Lue keskustelun säännöt.
Olen näköjään äitiysloman aikana pudonnut työpaikalla alimpaan kastiin :(
04.09.2016 |
Meillä on aina perinteisesti ollut työporukan kanssa elokuun lopussa "venetsialaiset", eli menemme ravintolaan, syömme ja juomme hyvin ja sitten vielä menemme johonkin baariin jatkoille tanssimaan. Olen ollut helmikuusta asti äitiyslomalla, mutta oli ihan kiva, että minutkin kutsuttiin tämän vuoden kekkereihin mukaan, oli myös kiva nähdä vanhoja työkavereita pitkästä aikaa ja saada vähän vapaata lapsenhoidosta, kun mies lähti vauvan kanssa viikonlopuksi vanhemmilleen. Myös työkaverini tiesivät, että minulla on "lapsivapaa" viikonloppu, muuten en perhe-elämä-jutuillani muita nyt pitkästyttänyt, ellei tietysti joku erikseen kysynyt, mitä vauvalle kuuluu.
Ravintolassa kun söimme, ilta oli ihan mukava, juteltiin niitä näitä ja hauskaa oli. Loppuiltaa kohden osa porukasta muuttui jotenkin rauhattomiksi ja huomasin että heillä on kaikilla kännykät kädessään ja luettuaan jotain he laittoivat puhelimensa pöydälle väärinpäin ja pälyilivät toisiaan. Myös vieressäni istuva hyvä työkaverini näpytteli viestiä, ja ihan pokkana luin, kun kerran näköetäisyydellä olin, että he sopivat siellä omassa whatsapp-ringissään, mihin menevät jatkoille.
Tuli jotenkin paha olo, että minut tällä lailla jätettiin ulkopuolelle, kun olen aina ennen lähtenyt jatkoille mukaan, niin kuin suurin osa muistakin. Porukassa on vain ihan muutama, jotka eivät ihan vapaasta tahdostaan lähde, lähentelevät jo eläkeikää. Mutta koskaan ennen ei ole muita, perheellisiäkään, tällä lailla syrjitty, ja aamulla oli kiva katsella kuvia Facebookista, kun muut työkaverit tanssivat baarissa ja hauskaa tuntui olevan...
Eipä huvittaisi enää palata äitiyslomalta tuohon porukkaan, vaikka eilen illalla olin vielä ihan innoissani siitä, että heidät näen :(
Kommentit (97)
Toi on ihan normimeinikiä meidän työpaikalla, jossa kaksi-kolme vahvaa klikkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti olet helmikuun jälkeen muuttunut sillä tavalla, että sinua ei haluttu enää jatkoille. Muuttumista ei välttämättä itse huomaa, mutta työkaverit, jotka eivät ole tavanneet sinua reiluun puoleen vuoteen, hyvinkin huomaavat. Moni tai oikeastaan useimmat muuttuvat äitiysloman aikana luonteeltaan tosi rasittaviksi, vaikkeivät itse sitä tajuakaan, vaan luulevat olevansa ihan samanlaisia kuin ennenkin.
Ennen kuin väittää vastaan, kannattaa kysyä itseltään kysymys, "olenko täysin sama ihminen kuin ennen lapseni syntymää". Siitä se selviää. Ja jollei selviä, seuraavan virkkeen täydentäminen auttanee: "Olen aivan sama ihminen kuin ennen lapseni syntymää, mutta ______."
(Enkä siis ole noita jatkoille lähteviä, jotka pudottavat ei-toivotut ihmiset matkan varrelle, vaan niitä syntymätylsiä, joita ei alun alkaenkaan ole haluttu mukaan.)
Olen varmasti muuttunut, eiköhän jokainen ihminen koko ajan kehity suuntaan tai toiseen. Mutta olisiko sitten voinut jättää vain kokonaan kutsumatta?
Vierailija kirjoitti:
Jos jatkoille menijät oli sinkkuja niin jotenkin ymmärrän ettei perheeellistä oteta mukaan. On vähän noloa irrotella perheellisten nähden, jotka sitten myöhemmin vääntävät vitsiä tapahtumista.
Muut äidit kyllä kelpasivat mukaan, ja ovat aina ennenkin kelvanneet.
Me ei kutsuta äitiyslomalaisia ja opintovapaalaisia mukaan ollenkaan, koska siitä syntyy juuri tuollaista natinaa. Ollaan työporukka, ei mikään mielenterveyskuntoutujien yhteenliittymä.
Vierailija kirjoitti:
Me ei kutsuta äitiyslomalaisia ja opintovapaalaisia mukaan ollenkaan, koska siitä syntyy juuri tuollaista natinaa. Ollaan työporukka, ei mikään mielenterveyskuntoutujien yhteenliittymä.
No eihän sitä natinaa syntyisi, jos asiallisesti ilmoitettaisiin kaikille, että mennään jatkoille paikkaan x.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me ei kutsuta äitiyslomalaisia ja opintovapaalaisia mukaan ollenkaan, koska siitä syntyy juuri tuollaista natinaa. Ollaan työporukka, ei mikään mielenterveyskuntoutujien yhteenliittymä.
Mun mielestä taas ap:n työporukka kuulostaa just joltakin mielenterveyskuntoutujien yhteenliitymältä, sen verran normaalit käytöstavat hukassa.
Mä en voi uskoa, että moni tuntuu näkevän ap:n työkavereiden käytöksen normaalina! Tajuan, miten onnellisessa asemassa olen, kun ei ole tarvinnut tehdä töitä teidänlaistenne tyyppien kanssa. Toivottavasti ei jatkossakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alat katselemaan uutta työpaikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me ei kutsuta äitiyslomalaisia ja opintovapaalaisia mukaan ollenkaan, koska siitä syntyy juuri tuollaista natinaa. Ollaan työporukka, ei mikään mielenterveyskuntoutujien yhteenliittymä.
Niinpä!
Vaikuttaa aika surkealta työyhteisöltä. Hei, ihan oikeasti ihmiset sopivat Whatsapissa jatkopaikan vaikka kaikki ovat paikan päällä?? :D Kertoo vain sen, ettei ryhmähenkeä ole tuossa yrityksessä yhtään.
Meillä on kysytty aina kaikilta, niiltäkin jotka ei kuitenkaan lähde. Sillä kuitenkin osoitetaan, että ollaan ryhmä eikä mikään lasten leikkikerho.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alat katselemaan uutta työpaikkaa.
Yhyy.. Byää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti olet helmikuun jälkeen muuttunut sillä tavalla, että sinua ei haluttu enää jatkoille. Muuttumista ei välttämättä itse huomaa, mutta työkaverit, jotka eivät ole tavanneet sinua reiluun puoleen vuoteen, hyvinkin huomaavat. Moni tai oikeastaan useimmat muuttuvat äitiysloman aikana luonteeltaan tosi rasittaviksi, vaikkeivät itse sitä tajuakaan, vaan luulevat olevansa ihan samanlaisia kuin ennenkin.
Ennen kuin väittää vastaan, kannattaa kysyä itseltään kysymys, "olenko täysin sama ihminen kuin ennen lapseni syntymää". Siitä se selviää. Ja jollei selviä, seuraavan virkkeen täydentäminen auttanee: "Olen aivan sama ihminen kuin ennen lapseni syntymää, mutta ______."
(Enkä siis ole noita jatkoille lähteviä, jotka pudottavat ei-toivotut ihmiset matkan varrelle, vaan niitä syntymätylsiä, joita ei alun alkaenkaan ole haluttu mukaan.)
Tämä on muuten todella hyvä pointti! Olen huomannut itsessäni sen, että en ole lähimainkaan sama tyyppi kuin ennen vauvan syntymää. Muutoksen huomaan, vaikka vauva on vasta 4 kk vanha. En nyt ole miksikään mammahirviöksi muuttunut, mutta en välttämättä ole muutokseen ihan tyytyväinenkään...
Oikeastiko olette sitä mieltä, että jos tyyppi on muuttunut, on ok pelata teinipeliä työporukalla??? Tuo ap:n kuvaama käytös oli tökeröä, uskomattoman tökeröä. Millä alalla tuollaista porukkaa edes on? Joku hampurilaisbaarin teinijengi? Hoitoalan kanalauma?
Työpaikalla järjestetyissä illanvietoissa pelataan työpaikan sosiaalisten tapojen mukaan. Omat bileet on sitten erikseen.
Enpä sanonut mitään sellaista, etteikö työporukan käytös olisi ollut tökeröä. Kerroin ap:lle kokemukseni siitä, minkä vuoksi hänen työkaverinsa mahdollisesti käyttäytyivät noin.
Suuri elämänmuutos vaikuttaa ihmisen elämään, käyttäytymiseen ja ihmissuhteisiin aina. Kysymyksessä voi olla seurustelukumppanin löytyminen, avioero, virkavapaa, asuinpaikan tai asumismuodon muutos, uusi harrastus, sairaus, läheisen sairaus, uusi lemmikki, työtehtävien muuttuminen ja erityisesti lapsen saaminen, joka muuttaa sekä mielialaa, ihmissuhteita, ajankäyttöä, työssäkäymistä että kiinnostuksen kohteita ja niiden ilmaisemista. Muutoksen ei tarvitse olla edes selvästi negatiivista, esimerkiksi ylempänä mainittua mammahirviöksi muuttumista, vaan pienikin asia voi aiheuttaa sen, ettei enää vain sovi entiseen porukkaan. Ap ei enää kuulu työpaikkansa jatkoille menevään sisäpiiriin ja sillä selvä. Aikuisten vapaa-ajalla ei enää oteta joka ikistä leikkiin mukaan, jos ei kerran haluta.
Nro 16
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti olet helmikuun jälkeen muuttunut sillä tavalla, että sinua ei haluttu enää jatkoille. Muuttumista ei välttämättä itse huomaa, mutta työkaverit, jotka eivät ole tavanneet sinua reiluun puoleen vuoteen, hyvinkin huomaavat. Moni tai oikeastaan useimmat muuttuvat äitiysloman aikana luonteeltaan tosi rasittaviksi, vaikkeivät itse sitä tajuakaan, vaan luulevat olevansa ihan samanlaisia kuin ennenkin.
Ennen kuin väittää vastaan, kannattaa kysyä itseltään kysymys, "olenko täysin sama ihminen kuin ennen lapseni syntymää". Siitä se selviää. Ja jollei selviä, seuraavan virkkeen täydentäminen auttanee: "Olen aivan sama ihminen kuin ennen lapseni syntymää, mutta ______."
(Enkä siis ole noita jatkoille lähteviä, jotka pudottavat ei-toivotut ihmiset matkan varrelle, vaan niitä syntymätylsiä, joita ei alun alkaenkaan ole haluttu mukaan.)
Olen varmasti muuttunut, eiköhän jokainen ihminen koko ajan kehity suuntaan tai toiseen. Mutta olisiko sitten voinut jättää vain kokonaan kutsumatta?
Ehkä he huomasivat asian vasta illan aikana ja siksi yrittivät sopia jatkoista salaa. Tai ehkä olivat ajatelleet, että sinä lähdet automaattisesti kotiin etkä ole tulossa jatkoille. Olet ollut tosi pitkään poissa työpaikaltasi, ja sinä aikana myös työpaikan porukka on muuttunut. Vaikka olisit ollut helmikuusta lähtien komennuksella toisella puolella maata, olisit voinut tipahtaa työporukastasi. Takaisin ei kiivetäkään muuten kuin ajan kanssa. Harmillista, mutta on tuossa positiivista se, että sinut kuitenkin kutsuttiin mukaan. Moni muu unohtuu jo ennen kuin työtuoli ehtii viilentyä.
Nro 16
Vierailija kirjoitti:
Kerrot kuuluneesu aiemmin tähän rinkiin ja enää et kuulu.
Mietipä, miltä silloin tuntui niistä "eläkeikää lähenevistä senioreista" Ei varmaan heistä ollut silloin mukavaa, kun ei kutsuttu mukaan yhteisiin juttuihin.
Kaverini on 52-vuotias ja varmaan sit tällainen "eläkeikää lähenevä seniori", kun häntä ei kutsuta nuorempien jatkoille koskaan. Häntä harmittaa suuresti tämä ikäsyrjintä. Sinä pidät sitä luonnollisena.
Kurjaa toki tuo sinunkin tilanteesi.
Eikös ap maininnut, että eläkeikää lähestyvä ovat itse jäänet jatkoilta pois, siis ei enää jatkot kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti olet helmikuun jälkeen muuttunut sillä tavalla, että sinua ei haluttu enää jatkoille. Muuttumista ei välttämättä itse huomaa, mutta työkaverit, jotka eivät ole tavanneet sinua reiluun puoleen vuoteen, hyvinkin huomaavat. Moni tai oikeastaan useimmat muuttuvat äitiysloman aikana luonteeltaan tosi rasittaviksi, vaikkeivät itse sitä tajuakaan, vaan luulevat olevansa ihan samanlaisia kuin ennenkin.
Ennen kuin väittää vastaan, kannattaa kysyä itseltään kysymys, "olenko täysin sama ihminen kuin ennen lapseni syntymää". Siitä se selviää. Ja jollei selviä, seuraavan virkkeen täydentäminen auttanee: "Olen aivan sama ihminen kuin ennen lapseni syntymää, mutta ______."
(Enkä siis ole noita jatkoille lähteviä, jotka pudottavat ei-toivotut ihmiset matkan varrelle, vaan niitä syntymätylsiä, joita ei alun alkaenkaan ole haluttu mukaan.)
Tämä on muuten todella hyvä pointti! Olen huomannut itsessäni sen, että en ole lähimainkaan sama tyyppi kuin ennen vauvan syntymää. Muutoksen huomaan, vaikka vauva on vasta 4 kk vanha. En nyt ole miksikään mammahirviöksi muuttunut, mutta en välttämättä ole muutokseen ihan tyytyväinenkään...
Oikeastiko olette sitä mieltä, että jos tyyppi on muuttunut, on ok pelata teinipeliä työporukalla??? Tuo ap:n kuvaama käytös oli tökeröä, uskomattoman tökeröä. Millä alalla tuollaista porukkaa edes on? Joku hampurilaisbaarin teinijengi? Hoitoalan kanalauma?
Työpaikalla järjestetyissä illanvietoissa pelataan työpaikan sosiaalisten tapojen mukaan. Omat bileet on sitten erikseen.
Enpä sanonut mitään sellaista, etteikö työporukan käytös olisi ollut tökeröä. Kerroin ap:lle kokemukseni siitä, minkä vuoksi hänen työkaverinsa mahdollisesti käyttäytyivät noin.
Suuri elämänmuutos vaikuttaa ihmisen elämään, käyttäytymiseen ja ihmissuhteisiin aina. Kysymyksessä voi olla seurustelukumppanin löytyminen, avioero, virkavapaa, asuinpaikan tai asumismuodon muutos, uusi harrastus, sairaus, läheisen sairaus, uusi lemmikki, työtehtävien muuttuminen ja erityisesti lapsen saaminen, joka muuttaa sekä mielialaa, ihmissuhteita, ajankäyttöä, työssäkäymistä että kiinnostuksen kohteita ja niiden ilmaisemista. Muutoksen ei tarvitse olla edes selvästi negatiivista, esimerkiksi ylempänä mainittua mammahirviöksi muuttumista, vaan pienikin asia voi aiheuttaa sen, ettei enää vain sovi entiseen porukkaan. Ap ei enää kuulu työpaikkansa jatkoille menevään sisäpiiriin ja sillä selvä. Aikuisten vapaa-ajalla ei enää oteta joka ikistä leikkiin mukaan, jos ei kerran haluta.
Nro 16
Mutta aikuiset ihmiset eivät järjestele TYÖPAIKAN kokoontumisen jälkeen yksityisiä jatkoja, ei ainakaan meillä. Kiusaamistahan se semmoinen on. Jos jatkot on, ne on kaikille tarkoitettu. Muuten voi sitten kokoontua millä porukalla haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä et avannut suutasi ja kysynyt jatkoista? Ei kannata heittäytyä lapaseksi, vaan ole itse aktiivinen..
Ottamatta kantaa itse asiaan, ymmärrän hyvin että asiaa ei tuossa tilanteessa kysytä, koska se asettaisi jatkoista sopineet kiusalliseen tilanteeseen. Heidän pitäisi (a) valehdella, (b) vastentahtoisesti kutsua kysyjä mukaan tai (c) sanoa, että menossa ollaan mutta sinua ei toivota mukaan. Huonoja vaihtoehtoja kaikki ja johtaisivat kollektiiviseen kasvojen menetykseen, joka on pahempi sosiaalinen rike kuin salaa jatkoista sopiminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei kutsuta äitiyslomalaisia ja opintovapaalaisia mukaan ollenkaan, koska siitä syntyy juuri tuollaista natinaa. Ollaan työporukka, ei mikään mielenterveyskuntoutujien yhteenliittymä.
Voi luoja, olettekaan inhottavaa porukkaa, kiusaajakakaralauma! Sivistystaso nolla.
Tuo illanvietto ei nyt kuitenkaan ollut mikään työnantajan tarjoama juttu, vaan meidän osaston oma jokavuotinen perinne, joka kustannetaan itse.