Lue keskustelun säännöt.
Nykyajan piirretyt on ihan kauheaa pelleilyä ja kohellusta! Onko kukaan muu samaa mieltä?
ikävä taotaoo ja peukaloisen retkiä
03.09.2016 |
Mua alkaa melkein ahdistaa niiden katselu ja samalla tylsistyttää kun syvällisempi ja rauhallisempi juoni ja vanhan ajan piirrettyjen herkkyys puuttuu. Tuntuu, että vuosi vuodelta piirretyt menee yhä villimpitahtisemmaksi sähläilyiksi.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Saa nauraa, mutta joskus olen katsellut pikkukakkosta väsyneenä ja jäänyt koukkuun Postimies Pateen. Katson aina,kuin vaan ehdin. Jotenkin sympaattinen ja rauhoittava ohjelma. Olen sinkkunainen, keski-ikäinen.
Pate on ihana! Katsopa jostain Late Lammasta, siinä toinen ihana sarja :) ei puhetta, ei kamalaa räiskettä. Symppiksiä lampaita ja lammas koira ❤
Oon jäänyt ihan koukkuun ja katsotaan taaperon kanssa Latea joka päivä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kun niistä hyvistä ja rauhallisista, vanhoista lastenohjelmista pitää tehdä näitä uusittuja adhd-tv-versioita! Esim. Beatrix Potterin Petteri kaniini oli ihana aikoinaan, tämä uudempi animaatiosarja on ihan järkyttävää kuraa! Ylianimoitu rusakonpenikka touhottaa reikäpäänä menemään ja surffaa pitkin metsiä jollain aaltopellin palalla! Vanha Posti-Pate-sarja on rauhallinen ja symppis, mutta siitäkin on pitänyt vääntää tehokkaampi erikoislähettipalvelu. Samoin ihmettelin kun esim. Niksu oli aikanaan tosi söpö nukkeanimaatio, mutta nyt kun olisi katsottu pojan kanssa sf-kidsiltä niin sekin oli joku typerä halpatuottis tietokoneanimoitu. :( Miksi niitä hyviä ja rauhallisempia ohjelmia ei voisi näyttää uusintoina enemmän, näistä uusista ohjelmista 80% vähintäänkin on ihan kuraa! Sentään ihan katsottavia on esim. Pasin ja Kielon valtakunta ja Pusse, niissä on sentään monesti joku juoni ja pieni opetuskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olettepa te "mummoja". Ihme lapsuuden sarjojen haikailu päällä nyt.
Antakaas kun arvaan, teidän mielestänne musiikkikin on nykyään kamalaa rämpytystä ja satukirjat "ihan ihmeellisiö", ja lasten konsolipelit no-no, lautapeli sen olla pitää!
Ei minusta nopealla leikkaustahdissa tai reippaassa menossa ole mitään vikaa. Sellaisiahan meidän aikuistenkin sarjat ja elokuvat ovat. Verratkaapa joskus ihan huviksenne vaikkapa 1970-luvun sarjoihin - niitä ei nyt jaksa ilpokaan katsella, en edes minä, joka olen niitä aikoinaan katsellut kyllä hyvällä halulla.
Kannattaa totutella, koska tuollainen nopeampi tahti on tullut jäädäkseen.
t. viisikymmpinen mummo olematta henkisesti yhtä kankea
Onko se tosiaan hyvä asia että jo lapsesta saakka opetetaan nopeatahtiseen elämään, vilinään? Niin ettei mihinkään tarvitse osata keskittyä?
Katsooko sun lapsesi piirrettyjä koko valveillaoloaikansa? Mä olen sun lapsestasi huolissani.
Kuule, kyllä sitä keskittymistäkin vaaditaan. Luetaan kirjoja, ulkoillaan, jutellaan, askarrellaan, piirretään, istutaan autossa, leikitään. Ei ole oikeassa elämässä vaihtuvia kuvia ja kova meno. Siksi on aika noloa alkaa olla huolissaan siitä, jos lapsi katsoo vähän nopeatahtisia piirrettyjä. Valituksesi on ihan samaa tasoa kuin 1800-luvulla, kun ihmiset epäilivät, että 40 km tunnissa kulkevissa junissa matkustajat tulevat hulluksi, kun maisema vaihtuu niin nopeasti silmien ohitse! Tosi juttu muuten tää.
Eikä missään piirretyssä aivan 100-prosenttia ajasta sentään kohelleta.
On paljon kamalaa halvalla tehtyä kuraa mutta on myös hyviä, yleensä ylellä, siis sarjoja. Elokuvia on kai niin kallis tehdä että niissä kosiskellsan kaikkia ja jostain syystä väkivalta sitten kai on se mikä houkuttaa, kun sitä on kaikissa. Viimeisin ihan kiva ja viihdyttävä elokuva oli maija mehiläinen mutta tuollaisia tulee jotain kerran viidessä vuodessa...
Ilmankos jotkut lapset "puhuvat" huutamalla ja rääkymällä, kun oppi ammennetaan noista kamalista ohjelmista. Minulle tulee nykyisistä lastenohjelmista mieleen:
The Simpsons seizure robot show.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
My Little Pony on ihan järkyttävä. Puheesta ja nimistä ei saa mitään selvään ja kiljunen on tosi nopeaa. Päiväkodistakin kerrottiin, että on paljon lapsia, jotka puhuvat epäselvästi ja vain sanojen alun, koska katsovat niin paljon piirrettyjä eivätkä kuule puhetta kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Olettepa te "mummoja". Ihme lapsuuden sarjojen haikailu päällä nyt.
Antakaas kun arvaan, teidän mielestänne musiikkikin on nykyään kamalaa rämpytystä ja satukirjat "ihan ihmeellisiö", ja lasten konsolipelit no-no, lautapeli sen olla pitää!
Ei minusta nopealla leikkaustahdissa tai reippaassa menossa ole mitään vikaa. Sellaisiahan meidän aikuistenkin sarjat ja elokuvat ovat. Verratkaapa joskus ihan huviksenne vaikkapa 1970-luvun sarjoihin - niitä ei nyt jaksa ilpokaan katsella, en edes minä, joka olen niitä aikoinaan katsellut kyllä hyvällä halulla.
Kannattaa totutella, koska tuollainen nopeampi tahti on tullut jäädäkseen.
t. viisikymmpinen mummo olematta henkisesti yhtä kankea
Täällä toinen viisikymppinen, no vähän yli, mutta mummo kuitenkin ja olen kanssasi aivan eri mieltä.
Lasten levottomuus on lisääntynyt valtavasti. Suurelle joukolle lapsia tuottaa vaikeuksia íhan tavalliset asiat, kuten vaikkapa koulussa tunnilla paikallaan ja hiljaa oleminen.
Se johtuu pitkälti noista aiempia vuosikymmeniä nopeatempoisimmista ohjelmista.
Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen jakaa käsityksen kanssani:
"Lasten aistit kuormittuvat nykyisin aivan liiaksi. Taaperon tai pienen koululaisenkaan keskushermosto ei ole samankaltainen kuin aikuisella, vaan se on monilta osin kypsymätön ja keskeneräinen. Se ei pysty käsittelemään kuva- ja ääniärsykkeiden tulvaa, joka hyökyy televisiosta, pelikonsoleista tai päiväkodin lapsijoukon aiheuttamasta metelistä. Ylikuormittuminen näkyy levottomuutena ja impulsiivisuutena."
Henkistä kankeutta en ole itsessäni havainnut, eikä kuulemma ympäristökään, vaikka en itsekään halua katsoa tuollaisia jatkuvilla nopeilla leikkauksilla tehtyjä ohjelmia. Se on amerikkalainen tyyli, esim. britit eivät käytä niitä omissa ohjelmissaan, eivät myöskään oikeastaan muutkaan eurooppalaiset.
Kenties voimme vetää yhtäläisyysviivat tämän amerikkalaisen tempon ja siellä lapsille syötettävien psyyken- ja ADHD-lääkkeiden valtavaan määrään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastenohjelmien "välkkyminen" on eräänlaista aivopesua. "Välkkymisellä" eli nopeilla leikkauksilla herkistetään vääriä virpaiirejä lasten aivoissa ja siitä seuraa levottomuutta, keskittymisvaikeuksia ja ylivilkkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olettepa te "mummoja". Ihme lapsuuden sarjojen haikailu päällä nyt.
Antakaas kun arvaan, teidän mielestänne musiikkikin on nykyään kamalaa rämpytystä ja satukirjat "ihan ihmeellisiö", ja lasten konsolipelit no-no, lautapeli sen olla pitää!
Ei minusta nopealla leikkaustahdissa tai reippaassa menossa ole mitään vikaa. Sellaisiahan meidän aikuistenkin sarjat ja elokuvat ovat. Verratkaapa joskus ihan huviksenne vaikkapa 1970-luvun sarjoihin - niitä ei nyt jaksa ilpokaan katsella, en edes minä, joka olen niitä aikoinaan katsellut kyllä hyvällä halulla.
Kannattaa totutella, koska tuollainen nopeampi tahti on tullut jäädäkseen.
t. viisikymmpinen mummo olematta henkisesti yhtä kankea
Täällä toinen viisikymppinen, no vähän yli, mutta mummo kuitenkin ja olen kanssasi aivan eri mieltä.
Lasten levottomuus on lisääntynyt valtavasti. Suurelle joukolle lapsia tuottaa vaikeuksia íhan tavalliset asiat, kuten vaikkapa koulussa tunnilla paikallaan ja hiljaa oleminen.
Se johtuu pitkälti noista aiempia vuosikymmeniä nopeatempoisimmista ohjelmista.
Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen jakaa käsityksen kanssani:
"Lasten aistit kuormittuvat nykyisin aivan liiaksi. Taaperon tai pienen koululaisenkaan keskushermosto ei ole samankaltainen kuin aikuisella, vaan se on monilta osin kypsymätön ja keskeneräinen. Se ei pysty käsittelemään kuva- ja ääniärsykkeiden tulvaa, joka hyökyy televisiosta, pelikonsoleista tai päiväkodin lapsijoukon aiheuttamasta metelistä. Ylikuormittuminen näkyy levottomuutena ja impulsiivisuutena."
Henkistä kankeutta en ole itsessäni havainnut, eikä kuulemma ympäristökään, vaikka en itsekään halua katsoa tuollaisia jatkuvilla nopeilla leikkauksilla tehtyjä ohjelmia. Se on amerikkalainen tyyli, esim. britit eivät käytä niitä omissa ohjelmissaan, eivät myöskään oikeastaan muutkaan eurooppalaiset.
Kenties voimme vetää yhtäläisyysviivat tämän amerikkalaisen tempon ja siellä lapsille syötettävien psyyken- ja ADHD-lääkkeiden valtavaan määrään.
Totta kai jos et välitä tosiasioista ja siitä, että mitkään televisio-ohjelmat eivät voi aiheuttaa synnynnäisiä neurologisia sairauksia, kuten adhd:tä, niin vedä yhtäläisyysviivat minne haluat.
Levottomuus on varmasti ongelma. Ja erittäin kätevää on syyttää siitä jotakin yksittäistä asiaa, jota on helppo paheksua ja syyllistää. Olen itse yhteiskuntatieteen maisteri tiedotusopista ja perehtynyt aika lailla mediaväkivaltaan ja teorioihin mediarepresentaatioiden vaikutuksesta lapsiin.
Oikeastaan AINA koko elokuvan ja jopa sitä ennen sarjakuvien olemassaolon ajan on epäilty, että lapset turmeltuvat niitä kuluttamalla. Nykyään tuohon syytetyn paikalle ovat astuneet tietokone- ja konsolipelit.
Todellisuudessa mitään pitävää ei ole pystytty toteamaan muunmuassa mediaväkivallan vaikutuksesta.
Yleisin nykyteoria on tiivistetysti ja yksinkertaistetusti sanottuna se, että maltillisesti ja valikoiden televisiota katsova lapsi HYÖTYY siitä. Oppii monenlaisia asioita tarinankerronnasta ja osin myös muustakin (lastenohjelmiin ujutetaan usein opettavaisia asioitakin).
Haittaa on lähinnä ikäkauteen sopimattomasta aineistosta, jota lapsi katsoo yksin ja kykenemättä juttelemaan ohjelman aiheuttamista peloista ja ahdistuksesta välittömästi aikuisen kanssa.
Lisäksi - koska mikä tahansa tekeminen vie aikaa muulta tekemiseltä - on syytä rajoittaa televisiolle uhrattua aikaa, että lapsi ehtii myös leikkiä, lukea, ulkoilla jne.
Ongelmia voi tulla, jos lapsella on entuudestaan muita altistavia tekijöitä. Vaikkapa laiminlyöntiä tai kotiväkivaltaa. Mediaväkivalta voi siten kärjistää MUUTEN olemassaolevia ongelmia.
Tämä pätee myös levottomaan leikkaustahtiin ja kovaan menoon. Jos lapsi muuten saa rauhoittumisen hetkiä, ei todellakaan haittaa katsoa välillä kohelluspiirrettyä.
Mutta hei: mitäpä tästä. Syytetään vaan lasten levottomuudesta huonoja piirrettyjä. Ei kyseenalaisteta sitä, että vanhemmilla ei ole aikaa olla lastensa kanssa tai lapset pannaan aivan liian aikaisin päiväkotiin täpötäysiin ryhmiin, joissa leikit jäävät aina tavalla tai toiselle kesken joko siksi, että tädit patistavat johonkin muuhun "toimintoon" tai toiset lapset tulevat sotkemaan leikkin.
En ole psykologi, mutta näin maallikkonakin epäilisin noita aika helvetisti enemmän levottomuuden syyksi kuin sitä, että nykyään mediassa leikkasrytmi on tiiviimpi kuin 80-luvulla, Jolloin se muuten sivumennen sanoen oli tiiviimpi kuin 70-luvulla jne. Ja silti kai kukaan meikäläisistä aikuisista menisi sanomaan, että olemme menneet pilalle siksi, että olemme katsoneet levottomampia lastenohjelmia kuin meitä edeltävät lapsisukupolvet.
t. se viisikymppinen "mummo"
Nopea tiedonkulku, internet ja sosiaalinen media muokkaavat ihmisen psyykettä ja aivoja tavalla, jota kukaan ei tällä hetkellä riittävästi ymmärrä. Yksilöllisten, ehkä perinnöllistenkin alttiuksien vuoksi jotkut lapset joutuvat itselleen liiallisen ärsyketulvan tiimellykseen kykenemättä kehittymään ja kehittämään itseään suojaavia, suodattavia säätelykeinoja.
Tämän päivän pikkulasten vanhemmat ovat jo altistuneet tälle muutokselle omassa lapsuudessaan, eivätkä edes välttämättä näe tarvetta lapsensa ympäristön rauhoittamiseen. Kotikäynneillä voidaan todeta, että monissa perheissä taulutelevisio näyttää olevan auki aamusta iltaan, ja sen edessä sitterissään yksin köllöttää jopa alle 3 kk:n ikäinen vauva. Neuvolassa pitäisi kaikille vauvaperheille kertoa, kuinka suuri haitta pelkästään tästä on lapsen aivojen, vuorovaikutuskyvyn ja tunnesäätelyn kehitykselle.
http://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/miksi-levottomia-lapsia-on-n…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kenen toive tämä nopeatempoisuus oikein on? Miksi aikanaan nämä rauhallisemmat ja juonellisesti rikkaammat ohjelmat oli hyviä ja pidettyjä, ja mikä niissä muka nyt on vikana, että niitten tilalle täytyy tehdä tällaista aivotonta sähellystä ja touhotusta? Minusta oli lapsena juurikin parasta rauhallisemmat ohjelmat, esim. Peukaloisen retket, Taotao, niissä oli mukavan rauhallinen se kertojan äänikin. Olipa kerran-sarjat myös, ja niissä sisältö oli hyvin opettavaistakin. Muumit myös tosi kiva, niissä on hyvin miellyttävä äänimaailma. Voisin luetella paljonkin esimerkkejä. Nämä uudemmat ohjelmat on sisällöllisesti usein aika köyhiä, ja äänimaailmakin on tosi ärsyttävä, itseäni häiritsee se vauhdikkuus ja hirveä häslinki ja hölinä, enkä monia ohjelmia sen vuoksi omalle lapselle laita näkymäänkään.
Vierailija kirjoitti:
Siis virtapiirejä aivoissa.
Tuota välkkymistä on kaikessa tv- ja elokuva-kuvassa ollut aina. Kuvataajuus on 24 ruutua sekunnissa.
Tietokonepeleissä oli ainakin vielä jokunen vuosi sitten automaattisesti varoitus siitä, että pitkäaikainen pelaaminen saattaa aiheuttaa epileptikoille kohtauksen. Lienee tuo varoitus niissä yhä.
Ei tuo siis ole millään tavalla uusi asia, tai jotain mitä tehtäisiin kansainvälisenä salajuonena lastemme pilaamiseksi ;-)
t. se viisikymppinen "mummo"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kauheeta hysteeristä kimitystä ainakin kaikki puhe niissä. Onneksi ei ole lapsia niin ei tarvitse katsella! Joskus vain vahingossa telkku kanavaa hakiessa sattunut sellaiselle, josta tulee jotain piirrettyä.
Vierailija kirjoitti:
Mutta kenen toive tämä nopeatempoisuus oikein on? Miksi aikanaan nämä rauhallisemmat ja juonellisesti rikkaammat ohjelmat oli hyviä ja pidettyjä, ja mikä niissä muka nyt on vikana, että niitten tilalle täytyy tehdä tällaista aivotonta sähellystä ja touhotusta? Minusta oli lapsena juurikin parasta rauhallisemmat ohjelmat, esim. Peukaloisen retket, Taotao, niissä oli mukavan rauhallinen se kertojan äänikin. Olipa kerran-sarjat myös, ja niissä sisältö oli hyvin opettavaistakin. Muumit myös tosi kiva, niissä on hyvin miellyttävä äänimaailma. Voisin luetella paljonkin esimerkkejä. Nämä uudemmat ohjelmat on sisällöllisesti usein aika köyhiä, ja äänimaailmakin on tosi ärsyttävä, itseäni häiritsee se vauhdikkuus ja hirveä häslinki ja hölinä, enkä monia ohjelmia sen vuoksi omalle lapselle laita näkymäänkään.
Minusta on kaksi eri asiaa, jotka sinunkin olisi syytä erottaa. Se, mitä sinä pidät hyvänä ja hienona (makuasia) ja se, onko jostakin lapsille haittaa (tieteen tutkittavissa).
Ihmisillä - kuten tämäkin ketju hyvin osoittaa - on taipumus tykätä lapsuutensa asioista. Minä olen sinua vanhempaa sukupolvea, ja minusta nuo sinun kehumasi sarjat olivat kauheita. Minusta taas ihania olivat Arja-tädin lastentuokiot...
Silti en kuvittele, että oikeasti sinulle olisi ollut kauheasti haittaa Taotaon katsomisesta.
t. se viisikymppinen "mummo"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa nauraa, mutta joskus olen katsellut pikkukakkosta väsyneenä ja jäänyt koukkuun Postimies Pateen. Katson aina,kuin vaan ehdin. Jotenkin sympaattinen ja rauhoittava ohjelma. Olen sinkkunainen, keski-ikäinen.
Pate on ihana! Katsopa jostain Late Lammasta, siinä toinen ihana sarja :) ei puhetta, ei kamalaa räiskettä. Symppiksiä lampaita ja lammas koira ❤
Oon jäänyt ihan koukkuun ja katsotaan taaperon kanssa Latea joka päivä :D
Postimies Patea teki jo pienenä mieli vetää turpaan.
Vierailija kirjoitti:
Nopea tiedonkulku, internet ja sosiaalinen media muokkaavat ihmisen psyykettä ja aivoja tavalla, jota kukaan ei tällä hetkellä riittävästi ymmärrä. Yksilöllisten, ehkä perinnöllistenkin alttiuksien vuoksi jotkut lapset joutuvat itselleen liiallisen ärsyketulvan tiimellykseen kykenemättä kehittymään ja kehittämään itseään suojaavia, suodattavia säätelykeinoja.
Tämän päivän pikkulasten vanhemmat ovat jo altistuneet tälle muutokselle omassa lapsuudessaan, eivätkä edes välttämättä näe tarvetta lapsensa ympäristön rauhoittamiseen. Kotikäynneillä voidaan todeta, että monissa perheissä taulutelevisio näyttää olevan auki aamusta iltaan, ja sen edessä sitterissään yksin köllöttää jopa alle 3 kk:n ikäinen vauva. Neuvolassa pitäisi kaikille vauvaperheille kertoa, kuinka suuri haitta pelkästään tästä on lapsen aivojen, vuorovaikutuskyvyn ja tunnesäätelyn kehitykselle.
http://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/miksi-levottomia-lapsia-on-n…
Mä väittäisin kyllä, että millä tahansa lapsen hylkäämisellä yksin pitkiksi ajoiksi saadaan aikaan lapselle hallaa. Vaikka se istuisi aikuisten hylkäämänä tuijottamassa valkoiseksi maalattua seinää.
Eli tuossa esimerkissäsi vauvalla on hitosti ongelmia, ja vanhemmuus kaiken kaikkiaan hukassa. Miten tuo todistaa silti, että jos lapsi katsoo alkuillasta puoli tuntia piirrettyjä, se on vaaraksi lapselle?
No ei niin mitenkään.
t. se viisikymppinen "mummo"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olettepa te "mummoja". Ihme lapsuuden sarjojen haikailu päällä nyt.
Antakaas kun arvaan, teidän mielestänne musiikkikin on nykyään kamalaa rämpytystä ja satukirjat "ihan ihmeellisiö", ja lasten konsolipelit no-no, lautapeli sen olla pitää!
Ei minusta nopealla leikkaustahdissa tai reippaassa menossa ole mitään vikaa. Sellaisiahan meidän aikuistenkin sarjat ja elokuvat ovat. Verratkaapa joskus ihan huviksenne vaikkapa 1970-luvun sarjoihin - niitä ei nyt jaksa ilpokaan katsella, en edes minä, joka olen niitä aikoinaan katsellut kyllä hyvällä halulla.
Kannattaa totutella, koska tuollainen nopeampi tahti on tullut jäädäkseen.
t. viisikymmpinen mummo olematta henkisesti yhtä kankea
Täällä toinen viisikymppinen, no vähän yli, mutta mummo kuitenkin ja olen kanssasi aivan eri mieltä.
Lasten levottomuus on lisääntynyt valtavasti. Suurelle joukolle lapsia tuottaa vaikeuksia íhan tavalliset asiat, kuten vaikkapa koulussa tunnilla paikallaan ja hiljaa oleminen.
Se johtuu pitkälti noista aiempia vuosikymmeniä nopeatempoisimmista ohjelmista.
Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen jakaa käsityksen kanssani:
"Lasten aistit kuormittuvat nykyisin aivan liiaksi. Taaperon tai pienen koululaisenkaan keskushermosto ei ole samankaltainen kuin aikuisella, vaan se on monilta osin kypsymätön ja keskeneräinen. Se ei pysty käsittelemään kuva- ja ääniärsykkeiden tulvaa, joka hyökyy televisiosta, pelikonsoleista tai päiväkodin lapsijoukon aiheuttamasta metelistä. Ylikuormittuminen näkyy levottomuutena ja impulsiivisuutena."
Henkistä kankeutta en ole itsessäni havainnut, eikä kuulemma ympäristökään, vaikka en itsekään halua katsoa tuollaisia jatkuvilla nopeilla leikkauksilla tehtyjä ohjelmia. Se on amerikkalainen tyyli, esim. britit eivät käytä niitä omissa ohjelmissaan, eivät myöskään oikeastaan muutkaan eurooppalaiset.
Kenties voimme vetää yhtäläisyysviivat tämän amerikkalaisen tempon ja siellä lapsille syötettävien psyyken- ja ADHD-lääkkeiden valtavaan määrään.
Totta kai jos et välitä tosiasioista ja siitä, että mitkään televisio-ohjelmat eivät voi aiheuttaa synnynnäisiä neurologisia sairauksia, kuten adhd:tä, niin vedä yhtäläisyysviivat minne haluat.
Levottomuus on varmasti ongelma. Ja erittäin kätevää on syyttää siitä jotakin yksittäistä asiaa, jota on helppo paheksua ja syyllistää. Olen itse yhteiskuntatieteen maisteri tiedotusopista ja perehtynyt aika lailla mediaväkivaltaan ja teorioihin mediarepresentaatioiden vaikutuksesta lapsiin.
Oikeastaan AINA koko elokuvan ja jopa sitä ennen sarjakuvien olemassaolon ajan on epäilty, että lapset turmeltuvat niitä kuluttamalla. Nykyään tuohon syytetyn paikalle ovat astuneet tietokone- ja konsolipelit.
Todellisuudessa mitään pitävää ei ole pystytty toteamaan muunmuassa mediaväkivallan vaikutuksesta.
Yleisin nykyteoria on tiivistetysti ja yksinkertaistetusti sanottuna se, että maltillisesti ja valikoiden televisiota katsova lapsi HYÖTYY siitä. Oppii monenlaisia asioita tarinankerronnasta ja osin myös muustakin (lastenohjelmiin ujutetaan usein opettavaisia asioitakin).
Haittaa on lähinnä ikäkauteen sopimattomasta aineistosta, jota lapsi katsoo yksin ja kykenemättä juttelemaan ohjelman aiheuttamista peloista ja ahdistuksesta välittömästi aikuisen kanssa.
Lisäksi - koska mikä tahansa tekeminen vie aikaa muulta tekemiseltä - on syytä rajoittaa televisiolle uhrattua aikaa, että lapsi ehtii myös leikkiä, lukea, ulkoilla jne.
Ongelmia voi tulla, jos lapsella on entuudestaan muita altistavia tekijöitä. Vaikkapa laiminlyöntiä tai kotiväkivaltaa. Mediaväkivalta voi siten kärjistää MUUTEN olemassaolevia ongelmia.
Tämä pätee myös levottomaan leikkaustahtiin ja kovaan menoon. Jos lapsi muuten saa rauhoittumisen hetkiä, ei todellakaan haittaa katsoa välillä kohelluspiirrettyä.
Mutta hei: mitäpä tästä. Syytetään vaan lasten levottomuudesta huonoja piirrettyjä. Ei kyseenalaisteta sitä, että vanhemmilla ei ole aikaa olla lastensa kanssa tai lapset pannaan aivan liian aikaisin päiväkotiin täpötäysiin ryhmiin, joissa leikit jäävät aina tavalla tai toiselle kesken joko siksi, että tädit patistavat johonkin muuhun "toimintoon" tai toiset lapset tulevat sotkemaan leikkin.
En ole psykologi, mutta näin maallikkonakin epäilisin noita aika helvetisti enemmän levottomuuden syyksi kuin sitä, että nykyään mediassa leikkasrytmi on tiiviimpi kuin 80-luvulla, Jolloin se muuten sivumennen sanoen oli tiiviimpi kuin 70-luvulla jne. Ja silti kai kukaan meikäläisistä aikuisista menisi sanomaan, että olemme menneet pilalle siksi, että olemme katsoneet levottomampia lastenohjelmia kuin meitä edeltävät lapsisukupolvet.
t. se viisikymppinen "mummo"
Kuten kenties huomasit postaamastani otteesta Potilaan lääkärilehdestä, olen edelleen eri mieltä kanssasi.
Jostain kumman syystä pidän asiantuntijoiden lausumia sinun mielipiteitäsi vakuuttavampina.
Väkivalta tai raakuus ei minusta ole se mitä aloituksessa tarkoitettiin. Onhan sitä ollut aina.