Jos olet joutunut viemään lemmikkisi lopetettavaksi, onko se osoittanut toiminnallaan, että on tajunnut mitä tulee tapahtumaan, että nyt on viimeinen matka menossa?

20 jatkaa vielä: en ole kokenut eläimen mitenkään tietävän tai vastustelevan lähtöä eläinlääkärille viimeiselle matkalle, vaan enemmän se on ollut sitä, että ovat pyytäneet apua olonsa helpottamiseen. Ovat hyvin alistuneita siinä vaiheessa ja turvaavat omistajaansa. Ihanat pienet enkelit.

Mulla oli tosi paha olla kun vein mun veljen lopetettavaksi. Jotenkin se katteli mua anovasti. Mutta siis lemmikkihän on perheenjäsen.

.

Kyllä mun kissa tiesi kuolevansa ihan pian. Eläimethän vetäytyvät sairaina piiloon kuolemaan rauhassa ja kissa oli jo tekemässä sitä. Mutta ei se varmastikaan tiennyt, että tämän matkan päässä on eläinlääkäri, joka lopettaa, vaan vaan mietti, että pitikö tämäkin raskas matka tähän nyt vielä tulla kun millään ei jaksaisi enää...

Äidin koira jouduttiin lopettamaan, oli niin vanha jo. Koko matkan lääkäriin koira makasi mun sylissä tyynen rauhallisena ja nautti viimeisistä rapsutuksista. Yleensä ei osannut olla autossa yhtään vaan oli ihan levoton ja peloissaan. Nosti loppumatkasta päätään ja katsoi mua syvälle silmiin aivan kuin hyvästiksi. Meinasi kyllä itku päästä :(

Kissa oli hyvin rauhallinen kantokopassa, tassu minun oviritilän rei'istä laittamieni sormieni päällä. Rauhoittavan piikin saatuaan hyppäsi syliini ja puski naamaani, antoi ns. pusuja kunnes rauhoittavan vaikutus alkoi. Viimeiseen asti piti minusta tassuillaan (ei kynsillään) kiinni.

Ikinä ennen ei eläinlääkärissä ole tuolla tavalla käyttäytynyt. Eikä liioin ollut hiljaa kantokopassaan. Kyllä mä väittäisin kissan jotain aistinneen ja käyttäytyneen sen mukaan.

Kissa käyttäytyi normaalisti, eli pelkäsi ja kiukkusi, mutta tuossa tapauksessa lopetus tuli itsellenikin yllätyksenä, kun suolistosta löytyi kasvain.

Meidän koira tavalliseen tapaansa laukkasi täyttä vauhtia autoon, kun lähdettiin viemään sitä viimeiselle matkalleen. Sillä oli syöpä edennyt sellaiseen vaiheeseen, että tuosta energiapuuskasta huolimatta mitään muuta ei enää ollut tehtävissä.

Up

Up

Meidän Fru Hörselsdöttir thöörd islanninhevonen laittoi kenkänsä siististi pinoon seinän viereen ja kertoi kenelle luovuttaa vanhan hyvin palvelleen satulansa.

Lopulta toivoi vielä tulevansa lautasillemme. Fiksu hevonen kaikinpuolin, ei voi muuta sanoa;(

Vierailija kirjoitti:

Meidän Fru Hörselsdöttir thöörd islanninhevonen laittoi kenkänsä siististi pinoon seinän viereen ja kertoi kenelle luovuttaa vanhan hyvin palvelleen satulansa.

Lopulta toivoi vielä tulevansa lautasillemme. Fiksu hevonen kaikinpuolin, ei voi muuta sanoa;(

No kyllä täällä joku muu rupesi kuin minä vitsailemaan vakavalla asialla. Itse esitin mielestäni ihan asiallisen kysymyksen. Ap