Lue keskustelun säännöt.
Onko niin ettei 4-kymppiset miehet halua vakiintua...? Vai mistä niitä löytää jotka haluaa?
02.09.2016 |
Onko niin että sekä eronneet, että ne jotka ei ole olleet naimisissa, 4-kymppiset miehet, haluaa vaan jotain satunnaista tai tapailuseuraa tai semmoista että asutaan erikseen ja heillä on vahvasti oma elämä?
Siltä ainakin tuntuu...
vai mistä niitä semmoisia löytää jotka olisi ihan tavallisia kivoja fiksuja miehiä jotka haluaisi kuitenkin myös vakiintua uuteen suhteeseen?
Tinderiä koluttu muutama viikko, eliittikumppaneissa vain rumia ja tyhmiä tai sitten ne kivan oloiset ei vastaa / reagoi, suomi24 myös vuodesta toiseen samat naamat ja jotenkin passiivista...
Kommentit (34)
Miehellä ja varsinkin varttuneemmalla miehellä on aika iso riski saada vakavia, noloja seuraamuksia, jos menee avaamaan suunsa ""väärässä paikassa, väärään aikaan". Jos keskustelunavaus ei ehkä miellytäkään naista niin mies voi helposti saada ahdistelijan maineen ja useammalla 40 vuotiaalla miehellä on liian paljon menetettävää ottaakseen sitä riskiä. Väitän, että julkisella paikalla naisten on riskittömämpää ottaa kontaktia mieheen kuin päinvastoin. Joten 40 vuotiaitten naisten pelinavaukset ovat enemmän kuin tervetulleita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kiitos, ehkä mä rohkaistun sitten... :) mutta mitä sitten kun on parit small talk -lauseet vaihdettu? Ja se koneeseen nousu alkaa ja kaikki kiirehtii omille paikoilleen. Tai tilanne kassajonossa ohi. Tai kuntosalilla siirrytään eteenpäin.
MItä sitten?? PItäisikö toisen ehdottaa "haluatko lähteä kahville joskus?" Vai mitä?? Aika nololta tuntuisi ehkä kun jos on kommentoitu vaikka jotain että "kylläpä tässä jonossa nyt kestää miksei boarding jo ala", "niinpä niin", "mites muuten, oisko kiva tavata joskus vielä vaikka kahvilla?" "--- (TÄH)"
Ja voihan ne sormuksettomatkin miehet olla varattuja.... En mä tiedä, olen jotenkin niin ujo tämmöiseen. Kai se pitää alkaa opetella vaan sitten... ja hyväksyä se kai että pakkejakin tulee. TUntisin vaan itseni niin nolatuksi siinä kaikkien keskellä ja kaikkien kuullen (kun sivulla olijat kuulisi), kun mies vastaisi vaivaantuneena "eh joo kiitos tarjouksesta mutta heh en nyt taida kuitenkaan"...
Hyvää lentomatkaa sitten vaan tai kuntosalilla ei kehtaisi naamaansa näyttää tai siinä lähikaupassa enää...
ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä haluan vakiintua ja saada perheen. Oon ollu tinderissä, muilla nettideittipalstoilla sekä pikadeiteillä ja muutenkin aktiivinen mutta jostain syystä naisille ei kelpaa. Pittää olla treenattu, ei kuulemma kuitenkan saa viihtyä salilla, pittää olla aktiviteetteja mutta kotona pitää olla sillonku nainen määrää, ei saa mettästää ku se kuulemma on eläirääkkäystä, pittää olla Gary Grant, romanttine muttei liian imelä, seksiä ei saa edes kysyä se kuulemma on vasta eläkeiän hommia. Suhteita ei saa olla ollu mutta ei saa olla kokematonkaan.
Mie oon suoraan sanottuna sekaisin naisten vaatimusten suhteen notta aattelin kohta antaa olla koko homman. Lasten suhteen taitaa olla jo liian myöhäistä. Miun ikäiset naiset ei enää taho lapsia tai ne ei enää saa niitä.
Mie ossaan laittaa ruokaa, ossaa siivota, käyvä kaupass, remppailla huushollia, remppailla autoa, ossaan kahtoa lasten perään, ymmärrän tietotekniikkaa ja monimutkaisia ohjelmointikieliä, mutta naisille en osaa puhua enkä viihyttää niitä. Joku mättää ko en yleensä pääse ulko-oven kynnystä pidemmälle.
M39
Mä kyllä päästän miehet kynnyksen yli tai enemminkin tulen itse kynnyksen yl... metsästää saa jne. Lapsiakin varmaan vielä saisin jos kumppani tahtoisi niitä. ARvostaisin miestä joka osaa erinäisiä hommia.
Mutta ihmettelisin miestä, ainakin näin pk-seudulla (ja ihmettelen nettipalstalla missä kai kirjoitetaan yleiskieltä), joka haluaa käyttää korostetust savon murretta ;)
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis jos miehiä haluaisi lähestyä kaupassa, lentokentällä tms. niin miten se tehdään.
Kannattaa ryhtyä juttelemaan. Siinä ei itse häviä mitään. 40 kympin iässä mies on saanut jo niin monet pakit ettei yleensä viitsi enää suutaan oma-aloitteisesti avata. Moni kyllä olisi iloinen keskusteluseurasta.
Mua hävettää tässä sekin että mitä kaikki ympärillä olevat ihmiset ajattelee... (ihan kun sillä olis niin väliä... vaikka onhan sillä vähän etenkin paikoissa jossa käy useampaan kertaan kuten kuntosali).
ETtä "tossa nyt tuokin mitäänsanomattoman näköinen ämmä yrittää pokata tuota komistusta, säälittävää".
Ja se on monesti niin ohimenevän pieni hetki jossain kohtaamisessa, kun voisi jotain sanoa, ja sitten ei tule päähän mieleen mitään semmoista että voisi sanoa jotain jostain mistä aloittaa juttua... tai missaa sen murto-osasekunnin hetken kun epäröi kehtaako ja uskaltaako...
ap
Tätä miehet joutuu miettimään jatkuvasti. On vain otettava niin paljon pakkeja vastaan, että hommaa alkaa lopulta luonnistua ja osaa puhua kiinnostuksenkohteelle luontevasti vaikka maitohyllyllä. Jos keksit tekosyitä miksi et voisi tehdä tai lannistut epäonnistumisista, voit syyttää vain itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Tajusin joo just että asiatonta edes kirjoitella että jotkut on "rumia ja tyhmiä"... oli nyt semmoinen hätäinen.
En tiedä, ehkä mä sitten itse kuitenkaan alitajuisesti en vielä hae "oikeilla syillä" tai tarpeeksi hitaaseen etenemiseen valmiina mitään. Kunhan nyt lähinnä valmiiksikin kyselen että tietäisi asennoitua, onko mahdollista edes löytää lähitulevaisuudessa joku kumppani vaikkei nyt heti, ylipäänsä...
Tinder on paha kun siinä oppii jotenkin liikaa valikoimaan vain ulkonäön perusteella, eli nostetaan se ykköskriteeriksi.
Jos tapaan ihmisiä muuten, niin se ulkonäkö edes ei ole niin tärkeä vaan jotenkin kohtaan sen ihmisen siinä kokonaisuutena. KOen monet ihmiset kiinnostaviksi / viehättäviksi, vaikka tiedän että tinder-kuvissa varmaan pyyhkäisin ohi.
Toisaalta, en tiedä oisko se ihan paha ajatus että tuleva kumppani olisi kuitenkin semmoinen joka jo / edes heti alussa on semmoinen joka mua jotenkin sykähdyttää niin että jalat alta... että olisi sitä fyysistäkin kemiaa. Ettei kävisi niin kuin vanhassa liitossa että joo rakkaus ja halukin kehittyi mutta kun se ihan alun fyysinen viehätys ensitapaamisista vähän puuttui, niin se näkyi myöhemminkin kun en kokenut kumppania mitenkään erityisen kiihottavan haluttavaksi. Niin jos olisi joku johon olisit alun perin ihastunut kunnolla niin ehkä sillä olisi merkitystä sitten vuosien yhdessäolon jälkeen, voisi muistaa sitä aitoa tunnetta... ?
Eli sikäli, jos ei ihminen sytytä edes kuvissa mitenkään, en tiedä kannattaako semmoisen kanssa edes aloittaa kirjoittelua?
ap
On ihan ok olla pinnallinen ja kiinnostua vain ulkonäöstä. Se tuo mukanaan myös varjopuolia ja olisi hyvä, jos vastapuoli tietää jo lähtiessä, että haet vain naamaa/kroppaa. Voi sitten itsekin valita, haluaako lähteä semmoiseen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kiitos, ehkä mä rohkaistun sitten... :) mutta mitä sitten kun on parit small talk -lauseet vaihdettu? Ja se koneeseen nousu alkaa ja kaikki kiirehtii omille paikoilleen. Tai tilanne kassajonossa ohi. Tai kuntosalilla siirrytään eteenpäin.
MItä sitten?? PItäisikö toisen ehdottaa "haluatko lähteä kahville joskus?" Vai mitä?? Aika nololta tuntuisi ehkä kun jos on kommentoitu vaikka jotain että "kylläpä tässä jonossa nyt kestää miksei boarding jo ala", "niinpä niin", "mites muuten, oisko kiva tavata joskus vielä vaikka kahvilla?" "--- (TÄH)"
Ja voihan ne sormuksettomatkin miehet olla varattuja.... En mä tiedä, olen jotenkin niin ujo tämmöiseen. Kai se pitää alkaa opetella vaan sitten... ja hyväksyä se kai että pakkejakin tulee. TUntisin vaan itseni niin nolatuksi siinä kaikkien keskellä ja kaikkien kuullen (kun sivulla olijat kuulisi), kun mies vastaisi vaivaantuneena "eh joo kiitos tarjouksesta mutta heh en nyt taida kuitenkaan"...
Hyvää lentomatkaa sitten vaan tai kuntosalilla ei kehtaisi naamaansa näyttää tai siinä lähikaupassa enää...
ap
No eikös nämä ole ihan normaaleja sosiaalisia taitoja? Ensin jutellaan vähän kevyesti niitä näitä ja sitten tilanteesta riippuen joko jatketaan jutustelua tai sitten kysytään kahville jos toinen vaikuttaa kiinnostuneelta.
Jos eroaisin, en todellakaan ottaisi saman katon alle naista enää. Kertarupeama sitä laatua saa riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En yhtään ihmettele. Jos näin 4-kymppisenä eroaisin, etsisin ainoastaan tapailu- ja matkaseuraa. Mulla olisi oma elämä lasteni kanssa ja haluaisin muutenkin pitää vapauteni. Kenenkään kanssa en enää muuttaisi saman katon alle.
Tismalleen samaa mieltä. Jos joskus saan vapauteni takaisin, niin en tasan tarkkaan enää hanki palloa jalkaan. Menoseura kyllä kelpaisi. Mutta tämä on vain teoreettista pohdintaa - lasten vuoksi pitää kärvistellä ja pitää kulisseja yllä.
Minä voisin vielä uuden naisen ottaa, mutta sitä tuskin tulee enää tässä elämässä tapahtumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kiitos, ehkä mä rohkaistun sitten... :) mutta mitä sitten kun on parit small talk -lauseet vaihdettu? Ja se koneeseen nousu alkaa ja kaikki kiirehtii omille paikoilleen. Tai tilanne kassajonossa ohi. Tai kuntosalilla siirrytään eteenpäin.
MItä sitten?? PItäisikö toisen ehdottaa "haluatko lähteä kahville joskus?" Vai mitä?? Aika nololta tuntuisi ehkä kun jos on kommentoitu vaikka jotain että "kylläpä tässä jonossa nyt kestää miksei boarding jo ala", "niinpä niin", "mites muuten, oisko kiva tavata joskus vielä vaikka kahvilla?" "--- (TÄH)"
Ja voihan ne sormuksettomatkin miehet olla varattuja.... En mä tiedä, olen jotenkin niin ujo tämmöiseen. Kai se pitää alkaa opetella vaan sitten... ja hyväksyä se kai että pakkejakin tulee. TUntisin vaan itseni niin nolatuksi siinä kaikkien keskellä ja kaikkien kuullen (kun sivulla olijat kuulisi), kun mies vastaisi vaivaantuneena "eh joo kiitos tarjouksesta mutta heh en nyt taida kuitenkaan"...
Hyvää lentomatkaa sitten vaan tai kuntosalilla ei kehtaisi naamaansa näyttää tai siinä lähikaupassa enää...
ap
Jos pakit ja "kasvojen menetys" ovat noin kauhea asia, niin kyllähän sulla on vähän vikaa itsetunnossa ja se taas vaikuttaa suoraan siihen, kuinka moni mies susta kiinnostuu. Kannattaa se itsetunto fiksata, niin homma muuttuu paljon helpommaksi.
Ei kyllä jää ap:sta kuva, että olisi hakemassa tasa-arvoista parisuhdetta. Komea toy-boy lienee se toive. Onnea hakuun, älä kiinny liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutkailin taannoin erästä suosittua deittipalstaa. Kaikilla naisilla oli koooovin hektinen elämä, käytiin koko ajan salilla ja lenkkeilemässä, matkailtiin ympäri maailmaa tai ainakin haluttiin sitä. Miehille esitettiin surutta vaatimuksia: saisi olla pitkä, tumma, akateeminen moottoripyöräilevä rokkarirunoilija, joka ei ainakaan kotona nyhjötä . Känniääliötatuoinnit olivat monille suurta plussaa. Siitä sitten vain vakiintumaan.
KoreyTaylor kirjoitti:
Tutkailin taannoin erästä suosittua deittipalstaa. Kaikilla naisilla oli koooovin hektinen elämä, käytiin koko ajan salilla ja lenkkeilemässä, matkailtiin ympäri maailmaa tai ainakin haluttiin sitä. Miehille esitettiin surutta vaatimuksia: saisi olla pitkä, tumma, akateeminen moottoripyöräilevä rokkarirunoilija, joka ei ainakaan kotona nyhjötä . Känniääliötatuoinnit olivat monille suurta plussaa. Siitä sitten vain vakiintumaan.
Ai jaa, mua ei ainakaan sytytä YHTÄÄN ne moottoripyöräesittelyt tai tatuoinnit.
Olettaako miehet että moottoripyörä on joku naisten unelma?? Vai onko se, kaikkien muitten mielestä paitsi mun..?
ap
Niin, keskustelunavauksessa on tosiaan se vaarana että saat miehen 100% jakamattoman huomion. Ehkä riski on liian suuri.... Huomaatko muuten että olet itse ainoa joka kiinnittää huomiota ulkonäköön? Ja itseäni ainakin kiinnostaa se mitä nainen haluaa sanoa, eivätkä edes välttämättä ne sanat tai niiden merkitys peräkkäin lausuttuina....