Pahin fyysinen kipu, jota olet tuntenut?

Munasarjakystan puhkeaminen, kaksi erillistä kertaa. Ainoat kerrat elämässäni jolloin olen pyörtynyt. Todella kivuliasta, mutta pyörtyminen johtuu kuulemma vatsaontelossa lilluvasta vapaasta verestä (puhjenneen kystan sisältö) joka ärsyttää hermoja, oliskohan vagushermoa. En ole koskaan synnyttänyt, joten en osaa verrata miltä tuntuisi vaikkapa siihen verrattuna.

Hmmm...käynnistetty synnytys supistuksineen jotka jatkuivat n.1h ajan 2min välein niin kovina ettei anturi mahtunut piirtämään käyrän huippua siihen paperille ja toisaalta taas se kun poltin 200 asteiseen ruokaan oikean puolen kasvoistani..

Jäin 14-vuotiaana auton "alle", eli lensin auton yli. Pihakatu, menin tien reunassa polkupyörällä, vastaantuleva, toisella kaistalla oleva autoilija päätti ajaa päin.

Veljeni tuli takana ja näki koko tilanteen. Yliajon jälkeen, keski-ikäinen mies tuli autostaan pihalle, tuhahteli jotain ambulanssista ja karkasi paikalta.

Mutta se kipu, kun yritin nousta maasta ylös. Kylkiluut murtui, kyljestä myös iho aukesi, kasvot ja kädet ruhjeilla. Onneksi ei sen pahemmin käynyt.

Mutta synnyttäminen on jäänyt niin kakkoseksi tuolle kivulle.

Tästä on vuosia aikaa, tuolloin ei pahemmin kännyköitä ollut.

Olen kokenut korvakäytävän tulehduksen, sappikohtaukset, hammaskivut ja ms-tautiin liittyvät hermokivut, mutta pahin (vaikka lyhytkestoisin) on epäonnistunut selkäydinpunktio. Sitä kipua ei voi kuvailla.

Jotkut kummalliset menkkakivut. Pysyin tuskin pystyssä, vedin kaikki mahdolliset särkylääkkeet ja makasin vain suihkun lattialla suihkuttaen vatsaan lämmintä vettä. Näin on käynyt kaksi kertaa, onneksi molemmilla kerroilla kipu on kestänyt vain n. 30-45 minuuttia, mutta kamalaa se silti oli.

Lisäksi selkäkivut, toistaiseksi tuntemattomasta syystä. Usein en pääse sängystä ylös ja kävely on kamalaa. Onneksi lepo, lääkkeet ja lämpö auttavat jonkin verran.

Noidannuoli. Tein pienen liikkeen eteenpäin ja silloin välähti silmissä ja jalat lähti alta. En päässyt ylös vaan tuskanhiki valui kun makasin lattialla ja samalla tuntui miten lantiosta alaspäin polvia kohti tungetaan tulikuumia metallipiikkejä...

Seuraava runsas viikko kävely oli täyttä tuskaa kun jalat eivät meinanneet kantaa ollenkaan.

Ja jotkut väittää, että noidanuolen sattuessa pitää kävellä vaan....

Tilanne missä ilman voimakasta kivun lievitystä olisin ollut tuskissani kun minun rintalastani halkaistiin sairaalassa sydänleikkauksen yhteydessä. No kipua ei tarvinnut kärsiä sen viikon ajan kun olin sairaalassa. Kotona sitten oli kipuja.

Synnytyskipu oli aivan kaameaa. Kuopus syntyi sektiolla ja siitä ei edes tullut minulle pahoja kipukokemuksia. En aio synnyttää enää IKINÄ!

Paha tulehdus kurkussa oli yksi pahimmista.

Häntäluun murtuminen oli ehdottomasti pahin kipukokemus ikinä. Ei päässyt vessanpöntöltä ylös kun sattu niin s**tanasti!!!!!! 

Esikoisen synnytyksen avautumisvaihe. 31 tuntia 1,5min-30sek välein tulevat supistukset. Toivoin useasti kuolemaa. Epiduraali viivästyi lääkärilakon ja anestesialääkärin hätäleikkaukseen joutumisen vuoksi. Epin jälkeen homma sujui kuin tanssi.

Kahden sektion jälkeen kivut ovat olleet lastenleikkiä verrattuna alatiesynnytykseen.

Korvatulehdus, jonka takia korvan sisään kertyi paljon painetta. En ole ikinä kokenut sen jälkeen niin kovaa kipua. Kipu loppui, kun tärykalvo puhkesi ja menin tajuttomaksi kivusta. Siitä lähtien aina yksityiselle, jos jokin kiirettä vaativa vaiva.

Vieläkin 20 vuotta myöhemmin korvatarkastuksessa hoitaja kysyy, että mikä tämä arpikudos on.

Kuulostaapa miten naurettavalta tahanasa, niin pahin kokemani kipu syntyi, kun lensin kerran persiilleni. Jotenkin onnistuin jonkin hermon siinä kolhimaan ja saamaan aikaiseksi jumalattoman hermokivun. Kipua ei kestänyt kuin tovi, jonka aikana en pystynyt muuta kuin makaamaan ja haukkomaan henkeä kuin kala kuivalla maalla. Satavarma olin siitä, että nyt se häntäluu oli sitten tuhannen pillun päreinä. En ole varmaan koskaan ollut niin yllättynyt, kun vartin päästä pystyin jo kävelemään kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Enkä ole elämässä kivulta onnistunut välttymään, kun kuukautisten ja pitkäaikaissairauden aiheuttamat krampit yksinään vetävät parhaimmillaan polvilleen. Sitten vielä ne epäsäännölliset kivut esim. jalan murtaminen. Silti tuo perslennon aiheuttama hermokipu vei noista kaikista voiton.

Takana jalan murtuminen, tulehtuneen umpisuolen leikkaus ja kolme synnytystä ilman kivunlievitystä. Vikassa erittäin pahat repeämät.

Pahin kipu kynsivallin tulehdus isovarpaassa.

Synnytys x 3. Klassinen: pelkään että kuolen, toivon että kuolen, lopulta pelkään etten kuolekaan.

Migreeni

Vyöruusun aiheuttamat hermokivut, jotka tuntuivat vuoden tai murtunut selkänikama.

Eka synnytys oli kyllä karmea... En osannut yhtään hengittää joten jokainen supistus tuntui kuin ylä -ja alavartalo olisi revitty moottorisahalla kahtia. Toinen synnytys oli jo "lastenleikkiä" kun osasin hengittää. Lisäksi sappikivut olivat hirveitä, ja kun 8 tuntia oli kylmässä hiessä ja pahimmillaan vain uikutti lattialla niin menee kyllä aika lähelle synnytyskipuja. Tulehtunut viisaudenhampaan leikkaushaava oli myös jotain järkyttävää. Kaikki nuo kolme ovat pahimmat säryt, vaikea laittaa järjestykseen kun ovat niin erilaisia luonteeltaan.

Entinen poikaystäväni väänsi yllättäen käteni selän taakse niin että olkapäihini sattui. Sen lisäksi huusin kivusta niin, että leuat menivät sijoiltaan. Muistan, että kipu oli sillä hetkellä kaamea.

Sappikohtauksen kivut.

12 kortisonipiikkiä kantapäästä läpi.