Olen näköjään äitiysloman aikana pudonnut työpaikalla alimpaan kastiin :(

susta tulee kyllä mieleen semmonen todella rasittava kaloriina von pimppelström joka kertoo kuinka se pikku hilma-eevertti päästi ripulit vaippaan

Ala-arvoista ja äärimmäisen noloa pikkulissujen toimintaa niiltä kännykänläpsyttelijöiltä.

Ap. kuulostaa jotenkin nololta itsekin kun puhuu niistä muutamista "senioreista" alimpana kastina, joiden seuraan on pudonnut.

Miksi et voisi ajatella että ne seniorit ovat ylempää kastia joiden tasolle olet päässyt, pois pikkulissujen piiripienipyörii kastista?

Vierailija kirjoitti:

susta tulee kyllä mieleen semmonen todella rasittava kaloriina von pimppelström joka kertoo kuinka se pikku hilma-eevertti päästi ripulit vaippaan

Ei muille tule.

Sinulle tulee koska olet ulisija Jonne jolla ei minkään näköistä luetunymmärtämistä.

Haluat vain huomiota ja viskot kakkaa kuin apina.

En ymmärrä ollenkaan kuinka ap. voi edes ajatella kuuluvansa "alempaan kastiin". Missä on omanarvontunto ja itsekunnioitus? Onko taustalla jo lapsuudessa koettu huonommuudentunne, joka aktivoituu näinkin triviaalissa tilanteessa? Mitä sitten jos ei kutsutakaan muiden mukaan? Mitä sitten? Mitä väliä?

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä ollenkaan kuinka ap. voi edes ajatella kuuluvansa "alempaan kastiin". Missä on omanarvontunto ja itsekunnioitus? Onko taustalla jo lapsuudessa koettu huonommuudentunne, joka aktivoituu näinkin triviaalissa tilanteessa? Mitä sitten jos ei kutsutakaan muiden mukaan? Mitä sitten? Mitä väliä?

Miten lie ap:lla, mutta ainakin minussa on syvään juurtunut herkkyys hylkäämiskokemuksia kohtaan, jolloin aika pienetkin vihjeet tule tulkittua pahimman vaihtoehdon mukaan. Lapsena oli hirveä pelko, että lähivanhempani jättää minut, mitä estääkseni yritin olla hänelle mahdollisimman helppo. Nuoruudessa tuli sitten tyttöjen puolelta ne konkreettiset hylkäämiset, joita en osannut käsitellä muuten kuin vetäytymällä yksinäisyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Ala-arvoista ja äärimmäisen noloa pikkulissujen toimintaa niiltä kännykänläpsyttelijöiltä.

Ap. kuulostaa jotenkin nololta itsekin kun puhuu niistä muutamista "senioreista" alimpana kastina, joiden seuraan on pudonnut.

Miksi et voisi ajatella että ne seniorit ovat ylempää kastia joiden tasolle olet päässyt, pois pikkulissujen piiripienipyörii kastista?

Siis miten sanomiseni voi muka tulkita niin, että "seniorit" ovat alinta kastia? Käytin heistä sitä nimitystä, koska he itse puhuvat itsestänsä osaston senioreina. Kyse oli siitä, että porukan vanhimmat eivät yleensä enää lähde jatkoille, vapaaehtoisesti. Toki siinä mielessä kuulun senioreiden kanssa samaan kastiin, että he näköjään ovat ainoita, jotka kanssani voivat keskustella normaalisti, he kun ovat sitä ikäluokkaa, että heillä on käytöstavat vielä jäljellä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli oli ystäväpiirin juttu, ei niinkään työpaikan

No joka tapauksessa ennen minäkin kuuluin tähän ystäväpiiriin, enää näköjään en, ja SE on se joka tuntuu pahalta.

Tarttee ruveta hommiin sitten tai antaa olla. Ei auta itkut tolla markkinalla?

Ja et takuulla ole ainoa lajiasi....moni palaa tyhjyyteen työpaikalla. Se on se henkinen tyhjyys. Ja jotain itsellä on muuttunut arvoissa, kun on se pikkuinen kotona. Voihan sitä olla enemmän suuntautunut kotiin ja jonkun verran töihin ja pinnallisiin hommiin.

Kastijako töissä? Kene kaveri sä haluat olla? Kusipäänkö? Et kenties. Siellä voi olla muita kivoja. Oikeesti tutustumisen arvoisia.

Tuttu tunne ap. Minusta tuli myös silmätikku lapsn syntymän jälkeen. Meillä on ollut esim tapana muistaa työkaverien merkkipäiviä (lapsen syntymä, naimisiinmeno, eläkkeellejäänti yms). Minä en saanut näistä mitään, vaikka itse olen osallistunut kaikkiin aktiivisesti. Äitiyslomalle jäädessä tarjosin kakkua - ei mitään vauvan synnyttyä. Ja en minä tarvitse niitä lahjuksia, mutta onhan se vähän erikoista että kolme vuotta talossa olija saa naimisiin mentyään lahjakortin, mutta 10v työskentelyn päätteeksi ei vauvan saanutta muisteta (kun muitakin vauvan saaneita on muistettu!). Ja kun nämä on tapana olleet. Väistämättä käy mielessä että en ole minkään arvoinen. Ennen on pidetty työporukan kanssa kesäjuhlia, vaikka erikseen pyysin ilmoittamaan niistä, ei kerrottu mitään. Näihinkin on opintovapaalaiset ja äitiyslomalaiset ennenkin osallistuneet, minä en ollut tervetullut. Muitakin esimerkkejä on. En aio itse enää osallistua eurollakaan yhdenkään lahjaan, enkä yksiäkään työpäivän ulkopuolisia ajanviettoja harrastaa. Katselen uutta työpaikkaa.

Mua kiinnostaa millä aloilla tuollaista on ollut? Naisvaltaisilla aloilla, otaksun? Itse olen työpaikoistani huomannut kiusaamisen olleen kovinta naisvaltaisilla aloilla, opettajien keskuudessa ja ravintola-alalla, asiantuntijatehtävissä toimistohommissa ja miesvaltaisilla aloilla vähiten.

Olitkohan lihonut äitiyslomalla sen verran, että muut pelkäsivät etteivät saa miesseuraa jatkoilta, jos lähdet mukaan? Tällöin käytös olisi ymmärrettävää.

Ja kertkoiko aloittaja, että se lapsi on hoidossa? Aika oleellista tähän liittyen.

Minä työskentelen tosi miesvaltaisella alalla, ja ihan samanlaista poissulkunokkimis -kiusaamista on meilläkin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on aina perinteisesti ollut työporukan kanssa elokuun lopussa "venetsialaiset", eli menemme ravintolaan, syömme ja juomme hyvin ja sitten vielä menemme johonkin baariin jatkoille tanssimaan. Olen ollut helmikuusta asti äitiyslomalla, mutta oli ihan kiva, että minutkin kutsuttiin tämän vuoden kekkereihin mukaan, oli myös kiva nähdä vanhoja työkavereita pitkästä aikaa ja saada vähän vapaata lapsenhoidosta, kun mies lähti vauvan kanssa viikonlopuksi vanhemmilleen. Myös työkaverini tiesivät, että minulla on "lapsivapaa" viikonloppu, muuten en perhe-elämä-jutuillani muita nyt pitkästyttänyt, ellei tietysti joku erikseen kysynyt, mitä vauvalle kuuluu.

Ravintolassa kun söimme, ilta oli ihan mukava, juteltiin niitä näitä ja hauskaa oli. Loppuiltaa kohden osa porukasta muuttui jotenkin rauhattomiksi ja huomasin että heillä on kaikilla kännykät kädessään ja luettuaan jotain he laittoivat puhelimensa pöydälle väärinpäin ja pälyilivät toisiaan. Myös vieressäni istuva hyvä työkaverini näpytteli viestiä, ja ihan pokkana luin, kun kerran näköetäisyydellä olin, että he sopivat siellä omassa whatsapp-ringissään, mihin menevät jatkoille.

Tuli jotenkin paha olo, että minut tällä lailla jätettiin ulkopuolelle, kun olen aina ennen lähtenyt jatkoille mukaan, niin kuin suurin osa muistakin. Porukassa on vain ihan muutama, jotka eivät ihan vapaasta tahdostaan lähde, lähentelevät jo eläkeikää. Mutta koskaan ennen ei ole muita, perheellisiäkään, tällä lailla syrjitty, ja aamulla oli kiva katsella kuvia Facebookista, kun muut työkaverit tanssivat baarissa ja hauskaa tuntui olevan...

Eipä huvittaisi enää palata äitiyslomalta tuohon porukkaan, vaikka eilen illalla olin vielä ihan innoissani siitä, että heidät näen :(

Yritystä oli, mutta toteutus huono ja epäuskottava, olettaen, että työmaasi ei ole mikään hese tai mäkkäri, vaan että siellä on edes jokunen aikuinen työntekijä.

Yrityksestä kuitenkin pojo, eli pisteet 1/5

Sama kävi minulle kun olin melkein vuoden työttömänä.

Jouduin irtisanotuksi yt:ssä, mutta myöhemmin pyydettiin takaisin töihin.

Menin töihin hyvillä mielin ja odotin vanhojen työkaverien tapaamista, mutta olinkin pudonnut pois piireistä työttömyyden aikana.

Kukaan ei enää puhunut minulle, hyvä että tervehti. Jos juttelin jollekin tai osallistuin yleiseen keskusteluun sain osakseni silmien pyörittelyä ja alentuvia kommentteja.

Aika karua.

En lainkaan osannut odottaan tällaista. Kyseessä on pienehkö suunnittelutoimisto, jossa kaikilla työntekijöillä on joko amk- tai yliopistotutkinto.

Terapeuttista lukea muiden kokemuksia täällä. Olen luullut olevani ainoa kenelle näin on käynyt.

Vierailija kirjoitti:

Ja kertkoiko aloittaja, että se lapsi on hoidossa? Aika oleellista tähän liittyen.

Lapsi ei ollut hoidossa, vaan isänsä kanssa vanhemmillaan. Ja tuskinpa kukaan ajatteli, että olen jättänyt vauvaa yksin ruokailunkaan ajaksi, joten miten tuo muka antaa luvan syrjimiseen?

Yleensä noiden mammojen ja isukkien jutut muuttuvat vain niin tylsiksi ja toiselta planeetalta oleviksi, että ei niitä kuule ne jaksa jotka ovat sinkkuja tai parisuhteessa ilman lapsia. Vaikka sanot että et tuputtanut lapsijuttuja ellei erityisesti kysytty, niin epäilen että jaarittelit sitten kuitenkin kun joku kohteliaisuuttaan erehtyi kysymään. Muutenkin sinun mielenkiinnon kohteesi ja juttusi ovat muuttuneet lapsen myötä erillaisiksi kuin näillä lapsettomilla. Jatkopaiskasta sopiminen salaa sinun läsnäollessasi kertoo että ovat 15v. tasolla joten etpä tainnut menettää mitään. Etsi uusia ystäviä ja uusia harrastuksia ettei juttusi jämähdä niihin kotiympyröihin, siivoukseen, kaupassa käyntiin, tajous kuponkeihin jne.jne.