikä erityisen tyhmää, se on vain päätös miten viettää sen yhden päivän. Meidän lukion tokaluokkalainen mietti asiaa kauan, aluksi oli sitä mieltä, että ei tanssi. Lopulta muutti kuitenkin mielensä, on kuitenkin tosi vähän sellaisia juhlia, joihin saa luvan kanssa pukeutua ja laittautua sekä onhan se ikimuistoisen kiva päivä kavereiden kanssa. Minulle olisi molemmat päätökset olleet ihan ok.
Ymmärrän täysin tytärtä.Kaikkia ei nyt vain nappaa "päivä prinsessana"-meininki.Lisäksi kammoan kaikenlaista esiintymistöä.
En millään olisi halunnut mennä,mutta suostuin ystäväni daamiksi,koska hän oli auttanut minua paljon koulujutuissa.Tein kompromissin:menin tansseihin,mutta mekko oli äidin ompelema ja en teettänyt kampausta,meikkiä yms.
AP:n asemassa antaisin tyttären pitää päänsä.Todella ahdistavaa kun vanhemmat painostavat tekemään asioita,jotka ovat heille itselleen tärkeitä,mutta lapselle merkityksettömiä/vastenmielisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsehän tanssin vanhat sen takia, koska rakastan tanssimista. Se oli hauska päivä mistä jäi kivoja muistoja. Paras kaveri ei tanssinut, koska hän sanoi ettei pidä tanssimisesta. No ei olla kumpikaan omia valintoja kaduttu, 10 vuotta on vanhoista nyt aikaa. Kunnioita tyttäresi päätöstä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki pitää fiksuna, ettei tanssi vanhojenpäivänä? Minusta se ei ole erityisen fiksua eikä erityisen tyhmää, se on vain päätös miten viettää sen yhden päivän. Meidän lukion tokaluokkalainen mietti asiaa kauan, aluksi oli sitä mieltä, että ei tanssi. Lopulta muutti kuitenkin mielensä, on kuitenkin tosi vähän sellaisia juhlia, joihin saa luvan kanssa pukeutua ja laittautua sekä onhan se ikimuistoisen kiva päivä kavereiden kanssa. Minulle olisi molemmat päätökset olleet ihan ok.
Itse en ainakaan pidä fiksuna itse päätöstä olla tanssimatta, vaan siitä, että rohkenee tehdä toisin kuin muut, jos siltä tuntuu. Tanssin itse vanhani 4 vuotta sitten koska tykkään tuon tyyppisistä tilaisuuksista. Moni kaveri taas valitteli, kun on niin kallista eikä oikein kiinnostakaan, mutta tanssivat silti "koska kaikki muutkin". En kertakaikkiaan voinut ymmärtää tuota järjenjuoksua.
Älä pakota, mutta varmista, että on aivan varma ettei halua. Vanhat on sellainen ryhmähenkeä lisäävä juttu, ja harjoituksissa, tansseissa ja jatkoilla on usein tosi hauskaa. Tanssin itse viime vuonna, ja katuisin kyllä nyt jos en olisi tanssinut.
Minua osittain kaduttaa vanhojen jättäminen väliin, sillä nyt en osaa tanssia perusvalssia kummempia tansseja. Mutta toisaalta ei kaduta, sillä olin lukiossa koulukiusattu ja varmasti olisin vain saanut enemmän v*ttuilua osakseni koulun suosituilta tytöiltä. Olin myös todella ujo ja se parin hankkiminen olisi ollut kammottavaa, varsinkin kun kukaan poika ei tietenkään tullut omatoimisesti mua kysymään. Vanhemmilleni en tietenkään kertonut asian oikeaa laitaa, vaan sanoin, etten halua tanssia.
En osallistunut koko vanhojen päivään, koska matkustin hiihtolomaksi Itävaltaan ja lähdin vähän etuajassa.
Ei kai tanssitaito ole kiinni jostain lukiolaisten rituaalista? Jollen väärin muista, niin joitain kummallisia kuviotansseja harjoiteltiin jo yläasteen liikuntatunneilla. Valssit, tangot yms. opetti oma isä, kun olin 12-vuotias. Olivat aikaanaan mutsin kanssa innokkaita lavatanssijoita ja lavoilla 70-vuotias äitini kiertää vieläkin. Minusta paritanssi vieraan ihmisen kanssa on pelkästään vaivaannuttavaa.
Yliopiston olen läpäissyt sujuvasti ja tanssiminen rajoittui kyllä opiskeluaikana Tavalla yms. joraamiseen.
Oma lapseni ei myöskään halunnut osallistua vanhojen tansseihin. Liekö sukuvika.
Vierailija kirjoitti:
Sitten ei tanssi. Olisin iloinen, että haluaa käyttää rahat johonkin fiksuun, ja lupaisin vaikka tanssien verran säätöön ajokorttiin.
Itseä ei huvittanut tanssia, mutta kaikki hoki, että harmittaa myöhemmin, jos en tanssi, että kyllä kannattaa. No, tanssin sitten ja ei yhä 25-vuotiaana harmittaisi, vaikka olisin skipannut...
Minä en tanssinut, äiti ei yrittänyt ylipuhua tanssimaan eikä vieläkään harmita. T. 27v
Onneksi ei täällä Keski-Euroopassa ole tuollaista hölmöilyä ainakaan läheskään kaikissa tiedekunnissa. Kuullut en ole yksistäkään :D