Lue keskustelun säännöt.
Anopin tytär sai lapsen, meidän lapset unohtui
31.08.2016 |
Anoppi ei ole koskaan oppinut täysin pitämään minusta, olen tämän siitä huomannut että ei juuri kyläile vaikka on vireä eläkeläinen ja itse olen lasten kanssa aina kotona, olen ollut anopille kiva ja antanut olla omalla tyylillään mummo. Aiemmin anoppi sentään kerran parissa kuukaudessa halusi nähdä lapsia. Kun tyttärensä tuli raskaaksi , alkoi meidän lasten hylkiminen. Nyt kun vauva on syntynyt kaikki anopin aika menee tyttären kanssa puhelimessa puhumiseen ja auttamiseen. Itse jouduin hoitamaan lapsia yksin kipeänäkin miehen ollessa reissussa , anopilta irtosi vain "sellaista se on"-kommentti. Tytärtä autetaan kaikessa ja selvästi tyttärenlapsi on rakkaampi. 9-vuotias tyttäreni on harmissaan kun mummo ei soita koskaan eikä sinne voi mennä kylään kuin harvoin. Onkohan tämä yleistä ? Omaa äitiä minulla ei ole enää joten en osaa verrata...
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Olen työssäkäyvä viisikymppinen mummo. Tunnen riittämättömyyttä ja syyllisyyttä siitä, että tapaan lapsenlastani vain parin kuukauden välein. Välimatkaa on sen verran, että lyhyeenkin tapaamiseen menee koko päivä. Viikonloppuisin olen työstä väsynyt eikä ajatus toisen vapaapäivän käyttämisestä junassa istumiseen innosta. Puhelimessa puhun lapseni kanssa päivittäin ja kuulen lapsenlapseni kuulumisia. Kai tämä ikuinen riittämättömyyden tunne kuuluu vanhemmuuteen ja isovanhemmuuteen.
No mutta sinä olet työelämässä! Lisäksi olet kiinnostunut lastenlasten kuulumisisista. Meillä anoppi ei tosiaan edes soita. Mielelläni kertoisin lasten kuulumisia ja isommat osaa jo itsekin kertoa. Sinä kuulostat välittävältä ja ihanalta mummolta! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan tavallista. Oma tytär on yleensä aina läheisempi kuin miniä. Miehet pitävät vähemmän yhteyttä vanhempiinsa kuin naiset. Miehille on jopa suotavaa, että katkaisevat napanuoransa vanhempiinsa, kun menevät parisuhteeseen. Nainen voi soitella äidillleen vaikka joka ainoa päivä, mutta mies on mammanpoika, jos niin tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen työssäkäyvä viisikymppinen mummo. Tunnen riittämättömyyttä ja syyllisyyttä siitä, että tapaan lapsenlastani vain parin kuukauden välein. Välimatkaa on sen verran, että lyhyeenkin tapaamiseen menee koko päivä. Viikonloppuisin olen työstä väsynyt eikä ajatus toisen vapaapäivän käyttämisestä junassa istumiseen innosta. Puhelimessa puhun lapseni kanssa päivittäin ja kuulen lapsenlapseni kuulumisia. Kai tämä ikuinen riittämättömyyden tunne kuuluu vanhemmuuteen ja isovanhemmuuteen.
No mutta sinä olet työelämässä! Lisäksi olet kiinnostunut lastenlasten kuulumisisista. Meillä anoppi ei tosiaan edes soita. Mielelläni kertoisin lasten kuulumisia ja isommat osaa jo itsekin kertoa. Sinä kuulostat välittävältä ja ihanalta mummolta! Ap
Miksi miehesi ei soita äidilleen ja kerro lasten kuulumisia? Mä veikkaan, että sinunkin tapauksessasi miehesi sisko soittaa äidilleen huomattavasti useammin kuin miehesi tai sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olet itse kohdellut anoppia? Sanot, että olet ollut ns. kiva mutta onkohan anoppi kuitenkaan samaa mieltä. Kyllä oma tytär miniän edelle menee, ei voi mitään. Etenkin jos miniä ei ole saman henkinen kuin itse on. Ihmisiä ne anopitkin on.
No, en ole varmasti saman henkinen kuin anoppi. Esim anoppi on uskossa ja hänen oli vaikea niellä sitä että emme lue iltarukousta ja kasvatusasioissa anopin mielestä pitäisi antaa luunappeja, omasta mielestä missään tapauksessa ei. Samoin anopilla on konservatiiviset käsitykset esim naisen ja miehen rooleista ja ei ymmärrä että poikansa siivoaa ja tekee ruokaa välillä jne... Tällaisia eroja on paljon. Mutta olen kyllä keskustelemalla ystävällisesti kertonut mielipiteeni, en haukkunut tai antanut ymmärtää että anoppini on tyhmä tms, vaan sanonut että nykyään aika on eri ja nykyajan vanhemmat käyttää eri kasvatusmenetelmiä jne.. Minua nämä erot ei häiritse , eikä ole myöskään lasten syytä. En ole puuttunut anopin tyyliin olla lasten kanssa , mutta harmittaa kun lapset tuntuu jäävän kokonaan ilman mummoa. Enemmänkin minusta tuntuu että anopin on vaikea hyväksyä "modernia" naista , mutta minusta se on hänen "pienuutta" eikä syy lähteä lastenlasten elämästä. Tytär on tietysti samantyylinen kuin anoppi ja jakaa samoja arvoja. Mutta eihän eri käsitykset tarkoita sitä etteikö voisi olla tekemisissä!
No niin se kuitenkin menee. Sellaisten seura miellyttää, joilla on sama arvomaailma. Anopillasi on luultavasti ihan tarpeeksi työtä, että pystyy lasten takia, olemaan vähän neutraalisti mummona. Kun kerran pidät häntä "pienenä" niin eihän tuollainen ajattelu häneltä salaan jää. Kyllä anoppisi tietää, että et arvosta häntä.
Minä arvostan aitoa rakkautta lapsenlapsiin. Pidän ihmistä pienenä, jos ei hyväksy eri tavalla ajattelevia. Minä en ole halunnut muuttaa anoppia, mutta anoppi on halunnut muuttaa minua ja esim kasvatusnäkemyksiä. Minä toivon vaan mummoa lapsenlapsille, nyt anoppi voi pitää heihin yhteyttä soittamalla lasten omiin puhelimiin. Ap
No eikös tämä ole oikeasti aivan loistavaa? Mummo haluaa kommunikoida suoraan lastenlastensa kanssa eikä välikäsien kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olit sairas ja tarvitsit anoppia hoitamaan 9v ikäistä?
Ei vaan silloin kun minulla oli 3v ja 1v lapset.. Ap
Nillität täällä vähintään kuuden vuoden takaista tapatumaa. Se vaan on niin, että meillä mummoillakin on ns. omaa elämää. Aina emme voi tai pysty irtautumaan omista menoistamme, joskus taas olemme liian väsyneitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olet itse kohdellut anoppia? Sanot, että olet ollut ns. kiva mutta onkohan anoppi kuitenkaan samaa mieltä. Kyllä oma tytär miniän edelle menee, ei voi mitään. Etenkin jos miniä ei ole saman henkinen kuin itse on. Ihmisiä ne anopitkin on.
No, en ole varmasti saman henkinen kuin anoppi. Esim anoppi on uskossa ja hänen oli vaikea niellä sitä että emme lue iltarukousta ja kasvatusasioissa anopin mielestä pitäisi antaa luunappeja, omasta mielestä missään tapauksessa ei. Samoin anopilla on konservatiiviset käsitykset esim naisen ja miehen rooleista ja ei ymmärrä että poikansa siivoaa ja tekee ruokaa välillä jne... Tällaisia eroja on paljon. Mutta olen kyllä keskustelemalla ystävällisesti kertonut mielipiteeni, en haukkunut tai antanut ymmärtää että anoppini on tyhmä tms, vaan sanonut että nykyään aika on eri ja nykyajan vanhemmat käyttää eri kasvatusmenetelmiä jne.. Minua nämä erot ei häiritse , eikä ole myöskään lasten syytä. En ole puuttunut anopin tyyliin olla lasten kanssa , mutta harmittaa kun lapset tuntuu jäävän kokonaan ilman mummoa. Enemmänkin minusta tuntuu että anopin on vaikea hyväksyä "modernia" naista , mutta minusta se on hänen "pienuutta" eikä syy lähteä lastenlasten elämästä. Tytär on tietysti samantyylinen kuin anoppi ja jakaa samoja arvoja. Mutta eihän eri käsitykset tarkoita sitä etteikö voisi olla tekemisissä!
Olet siis moderni nainen joka on kotona 9-vuotiaan kanssa?
Minulla on kaksi miniää ja toiselle olen alusta alkaen kelvannut vain raha-automaatiksi, mitä nyt milloinkin katsovat tarpeelliseksi ja tietysti lastenhoitoavuksi. Ei koskaan soita muissa asioissa, kyselläkseen kuulumisia tai vointiani, eikä meillä koskaan ole olleet lämpimät välit, vaan asialliset ja kylmän viileät. Anoppina ei pysty muuttumaan toiseksi ihmiseksi ja mieltäni kalvaa ainainen valitus ja kuinka pitäisi ostaa sitä sun tätä.
Toinen miniäni on päinvastainen tyyppi, soittelee tuon tuostakin, kertoo lapsista ja heidän tekemisistään, muistaa kaikki merkkipäivät, lapset kiittävät lahjoista ja auttavat tosi paljon, ilman pyytämättä, lastenhoitoapua pyydetään hätätapauksessa. Enkä mahda mitään, hän on paljon läheisempi ja mieluisampi miniä, kuin toinen, vaikka olen tuntenut hänet lyhyemmän ajan.
Näin se vain menee, sillä ihmissuhteet perustuvat vastavuoroisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olet itse kohdellut anoppia? Sanot, että olet ollut ns. kiva mutta onkohan anoppi kuitenkaan samaa mieltä. Kyllä oma tytär miniän edelle menee, ei voi mitään. Etenkin jos miniä ei ole saman henkinen kuin itse on. Ihmisiä ne anopitkin on.
No, en ole varmasti saman henkinen kuin anoppi. Esim anoppi on uskossa ja hänen oli vaikea niellä sitä että emme lue iltarukousta ja kasvatusasioissa anopin mielestä pitäisi antaa luunappeja, omasta mielestä missään tapauksessa ei. Samoin anopilla on konservatiiviset käsitykset esim naisen ja miehen rooleista ja ei ymmärrä että poikansa siivoaa ja tekee ruokaa välillä jne... Tällaisia eroja on paljon. Mutta olen kyllä keskustelemalla ystävällisesti kertonut mielipiteeni, en haukkunut tai antanut ymmärtää että anoppini on tyhmä tms, vaan sanonut että nykyään aika on eri ja nykyajan vanhemmat käyttää eri kasvatusmenetelmiä jne.. Minua nämä erot ei häiritse , eikä ole myöskään lasten syytä. En ole puuttunut anopin tyyliin olla lasten kanssa , mutta harmittaa kun lapset tuntuu jäävän kokonaan ilman mummoa. Enemmänkin minusta tuntuu että anopin on vaikea hyväksyä "modernia" naista , mutta minusta se on hänen "pienuutta" eikä syy lähteä lastenlasten elämästä. Tytär on tietysti samantyylinen kuin anoppi ja jakaa samoja arvoja. Mutta eihän eri käsitykset tarkoita sitä etteikö voisi olla tekemisissä!
No niin se kuitenkin menee. Sellaisten seura miellyttää, joilla on sama arvomaailma. Anopillasi on luultavasti ihan tarpeeksi työtä, että pystyy lasten takia, olemaan vähän neutraalisti mummona. Kun kerran pidät häntä "pienenä" niin eihän tuollainen ajattelu häneltä salaan jää. Kyllä anoppisi tietää, että et arvosta häntä.
Minä arvostan aitoa rakkautta lapsenlapsiin. Pidän ihmistä pienenä, jos ei hyväksy eri tavalla ajattelevia. Minä en ole halunnut muuttaa anoppia, mutta anoppi on halunnut muuttaa minua ja esim kasvatusnäkemyksiä. Minä toivon vaan mummoa lapsenlapsille, nyt anoppi voi pitää heihin yhteyttä soittamalla lasten omiin puhelimiin. Ap
No eikös tämä ole oikeasti aivan loistavaa? Mummo haluaa kommunikoida suoraan lastenlastensa kanssa eikä välikäsien kautta.
Niin voi, mutta kun ei soita suoraan lastenlapsille!! Tietää kyllä että innoissaan puhuvat. En näköjään osaa kirjoittaa selkeästi. Eli anoppi ei soita lapsillekaan vaikka isommilla on omat puhelimet. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olet itse kohdellut anoppia? Sanot, että olet ollut ns. kiva mutta onkohan anoppi kuitenkaan samaa mieltä. Kyllä oma tytär miniän edelle menee, ei voi mitään. Etenkin jos miniä ei ole saman henkinen kuin itse on. Ihmisiä ne anopitkin on.
Oman tytön ei kuitenkaan pitäisi mennä oman pojan edelle.
Usein vaan se poika ei tee puoliakaan siitä, mitä tyttö tekee, pitääkseen yllä suhteita vanhempiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käske miehesi pitää enemmän yhteyttä äitiinsä ja käske miehesi viedä lapsia mummolaan. Ja lopeta se anopin arvosteleminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olet itse kohdellut anoppia? Sanot, että olet ollut ns. kiva mutta onkohan anoppi kuitenkaan samaa mieltä. Kyllä oma tytär miniän edelle menee, ei voi mitään. Etenkin jos miniä ei ole saman henkinen kuin itse on. Ihmisiä ne anopitkin on.
No, en ole varmasti saman henkinen kuin anoppi. Esim anoppi on uskossa ja hänen oli vaikea niellä sitä että emme lue iltarukousta ja kasvatusasioissa anopin mielestä pitäisi antaa luunappeja, omasta mielestä missään tapauksessa ei. Samoin anopilla on konservatiiviset käsitykset esim naisen ja miehen rooleista ja ei ymmärrä että poikansa siivoaa ja tekee ruokaa välillä jne... Tällaisia eroja on paljon. Mutta olen kyllä keskustelemalla ystävällisesti kertonut mielipiteeni, en haukkunut tai antanut ymmärtää että anoppini on tyhmä tms, vaan sanonut että nykyään aika on eri ja nykyajan vanhemmat käyttää eri kasvatusmenetelmiä jne.. Minua nämä erot ei häiritse , eikä ole myöskään lasten syytä. En ole puuttunut anopin tyyliin olla lasten kanssa , mutta harmittaa kun lapset tuntuu jäävän kokonaan ilman mummoa. Enemmänkin minusta tuntuu että anopin on vaikea hyväksyä "modernia" naista , mutta minusta se on hänen "pienuutta" eikä syy lähteä lastenlasten elämästä. Tytär on tietysti samantyylinen kuin anoppi ja jakaa samoja arvoja. Mutta eihän eri käsitykset tarkoita sitä etteikö voisi olla tekemisissä!
No niin se kuitenkin menee. Sellaisten seura miellyttää, joilla on sama arvomaailma. Anopillasi on luultavasti ihan tarpeeksi työtä, että pystyy lasten takia, olemaan vähän neutraalisti mummona. Kun kerran pidät häntä "pienenä" niin eihän tuollainen ajattelu häneltä salaan jää. Kyllä anoppisi tietää, että et arvosta häntä.
Minä arvostan aitoa rakkautta lapsenlapsiin. Pidän ihmistä pienenä, jos ei hyväksy eri tavalla ajattelevia. Minä en ole halunnut muuttaa anoppia, mutta anoppi on halunnut muuttaa minua ja esim kasvatusnäkemyksiä. Minä toivon vaan mummoa lapsenlapsille, nyt anoppi voi pitää heihin yhteyttä soittamalla lasten omiin puhelimiin. Ap
No eikös tämä ole oikeasti aivan loistavaa? Mummo haluaa kommunikoida suoraan lastenlastensa kanssa eikä välikäsien kautta.
Niin voi, mutta kun ei soita suoraan lastenlapsille!! Tietää kyllä että innoissaan puhuvat. En näköjään osaa kirjoittaa selkeästi. Eli anoppi ei soita lapsillekaan vaikka isommilla on omat puhelimet. Ap
Kuinka usein miehesi soittaa äidilleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taitaa ne tyttären lapset olla eri juttu kuin pojan lapset. Miehen äiti on paljon enemmän tekemisissä tyttäriensä ja heidän lasten kanssa, kuin meidän.
Olen tästä vain tyytyväinen.Luulen, että ne tytöt äidiltään myös itse aktiivisemmin kysyvät neuvoja ja apua
Näinhän se ikävä kyllä on...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa ne tyttären lapset olla eri juttu kuin pojan lapset. Miehen äiti on paljon enemmän tekemisissä tyttäriensä ja heidän lasten kanssa, kuin meidän.
Olen tästä vain tyytyväinen.Luulen, että ne tytöt äidiltään myös itse aktiivisemmin kysyvät neuvoja ja apua
Näinhän se ikävä kyllä on...
Miesten ei tarvitse kysyä äideiltään neuvoja, koska miehillä on vaimo, jolta kysyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olet itse kohdellut anoppia? Sanot, että olet ollut ns. kiva mutta onkohan anoppi kuitenkaan samaa mieltä. Kyllä oma tytär miniän edelle menee, ei voi mitään. Etenkin jos miniä ei ole saman henkinen kuin itse on. Ihmisiä ne anopitkin on.
No, en ole varmasti saman henkinen kuin anoppi. Esim anoppi on uskossa ja hänen oli vaikea niellä sitä että emme lue iltarukousta ja kasvatusasioissa anopin mielestä pitäisi antaa luunappeja, omasta mielestä missään tapauksessa ei. Samoin anopilla on konservatiiviset käsitykset esim naisen ja miehen rooleista ja ei ymmärrä että poikansa siivoaa ja tekee ruokaa välillä jne... Tällaisia eroja on paljon. Mutta olen kyllä keskustelemalla ystävällisesti kertonut mielipiteeni, en haukkunut tai antanut ymmärtää että anoppini on tyhmä tms, vaan sanonut että nykyään aika on eri ja nykyajan vanhemmat käyttää eri kasvatusmenetelmiä jne.. Minua nämä erot ei häiritse , eikä ole myöskään lasten syytä. En ole puuttunut anopin tyyliin olla lasten kanssa , mutta harmittaa kun lapset tuntuu jäävän kokonaan ilman mummoa. Enemmänkin minusta tuntuu että anopin on vaikea hyväksyä "modernia" naista , mutta minusta se on hänen "pienuutta" eikä syy lähteä lastenlasten elämästä. Tytär on tietysti samantyylinen kuin anoppi ja jakaa samoja arvoja. Mutta eihän eri käsitykset tarkoita sitä etteikö voisi olla tekemisissä!
No niin se kuitenkin menee. Sellaisten seura miellyttää, joilla on sama arvomaailma. Anopillasi on luultavasti ihan tarpeeksi työtä, että pystyy lasten takia, olemaan vähän neutraalisti mummona. Kun kerran pidät häntä "pienenä" niin eihän tuollainen ajattelu häneltä salaan jää. Kyllä anoppisi tietää, että et arvosta häntä.
Minä arvostan aitoa rakkautta lapsenlapsiin. Pidän ihmistä pienenä, jos ei hyväksy eri tavalla ajattelevia. Minä en ole halunnut muuttaa anoppia, mutta anoppi on halunnut muuttaa minua ja esim kasvatusnäkemyksiä. Minä toivon vaan mummoa lapsenlapsille, nyt anoppi voi pitää heihin yhteyttä soittamalla lasten omiin puhelimiin. Ap
Ei lapselta voi edes odottaa, että hän yksin loisi aikuisiin ihmissuhteita, oli kysymys sitten isovanhemmista, kummeista, muista suvun jäsenistä jne. kyllä se on vanhempien (aikuisten) tehtävä.
Mä en vaan voi käsittää, että aikuiset ihmiset oikeesti on tuolla tavalla mustasukkaisia sukulaisten heille suomasta ajasta ja kansakäymisestä. Sen ymmärrän, jos sisarukset lapsina jakaa jäätelöä viivottimen kanssa, mutta aikuiset ihmiset.
ehkä ohis.
Anoppi, anopin tytär ja miniä. Mulle on aina näissä tapauksissa ollut mysteeri, miten niitä lapsenlapsia on edes syntynyt, kun kuvioissa ei ole yhtään miestä.
Mies ei ole läheinen äitinsä kanssa. Ei ole kertonut asioistaan äidilleen murrosiästä eteenpäin :/. Ap
Ainoastaan tyttären lapsista isovanhemmat voivat olla varmoja, että lapset todella ovat heidän biologisia lapsen lapsiaan. Pojan lasten kohdalla on aina se mahdollisuus, että näin ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei ole läheinen äitinsä kanssa. Ei ole kertonut asioistaan äidilleen murrosiästä eteenpäin :/. Ap
Tuossahan se syy anopin käytökseen sitten tulikin. Anoppisi antaa poikansa elää omaa elämäänsä rauhassa, koska pojallaankaan ei liene mitään intressiä pitää yhteyttä äitiinsä tai huolehtia, että edes lapsillaan olisi yhteys isovanhempiin.
Olen työssäkäyvä viisikymppinen mummo. Tunnen riittämättömyyttä ja syyllisyyttä siitä, että tapaan lapsenlastani vain parin kuukauden välein. Välimatkaa on sen verran, että lyhyeenkin tapaamiseen menee koko päivä. Viikonloppuisin olen työstä väsynyt eikä ajatus toisen vapaapäivän käyttämisestä junassa istumiseen innosta. Puhelimessa puhun lapseni kanssa päivittäin ja kuulen lapsenlapseni kuulumisia. Kai tämä ikuinen riittämättömyyden tunne kuuluu vanhemmuuteen ja isovanhemmuuteen.