Hei tahtomattaan lapsettomaksi jääneet kummitädit, nyt kysäisen teiltä seuraavanlaista?

Vierailija kirjoitti:

Miksi joku kummitäti taikka kummisetä haluaisi toisen perheen lapset omakseen? Siltähän tuo aloitus kuulosti.

Kummius päättyy konfirmaatioon tai viimeistään lasten aikuistumiseen. Jos välit ovat läheiset, kummit voidaan kutsua ehkä vielä häihin. Minulla on omiin kummeihini hyvin etäiset välit, mutta lähettelemme joulukortit ja he saattavat kerran vuodessa poiketa meillä, kun käyvät sukuloimassa täälläpäin.

Missähän kohtaa aloittaja on haluamassa, että kummit haluaisivat kummilapsensa omikseen?

Nyt on kyse siitä, että ylipäätänsä, miten tahtomattaan lapsettomiksi jääneet kummitädit suhtautuvat omiin kummilapsiinsa kautta linjan?

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan halunnut omia lapsia, mutta kummitäti olen kyllä. Miksi se on joillekin niin vaikea ymmärtää, että kaikki ei todellakaan halua lapsia? Ihanaa, kun bussissa/junassa/kaupassa jonkun lapsi kirkuu/itkee/parkuu silmät päästään ja vanhempi siinä on joko välinpitämätön tai paniikin partaalla... Ja sama meininki jatkuu kotonakin lisättynä kakan/yrjön/rään pyyhkimisellä ym. mukavalla. Kiva sinkkuna lapsettomana kävellä vain ohi ja ajatella, että omat ovat valintani. Mieluummin teen ne n. 10 vuosittaista ulkomaanmatkaani oman mielenkiintoni mukaan, enkä vaella lapsilauman kanssa pomppulinnojen, huvipuistojen ja jäätelökioskien välillä koto-Suomessa.

Aloittajalta ihmettelyä, että miksi sinä sitten vastasit kysymykseen, koska ethän ole halunnutkaan omia lapsia synnyttää???  Minähän nimenomaan kysyin niiltä kummitädeiltä, jotka eivät omasta halusta ja tahtomisestaan riippumatta jostain syystä ole pystyneet oman lapsen saamiseen.

Kuulostaa siltä että nauttisit siitä jos joku olisi kateellinen sinulle. Se on ihan inhimillistä vaikkakin lapsellista ja omahyväistä.

En ole kateellinen koska kateudesta ei ole mitään hyötyä. Olen surullinen mutta pystyn elämään sen kanssa. Vanhemmiten en jaksa pikku lapsia enää niin hyvin. Kun kummilapset kasvavat, heidän kanssaan ei välttämättä olekaan mitään yhteisiä juttuja. Myös vanhempien kanssa voi etääntyä, tulee uusia ihmisiä ja asioita. Ei mitään tragedioita, loukkaantumisia tai suuttumisia. Ihan normaaleja elämänkulkuja.

Vierailija kirjoitti:

Olen tahattomasti lapseton kummitäti. Kummipoika on ihana ja hänen äitinsä parhaimpia ystäviäni. Ei ole mitään syytä olla hänelle kateellinen. Jos kummipoika jonain päivänä saa omia lapsia, toivon, että olen vielä silloinkin osa heidän perheensä elämää ainakin jollain tavalla. Riippuu paljolti tietysti siitä miten kummilapsisuhde kehittyy vuosien saatossa. Jos omia lapsia ei ole, niin onhan se kiva, että pääsee silti sivusta seuraamaan läheisten lapsiperheiden elämää ja toisaalta pääsee myös pois oman kodin rauhaan tarvittaessa.

Alkuperäinen kysymys oli kieltämättä aseteltu hyvin asenteellisesti, joten voisitkohan ap kertoa, miksi tuollaisella asenteella asiaa kysyit? Luulitko oikeasti kummitätien ajattelevan noin? Eihän lapsettomuus ole mikään sairaus, joka sairastuttaa koko mielen tai ihmisen identiteetti, vaan vain yksi osa-alue elämässä.

Alkuperäisen kysymyksen asettelija vastaa sulle, että minähän nimenomaan kysyinkin, että mikä on tahattomasti lapsettomien kummitätien suhtautuminen...., voi koskea muuten kummisetiäkin vastaavassa tilanteessa, mutta miehet tuntien, he ajattelevat varmasti asioista eritavalla kuin naiset.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä että nauttisit siitä jos joku olisi kateellinen sinulle. Se on ihan inhimillistä vaikkakin lapsellista ja omahyväistä.

En ole kateellinen koska kateudesta ei ole mitään hyötyä. Olen surullinen mutta pystyn elämään sen kanssa. Vanhemmiten en jaksa pikku lapsia enää niin hyvin. Kun kummilapset kasvavat, heidän kanssaan ei välttämättä olekaan mitään yhteisiä juttuja. Myös vanhempien kanssa voi etääntyä, tulee uusia ihmisiä ja asioita. Ei mitään tragedioita, loukkaantumisia tai suuttumisia. Ihan normaaleja elämänkulkuja.

Kummallista kyllä olen vaan tehnyt havainnon, että naiset, joilla on omiakin lapsia, ja ovat samalla kummitätejä useammallekin kummilapselleen, niin ovat paljon enemmän tekemisissä ja haluavat tavata omia kummilapsiaan, ja kyselevät kummilapsiltaan kuulumisia elämän menosta, ja onnittelevat heitä vielä rippiltä pääsyn jälkeenkin nimipäivinä ja syntymäpäivinä, mutta lapsettomaksi tahattomasti jäänyt kummitäti saattaa katkeruuttaan ikään kuin unohtaa kokonaan kummilapsensa olemassa olon.

Onko tämä jokin yritys kirjoittaa hienosti :"Tuotte pettymyksenne esiin oman elämänne suhteen mitä lapsettomuuteenne tulee" ..

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä että nauttisit siitä jos joku olisi kateellinen sinulle. Se on ihan inhimillistä vaikkakin lapsellista ja omahyväistä.

En ole kateellinen koska kateudesta ei ole mitään hyötyä. Olen surullinen mutta pystyn elämään sen kanssa. Vanhemmiten en jaksa pikku lapsia enää niin hyvin. Kun kummilapset kasvavat, heidän kanssaan ei välttämättä olekaan mitään yhteisiä juttuja. Myös vanhempien kanssa voi etääntyä, tulee uusia ihmisiä ja asioita. Ei mitään tragedioita, loukkaantumisia tai suuttumisia. Ihan normaaleja elämänkulkuja.

En todellakaan nauti siitä, että lapseni lapseton kummitäti olisi minulle kateellinen, mutta jos näin olisi, niin pitäisin lapseni kummitädin kateutta toisaalta inhimillisenä tunteena, mutta kuitenkin lapsellisena ja itsekkäänä käytöksenä.

Olen veljeni lapsen kummi.Veljeni vaimon elämä ja äitiys ei herätä minussa negatiivisia tunteita.Pidän kovasti kummipojastani ja hänellä on erityinen merkitys minulle.Tiedän,että hän (ja hänen mahdollinen perheensä) voivat jossakin elämäni loppuvaiheessa olla ainoat elossa olevat verisukulaiseni,jos elän vanhaksi.Kummipoikani tulee joskus perimään omaisuuteni.Minulla ei ole aikomuksia vältellä häntä kun hän on aikuinen.Aion esimerkiksi tukea häntä taloudellisesti opiskeluaikana.Minun tyhjä sylini ei tunnu yhtään tyhjemmältä sen vuoksi,että niillä ihmisillä on lapsia eikä varsinkaan siksi,että olen jonkun lapsen kummi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä että nauttisit siitä jos joku olisi kateellinen sinulle. Se on ihan inhimillistä vaikkakin lapsellista ja omahyväistä.

En ole kateellinen koska kateudesta ei ole mitään hyötyä. Olen surullinen mutta pystyn elämään sen kanssa. Vanhemmiten en jaksa pikku lapsia enää niin hyvin. Kun kummilapset kasvavat, heidän kanssaan ei välttämättä olekaan mitään yhteisiä juttuja. Myös vanhempien kanssa voi etääntyä, tulee uusia ihmisiä ja asioita. Ei mitään tragedioita, loukkaantumisia tai suuttumisia. Ihan normaaleja elämänkulkuja.

En todellakaan nauti siitä, että lapseni lapseton kummitäti olisi minulle kateellinen, mutta jos näin olisi, niin pitäisin lapseni kummitädin kateutta toisaalta inhimillisenä tunteena, mutta kuitenkin lapsellisena ja itsekkäänä käytöksenä.

Tunnet selvästi ylemmyyttä.Ihan turhaa.Et ole mikään yli-ihminen ja onnistu ja varmastikaan lapsesi kunnon silmissä.En haluaisi olla lapsesi kummi siksi,että olet kyllä ja ylimielinen.Kysymys ei ole omasta lapsettomuudesta.Olet mauton juntti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä että nauttisit siitä jos joku olisi kateellinen sinulle. Se on ihan inhimillistä vaikkakin lapsellista ja omahyväistä.

En ole kateellinen koska kateudesta ei ole mitään hyötyä. Olen surullinen mutta pystyn elämään sen kanssa. Vanhemmiten en jaksa pikku lapsia enää niin hyvin. Kun kummilapset kasvavat, heidän kanssaan ei välttämättä olekaan mitään yhteisiä juttuja. Myös vanhempien kanssa voi etääntyä, tulee uusia ihmisiä ja asioita. Ei mitään tragedioita, loukkaantumisia tai suuttumisia. Ihan normaaleja elämänkulkuja.

En todellakaan nauti siitä, että lapseni lapseton kummitäti olisi minulle kateellinen, mutta jos näin olisi, niin pitäisin lapseni kummitädin kateutta toisaalta inhimillisenä tunteena, mutta kuitenkin lapsellisena ja itsekkäänä käytöksenä.

Miksi et jaksa vanhemite pieniä lapsia enää niin hyvin?  Ja miksi kummilastesi kasvaessaan sinulla ja heillä ei voisi olla yhteisiä juttuja enää; mikä estää pitää niitä yhteyksiä myös kasvaviin kummilapsiinsa?  Eikö olisi mukavaa itsestäsikin, että kummitätisi ottaisi yhteyttä vaikkapa pari kertaa vuodessa, ja sopisitte vaikkapa elokuviin tai/ja ravintolaan syömään menon tai tarjoaisit ihan mitä vaan muuta, joka olisi molemmista mukavaa yhdessä olemista.

Sitten tuo etääntyminen kummilapsesi vanhemmistakin, miksi sitten ylipäätänsä lupauduit kummiksi, jos ja kun uudet asiat ja ihmiset estävät olemasta yhteyksissä kummilapsesi vanhempiinkin?  Kummin tehtävä on nimittäin nimenomaan kummilapsen vanhempienkin tukemista ja heidän kanssaan seurustelemista.

Lapseton siskoni aiheutti lopulta veljeni avioeron. Hän sekaantui täysin joka asiaan kummitädin ominaisuudessa. Veljen vaimolla hyvin hoidettuja lapsia ennestään ja tämä yksi yhteinen, jonka kasvattamisesta siskoni tiesi kaiken paremmin. Meuhkasi, kouhkasi, sääti ja sekaantui. Jotain ihme kateutta se selkeästi oli.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä että nauttisit siitä jos joku olisi kateellinen sinulle. Se on ihan inhimillistä vaikkakin lapsellista ja omahyväistä.

En ole kateellinen koska kateudesta ei ole mitään hyötyä. Olen surullinen mutta pystyn elämään sen kanssa. Vanhemmiten en jaksa pikku lapsia enää niin hyvin. Kun kummilapset kasvavat, heidän kanssaan ei välttämättä olekaan mitään yhteisiä juttuja. Myös vanhempien kanssa voi etääntyä, tulee uusia ihmisiä ja asioita. Ei mitään tragedioita, loukkaantumisia tai suuttumisia. Ihan normaaleja elämänkulkuja.

Miksi et jaksa vanhemite pieniä lapsia enää niin hyvin?  Ja miksi kummilastesi kasvaessaan sinulla ja heillä ei voisi olla yhteisiä juttuja enää; mikä estää pitää niitä yhteyksiä myös kasvaviin kummilapsiinsa?  Eikö olisi mukavaa itsestäsikin, että kummitätisi ottaisi yhteyttä vaikkapa pari kertaa vuodessa, ja sopisitte vaikkapa elokuviin tai/ja ravintolaan syömään menon tai tarjoaisit ihan mitä vaan muuta, joka olisi molemmista mukavaa yhdessä olemista.

Sitten tuo etääntyminen kummilapsesi vanhemmistakin, miksi sitten ylipäätänsä lupauduit kummiksi, jos ja kun uudet asiat ja ihmiset estävät olemasta yhteyksissä kummilapsesi vanhempiinkin?  Kummin tehtävä on nimittäin nimenomaan kummilapsen vanhempienkin tukemista ja heidän kanssaan seurustelemista.

Voisin vastata näin kummilapsen näkökulmasta. Olen siis jo kolmekymppinen ja olen viikoittain yhteydessä kummeihin, jotka ovat tahtomattaan lapseton pariskunta. Olen aina kokenut kummini hyvin läheiseksi enkä koskaan ole kokenut, että heidän paha olonsa omasta lapsettomuudestaan heijastuisi muhun. Ehkä olivat siksi niin läheisiä mulle jo lapsuudessa koska heillä ei ollut omia lapsia.

Pahalta kuulostaa, että joku ajattelee kummiuden päättyvän lapsen aikuisuuteen. Äiti kuoli ollessani teini ja isäni kanssa kummini ovat harvakseltaan tekemisissä. Meille kummieni kanssa oli itsestäänselvyys että yhteydenpito jatkuu vaikka olisin minkä ikäinen. Ja kyllä saan heiltä edelleen joululahjan joka vuosi, mutta niin hekin saavat minulta.

Ap: Nyt korkki kiinni. Ja nukkumaan. Selvänä sitten vaan hävettää ;)

Vierailija kirjoitti:

Olen veljeni lapsen kummi.Veljeni vaimon elämä ja äitiys ei herätä minussa negatiivisia tunteita.Pidän kovasti kummipojastani ja hänellä on erityinen merkitys minulle.Tiedän,että hän (ja hänen mahdollinen perheensä) voivat jossakin elämäni loppuvaiheessa olla ainoat elossa olevat verisukulaiseni,jos elän vanhaksi.Kummipoikani tulee joskus perimään omaisuuteni.Minulla ei ole aikomuksia vältellä häntä kun hän on aikuinen.Aion esimerkiksi tukea häntä taloudellisesti opiskeluaikana.Minun tyhjä sylini ei tunnu yhtään tyhjemmältä sen vuoksi,että niillä ihmisillä on lapsia eikä varsinkaan siksi,että olen jonkun lapsen kummi.

Juuri näin. Minunkin kummilapseni perii omaisuuteni, mikäli olemme tekemisissä kuolemani aikoihin. Itse toivon elinikäistä suhdetta.

Ap, jos joku välttelee teitä, olisiko syynä lapsettomuuden sijaan ikävä luonteesi?

No tiedän tosiaan useita juurikin näin tilanteessa olevia.Oiskin hyvä funtsia jo etukäteen että vaikka Pirkko onkin tosi hyvä ystäväni,hän ei ehkä ole niin kiinnostunut lapsista- ja hyväksyä se.Harvahan kehtaa kieltäytyä kun kysytään vaikkei olisi yhtään oma juttu.

Vierailija kirjoitti:

Ap: Nyt korkki kiinni. Ja nukkumaan. Selvänä sitten vaan hävettää ;)

Ap. Olen ihan vesiselvä, ja eikä hävetä yhtään.

33 jatkaa

Lisätään vielä se, että itse olen vapaaehtoisesti lapseton. Edes tämä ei ole vaikuttanut väleihimme. Meillä on kyllä ollut monia hyviä keskusteluita lapsettomuudesta..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap: Nyt korkki kiinni. Ja nukkumaan. Selvänä sitten vaan hävettää ;)

Ap. Olen ihan vesiselvä, ja eikä hävetä yhtään.

Jos itse kirjoitan noin sekavasti, olen noin 2%o humalassa :D

Minä kyllä välttelisin tämän kirjoittajaa, jos hänet tuntisin.