Onko yliopisto todella sen arvoista?

Ei noiden vuoksi ehkä niinkään, mutta nyt hyväpalkkaisessa duunissa. No olihan se kivaa aikaa se opiskeluaika. Sitä on vähän väliä ikävä.

On mutta ei kannata odottaa ihmeitä. Ihan mielekäs päivähoitopaikka ainakin mulle. Opiskelen matematiikkaa

On opiskelut varmaan mutta sitten se kännäyselämä ei. Onneksi se varsinainen opiskelu alkaa 10 päivän päästä ja tää sosiaalinen lässytys loppuu. En malta odottaa. Kyllä mä varmaan niihin tapahtumiin voin osallistua mutta ryyppäämään mä en tänne Jyväskylään muuttanut.

T: 22-vuotias nuori mies/poika

Siis onko yliopiston "kännäyselämä" jotenkin erilaista kuin amkeissa yms? :o 

Kouluhan se on muiden ohella. Ainoastaan hieman vaativampi kuin muut, ja opeiltaan abstraktimpi. Sen käytännön työtaidon joudut monellakin alalla käytännössä oppimaan, opinnot tarjoavat vain työkaluja ja perustietoja aiheesta. Muttei ne vaateet perustutkinnossa järisyttävät ole, vähäisellä alyllisellä ponnistuksella ja hyvillä takapuolilihaksilla selviää.

Jos haluaa tutkinnon, niin on se sen arvoista. Seuraelämästä joko nauttii tai ei, mutta se ei kuulu pakollisena opiskeluun.

Jaa, minusta se oli sen arvoista ihan vaan siksi että sai paperit joilla pääsi hyväpalkkaiseen työhön. Mitkään bileet tai älylliset keskustelut ei kiinnostaneet minua pätkääkään. Itsekseni hoisin maisterinopintoni 3 vuodessa, muiden kanssa juuri missään tekemisissä olematta. 

Amkit työllistää paremmin ja opetus järjestetty tehokkaamin. Oman kokemuksen perusteella kannattaa mennä yliopistoon, jos tykkää pääasiassa lukea kirjoja. Palkkauskaan ei monella alalla päätä huimaa.

On se, jos kokee nuo asiat omikseen. Ei kaikki koe asioita samalla tavalla. Ja ei niitä ystäviäkään saa aivan automaattisesti yliopistostakaan, pitää osata myös avata se oma suu ja hakeutua seuraan.

Onko yliopisto _minkä_ arvoista? Kaikkeen opiskeluunhan rahaa menee?

Ei, ei enää. Sinne päätyy liian paljon wannabe -ainesta tänä päivänä. Ilmapiiri lähentelee sairaalaa työyhteisönä: nokkimisjärjestys, selkäänpuukotukset, kiusaaminen, taivaspaikkojen jakaminen jne. Lisäksi voi olla vaikeaa keskustella, jos vain yksi näkemys on sallittu.

Ei ole.

Paitsi jos sulla on kutsumus DI:ksi, lääkäriksi tai juristiksi, niin hyvä niin.

Muutoin joudut antamaan itsestäsi enemmän, kuin yliopisto koskaan antaa sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Siis onko yliopiston "kännäyselämä" jotenkin erilaista kuin amkeissa yms? :o 

Täysin erilaista. Valmistuin ammattikorkeasta keväällä ja nyt yliopistossa. Ei voi edes verrata keskenään.

Lähiopetusta ei taida enää juuri olla. Skypessäkö ne keskustelut sitten on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko yliopiston "kännäyselämä" jotenkin erilaista kuin amkeissa yms? :o 

Täysin erilaista. Valmistuin ammattikorkeasta keväällä ja nyt yliopistossa. Ei voi edes verrata keskenään.

Mitkä on suurimmat erot ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko yliopiston "kännäyselämä" jotenkin erilaista kuin amkeissa yms? :o 

Täysin erilaista. Valmistuin ammattikorkeasta keväällä ja nyt yliopistossa. Ei voi edes verrata keskenään.

Kerro vaan lisää! ap

On ja ei. Riippuu työstä, johon haluaa. Kaikkiin töihin ei riitä elämänkoulu, ammattikoulu tai amk. 

Tykkään lukea kirjoja. Haluaisin sellaisen ammatin, jossa saa enemmänkin ajatella kuin oikeasti tehdä jotakin. Tai oikeastaan olisin ihan mielellään leipuri, maalari tai autonkuljettaja, mutta olen vaan surkea melkein kaikissa käytännön asioissa. ap

Vierailija kirjoitti:

Ilmapiiri, älyllinen keskustelu, sivistys, bileet, elinikäiset ystävät?

Kyllä, ehdottomasti on sen arvoista. Parhaita koskaan tekemiäni päätöksiä oli hakea yliopistoon.

Ihan kivahan se on, jos opintojen aikana on mukavaa, mutta ei kai kukaan yliopistoon mene kavereita hankkimaan ja juhlimaan, koska voihan näitä tehdä muutenkin. Itse menin sinne hankkimaan pätevyyden ammattiin ja se kannatti kyllä.