Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten avioeroja voi tulla niin paljon?
02.09.2016 |
Olen ehkä nuori (no, nuorehko) ja siten ehkä naiivi, mutta en vain mitenkään kykene ymmärtämään miten puolet avioliitoista päättyy eroon, ja tuskin niistä kestävistäkään jokainen on onnellinen liitto.
Olen seurustellut kaksi vuotta, ja olen edelleen joka päivä niin onnellinen tästä suhteesta, että pakahdun. Mieheni on kertakaikkisen upea ihminen, ja mikä parasta, hän tuntuu ajattelevan aivan samoin minusta. On meilläkin huonompia päiviä, kun väsyttää, stressaa ja ties mitä muuta, mutta ei sellainen osu suhteemme ytimeen. Olemme yhdessä vahvoja, ja luotan todella vahvasti tulevaisuuteen. Voiko tämä muka niin radikaalisti muuttua, että huomaisimme joskus olevamme onnettomia?
Tätä ennen olin suhteessa, joka kesti neljä vuotta. Valtaosa tuosta ajasta oli suu irvessä yrittämistä, sillä suhteen perusta ei ollut koskaan kunnossa. En vain halunnut tunnustaa sitä. Minä en pohjimmiltani kunnioittanut sitä miestä, enkä itsekään ollut hänelle se oikea. Kovasti yritimme, mutta nyt tiedän sen olleen virhe.
Mikä siis on selitys, menevätkö monet naimisiin, vaikka tuntisivat jossain sisimmässään alusta saakka, ettei tämä ole välttämättä se elämän rakkaus? Haluaisin ymmärtää, miksi niin monet liitot epäonnistuvat. Haluaisin voida uskoa, että meille ei koskaan käy niin. Realistinen puoleni ymmärtää silti, ettei elämästä koskaan tiedä.
Kommentit (40)
Juuri puhuimme mieheni kanssa ikäkriiseistä ja tuttavapiirin eroista. Mieheni mielestä monet oikeuttavat omat sekoilunsa ikäkriisin verukkeella, jolloin voi tehdä mitä tahansa puolisoa loukkaavaa ikäkriisiin vedoten. Säälittävää seurata sivusta näitä mukanuorekkaita ikäkriiseilijöitä. Toki ainahan löytyy tekosyy, jos ei ole munaa tunnustaa itse olevansa moraaliton paska ja syyttää viatonta osapuolta. Itse olen edelleen onnellisesti aviossa 26 vuoden jälkeen, enkä usko että tilanne tästä radikaalisti muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuri puhuimme mieheni kanssa ikäkriiseistä ja tuttavapiirin eroista. Mieheni mielestä monet oikeuttavat omat sekoilunsa ikäkriisin verukkeella, jolloin voi tehdä mitä tahansa puolisoa loukkaavaa ikäkriisiin vedoten. Säälittävää seurata sivusta näitä mukanuorekkaita ikäkriiseilijöitä. Toki ainahan löytyy tekosyy, jos ei ole munaa tunnustaa itse olevansa moraaliton paska ja syyttää viatonta osapuolta. Itse olen edelleen onnellisesti aviossa 26 vuoden jälkeen, enkä usko että tilanne tästä radikaalisti muuttuu.
Oletko vähän katkera...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin kuin sinä ap, rakastunut ja ihmettelin ihan samaa. Mieheni oli ihana ja ajattelin että en voi kuvitella sellaista tilannetta, että eroaisinme ikinä. Siksi emme tehneet rätinkiä asuntolainan lyhennyksistä, avioehtoa jne.
En olisi ikinä uskonut että nyt 5 v myöhemmin olen tässä, avioero vireillä. Mies on elänyt jo vuosia pelaten nettipokeria ja muita pelejä ja ottanut mm. 55000€ pelkkiä pikavippejä. Unelmieni omakotitalo on pantu myyntiin.
Aina ei mene kuin haluaisi ja vaikka itse ei näe mitään syytä erolle niin joskus joku pieni ylläri voi tulla kuvioihin.
Toivon että sinä et joudu pettymään.
Niin, sinun unelmiesi omakotitalo. Ajattelit nostaa omaa elintasoasi miehen siivellä, mutta saitkin nenillesi.
Ihan oikein.
Miehen siivellä??? Milläköhän tuokin mies on maksanut talosta mitään :D
No nyt tiedät, ap. Se vähemmän rakastava eroaa (jos joku).
Vahvat itsenäiset naiset haluavat varastaa miehiltään mahdollisimman paljon rahaa loisittuaan ensin lukuisia vuosia kotona leikkimässä "rankkaa" kotiäidin roolia. Myöskin persaukiselle elämänkoululaiselle jonka suurin saavutus elämässä on reisien levittäminen, elatusmaksuilla ja yhteiskunnan tuilla loisiminen on erittäin kannattava diili.
YH-mammalle jo 3 lasta takaa sellaisen toimeentulon että huoraamisellakin keskivertoyhärille tekee tiukkaa saavuttaa. Töistä nämä valkoroskat eivät tule koskaan tienaamaan sellaisia summia joihin avioero ja elatusmaksut & omaisuuden ositus tarjoavat mahdollisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli juuri tuollainen suhde kuin ap:llä. Olimme yhdessä 5 v. ennen ensimmäisen lapsen syntymää. Lapsen kanssa kaikki meni hyvin, mutta etäännyimme hieman toisistamme. Aika ei tahtonut riittää yhteisiin tekemisiin. Toisen lapsen jälkeen tilanne räjähti käsiin. Oli univelkaa ja kaikki alkoi ärsyttää toisessa. Yhteistä aikaa ei ollut, seksikin väheni. Itse ajattelin, että siitäkin selvitään. Mies kuitenkin löysi työpaikalta toisen naisen ja nyt elävät yhdessä. En vieläkään voi ymmärtää, miten meille kävi näin. Eli kyllä ne unelmaparitkin eroavat usein :/
Ihminen muuttuu vuosien varrella.Moni ei pysty mukautumaan muutoksiin.
Pettäminen ja pornon katselu.
Väkivalta.
Kriisien ylilyönti.
Nämä kai ne tärkeimmät omasta mielestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri puhuimme mieheni kanssa ikäkriiseistä ja tuttavapiirin eroista. Mieheni mielestä monet oikeuttavat omat sekoilunsa ikäkriisin verukkeella, jolloin voi tehdä mitä tahansa puolisoa loukkaavaa ikäkriisiin vedoten. Säälittävää seurata sivusta näitä mukanuorekkaita ikäkriiseilijöitä. Toki ainahan löytyy tekosyy, jos ei ole munaa tunnustaa itse olevansa moraaliton paska ja syyttää viatonta osapuolta. Itse olen edelleen onnellisesti aviossa 26 vuoden jälkeen, enkä usko että tilanne tästä radikaalisti muuttuu.
Oletko vähän katkera...
Mistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri puhuimme mieheni kanssa ikäkriiseistä ja tuttavapiirin eroista. Mieheni mielestä monet oikeuttavat omat sekoilunsa ikäkriisin verukkeella, jolloin voi tehdä mitä tahansa puolisoa loukkaavaa ikäkriisiin vedoten. Säälittävää seurata sivusta näitä mukanuorekkaita ikäkriiseilijöitä. Toki ainahan löytyy tekosyy, jos ei ole munaa tunnustaa itse olevansa moraaliton paska ja syyttää viatonta osapuolta. Itse olen edelleen onnellisesti aviossa 26 vuoden jälkeen, enkä usko että tilanne tästä radikaalisti muuttuu.
Oletko vähän katkera...
Mistä?
Olet valinnut seistä karsinassa ja arvostelet sieltä pakenevia ja irtiottoja tekeviä alemman luokan kansalaisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi teitä, joille onnellisesta suhteesta onkin paljastunut pettymys :( Erityisesti kolahtaa teidän kertomukset, joilla on ollut yhtä luottavainen olo kuin minulla nyt. Kyllähän minä sen tiedän, etten voisi esim. sille yhtään mitään, jos mies ottaisi ja rakastuisi vaikka työpaikalla toiseen naiseen. Olen nyt niin onneni kukkuloilla, etten voi mitenkään kuvitella että tämä menisi pieleen. Mutta niin ovat kuvitelleet muutkin kuin minä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri puhuimme mieheni kanssa ikäkriiseistä ja tuttavapiirin eroista. Mieheni mielestä monet oikeuttavat omat sekoilunsa ikäkriisin verukkeella, jolloin voi tehdä mitä tahansa puolisoa loukkaavaa ikäkriisiin vedoten. Säälittävää seurata sivusta näitä mukanuorekkaita ikäkriiseilijöitä. Toki ainahan löytyy tekosyy, jos ei ole munaa tunnustaa itse olevansa moraaliton paska ja syyttää viatonta osapuolta. Itse olen edelleen onnellisesti aviossa 26 vuoden jälkeen, enkä usko että tilanne tästä radikaalisti muuttuu.
Oletko vähän katkera...
Mistä?
Olet valinnut seistä karsinassa ja arvostelet sieltä pakenevia ja irtiottoja tekeviä alemman luokan kansalaisiksi.
Olen valinnut, koska haluan. Kukaan ei pakota. Vastaan omista valinnoistani kuten olisi kaikkien hyvä tehdä tilanteesta riippumatta. Toisin kuin ne suuren rakkauden perässä juoksijat, jotka parin vuoden kuluttua taas jäävät yksin. Vaikutat muuten itse aika katkeroituneelta ja elämääsi pettyneeltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan siis sunkin suhteista päättynyt eroon 50%...
Kyllä, ja tiesin alusta saakka että se ensimmäinen suhde päättyy eroon. En siis olisi koskaan, ikinä mennyt sen miehen kanssa naimisiin. Yritin kohentaa suhdetta, mutta ei se mitään auttanut. Kunhan toivoin mahdottomia. Toivovatko siis monet naimisiin menevät myös mahdottomia, vai voiko nykyisen suhteeni kaltainen äärimmäisen onnellinenkin suhde keikahtaa huonoksi.
ap
Omalla kohdalla alku oli melko onnellista, mutta aika äkkiä huomasin, ettei mies olisi minulle sopiva. Jätinkin miehen monta kertaa, mutta aina hän sai puhuttua minut ympäri. Naimisiin mentiin 16vuoden tuntemisen jälkeen ja silloi jo varmasti tiesin, ettei mies ole minulle hyväksi.Naimisissa on nyt kituuteltu 22v ja joka päivä ajattelen eroa. Miehestä on tullut todellinen taakka. Ehkä joskus saan voimaa erota. Eli ainakin itse olen tiennyt alusta asti, että mies on minulle väärä ja kai minäkin miehelle. Tässä sitä silti vaan kärvistellään.
Mä luulen, kun en tietääkään en voi, että yksi suurimmista syistä avioeroon on sen muka helppous, kun avioeroa ei enää -onneksi tai sitten epäonneksi- tarvitse perustella mitenkään. Riittää, että kunhan hakee ja odottaa tai ns. harkitsee puolivuotta ja sitten vahvistaa aikeensa. Toinen syy, mitä pidän melkein yhtä merkittävänä on se, että kenenkään ei ole pakko olla avioliitossa pärjätäkseen taloudellisesti; ei välttämättä samalla tavalla, mutta kukaan ei joudu taivas-alle vain siksi, että avioeroaa. Kolmantena syynä on tai saattaa olla yleinen moraali; enää ei tuomita eronneita ulkopuolisten toimesta niin herkästi jollei liitto kestäkään hautaan asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin kuin sinä ap, rakastunut ja ihmettelin ihan samaa. Mieheni oli ihana ja ajattelin että en voi kuvitella sellaista tilannetta, että eroaisinme ikinä. Siksi emme tehneet rätinkiä asuntolainan lyhennyksistä, avioehtoa jne.
En olisi ikinä uskonut että nyt 5 v myöhemmin olen tässä, avioero vireillä. Mies on elänyt jo vuosia pelaten nettipokeria ja muita pelejä ja ottanut mm. 55000€ pelkkiä pikavippejä. Unelmieni omakotitalo on pantu myyntiin.
Aina ei mene kuin haluaisi ja vaikka itse ei näe mitään syytä erolle niin joskus joku pieni ylläri voi tulla kuvioihin.
Toivon että sinä et joudu pettymään.
Niin, sinun unelmiesi omakotitalo. Ajattelit nostaa omaa elintasoasi miehen siivellä, mutta saitkin nenillesi.
Ihan oikein.
No itseasiassa mulla menee siis ihan hyvin koska en alennu AV:lle kommentoimaan tuolla tavalla.
Mutta ei, itseasiassa olen maksanut osan tästä talosta säästöilläni ja asuntolaina on 50/50 eli siivellä tässä ei elänyt ainakaan meikäläinen.
Parempaa huomista sinullekin!
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä, joille onnellisesta suhteesta onkin paljastunut pettymys :( Erityisesti kolahtaa teidän kertomukset, joilla on ollut yhtä luottavainen olo kuin minulla nyt. Kyllähän minä sen tiedän, etten voisi esim. sille yhtään mitään, jos mies ottaisi ja rakastuisi vaikka työpaikalla toiseen naiseen. Olen nyt niin onneni kukkuloilla, etten voi mitenkään kuvitella että tämä menisi pieleen. Mutta niin ovat kuvitelleet muutkin kuin minä.
ap
Ei kannatakaan kuvitella, että "tämä menee pieleen". Totta kai nautit nyt tuosta onnesi kukkuloilla elämisestä, ei ole mitään takeita siitä, että teidänkin suhteenne epäonnistuu. Ei toki onnistumisestakaan, mutta jos näin käy, ainakin olet elänyt hyviä ja onnellisia vuosia nauttien suhteestanne. Minulla oli monta hyvää vuotta avo- ja avioliitossa, kunnes mies löysi työpaikaltaan ikäkriisissään 20 vuotta nuoremman, jonka vuoksi jätti minut. Tuska oli valtava, mutta en silti kadu sitä, etten osannut tätä ennustaa - sen ansiosta minulla oli monta erinomaista vuotta, jotka rakensivat minulle vahvan itsetunnon, mikä taas auttoi erosta selviämisessä.
No jos katsoo asioita ikävän realistisesti, niin vähiten erotaan maissa, joissa on huono sosiaaliturva ja huonot työmahdollisuudet naisilla. Eniten erotaan suomen kaltaisissa maissa, joissa naiset ja lapset eivät ole riippuvaisia miehen tuloista.
Minun eroni syynä oli se, että 15 vuoden jälkeen mieheni paljastui sarjapettäjäksi. Hän ei kuulemma kykene olemaan yksiavioinen. Tätä hän ei ollut halunnut kertoa minulle, koska halusi kuitenkin vaimon ja perheen.
Aika monella on jo lähtökohtaisesti sellainen asenne, että ensimmäinen parisuhde ei voi kestää. Siksi ei tavallaan edes panosteta riittävästi ja arjen astuessa kuvioihin ihmetellään, että tässäkö se nyt oli. Sitten erotaan ja kärsitään erosta. Seuraavassa suhteessa ei haluta enää epäonnistua, joten ollaan alun alkaenkin eri asenteella liikkeellä. Jos siihen sattuu sitten hyvä kumppani, niin saatetaan ollakin koko loppu ikä yhdessä. Kappas 50% suhteista on päätynyt eroon tämänkin henkilön kohdalla.
Muutenkin ensimmäisen suhteen aikana oppii paremmin tietämään millaista ihmistä oikeasti etsii, joten osaa ehkä valita itselleen sopivamman seuraavalla kerralla. Itsekin halusin herkän naisen, koska sellaista on mukava auttaa ja lohduttaa. No eipä ollut enää kahdeksan vuoden jälkeen kivaa, kun kaikista pienistä asioista itkettiin.
Oma tulkintani on se, että ihmiset menevät naimisiin syistä, jotka eivät kestä aikaa.
Näitä syitä on mm. se, että:
- pelätään, että jäädään yksin
- ei tunneta itseä, joten ei tiedetä, miltä minkäkin pitäisi tuntua tai mitä oikeastaan halutaan
- kerrotaan itselle valheellista tarinaa suuresta rakkaudesta, joka ei nyt sitten niin suurta olekaan
- tavoitteena on aina ollut päästä tiettyyn ikään mennessä naimisiin.
- halutaan lapsia ja perhe tai ainakin isot häät. Kun tavoite on saavutettu, ahdistaa kun ei ole tulevaisuuden näkymiä.
- hävetään sinkkuutta. Ajaudutaan keskinkertaiseen suhteeseen.
- hävetään itseä ja ollaan kiitollisia kun joku huolii.
- halutaan elättäjä. Elättäjä ei jaksakaan elättää. Elätettävä ei jaksa sitä, kun ei saakaan kaikkea.
- halutaan puoliso, josta muut ovat kateellisia ja napataan se, kun saadaan.
Omassa lähipiirissäni on edellämainituista syistä erottu
En tiedä miten itselleni käy. Olen aina sanonut, että olen mieluummin yksin, kuin keskinkertaisessa suhteessa. Olen aina myös sanonut, että kaikista eniten haluaisin palavasti rakastua tässä elämässä (lapset tai avioliitto ei ollut aikoinaan minulle mikään toive tai tavoite). Rakastuin yli 10 vuotta sitten mieheen, joka ei vastannut sitä, millaiseksi tulevan mieheni tuolloin ajattelin. Rakastuin kuitenkin hänen persoonaansa ja tempperamenttiinsa. Ja toki loistavaan loistavaan seksiin ;). Maailma on muuttunut ympärillämme ja me olemme muuttuneet. Se syvin meissä kuitenkin aina säilyy - kun siihen on aidosti kerran korviaan myöten rakastunut, ei se tunne sitten kuitenkaan kovin helposti häviä. Muistan aina sen 23-vuotiaan opiskelijapojan, joka suuteli multa jalat alta.
ps. hyvässä suhteessa ei tarvitse hampaat irvessä yrittää. Ei edes vaikeina aikoina.
Alue: Aihe vapaa
Niin, sinun unelmiesi omakotitalo. Ajattelit nostaa omaa elintasoasi miehen siivellä, mutta saitkin nenillesi.
Ihan oikein.