Tiesittekö tämän lähihoitajakoulutuksesta?

Vierailija kirjoitti:

Tuo on muuten ihan totta tuo ero koulujen välillä pääkaupunkiseudulla ja pohjoisempana, koskien nyt siis nimenomaan lähihoitajakoulua. Ainakin itse olen saanut huomata sen opettaessani kahdessa eri koulussa: ensin kotipaikkakunnallani (pienempi kaupunki rannikolla), sitten vuoden sijaisuus Helsingissä, jonka jälkeen palasin taas kotipaikkakunnalleni jatkamaan virkaani. Aivan eri taso niin oppilaissa kuin opinnoissakin!

Jatkan vielä, että pääkaupunkiseudulla taitaa olla vähän sellainen kulttuuri, että jos on menestynyt hyvin peruskoulussa, on itsestäänselvää mennä lukioon ja siitä eteenpäin amk:uun tai yliopistoon. Kun taas pienemmillä paikkakunnilla ei ole korkeatasoisia lukiota ja korkeakouluja niin tarjolla, joten jäädään joko kotipaikkakunnalle opiskelemaan omalle kutsumusalalleen tai lähdetään isompiin kaupunkeihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä naurata. Lähes kuka tahansa selviäisi lähärikoulutuksesta. Ei ole vaativaa ehkä kuin joillekin vajakeille tai vammaisille.

Minä en selvinnyt. Oli liian rankkaa ja väärä ala mulle, jätin kesken. Tästä on tosin yli 10 vuotta.

Opiskelin hammashoitajaksi ja siitä suuhygienistiksi.

Olen tyytyväinen tähän toiseen valintaan ja tykkään työstäni :)

Ja tuo koulutus olikin niiiiin helppoa verrattuna lähäriopintoihin... Jepjep, näitähän kuulee jatkuvasti täällä eri muunnelmin:

Menin yliopistoon opiskelemaan teoreettista fysiikkaa. Taivas kuinka löysää paskaa! Sain täydet pisteet kaikista tenteistä, joissa kävin. Olin jo puolen vuoden päästä valmistumassa, mutta jokin ei ollut kunnossa. Sydämeni ei ollut touhussa mukana. Pyrin ja, onnekseni, pääsin opiskelemaan vaativaa lähärikoulutusta. Oli todella vaativaa matikkaa ja eettisiä periaatteita. Valmistuin 2 vuoden päästä tooooosi vaativien opintojen jälkeen. Sen jälkeen elämäni on ollut yhtä auringonpaistetta hullujen parissa työskennellen. Miksi te lähärit mollaatte lähäriopiskelua?

Tuleeko sinulle yllätyksenä että ihmiset ovat erilaisia ja jotkut asiat on vaikeita toisille ja helppoja toisille? 

Luitko edes, mitä tuossa luki? Vai oletko vaan muuten syntymäimbesilli?

Vierailija kirjoitti:

ei ole vaativaa, ja ihan helsingistä olen valmistunut. ainoat raskaat osuudet oli näyttösuunnitelmien tekeminen. niihin menee aikaa, ja niissä pitää ottaa huomioon kaikki asiat viimisen päälle. muuten tehtävät ovat kuin mitä tahansa koulutehtäviä. harjoitteluissa on myös omat haasteensa tietty, kun pitää sulautua erilaisiin työyhteisöihin ja suht. nopeasti oppia hommat, mutta niinhän se on kaikissa koulutuksissa. voin sanoa että lukematta ja vasemmalla kädellä hoidin koulutuksen taskuun hyvillä arvosanoilla. 

Se ei silti poista sitä, että itse työ on todella rankkaa ja vastuullista. 

Eikä ole vaikeita. Helppoja ne on tehdä. Päivääkään käymättä lähärikoulua tein kaverin tehtävät heittämällä Helsingissä. Meillä oli diili, että vei lapset ulos ja mä tein hänen näyttösuunnitelmansa yms. Ja oli hyvät, monella tuli korjattavaa, kaverilla meni suoraan läpi. Istuin alas, katsoin ohjeet ja aloin satuilla kauniilla sanoilla, miten nyt tässä näytössä kussakin kohdassa pystyy osaamista osoittamaan. Katsottiin se kaverin kanssa lopuksi läpi ja palautti sen. On valmistunut vuosia sitten ja on ollut haluttu työntekijä eli osaa kyllä duuninsa, vaikka mä vähän jeesailin kotitehtävissä... itseasiassa tein ne kaikki ja korostan edelleen, että en ole alalle mitenkään koulutettu vaan aloin tuosta ohimennen vaan tehdä niitä. Tykkäsin, kun kaveri vastaavasti viihdytti lapsia ja vei vaikka HopLopiin sillä aikaa.

Minut yritettiin pakottaa hakemaan lähihoitajakoulutukseen. Kieltäydyin ja karenssia tuli.

Vierailija kirjoitti:

Minut yritettiin pakottaa hakemaan lähihoitajakoulutukseen. Kieltäydyin ja karenssia tuli.

Hyvä, että kieltäydyit! On järjetöntä, että tässäkään työllisyystilanteessa ketään yritetään painostaa hakeutumaan sosiaali- ja terveysalalle vaan, koska siellä riittää töitä. Kuka haluaisi tulla sellaisen hoitajan hoidettavaksi, joka inhoaa työtään ja tekee sitä vaan, koska on pakko? Ja sehän taas on vaan hyvä, jos lähihoitaja tiedostaa "inhoavansa" vanhuksia, siksi niitä suuntautumisvaihtoehtoja (tai miksi niitä nykyään kutsutaankaan) on monta, että kukin voi valita itselleen sopivimman, itse valitsin hammashoidon.

T. Lähihoitaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut yritettiin pakottaa hakemaan lähihoitajakoulutukseen. Kieltäydyin ja karenssia tuli.

Hyvä, että kieltäydyit! On järjetöntä, että tässäkään työllisyystilanteessa ketään yritetään painostaa hakeutumaan sosiaali- ja terveysalalle vaan, koska siellä riittää töitä. Kuka haluaisi tulla sellaisen hoitajan hoidettavaksi, joka inhoaa työtään ja tekee sitä vaan, koska on pakko? Ja sehän taas on vaan hyvä, jos lähihoitaja tiedostaa "inhoavansa" vanhuksia, siksi niitä suuntautumisvaihtoehtoja (tai miksi niitä nykyään kutsutaankaan) on monta, että kukin voi valita itselleen sopivimman, itse valitsin hammashoidon.

T. Lähihoitaja

TÄMÄ!

-toinen hoitsu

Ihme kinastelua siitä onko koulutus helppo vai ei, kun kuitenkin töissä pärjääminen on se mikä ratkaisee! Ne jotka ei ko. koulutusta ja työtä arvosta, voisivat mennä itse pariksi kuukaudeksi esimerkiksi saattohoitoon ja katsotaan sitten riittääkö taidot ja kestääkö kantti.

Enkä ymmärrä ainaista lähihoitajien dissaamista, reilun 15 vuoden työkokemuksella voin sanoa, että kyllä meillä kaikki pahimmat sählärit, juopottelijat yms. on ollut ihan sairaanhoitajia.

Vierailija kirjoitti:

25 v sitten apuhoitajaksi pääsi 1 v koulutuksella. Joku ihan simppelikoulu oli ja töihin pääsi heti.

Kyllä perushoitajan koulutus oli 90-luvun alussa ( 25 v sitten )  jo 2-vuotinen. Apuhoitaja- nimitys muuttui perushoitajaksi joskus -80 luvulla ja sitä pidennettiin pikkuhiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei ole vaativaa, ja ihan helsingistä olen valmistunut. ainoat raskaat osuudet oli näyttösuunnitelmien tekeminen. niihin menee aikaa, ja niissä pitää ottaa huomioon kaikki asiat viimisen päälle. muuten tehtävät ovat kuin mitä tahansa koulutehtäviä. harjoitteluissa on myös omat haasteensa tietty, kun pitää sulautua erilaisiin työyhteisöihin ja suht. nopeasti oppia hommat, mutta niinhän se on kaikissa koulutuksissa. voin sanoa että lukematta ja vasemmalla kädellä hoidin koulutuksen taskuun hyvillä arvosanoilla. 

Se ei silti poista sitä, että itse työ on todella rankkaa ja vastuullista. 

Eikä ole vaikeita. Helppoja ne on tehdä. Päivääkään käymättä lähärikoulua tein kaverin tehtävät heittämällä Helsingissä. Meillä oli diili, että vei lapset ulos ja mä tein hänen näyttösuunnitelmansa yms. Ja oli hyvät, monella tuli korjattavaa, kaverilla meni suoraan läpi. Istuin alas, katsoin ohjeet ja aloin satuilla kauniilla sanoilla, miten nyt tässä näytössä kussakin kohdassa pystyy osaamista osoittamaan. Katsottiin se kaverin kanssa lopuksi läpi ja palautti sen. On valmistunut vuosia sitten ja on ollut haluttu työntekijä eli osaa kyllä duuninsa, vaikka mä vähän jeesailin kotitehtävissä... itseasiassa tein ne kaikki ja korostan edelleen, että en ole alalle mitenkään koulutettu vaan aloin tuosta ohimennen vaan tehdä niitä. Tykkäsin, kun kaveri vastaavasti viihdytti lapsia ja vei vaikka HopLopiin sillä aikaa.

Jaa, huijasitte sitten :(. Kaverisi ei tutustunut aiheisiin laajemmin, ei saanut syvempää tietoa asioista. Onko kaverillasi joku oppimishäiriö, kun ei itse pystynyt tekemään tehtäviä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei ole vaativaa, ja ihan helsingistä olen valmistunut. ainoat raskaat osuudet oli näyttösuunnitelmien tekeminen. niihin menee aikaa, ja niissä pitää ottaa huomioon kaikki asiat viimisen päälle. muuten tehtävät ovat kuin mitä tahansa koulutehtäviä. harjoitteluissa on myös omat haasteensa tietty, kun pitää sulautua erilaisiin työyhteisöihin ja suht. nopeasti oppia hommat, mutta niinhän se on kaikissa koulutuksissa. voin sanoa että lukematta ja vasemmalla kädellä hoidin koulutuksen taskuun hyvillä arvosanoilla. 

Se ei silti poista sitä, että itse työ on todella rankkaa ja vastuullista. 

Eikä ole vaikeita. Helppoja ne on tehdä. Päivääkään käymättä lähärikoulua tein kaverin tehtävät heittämällä Helsingissä. Meillä oli diili, että vei lapset ulos ja mä tein hänen näyttösuunnitelmansa yms. Ja oli hyvät, monella tuli korjattavaa, kaverilla meni suoraan läpi. Istuin alas, katsoin ohjeet ja aloin satuilla kauniilla sanoilla, miten nyt tässä näytössä kussakin kohdassa pystyy osaamista osoittamaan. Katsottiin se kaverin kanssa lopuksi läpi ja palautti sen. On valmistunut vuosia sitten ja on ollut haluttu työntekijä eli osaa kyllä duuninsa, vaikka mä vähän jeesailin kotitehtävissä... itseasiassa tein ne kaikki ja korostan edelleen, että en ole alalle mitenkään koulutettu vaan aloin tuosta ohimennen vaan tehdä niitä. Tykkäsin, kun kaveri vastaavasti viihdytti lapsia ja vei vaikka HopLopiin sillä aikaa.

Jaa, huijasitte sitten :(. Kaverisi ei tutustunut aiheisiin laajemmin, ei saanut syvempää tietoa asioista. Onko kaverillasi joku oppimishäiriö, kun ei itse pystynyt tekemään tehtäviä?

Samaa ihmettelen minä.

T. Opettaja

Sekin tietysti vaikuttaa koulujen tasoihin, että pääkaupunkiseudulla on tarjolla niin paljon lukioita, amk:uja sekä yliopistoja, kun taas pienemmillä paikkakunnilla on tarjolla lähinnä ammattiopistoja. Pienemmillä paikkakunnilla on siis suurempi tunku ammattiopistoihin, pääkaupunkiseudulla taas pienempi, joten pakko ottaa sisään ne vähät, jotka haluavat. Näin ollen pikkupaikkakunnilta valmistuu oikeasti hyviä ja tarmokkaita ammattilaisia, pääkaupunkiseudulta niitä, jotka eivät muualle päässeet.