MOT ja Helsingin psykoterapiainstituutti

Oletteko huomanneet, että mielellään kyseenalaisesti toimivat ihmiset laittavat kritiikin aina kateellisten panetteluksi. Voisivat katsoa ensin peiliiin.

Mutta se tj. ei olekaan mikään terveydenhuollon ammattihenkilö. Ja sen kyllä huomaa.

Psykoterapiainstituutissa saa erinomaisten kouluttajien opetusta. Myös ohjelmassa haastateltu Pihlaja on kouluttajana mahtava. Ilmeisesti ohjelma oli pätkitty niin, että hänestä sai ihan kummallisen kuvan. Koulutusjärjestöjen maailmassa vallitsee kummallinen kateus ja kilpailu, siksi tällainen valituskierre ja ohjelmakin on saatu liikkeelle. Instituutista valmiistuu päteviä työntekijöitä, joilla suurimmalla osalla vuosikymmenien kokemus työstä kuntien tai kuntayhtymien listoilla.

Ohjelmassa haastateltu Michel Segerberg ei onneksi ole jatkamassa psykoterapeutiksi. En haluaisi hänen asiakkaakseen. Psykoterapiainstituutista löydän ammattitaitoisia pitkän linjan terapeutteja. Kokemusta on!

Pata kattillaa soimaa, molemmilla on mustat kyljet. Sanonta joka pitää paikkansa. Kyllä Lyhytterapiainstituutin johtajan Aholan puheenvuorot ja kannanotot olivat törkeitä. Olen kuullut että heilläkin on todellisia ongelmia ja huonoja kohteluita opiskelijoita kohtaan. On siinä paraskin puhuja Tapani Ahola. Hoitais vain itse oman koulutuksensa kuntoon. Furman ei uskaltanut ottaa kantaa, kun hänelläkään ei ole koulutuksen pohjat kunnossa. Psykiatrin pätevyyden saanut Valviralta vaikka jättänyt lääkäri koulutuksen vain pariin vuoteen. Sekä ei ole hänen tarvinnut suorittaa psykoterapiaopintojakaan loppuun, mutta silti saanut Valviralta pätevyyden. Kannattaa lukea Suomen Kuvalehti no:7 13.2.2004 " Ben Furman Usko tai älä. Hän neuvoo päättäjiä ja tv:n katsojia mutta millä pätevyydellä". Sitä paisi mitä Ahola omiaan haukkuu, oppinsa on Suomeen tuoneet ja itsekin sertifikaatilla kouluttaneet. Alentavan ja huonon kuvan antoi Ahola kilpailijana. Kyllä se vaan on hyvä että koko koulutus siirtyy yliopistojen valvonnan alle. Opetus tulisi myös järjestää yliopistoilla valvovan käden alla, eikä heidän omissa putiikissaan tai muissakaan epävirallisissa paikoissa. Siellä heillä ei ole valvontaa. Voivat mielivaltaisesti tehdä mitä tykkäävät.Hyviä koulutuspaikkoja olisi yliopistot ja ammatti korkeakoulut. Kyllä se on hyvä että kouluttajienkin taustat tutkitaan ja tarvittaessa olisi hyvä että epäpätevästi nimityksen saaneet saaneet poistetaan rekisteristä. Onhan niitä valehoitajia ja valelääkäreitäkin joiden toimintaan puututaan. Hyvät kouluttajat olisivat ainoastaan yliopiston professorit. Näin laatu varmentuisi. Oppilasvalinnat pitäisi ainoastaan tehdä yliopiston johtajat, eikä nykyiset kouluttajat. Näin myös opiskelijoiden oikeusturva vahvistuisi, kun se nykyisellään on heikko ja tuuliajolla. Opiskelijoden oikeusturvasta viisveisataan kunhan vaan saadaan kurssit täyteen ja bisnes pyörii. Ei siellä paljoa vaälitetä ketä koulutukseen valitaan, eikä valintakriteerit täyty, niin kyllä siinä koulutuksen laatu kärsii. Onneksi tähän kaikkeen tulee vuodenvaihteessa muutos. Hyviäkin kouluttajia on ja kouluttajayhteisojä myös..

Pata kattillaa soimaa, molemmilla on mustat kyljet. Sanonta joka pitää paikkansa. Kyllä Lyhytterapiainstituutin johtajan Aholan puheenvuorot ja kannanotot olivat törkeitä. Olen kuullut että heilläkin on todellisia ongelmia ja huonoja kohteluita opiskelijoita kohtaan. On siinä paraskin puhuja Tapani Ahola. Hoitais vain itse oman koulutuksensa kuntoon. Furman ei uskaltanut ottaa kantaa, kun hänelläkään ei ole koulutuksen pohjat kunnossa. Psykiatrin pätevyyden saanut Valviralta vaikka jättänyt lääkäri koulutuksen vain pariin vuoteen. Sekä ei ole hänen tarvinnut suorittaa psykoterapiaopintojakaan loppuun, mutta silti saanut Valviralta pätevyyden. Kannattaa lukea Suomen Kuvalehti no:7 13.2.2004 " Ben Furman Usko tai älä. Hän neuvoo päättäjiä ja tv:n katsojia mutta millä pätevyydellä". Sitä paisi mitä Ahola omiaan haukkuu, oppinsa on Suomeen tuoneet ja itsekin sertifikaatilla kouluttaneet. Alentavan ja huonon kuvan antoi Ahola kilpailijana. Kyllä se vaan on hyvä että koko koulutus siirtyy yliopistojen valvonnan alle. Opetus tulisi myös järjestää yliopistoilla valvovan käden alla, eikä heidän omissa putiikissaan tai muissakaan epävirallisissa paikoissa. Siellä heillä ei ole valvontaa. Voivat mielivaltaisesti tehdä mitä tykkäävät.Hyviä koulutuspaikkoja olisi yliopistot ja ammatti korkeakoulut. Kyllä se on hyvä että kouluttajienkin taustat tutkitaan ja tarvittaessa olisi hyvä että epäpätevästi nimityksen saaneet saaneet poistetaan rekisteristä. Onhan niitä valehoitajia ja valelääkäreitäkin joiden toimintaan puututaan. Hyvät kouluttajat olisivat ainoastaan yliopiston professorit. Näin laatu varmentuisi. Oppilasvalinnat pitäisi ainoastaan tehdä yliopiston johtajat, eikä nykyiset kouluttajat. Näin myös opiskelijoiden oikeusturva vahvistuisi, kun se nykyisellään on heikko ja tuuliajolla. Opiskelijoden oikeusturvasta viisveisataan kunhan vaan saadaan kurssit täyteen ja bisnes pyörii. Ei siellä paljoa vaälitetä ketä koulutukseen valitaan, eikä valintakriteerit täyty, niin kyllä siinä koulutuksen laatu kärsii. Onneksi tähän kaikkeen tulee vuodenvaihteessa muutos. Hyviäkin kouluttajia on ja kouluttajayhteisojä myös..

Helsingin Psykoterapiainstituutin koulutuksiin liittyvä tyytymättömyys on aivan poikkeuksellista. Alaa pitkään seuraanneena voin sanoa, että jonkinlaista tyytymättömyyttä on jokaisessa koulutusryhmässä ja sitä kohdistuu jossain-, ainakin vähäisessä määrin, kaikkiin alalla toimiviin kouluttajiin.

Sensijaan joukkoirtisanoutumiset ja kouluttajien irtisanioutumiset, joihin verkkokeskustelussa on viitattu, kesken koulutusten ovat poikkeuksellisia ja saavat minut epäilemään vahvasti HPI:n toiminnassa tai ainakin John Pihlajan toimissa olevan joitakin vakavia puutteita tai väärinkäytöksiä.



Psykoterapiakoulutuksessa, suuntauksesta riippumatta, opetetaan ja opiskellaan ihmisen tasalleasettuvaa kohtaamista. Ohjelmastanne kävi ilmi ettei sellainen ei ole toteutunut HPI:n ja John Pihlajan ja opiskelijoiden sekä ilmeisesti myös poislähteneiden kouluttajien välillä. Ohjelmassa puhuttiin painostuksesta joka herätti kysymyksiä mahdollisesta henkisestä väkivallasta. Henkinen väkivalta ei kuulu psykoterapiakouluttajan ja psykoterapiaopiskelijan väliseen suhteeseen ja jos sellaista tässä suhteessa on kertoo se kouluttajan ammattitaidon puutteesta tai joko opiskelijan tai kouluttajan mielenterveyden ongelmista. Asianmukaisen psykoterapiakoulutuksen läpikäymisen pitäisi karsia tästä erityisen haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten kanssa toimivien asiantuntijoiden joukosta vakavimmista psykopatologioista kärsivät toimijat. Neuroottistasoiset mielenterveysongelmat sensijaan ovat varsin yleisiä psykoterapeuteillakin. Asianmukaisen valintahaastattelun tulisi rajata koulutukseen pääsijöistä pois alalle soveltumattomat. Jos kouluttajalla ei ole omaa psykoterapiaa eikä kunnollista psykoterapiakoulutusta valintahaastatteluineen eivät tällaiset mahdollisesti vakavatkaan ongelmat tule poissuljetuiksi.



On surullista, että yhden koulutusyhteisön ja erityisesti yhden alan hyvistä ja vakiintuneista eettisisestä koodistosta ja hyvistä käytännöistä piittaamattoman toimijan toiminta leimaa koko alaa ja asettaa kyseenalaiseksi terapiatyön luotettavuuden laajemminkin. Tästä voivat joutua jatkossa kärsimään niin terapeutit kuin heidän asiakkaansakkin. Vanha sanonnan mukaan yksi mätä omena pilaa koko korillisen.



Toivon asiallisen ja argumentoivan keskustelun aiheesta jatkuvan.

http://areena.yle.fi/ohjelma/2501

Helsingin psykoterapiainstituutissa olisi ollut joidenkin opiskelijavalinnoista vastaavana henkilö, jolla ei ole tai tuohon aikaan ei ollut akateemista loppututkintoa eikä mitään terveydenhuollollista taustaa. Myöhemmin tämä sama valitsija meni yhteen John Pihlajan vetämistä koulutusryhmistä opiskelemaan itse psykoterapeutiksi. Hämmästys on ollut melkoinen niiden opiskelijoidne keskuudessa, jotka tämä opiskelijakollega oli valinnut tähän koulutukseen. Vähän kuin jonkun ylioppilasainetta olisi arvioinut joku, joka itse ei ole edes ylioppilas.



Sivusta seuranneena ihmettelen valtavasti, miten kyseinen henkilö on voinut toimia soveltuvuudenarvioijana. Kuulostaa erittäin vakavalta puutteelta.

Vähemmänkin tarkkaavainen katsoja huomasi, että Pihlaja ei vastannut suoraan mihinkään kysymyksiin, vaan pyöritti asioita. Ensin hän sanoi toista ja kun toimittaja oli tarkistanut asian, hän vaihtoikin näkemystään lennossa. Minun silmiini tämä näytti vilpilliseltä enkä aio hakea missään nimessä noihin Helsingin psykoinstituutin koulutuksiin.

Kyllä tässä huonon ja epäasiallisen kuvan itsestään LTI antoi että lähti mollaamaan kilpailijoitaan, Ihmettelen suuresti Tapani Aholan negatiivisia kilpailevaan kouluttajaan osoitettuja ottavia kannanottoja kun ei heilläkään siellä kaikki asiat kunnossa ole. Furmanninkin taustoja sietäisi tutkia no.7 2004 Suomen Kuvalehdestä, hänellähän on kaikki koulutuksen lehtijutun perusteella jääneet kesken, psykiatrikoulutus ja psykoterapiakoulutus jääneet pariin vuoteen ym.s.k. Ei täällä muittenkaan suuntausten edustajat moiti Ratkaisukeskeistä terapiaa vaikka todella aihetta olisi. Kyllä tälläinen lapsellinen toisen kouluttajan haukkuminen ja "syöminen" vie maun hakea yleensä Ratkaisukeskeiseen psykoterapiakoulutukseen.



- Anonyymi

Psykoterapiakouluttajan vähimmäispätevyytenä pitäisi olla VET pätevyys, kokemusta pitkien koulutusten vetämisestä ja korkea ammattieettinen ajattelu joka näkyy käytännössä toiminnan moraalisena kestävyytenä ja johdonmukaisuutena sekä opiskelijoiden tasapuolisena kohteluna.



Tuo tapa jolla asioita väännellään, puhutaan eri tavoin eri yhteyksissä ja eri yleisöille kuvaa heikkoa moraalista selkäranka tai oikeammin sen puuttumista. Katsoessani ohjelmaa syntyi kuva, että Aholalla ei ollut salattavaa ja HPI:n edustajalla John Pihlajalla oli vaikeaa luoda luotettavaa kuvaa itsestään.



Jos raha on tärkein arvo ja totus sille alisteinen välinearvo on suorastaan vastenmielistä saada toimia mielenterveysalalla. Viranomaisia kritisoitiin siis MOT-ohjelmassa aiheellisesti, jos tuollainen toiminta saa jatkua vapaasti.



Aiakisemmin tässä keskustelussa kerrottu tilanne, jossa psykoterapeuttina epäpätevä haastattelija hakeutuu itse, jos ymmärsin oikein, samaan koulutukseen kuin haastateltavansa on vakava virhe ja epäeettistä toimintaa. Jos tuollaista pääsee tapahtumaan on koulutusyrityksessä vakavia puutteita ja sen toiminta erittäin arveluttavaa. Tälläkin keskustelupalstalla aiheetta mustamaalattu Ben Furman on Valviran rekisterin

( https://julkiterhikki.valvira.fi) mukaan sekä psykiatrian erikoislääkäri että psykoterapeutti vaikka se pyritäänkin epäasiallisesti kyseenalaistamaan.



Jos ratkaisukeskeinen yksilöterapia koulutus näyttää epäilyttävältä voi aina hakeutua kognitiiviseen, kognitivisanalyyttiseen tai psykodynaamiseen psykoterapiakoulutukseen, joissa on pitkä perinne laadukkaasta psykoterapiakoulutuksesta.

No eihän hän ole valmis lääkäri jos on opinnot jättänyt kesken. pitää lukea se /.2004 Suomen Kuvalehti että tietää antaa kommettia.

Haloo, nyt taitaa olla vuosi 2011 - seitsemän vuotta vanha lehtiartikkeli ei ehkä ole kaikkein tuoreinta materiaalia. Valviran julkiterhikki -palvelusta sopii tarkistaa ajankohtainen tieto: Furmanilla on sekä psykiatrian erikoislääkärin että psykoterapeutin pätevyydet.

Ei todellakaan voi verrata Pihlajan "ansioita" Furmaniin ja Aholaan. Ovat täysin eri kategoriassa osaamisensa ja koulutuksiensa suhteen.

Kiitos nimimerkki kalenteri kouraan

Ihan hyvä kuulla järjen ääntä eikä vain panetella kilpailijoita oman heikon ja epävarman aseman vuoksi, kuten HPI leri näyttää tekevän.

koulutuksissasi, et ihmettelisi ihmisten reaktioita.



Ammattilainen psykoterapeutti näkee, mistä tässä on kyse.

Pientä selvennystä mutkikkaaksi menneeseen asiaan:



Psykoterapeutti -nimikkeen saa tältä parjatulta Valviralta tietynlaisten jatko-opintojen jälkeen, joita siis edeltää yleensä akateeminen loppututkinto (lääkäri, psykologi, sos.työntekijä, erityisopettaja, sosionomi)



Puhtaalta pöydältä ei kukaan ponnista psykoterapeutiksi. Ja Suomessa on onneksi mahdollista valita monenlaista suuntausta psykoterapiaan = kognitiivinen, ratkaisukeskeinen, psykoanalyyttinen jne. Tämä on rikkaus ja palvelee myös ihmisiä, jotka terapiaa tarvitsevat.



Terapeuttina voi toimia kuka vaan (terapeutti on vapaa nimike), psykoterapeutiksi tarvitaan pohjatutkinto ja tunnustetut jatko-opinnot.



Tutkintapyyntö ratkaisukeskeistä suuntaa vastaan voi johtua myös siitä, että ratkaisukeskeisyys uhkaa sillä tavoin perinteisiä suuntauksia, että se on halvempi ja lyhyempikestoinen terapiamuoto. Jos ihminen käy psykoanalyysissä 7 vuotta, maksaahan se yhteiskunnalle maltaita. Samaa asiaa voi hoidattaa lyhytterapiassa jaksottain tai huomattavasti pienemmän ajan = tämä on yhteiskunnalle halvempaa ja ehkä myös ihmiselle vähemmän kärsimystä tuottavaa ja tietenkin edullisempaa.



Onko kaiken takana se, että vanhoja suuntauksia edustavat psykoterapeutit pelkäävät menettävänsä leipänsä, jos uudempaan suuntaukseen perehtyneet psykoterapeutit hoitavat ihmisiä tehokkaammin lyhyemmällä ajalla? Valtiontaloudellisesti tämä on aika merkittävä kysymys.



Itse olen sitä mieltä, että monipuoliset suuntaukset palvelevat asiakkaita. Meitä on niin moneen lähtöön. Toisille sopii lyhytterapia = ratkaisukeskeinen esim 1-20 kertaa, ja toisille pidempi psykoanalyysi = seitsemän vuotta sohvalla =)

Opiskelen toista vuotta opinahjossa, olen tyytyväinen ihmisten kohteluun. Minulla on terveydenhuoltoalan akateeminen pohjakoulutus ja sen lisäksi kasvatusalan koulutus. Olen aiemmin opiskellut myös taidealaa korkeakouluissa ja ulkomailla.

Minulla ei ole pahaa sanaa sanottavana HPI:n toiminnasta. Pääsin opiskelemaan muuallekin psykoterapeutiksi, mutta valitsin HPI:n sen hengen vuoksi. Koulutuspäivät ovat virkistäviä ja hauskoja, harjoitukset syvällisiä ja elämää luotaavia, ymmärrystä kasvattavia. Pidän myös ratkaisukeskeisestä metodista, sillä voidaan auttaa lyhytterapeuttisin keinoin useampia kärsiviä ihmisiä, kuin esim monta vuotta kestävällä psykoanalyysillä. Lyhytterapia on edullisempaa esim kunnille ja yksilöille, kun ei tarvitse maksaa usean vuoden terapiasta, vaan saa parhaassa tapauksessa elämästä kiinni vähemmällä hoidolla.

Toisaalta olen sitä mieltä, että erilaisia suuntauksia tarvitaan, ne ovat rikkaus ihmisten kohtaamisessa.

Mainiota, että olet tyytyväinen. Olen kuullut, joidenkin muittenkin olleen tyytyväisiä ja joidenkin olleen katkeran pettyneitä erityisesti John Pihlajan toimimiseen kouluttajana.



Taidat vain saada tutkintosi Suomen huonomaineisimmasta koulutuslaitoksesta ja se saattaa hankaloittaa terapeuttina toimimistasi tulevaisuudessa. Jo nyt useissa sairaanhoitopiireissä ei tehdä terapiasopimuksia HPI:stä valmistuneiden kanssa.





Eduskunnan oikeusasiamies ei lähde liikkeelle tyhjänpäiten ja tutkii nyt Valviran lepsua linjaa HPI:n suhteen.



http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/uusi-kaanne-valvira-jutussa-oik…

Siis Kelan huijaaminen on rikos käsittääkseni. Ja ohjelmassa sanottiin hyvin selvästi, että Pihlajan kertomaa sopimusta ei ole Kelan kanssa tehty.

Furmannin ja Aholan asiat ovat kunnossa, sillä molemmila on VET pätevyys. Lyhytterapiainstituutista ei ole kuulunut opiskelijoiden irtisanoutumista saatikka kokonaisten koulutusryhmien hajoamista. He ovat toimineet alalla kymmeniä vuosia ja www.psykoterapiakoulutus.fi/ Helsingin psykoterapiainstituutti vasta muutaman vuoden varsin ristiriitaisin tuloksin.

Se kuinka koulutusorganisaatio kohtelee opiskelijoitaan on esimerkin antamista tuleville terapeuteille ja saatta siirtyä toimintamallina tulevien asiakkaiden khteluksi. Moinen ajatus pelottaa.