Lue keskustelun säännöt.
Nykyajan piirretyt on ihan kauheaa pelleilyä ja kohellusta! Onko kukaan muu samaa mieltä?
ikävä taotaoo ja peukaloisen retkiä
03.09.2016 |
Mua alkaa melkein ahdistaa niiden katselu ja samalla tylsistyttää kun syvällisempi ja rauhallisempi juoni ja vanhan ajan piirrettyjen herkkyys puuttuu. Tuntuu, että vuosi vuodelta piirretyt menee yhä villimpitahtisemmaksi sähläilyiksi.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa nauraa, mutta joskus olen katsellut pikkukakkosta väsyneenä ja jäänyt koukkuun Postimies Pateen. Katson aina,kuin vaan ehdin. Jotenkin sympaattinen ja rauhoittava ohjelma. Olen sinkkunainen, keski-ikäinen.
Pate on ihana! Katsopa jostain Late Lammasta, siinä toinen ihana sarja :) ei puhetta, ei kamalaa räiskettä. Symppiksiä lampaita ja lammas koira ❤
Oon jäänyt ihan koukkuun ja katsotaan taaperon kanssa Latea joka päivä :D
Postimies Patea teki jo pienenä mieli vetää turpaan.
Patelle en kyllä luottaisi mitään tärkeämpää postia vietäväksi. On niin ammattitaidoton kaveri että vähänkään isommassa kylässä tulisi heti potkut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanokaa lisää esimerkkejä.
Rio 2!!! Todella levoton leffa!
Minä en pitänyt Rio-elokuvia levottomina, mutta Madagasgarin pingviinit ja se Lemmikkien salatut elämät olivat ihan kauheita. Hirveää räiskimistä koko elokuvan ajan. Lemmikkien salatut elämät oli kyllä itselleni tosi iso pettymys, kun traileri oli vain sellaista hauskaa ja söpöä, mutta itse elokuvassa esim puhuttiin tappamisesta aika raaoin sanankääntein ja muutenkin oli aika veristä meininkiä.
Veikkaisin suuremman syyn lasten keskittymiskyvyn heikentymiseen olevan netti, älylaitteet, some ja kaikkien tarvikkeiden ja palveluiden helppo ja nopea saatavuus. Eli piirretyt heijastelevat nykyaikaa tarjoamalla viihdesisällön tehostetummassa paketissa, jossa musiikki, visuaalisuus, toiminta ja tunnelataus on kaikki laskelmoitu tarkkaan.
Jos katsoo vanhempien vuosikymmenien leffoja yms viihdetarjontaa, voi vaan miettiä kummalla on suurempi vaikutus- reaalimaailmalla viihteeseen vai viihteellä reaalimaailmaan :)
Vanhemmat voi vaikuttaa kyllä tosi paljon siihen minkälainen suhde ohjelmiin syntyy. Eikä ainoastaan sisältöä valvomalla. Meillä elonuviin on aina rauhoituttu ja katottu kerralla. Ja ohjelmat katottu kokonaisuuksina. Tiedän monia perheitä joissa ohjelmat on ajanvietettä sen aikaa kun jotain ja sitten kesken ohjelman keskeytetään varoituksetta. Siis se on ihan sama mitä sielyä tulee, pistetään jotain vain päälle vaikka vartiksi. Lapsikin oppii ettei sieltä kannata edes odottaa kokonaisuuksia ja puolen tunnin ohjelmaankin keskittyminen on jo vaikeaa. Siis yhteen ohjelmakokonaisuuteen. Saati kokonaiseen elokuvaan. Juuri tällaisille tapauksille se jatluva räime voikin olla mieluista kun koskaan ei ole tarkoituskaan seurata juonen kaarta alusta loppuun.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat voi vaikuttaa kyllä tosi paljon siihen minkälainen suhde ohjelmiin syntyy. Eikä ainoastaan sisältöä valvomalla. Meillä elonuviin on aina rauhoituttu ja katottu kerralla. Ja ohjelmat katottu kokonaisuuksina. Tiedän monia perheitä joissa ohjelmat on ajanvietettä sen aikaa kun jotain ja sitten kesken ohjelman keskeytetään varoituksetta. Siis se on ihan sama mitä sielyä tulee, pistetään jotain vain päälle vaikka vartiksi. Lapsikin oppii ettei sieltä kannata edes odottaa kokonaisuuksia ja puolen tunnin ohjelmaankin keskittyminen on jo vaikeaa. Siis yhteen ohjelmakokonaisuuteen. Saati kokonaiseen elokuvaan. Juuri tällaisille tapauksille se jatluva räime voikin olla mieluista kun koskaan ei ole tarkoituskaan seurata juonen kaarta alusta loppuun.
Tuollaisesta käytännöstä en ole kyllä kuullutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat voi vaikuttaa kyllä tosi paljon siihen minkälainen suhde ohjelmiin syntyy. Eikä ainoastaan sisältöä valvomalla. Meillä elonuviin on aina rauhoituttu ja katottu kerralla. Ja ohjelmat katottu kokonaisuuksina. Tiedän monia perheitä joissa ohjelmat on ajanvietettä sen aikaa kun jotain ja sitten kesken ohjelman keskeytetään varoituksetta. Siis se on ihan sama mitä sielyä tulee, pistetään jotain vain päälle vaikka vartiksi. Lapsikin oppii ettei sieltä kannata edes odottaa kokonaisuuksia ja puolen tunnin ohjelmaankin keskittyminen on jo vaikeaa. Siis yhteen ohjelmakokonaisuuteen. Saati kokonaiseen elokuvaan. Juuri tällaisille tapauksille se jatluva räime voikin olla mieluista kun koskaan ei ole tarkoituskaan seurata juonen kaarta alusta loppuun.
Tuollaisesta käytännöstä en ole kyllä kuullutkaan.
Et ole koskaan kuullut vaikka että lapsi käsketään telkkarin ääreen että äiti pistää ruokaa ja sieltä pois kun ruoka on valmis? Tai mistään tän variaatiosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat voi vaikuttaa kyllä tosi paljon siihen minkälainen suhde ohjelmiin syntyy. Eikä ainoastaan sisältöä valvomalla. Meillä elonuviin on aina rauhoituttu ja katottu kerralla. Ja ohjelmat katottu kokonaisuuksina. Tiedän monia perheitä joissa ohjelmat on ajanvietettä sen aikaa kun jotain ja sitten kesken ohjelman keskeytetään varoituksetta. Siis se on ihan sama mitä sielyä tulee, pistetään jotain vain päälle vaikka vartiksi. Lapsikin oppii ettei sieltä kannata edes odottaa kokonaisuuksia ja puolen tunnin ohjelmaankin keskittyminen on jo vaikeaa. Siis yhteen ohjelmakokonaisuuteen. Saati kokonaiseen elokuvaan. Juuri tällaisille tapauksille se jatluva räime voikin olla mieluista kun koskaan ei ole tarkoituskaan seurata juonen kaarta alusta loppuun.
Tuollaisesta käytännöstä en ole kyllä kuullutkaan.
Et ole koskaan kuullut vaikka että lapsi käsketään telkkarin ääreen että äiti pistää ruokaa ja sieltä pois kun ruoka on valmis? Tai mistään tän variaatiosta?
No en ole. Meillä esim tuota valitettavan usein käytetään, mutta koskaan ei siten, että ohjelma jätetään kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olettepa te "mummoja". Ihme lapsuuden sarjojen haikailu päällä nyt.
Antakaas kun arvaan, teidän mielestänne musiikkikin on nykyään kamalaa rämpytystä ja satukirjat "ihan ihmeellisiö", ja lasten konsolipelit no-no, lautapeli sen olla pitää!
Ei minusta nopealla leikkaustahdissa tai reippaassa menossa ole mitään vikaa. Sellaisiahan meidän aikuistenkin sarjat ja elokuvat ovat. Verratkaapa joskus ihan huviksenne vaikkapa 1970-luvun sarjoihin - niitä ei nyt jaksa ilpokaan katsella, en edes minä, joka olen niitä aikoinaan katsellut kyllä hyvällä halulla.
Kannattaa totutella, koska tuollainen nopeampi tahti on tullut jäädäkseen.
t. viisikymmpinen mummo olematta henkisesti yhtä kankea
Täällä toinen viisikymppinen, no vähän yli, mutta mummo kuitenkin ja olen kanssasi aivan eri mieltä.
Lasten levottomuus on lisääntynyt valtavasti. Suurelle joukolle lapsia tuottaa vaikeuksia íhan tavalliset asiat, kuten vaikkapa koulussa tunnilla paikallaan ja hiljaa oleminen.
Se johtuu pitkälti noista aiempia vuosikymmeniä nopeatempoisimmista ohjelmista.
Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen jakaa käsityksen kanssani:
"Lasten aistit kuormittuvat nykyisin aivan liiaksi. Taaperon tai pienen koululaisenkaan keskushermosto ei ole samankaltainen kuin aikuisella, vaan se on monilta osin kypsymätön ja keskeneräinen. Se ei pysty käsittelemään kuva- ja ääniärsykkeiden tulvaa, joka hyökyy televisiosta, pelikonsoleista tai päiväkodin lapsijoukon aiheuttamasta metelistä. Ylikuormittuminen näkyy levottomuutena ja impulsiivisuutena."
Henkistä kankeutta en ole itsessäni havainnut, eikä kuulemma ympäristökään, vaikka en itsekään halua katsoa tuollaisia jatkuvilla nopeilla leikkauksilla tehtyjä ohjelmia. Se on amerikkalainen tyyli, esim. britit eivät käytä niitä omissa ohjelmissaan, eivät myöskään oikeastaan muutkaan eurooppalaiset.
Kenties voimme vetää yhtäläisyysviivat tämän amerikkalaisen tempon ja siellä lapsille syötettävien psyyken- ja ADHD-lääkkeiden valtavaan määrään.
Totta kai jos et välitä tosiasioista ja siitä, että mitkään televisio-ohjelmat eivät voi aiheuttaa synnynnäisiä neurologisia sairauksia, kuten adhd:tä, niin vedä yhtäläisyysviivat minne haluat.
Levottomuus on varmasti ongelma. Ja erittäin kätevää on syyttää siitä jotakin yksittäistä asiaa, jota on helppo paheksua ja syyllistää. Olen itse yhteiskuntatieteen maisteri tiedotusopista ja perehtynyt aika lailla mediaväkivaltaan ja teorioihin mediarepresentaatioiden vaikutuksesta lapsiin.
Oikeastaan AINA koko elokuvan ja jopa sitä ennen sarjakuvien olemassaolon ajan on epäilty, että lapset turmeltuvat niitä kuluttamalla. Nykyään tuohon syytetyn paikalle ovat astuneet tietokone- ja konsolipelit.
Todellisuudessa mitään pitävää ei ole pystytty toteamaan muunmuassa mediaväkivallan vaikutuksesta.
Yleisin nykyteoria on tiivistetysti ja yksinkertaistetusti sanottuna se, että maltillisesti ja valikoiden televisiota katsova lapsi HYÖTYY siitä. Oppii monenlaisia asioita tarinankerronnasta ja osin myös muustakin (lastenohjelmiin ujutetaan usein opettavaisia asioitakin).
Haittaa on lähinnä ikäkauteen sopimattomasta aineistosta, jota lapsi katsoo yksin ja kykenemättä juttelemaan ohjelman aiheuttamista peloista ja ahdistuksesta välittömästi aikuisen kanssa.
Lisäksi - koska mikä tahansa tekeminen vie aikaa muulta tekemiseltä - on syytä rajoittaa televisiolle uhrattua aikaa, että lapsi ehtii myös leikkiä, lukea, ulkoilla jne.
Ongelmia voi tulla, jos lapsella on entuudestaan muita altistavia tekijöitä. Vaikkapa laiminlyöntiä tai kotiväkivaltaa. Mediaväkivalta voi siten kärjistää MUUTEN olemassaolevia ongelmia.
Tämä pätee myös levottomaan leikkaustahtiin ja kovaan menoon. Jos lapsi muuten saa rauhoittumisen hetkiä, ei todellakaan haittaa katsoa välillä kohelluspiirrettyä.
Mutta hei: mitäpä tästä. Syytetään vaan lasten levottomuudesta huonoja piirrettyjä. Ei kyseenalaisteta sitä, että vanhemmilla ei ole aikaa olla lastensa kanssa tai lapset pannaan aivan liian aikaisin päiväkotiin täpötäysiin ryhmiin, joissa leikit jäävät aina tavalla tai toiselle kesken joko siksi, että tädit patistavat johonkin muuhun "toimintoon" tai toiset lapset tulevat sotkemaan leikkin.
En ole psykologi, mutta näin maallikkonakin epäilisin noita aika helvetisti enemmän levottomuuden syyksi kuin sitä, että nykyään mediassa leikkasrytmi on tiiviimpi kuin 80-luvulla, Jolloin se muuten sivumennen sanoen oli tiiviimpi kuin 70-luvulla jne. Ja silti kai kukaan meikäläisistä aikuisista menisi sanomaan, että olemme menneet pilalle siksi, että olemme katsoneet levottomampia lastenohjelmia kuin meitä edeltävät lapsisukupolvet.
t. se viisikymppinen "mummo"
Kuten kenties huomasit postaamastani otteesta Potilaan lääkärilehdestä, olen edelleen eri mieltä kanssasi.
Jostain kumman syystä pidän asiantuntijoiden lausumia sinun mielipiteitäsi vakuuttavampina.
Totta kai haet tukea omalle ennakkokäsityksellesi. Sekin on inhimillistä.
Psykologit ovat aina olleet median vaikutuksesta huomattavasti enemmän huolissaan kuin me yhteiskuntatieteilijät. Näkökulma on eri. Siitä huolimatta mitään pitävää näyttöä vakavasta ja suoraviivaisesta vaikutuksesta ei ole.
Pidän oikeasti tosi lapsellisena sitä, että ihmisen kehitykselle ja käytökselle haetaan sormi ojossa yhtä ainoaa selitystä. On se sitten freudilaisittain peniskateus ja seksuaalisuus tai vaikka marxilaisittain suhde tuotantovälineisiin.
Sinä harrastat juuri nyt tuota yksinkertaistamista. On tietysti kätevää syyttää lasten ongelmista yksilöitä eli vaikkapa vanhempia, jotka antavat herra paratkoon lapsen katsoa piirrettyjä - sen sijaan että mietittäisiin vaikkapa päivähoitojärjestelmän ongelmia ja vaadittaisiin yhteiskuntaa resursoimaan päiväkoteja paremmin ja pienentämään ryhmäkokoja niin, että lapsilla olisi siellä rauhallisempaa.
Mutta joo, asiaan.
Tuossa linkissäsi ei kyllä missään väitetty adhd:tä koheltavien piirrettyjen aiheuttamiksi. Jota sinä siis väitit.
Ja jos luet tarkemmin, huomaat, että juttu tukee sitä, mitä sanoin.
"Nopea tiedonkulku, internet ja sosiaalinen media muokkaavat ihmisen psyykettä ja aivoja tavalla, jota kukaan ei tällä hetkellä riittävästi ymmärrä. YKSILÖLLISTEN, EHKÄ PERINNÖLLISTENKIN ALTTIUKSIEN VUOKSI JOTKUT LAPSET joutuvat itselleen liiallisen ärsyketulvan tiimellykseen kykenemättä kehittymään ja kehittämään itseään suojaavia, suodattavia säätelykeinoja."
Eli kuten sanoin: ylenpalttinen median ongelmakäyttö (jonka määrittelin jo, lukee sieltä) voi kärjistää jo olemassaolevia ongelmia.
Jutussa ei väitetä, että maltillinen ikäkaudelle sopivien piirrettyjen katsominen olisi muutoin terveelle lapselle haitaksi.
T. Se viisikymppinen "mummo"
Kyllä ennen oli upeita piirrettyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat voi vaikuttaa kyllä tosi paljon siihen minkälainen suhde ohjelmiin syntyy. Eikä ainoastaan sisältöä valvomalla. Meillä elonuviin on aina rauhoituttu ja katottu kerralla. Ja ohjelmat katottu kokonaisuuksina. Tiedän monia perheitä joissa ohjelmat on ajanvietettä sen aikaa kun jotain ja sitten kesken ohjelman keskeytetään varoituksetta. Siis se on ihan sama mitä sielyä tulee, pistetään jotain vain päälle vaikka vartiksi. Lapsikin oppii ettei sieltä kannata edes odottaa kokonaisuuksia ja puolen tunnin ohjelmaankin keskittyminen on jo vaikeaa. Siis yhteen ohjelmakokonaisuuteen. Saati kokonaiseen elokuvaan. Juuri tällaisille tapauksille se jatluva räime voikin olla mieluista kun koskaan ei ole tarkoituskaan seurata juonen kaarta alusta loppuun.
No NYT tuli vihdoin kommentti, jonka kanssa minäkin olen ehdottomasti samaa mieltä.
Enemmän levottomuutta luo katselutapa ja -tilanne kuin se, että tapahtumat kulkevat tarinassa nopeampaa tahtia kuin kalkkikset ehtivät tajuta.
Jos noita lasten elokuvia katsoo sieltä täältä syventymättä, niin tottahan toki ne tuntuvat levottomilta kohelluksilta. Katsokaa te äiditkin niitä kunnolla ilman, että samaan aikaan häsläätte jotakin muuta. Huomaatte yllättäen sen kohelluksen tuntuvan aika lailla vähemmän ärsyttävältä ja kaoottiselta. Sama pätee lapsiin.
T. Se viisikymppinen "mummo"
mammanpoika kirjoitti:
Kyllä ennen oli upeita piirrettyjä.
Buahahajahah joo. Tuo Nikke on ollut ehkä maailmanhistorian huonoin piirretty. Tuommoisia ne tosiaan oli, ja vielä kauheampiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen täysin samaa mieltä! Oletteko nähneet autot 2 ? Ensimmäinen oli mielestäni hyvä, mutta toinen osa pelkkää kohellusta ja actionia, niin että ei pystynyt missään kohti "rauhoittumaan". Vein elokuviin siis silloin pikkuveljeni, ja hänkään ei pitänyt. Olen itse 20v.
Hinku vinku on parhaimmistoa.
Yksinkertainen, vetoava ja hieman pelottavakin. Ja opettavainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö tuossa ole aivan selvä homma takana. Lapsien mieliä muokataan jo nuorena ja Walt Disney on vähintäänkin omituisen leiman alla. Tämä on kaikki suunniteltua. Ja älä kirjoita että soopaa, vaan perustele mistä tiedät, ettei ole?
Katsoimme tuossa vähän aika sitten pinokkion. Ihan juuri sellainen se oli mitä muistinkin lapsuudestani, mutta naapurin lapsi sai nyt hirveät traumat. Meidän lapsen mielestä pinokkio oli ihan ok. Voi itku oikeasti.. Pinokkiosta traumat?
Kaverin lapsi ei voi katsoa bambia koska se äiti kuolee heti alussa.
Muuten monet elokuvat minusta nykyään hyviä, koska niissä on huomioitu myös aikuisia. Ei pelkästään lapsille vitsejä.
Vanhempien kannattaa tietenkin miettiä mitä ohjelmia antaa lastensa katsoa. Kyllä hyviä ohjelmia on edelleen olemassa. Esim Pikkuli ja Arvaa kuinka paljon sinua rakastan ovat minun ja lapseni mieleen.
Nyt kyllä täytyy olla eri mieltä. En tosin tiedä millaisia ohjelmia Suomessa pyörii nykyään, ja olisikin kiva jos täällä esitettäisiin enemmän esimerkkejä ja kerrottaisiin mikä juuri siinä mättää. Voisin toki nillittää siitä kuinka ysärillä kaikki oli vaan "niin paljon paremmin", mutta totuus on se että viime vuosina on tullut aivan huippulaadukkaita lastenohjelmia, jotka sopii aikuisillekin. Esim. Steven Universe, joka on ajoittain toki vauhdikas ja jopa pelottava, mutta enimmäkseen hyväntuulinen ja sisältää ympäripyöreiden opetusten sijaan ihan oikeasti sanomaa.
En ikinä uskonut että tätä tarvitsee edes sanoa ääneen, mutta ihan oikeasti vanhemmat: Niitä ohjelmia ei ole pakko näyttää niille lapsille! Olkaa kiinnostuneita siitä mitä lapsenne katsoo, katselkaa yhdessä, tarjotkaa jotain minkä itse näette täyttävän laatukriteerit.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien kannattaa tietenkin miettiä mitä ohjelmia antaa lastensa katsoa. Kyllä hyviä ohjelmia on edelleen olemassa. Esim Pikkuli ja Arvaa kuinka paljon sinua rakastan ovat minun ja lapseni mieleen.
Niin, kun nykyään lapset menevät rikki jos on bambin kaltaisia ohjelmia. Olisko kuitenkin nyt suojeltu lasta vähän liikaa jos ei pysty bambia katsomaan? Leijonakuningaskin on varmaan sitten liian raaka nykyajan höttölapsille.
mammanpoika kirjoitti:
Kyllä ennen oli upeita piirrettyjä.
Tuo sarja on oikeasti hyvä. Meillä oli kotona kaikki sarjan jaksot DVD-levyllä, ja katsoin lapsena koko sarjan läpi useita kertoja.
Se on mennyt sellaiseksi, että nykymenoon tottunut lapsi kyllästyy vanhanajan piirrosfilmiin. Ei oo tarpeeksi kohellusta.
Tämä on huono juttu. Lapsilla on koko ajan syke päällä. Ei voida rauhoittua tunnelmaan.