Tytär ei halua tanssia vanhoja...

Jooh, pakota ihmeessä tytär täysin merkityksettömään rituaaliin, koska haluat itse elää jotain prinsessaunelmaa hänen kauttaan.

Ei meidänkään poika halunnut, eikä hänen ryhmästään tainnut kuin yksi mennä. Opettajia se harmitti, kun pojista on pula, mutta itselleni oli ihan sama - ehkä olisi ollut kiva jotain muistoja saada, mutta enpä noita enää kaipaa. Heillä poikapainotteinen kaksoistutkintoryhmä, siis se, jota sanotaan kolmoistutkinnoksikin siksi ettei sekoiteta siihen missä ei käydä lukion oppimäärää. Eli se missä käydään lukion ja amiksen oppimäärä, mutta näillä olisi mahdollisuus osallistua. Kun kuitenkin käyvät vuoden kauemmin, eivät tunne olevansa vielä oikeassa paikassa silloin kakkosluokalla, vaikka se viimeinen vuosi onkin amis- ja työharjoittelupainotteinen. 

Perimmäisin kysymys on tässä on se, miten tuollaisesta äidistä on tullut noin fiksu tytär.

Todella moni lukiolainen tanssii ne wanhat ihan vaan siksi, kun muutkin. Oma tyttäreni oli sitä mieltä, että paritanssit eivät häntä ole koskaan kiinnostaneet ja prinsessaelämää hän sai elää riittävästi ikävuosina 3-10v, joten ei halunnut tanssia. Vietimme wanhojenpäivän sijaan pidennetyn viikonlopun eräässä Euroopan suurkaupungissa, oli takuulla kivempaa kuin muutaman tunnin pönötys neljänsadan euron tylliunelmassa.

Kysy, aikooko mennä yliopistoon. Jos aikoo, niin kerro että yliopiston järjestöjen juhlissa tanssitaan myös niitä tansseja. Siksi ne kannattaa opetella, jos ei halua jäädä ulkopuoliseksi.

Ei minunkaan tyttäreni halua. Kaverinsa aikovat tanssia kuulemma. Toisaalta olisin halunnut nähdä hänen liihottelemassa prinsessana, mutta sit samantien ajattelen että ihan hyvä ettei mene muotin mukana. Olisin ollut ehkä yllättyneempi jos hän olisi halunnut tanssia :)

Minä pidin aina kouluaikoina tanssitunneista, koska se oli yksi niistä harvoista liikuntamuodoista, joissa pärjäsin paremmin kuin himoliikkujat. Meillä opeteltiin siis yläkoulussa joka vuosi marras-joulukuussa valssia, tangoa, jenkkaa ym. ja lukiossa taas opeteltiin näitä vanhojentansseja. Olin kuitenkin tosi ujo ja arka ja oli ihan kauheaa aina jäädä riviin, kun kaikkia muita tyttöjä haettiin. Meillä oli siis kymmenisen tyttöä enemmän kuin poikia. Sitten nämä "ylimääräiset" tytöt joutuivat eturiviin, joita piti hakea seuraavassa haussa ensin, ja oli tosi inhaa, kun pojat vetkuttelivat, että olisivat sitten itse päässeet hakemaan niitä suosittuja tyttöjä. Ei kyllä yhtään painanut silloin, että olin mainio tanssimaan, pojat halusivat silti mieluummin koikkelehtia niiden harakoiden kanssa epätahtiin.

Lukiossa sitten odoteltiin, josko joku poika pyytäisi parikseen vanhojentansseihin, mutta kun kukaan ei pyytänyt, rohkaistuin itse ja pyysin erästä ujoa poikaa, joka ei ollut kehdannut kysyä keneltäkään. Helpotus oli molemmilla, kun "pariutuminen" oli suoritettu ja enää tarvitsi jännittää vain sitä, ettei kaadu tanssilattialle.

Jos meillä olisi ollut tapana, että kaikki eivät mene vanhojentansseihin, olisin saattanut jättää ne itsekin välistä. Mutta ei tullut kuuloonkaan, että kaikki eivät osallistuisi. Olisin kyllä saattanut jälkeenpäin harmitella, miksi en omaa arkuuttani olisi mennyt, koska se oli loppujen lopuksi kuitenkin ihan kivaa.

Ap voisi jutella tyttönsä kanssa ja onkia esiin todellisen syyn sille, miksi tyttö ei halua osallistua. Päätös on kuitenkin lopultakin tytön, ei äidin.

Meillä molemmat pojat tanssivat vanhat kahdesti, koska heistä se oli kivaa ja toisaalta sosiaalisina tyyppeinä olivat monen toivepari. Ekalla kerralla eivät osallistuneet muuhun kuin tanssiin (ekaluokkalaisina ja ikää alle 18v), toisena vuotena olivat mukana myös yhteisessä iltatilaisuudessa.

Jokainen tekee omat valintansa. Toiselle tuo on hauskaa harjoittelua ja esiintymistä, toiselle ihan tavallinen päivä.

Vierailija kirjoitti:

Kysy, aikooko mennä yliopistoon. Jos aikoo, niin kerro että yliopiston järjestöjen juhlissa tanssitaan myös niitä tansseja. Siksi ne kannattaa opetella, jos ei halua jäädä ulkopuoliseksi.

Kyllä ne siellä yliopistossakin kerkeää opettelemaan, jos haluaa. Mun järjestöjen juhlissa ei tosin tuollaisia tanssittu.

Vierailija kirjoitti:

Kysy, aikooko mennä yliopistoon. Jos aikoo, niin kerro että yliopiston järjestöjen juhlissa tanssitaan myös niitä tansseja. Siksi ne kannattaa opetella, jos ei halua jäädä ulkopuoliseksi.

Minä olen opiskellut yliopistossa ja käynyt myös juhlissa, mutta en kyllä kertaakaan joutunut tilanteeseen, jossa olisi pitänyt osata vanhojentansseja. Tavallista paritanssia kyllä.

Minäkään en tanssinut niitä. En yksinkertaisesti pidä esiintymisestä, joten tiesin, että minua olisi jännittänyt valtavasti viikkoja tai kuukausia etukäteen.

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan 146. vuosijuhlien akateemiset tanssit:

Poloneesi

Mignon

Cicapo

Grande Valse

"Kyllä ne siellä yliopistossakin kerkeää opettelemaan, jos haluaa. Mun järjestöjen juhlissa ei tosin tuollaisia tanssittu." - Mutta yliopistollakaan ne eivät ole senkään vertaa pakollisia. Mukavia ja hasukoja ja riemukkaita tapahtumia, mutta vain joitain lähinnä  taideaineita lukuunottamatta ei millään muotoa tai tapaa pakollisia ja ohittamattomia, jotka estäisivät valmistumisen.  

Mä jätin vanhojen tanssit väliit. Syitä oli kaksi: ensinnäkin, se oli mielestäni älytöntä tuhlausta ihan hölmöön prinsessapäivään (ja lärvien vetämiseen) ja toisekseen, meidän koulussa oli niin paljon vähemmän miespuolisia, että niistä vähistä käytiin veristä taistelua ja sellaiseen alentavaan "vonkaamiseen" en halunnut osallistua. Jäin siis pois ja oma isäni piti tätä niin fiksuna ajatteluna, että päätti lahjoittaa minulle saman summan, joka päivään olisi suunnilleen kulunut. Myöhemmin opiskeluaikoina tuo summa tuli käytettyä huomattavasti fiksumpiin asioihin. Ei ole kaduttanut kertaakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kysy, aikooko mennä yliopistoon. Jos aikoo, niin kerro että yliopiston järjestöjen juhlissa tanssitaan myös niitä tansseja. Siksi ne kannattaa opetella, jos ei halua jäädä ulkopuoliseksi.

Luulisi, että yliopistossa tuollaiseen naurettavaan perseilyyn ottavat enää osaa nimenomaan ne tahdottomat hylkiöt. Muut ovat jo kasvattaneet selkärangan.

Vierailija kirjoitti:

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan 146. vuosijuhlien akateemiset tanssit:

Poloneesi

Mignon

Cicapo

Grande Valse

Nämähän on opetettu jo 5. luokan itsenäisyyspäivätansseihin, tuskin niitä kovin moneen kertaan tarvitsee opetella. Kaiken lisäksi kun itsenäisyyspäivätanssienkin jälkeen paritanssia on pakollisena vielä yläkoulussa ja lukiossakin.

Selkärangan? Niin, ne looserit, jotka istuvat itsemurhayksiössä koneen äärellä eivätkä uskalla käydä sosiaalisissa tilanteissa ja luoda verkostoja.

Sitten ei tanssi. Olisin iloinen, että haluaa käyttää rahat johonkin fiksuun, ja lupaisin vaikka tanssien verran säätöön ajokorttiin.

Itseä ei huvittanut tanssia, mutta kaikki hoki, että harmittaa myöhemmin, jos en tanssi, että kyllä kannattaa. No, tanssin sitten ja ei yhä 25-vuotiaana harmittaisi, vaikka olisin skipannut...

Vierailija kirjoitti:

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan 146. vuosijuhlien akateemiset tanssit:

Poloneesi

Mignon

Cicapo

Grande Valse

Minun aikanani hyvin harvat osallistuivat ylioppilaskunnan ja osakuntien toimintaan, joten tanssitaidon tai -puvun puute ei taatusti johtanut ulkopuolisuuteen. Ainejärjestöt olivat tärkeämpiä ja niiden toiminnassa oli enemmän sisältöä. Yliopistolla voi vaikka luoda koko työuransa ilman ainoatakaan tanssiaskelta, sillä tohtoripromootiokin on täysin vapaaehtoinen. Korkea hinta esti minua osallistumasta siihen, kuten aikanaan vanhojentansseihinkin.

Vierailija kirjoitti:

Kysy, aikooko mennä yliopistoon. Jos aikoo, niin kerro että yliopiston järjestöjen juhlissa tanssitaan myös niitä tansseja. Siksi ne kannattaa opetella, jos ei halua jäädä ulkopuoliseksi.

Porvoon yliopistossa vai? Kyllä siitä yliopistostakin pääsee läpi tanssimatta yhtäkään tanssia. Ja ei se lukiossakaan pakollinen kurssi ole, joten antaa tytyn ratkaista asia ihan itse.

Tosin tarkemmin ajateltuna mulla on hämäriä muistikuvia siitä, että yliopistoaikoina tuli jokusenkin kerran tanssittua tahmaisella yökerhon lattialla... Mutta ainejärjestöjen tanssiaisista ei tainnut olla kysymys silloin..?

Aina kun puhutaan vanhojen tansseista tulee ensimmäisenä muistikuva asematunnelista, jossa umpikänninen tyttö oli oksentanut prinsessamekolleen, meikit valuneet ja kampaus repsotti. Ei, minä en ollut se tyttö enkä hänen kaverinsa, olin jo aikuinen.

Ap:llä on fiksu tyttö.