Tiesittekö tämän lähihoitajakoulutuksesta?

Mua aina ihmetyttää, miks nää lähihoitaja-aiheiset ketjut saa niin paljon vastauksia, yleensä vihasia sellasia ja alapeukutuksia? Onko nää kaikki hyvin onnistuneita provoja tai onko joku(nen) av-mamma kenties menettänyt joskus miehensä lähihoitajalle? :,D t. ohis

Tässä tuoretta faktaa vierestä katsottuna:

Pääsykoe ainakin aikuispuolella oli hankala. Sinänsä koe helppo, mutta kun siinä on mukana niitä "kauneus katsojan silmässä" -osuuksia (vai yksi osuus), jossa voidaan ihan mutulla heittää porukkaa ulos. Tuttu haki kahdesti, ekalla kerralla kosahti haastatteluun. Koskaan ei saanut mitään palautetta, mikä meni mönkään. Omasta mielestään vastaili hyvin, todisti motivaationsa (työkokeilu useita kuukausia alalla alla, tutustumisjakso työvoimakoulutuksena jne.) ja tiedän hänen olevan kaikin puolin mukava, rauhallinen, asiallinen, huumorintajuinen tyyppi. Syy varmaan oli yksinkertaisesti se, että hakijoita oli niin paljon ja sitten mennään "henkimaailman" -asioihin, kuka pääsee ja kuka ei. Hakijoita oli muistaakseni 250-300, paikkoja 20. Vaikka puolet hakijoista olisi huonoja, niin silti joukossa on varmaan ainakin 100 ihan aidosti hyvää hakijaa. Mitään erityistä älyllistä suoritetta pääsykokeessa ei tarvita eli siinä mielessä se ei ole vaativa.

Mitä itse opiskeluun tulee, niin se on aika helppoa. Seurasin sen verran vierestä, että en kyllä vieläkään keksi, miten sen voisi erityisen vaativaksi luokitella. Koealueet oli 20-30 sivua. Toki siinä tietyt asiat piti opetella, mutta jopa minä opin ne siinä sivussa, kun manaili meillä niitä ja katseltiin yhdessä. Matikan laskut selvittää peruskoulutiedoilla, jos on edes keskinkertainen laskija. Raportit yms. Ei ne oikeasti mitään vaativia ole. Lukiossa joutuu tekemään/osaamaan enemmän. Toki, jos peruskoulupohjalta arvioi, niin onhan niissä sillai tekemistä.  Haastavin osa opiskelua taisi olla nuo harjoittelut. Meni kuulemma hyvin, mutta mukautuminen aina uuteen paikkaan muutamaksi viikoksi, on väsyttävää. Ja aina sinne joukkoon tulee myös se painajaispaikkakin, jossa joku tykkää rääkätä harjoittelijaa. Heidän kurssilta kaikki valmistui ihan aikataulussa paitsi ne kaksi, jotka lopetti heti ekoina kuukausina.

Kouluissa on eroja. Tuttavani suorittivat koulun toisella paikkakuntaa tyyliin kirjekurssilla. Ei juuri tehtäviä, ryhmätöitä tekivät kouluaikana. Tämä oli ajalla ennen näyttötutkintoja, joten harjoittelutkaan eivät läsnäoloa enempää vaatineet. Eivät tainneet edes vuoroa tehdä, vaan pääosin arkiaamuja paikassa kuin paikassa. Ei läsnäolopakkoa tunneilla, kun opetusta ei ollut vaan ryhmätöitä. Läksyjä ei juuri mitään.

Oma kouluni taas. Läsnäolopakko, neljän tunnin poissaolosta hylätty, eikä mahdollisuutta uusia kurssia ennen seuraavaa vuotta. Koulupäivät 8-16, joissa siis ihan tosissaan opiskeltiin, tähän päälle ne halvatun ryhmätyöt. Opinnäytetyön kriteerit samat kuin amk:ssa, hienosti oli amkin leimat ohjepapereissa. Fysiologian ja anatomian tunneilta et päässyt läpi, ennenkuin osasit ulkoa mm. luut ja lihakset latinaksi, joka tunnilla oli pistokokeet mistä tahansa lukuvuoden aikana käsitellystä. Matematiikasta joka kerta väh. 20 tehtävää ja kokeet joka tunnin alkuun. Luonnollisesti joka aineesta omat kokeet, toisinaan kahdet päivässä jos meni oppitunnit hassusti, useimmiten kuitenkin oli ns. koeviikko. Työharjoittelut tasan ohjaajan vuorojen mukaan, ei saneltu työssäoppimispaikassa vuoroja omien menojen mukaan. Jokaiseen harjoitteluun useita harjoitteluun liittyviä tehtäviä, lisäksi taustalla aina niitä ryhmätöitä. Kyllä siellä töitä tehtiin ja oma tietotasoni olikin hieman toista kuin näiden kirjekurssilaisten. Hyvä koulu kaikinpuolin.

Vierailija kirjoitti:

Tässä tuoretta faktaa vierestä katsottuna:

Pääsykoe ainakin aikuispuolella oli hankala. Sinänsä koe helppo, mutta kun siinä on mukana niitä "kauneus katsojan silmässä" -osuuksia (vai yksi osuus), jossa voidaan ihan mutulla heittää porukkaa ulos. Tuttu haki kahdesti, ekalla kerralla kosahti haastatteluun. Koskaan ei saanut mitään palautetta, mikä meni mönkään. Omasta mielestään vastaili hyvin, todisti motivaationsa (työkokeilu useita kuukausia alalla alla, tutustumisjakso työvoimakoulutuksena jne.) ja tiedän hänen olevan kaikin puolin mukava, rauhallinen, asiallinen, huumorintajuinen tyyppi. Syy varmaan oli yksinkertaisesti se, että hakijoita oli niin paljon ja sitten mennään "henkimaailman" -asioihin, kuka pääsee ja kuka ei. Hakijoita oli muistaakseni 250-300, paikkoja 20. Vaikka puolet hakijoista olisi huonoja, niin silti joukossa on varmaan ainakin 100 ihan aidosti hyvää hakijaa. Mitään erityistä älyllistä suoritetta pääsykokeessa ei tarvita eli siinä mielessä se ei ole vaativa.

Mitä itse opiskeluun tulee, niin se on aika helppoa. Seurasin sen verran vierestä, että en kyllä vieläkään keksi, miten sen voisi erityisen vaativaksi luokitella. Koealueet oli 20-30 sivua. Toki siinä tietyt asiat piti opetella, mutta jopa minä opin ne siinä sivussa, kun manaili meillä niitä ja katseltiin yhdessä. Matikan laskut selvittää peruskoulutiedoilla, jos on edes keskinkertainen laskija. Raportit yms. Ei ne oikeasti mitään vaativia ole. Lukiossa joutuu tekemään/osaamaan enemmän. Toki, jos peruskoulupohjalta arvioi, niin onhan niissä sillai tekemistä.  Haastavin osa opiskelua taisi olla nuo harjoittelut. Meni kuulemma hyvin, mutta mukautuminen aina uuteen paikkaan muutamaksi viikoksi, on väsyttävää. Ja aina sinne joukkoon tulee myös se painajaispaikkakin, jossa joku tykkää rääkätä harjoittelijaa. Heidän kurssilta kaikki valmistui ihan aikataulussa paitsi ne kaksi, jotka lopetti heti ekoina kuukausina.

Missä näitä haastavia pääsykokeita järjestetään? Itse kun kaikki lähihoitajina opiskelevat tutut ovat päässeet kerrasta sisään, vaikkei osa mitään ruudinkeksijöitä ole.

Vierailija kirjoitti:

Kouluissa on eroja. Tuttavani suorittivat koulun toisella paikkakuntaa tyyliin kirjekurssilla. Ei juuri tehtäviä, ryhmätöitä tekivät kouluaikana. Tämä oli ajalla ennen näyttötutkintoja, joten harjoittelutkaan eivät läsnäoloa enempää vaatineet. Eivät tainneet edes vuoroa tehdä, vaan pääosin arkiaamuja paikassa kuin paikassa. Ei läsnäolopakkoa tunneilla, kun opetusta ei ollut vaan ryhmätöitä. Läksyjä ei juuri mitään.

Oma kouluni taas. Läsnäolopakko, neljän tunnin poissaolosta hylätty, eikä mahdollisuutta uusia kurssia ennen seuraavaa vuotta. Koulupäivät 8-16, joissa siis ihan tosissaan opiskeltiin, tähän päälle ne halvatun ryhmätyöt. Opinnäytetyön kriteerit samat kuin amk:ssa, hienosti oli amkin leimat ohjepapereissa. Fysiologian ja anatomian tunneilta et päässyt läpi, ennenkuin osasit ulkoa mm. luut ja lihakset latinaksi, joka tunnilla oli pistokokeet mistä tahansa lukuvuoden aikana käsitellystä. Matematiikasta joka kerta väh. 20 tehtävää ja kokeet joka tunnin alkuun. Luonnollisesti joka aineesta omat kokeet, toisinaan kahdet päivässä jos meni oppitunnit hassusti, useimmiten kuitenkin oli ns. koeviikko. Työharjoittelut tasan ohjaajan vuorojen mukaan, ei saneltu työssäoppimispaikassa vuoroja omien menojen mukaan. Jokaiseen harjoitteluun useita harjoitteluun liittyviä tehtäviä, lisäksi taustalla aina niitä ryhmätöitä. Kyllä siellä töitä tehtiin ja oma tietotasoni olikin hieman toista kuin näiden kirjekurssilaisten. Hyvä koulu kaikinpuolin.

Valmistuin itse merkonomiksi 2012 ja opinnäytetyöni oli se, että yhtenä teemapäivänä kyhättiin opiskelukaverin kanssa joku pikku koju pystyyn pariksi tunniksi.

Että en nyt sitten ihan sanoisi amk-tasoksi.

Vierailija kirjoitti:

25 v sitten apuhoitajaksi pääsi 1 v koulutuksella. Joku ihan simppelikoulu oli ja töihin pääsi heti.

paitsi ettei 25v sitten enää koulutettu apuhoitajia. Tutkintonimike oli muuttunut jo perushoitajaksi, ja koulutus kesti peruskoulupohjalla 2.5v, YO-pohjaisena 1.5v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä tuoretta faktaa vierestä katsottuna:

Pääsykoe ainakin aikuispuolella oli hankala. Sinänsä koe helppo, mutta kun siinä on mukana niitä "kauneus katsojan silmässä" -osuuksia (vai yksi osuus), jossa voidaan ihan mutulla heittää porukkaa ulos. Tuttu haki kahdesti, ekalla kerralla kosahti haastatteluun. Koskaan ei saanut mitään palautetta, mikä meni mönkään. Omasta mielestään vastaili hyvin, todisti motivaationsa (työkokeilu useita kuukausia alalla alla, tutustumisjakso työvoimakoulutuksena jne.) ja tiedän hänen olevan kaikin puolin mukava, rauhallinen, asiallinen, huumorintajuinen tyyppi. Syy varmaan oli yksinkertaisesti se, että hakijoita oli niin paljon ja sitten mennään "henkimaailman" -asioihin, kuka pääsee ja kuka ei. Hakijoita oli muistaakseni 250-300, paikkoja 20. Vaikka puolet hakijoista olisi huonoja, niin silti joukossa on varmaan ainakin 100 ihan aidosti hyvää hakijaa. Mitään erityistä älyllistä suoritetta pääsykokeessa ei tarvita eli siinä mielessä se ei ole vaativa.

Mitä itse opiskeluun tulee, niin se on aika helppoa. Seurasin sen verran vierestä, että en kyllä vieläkään keksi, miten sen voisi erityisen vaativaksi luokitella. Koealueet oli 20-30 sivua. Toki siinä tietyt asiat piti opetella, mutta jopa minä opin ne siinä sivussa, kun manaili meillä niitä ja katseltiin yhdessä. Matikan laskut selvittää peruskoulutiedoilla, jos on edes keskinkertainen laskija. Raportit yms. Ei ne oikeasti mitään vaativia ole. Lukiossa joutuu tekemään/osaamaan enemmän. Toki, jos peruskoulupohjalta arvioi, niin onhan niissä sillai tekemistä.  Haastavin osa opiskelua taisi olla nuo harjoittelut. Meni kuulemma hyvin, mutta mukautuminen aina uuteen paikkaan muutamaksi viikoksi, on väsyttävää. Ja aina sinne joukkoon tulee myös se painajaispaikkakin, jossa joku tykkää rääkätä harjoittelijaa. Heidän kurssilta kaikki valmistui ihan aikataulussa paitsi ne kaksi, jotka lopetti heti ekoina kuukausina.

Missä näitä haastavia pääsykokeita järjestetään? Itse kun kaikki lähihoitajina opiskelevat tutut ovat päässeet kerrasta sisään, vaikkei osa mitään ruudinkeksijöitä ole.

Pirkanmaalla. Tulijoita on paljon, kun on paljon työttömyyttä. Ja monet tulijat on ihan hyviä hakijoita.

Olen itse käynyt lähihoitajakoulun ja lukion aikoinaan. Lähihoitajakoulu oli tuolloin ainakin haastava, mielestäni lukiota haastavampi. Voihan toki riippua kaupungista. Enkä itseäni erityisen vähä-älyiseksi laske, sillä lääkikseenkin pääsin ensimmäisellä yrityksellä.

Älkää jaksako vähätellä tärkeätä työtä tekeviä lähihoitajia. Kyllä, osa on täysiä tumpeloita, mutta ei läheskään kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse käynyt lähihoitajakoulun ja lukion aikoinaan. Lähihoitajakoulu oli tuolloin ainakin haastava, mielestäni lukiota haastavampi. Voihan toki riippua kaupungista. Enkä itseäni erityisen vähä-älyiseksi laske, sillä lääkikseenkin pääsin ensimmäisellä yrityksellä.

Älkää jaksako vähätellä tärkeätä työtä tekeviä lähihoitajia. Kyllä, osa on täysiä tumpeloita, mutta ei läheskään kaikki.

Hahahahahaha! Ei kyllä ole lähäriopinnoissa derivointia/integrointia/todennäköisyyslaskentaa, näin alkuun. En ymmärrä, miksi näistä pelleopinnoista valehdellaan koko ajan.

Uskon ap:tä. Olen itse opettanut ammattikouluissa eri aloilla ja kyllähän nyt esimerkiksi kauppiksessa on vähän eritasoista opiskelu kuin sos.terv. alalla. Tuossa kun joku oli kertonut kauppiksen opinnäytetyöstään.

Varmaan on heikkolahjaiselle vaativaa.Muille helppoa kuin heinänteko eli fyysistä täytymistä

Vierailija kirjoitti:

Varmaan on heikkolahjaiselle vaativaa.Muille helppoa kuin heinänteko eli fyysistä täytymistä

Onkos sulla kokemusta asiasta "heikkolahjaisena"? Aattelin vaan, kun et kirjottaakaan osaa. Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan on heikkolahjaiselle vaativaa.Muille helppoa kuin heinänteko eli fyysistä täytymistä

Onkos sulla kokemusta asiasta "heikkolahjaisena"? Aattelin vaan, kun et kirjottaakaan osaa. Ohis

Mitä ihmettä horiset? Sulla on nyt joku sekopääidea siitä, mitä kirjottamisen osaaminen on...

Hahah. Anna mun kaikki kestää. Menin heittämällä sisään lähihoitajakoulutukseen, vaikka ala ei todellakaan kiinnostanut. Opetus olisi ollut vaativaa ehkä gorillalle, mutta siis aivan naurettavaa.

Luonnollisesti hain ensitilassa yliopistoon ja opiskelen nyt oikeasti jännittäviä asioita. Peppujen pyyhkimiset ja muiden syöttämisen jätän mieluusti näille "vaativan koulutuksen" käyneille lähihoitajille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joko provoilette tai sitten pääkaupunkiseudulla lähihoitajakoulutus on kovin eritasoista kuin muualla. Itse olen aloittamassa lähihoitajaopiskelijoiden opettamisen pohjoisemmassa, mutta en usko meidän koulun olevan ainoa poikkeus tutkinnon vaativuudessa.

Ap

Amiksissa on valtakunnalliset opetussuunnitelmat.

Suuria eroja vaatimusten suhteen on eri oppilaitoksissa. Itse opiskelin pohjoisessa koulussa, jossa vaadittiin paljon. 8 tunnin koulupäivät ja tehtäviä kotona muutama tunti joka päivälle. Kirjalliset työt ja näyttösuunnnitelmat piti tehdä älyttömän tarkasti. Käytännön juttuja paljon enemmän kuin saman kaupungin muissa oppilaitoksissa. Lukio oli tosi helppo verrattuna lähihoitajaopintoihin.

Miksi vihaatte lähihoitajia? Erityisesti, miksi lähihoitajat mollaa omaa koulutustaan? Minoon ainaki ylpee lähihoitaja <3

Älä selitä paskaa! Rennoin ala ikinä :D

Olen itse työskennellyt hoitajana useamman kymmenen vuotta. Lähihoitajia valmistuu monenlaisia. On tosi hyviä, jotka ovat käyneet pääsykokeet lävitse ja ovat yo-pohjalta. Heillä on älykkyyttä sen verran, että oppivat nopeaa ja heistä saa hyviä työkavereita.

Sitten on näitä, jotka työnnetään työllisyyskoulutuksen lävitse ja älykkyys ei riitä edes siihen, että ymmärtävät. miten jaetaan 900mg lääkeannos kolmeen päiväannokseen. 

Joten lähihoitajia on melkoinen repertuaari. On hyviä ja on ihan tuettavia ja autettavia, joista voi ajatella, että kun sellainen tulee töihin, on yksi hoidettava lisää.

Lähihoitajiksi opiskelee paljon alalle täysin sopimattomia ihmisiä. Sinne on liian helppo päästä, ainakin uudellamaalla. Omalla luokallanikin muutama päihteiden väärinkäyttäjä(osa tosin lopetti ), mt-ongelmista kärsiviä sekä joitakin, jotka suoraan sanoivat inhoavansa vanhuksia.

Minä olen opiskellut lukiossa, ammattikoulussa, amkissa ja yliopistossa (HY, vaikea ala päästä sisään). Ehkä olen poikkeuksellisen älykäs,mutta olen kokenut amkin kaikista vaativimmaksi. Siellä piti aidosti olla läsnä ja osata myös nippelitietoa, eli oikeasti opetella. Yliopisto on kuin kirjekurssi; istutaan joko laajoilla massaluennoilla joilla ei läsnäolopakkoa tai kirjoitellaan kotona esseitä. HY:ssä keskiarvoni on noin 4,8 ja helppoa on. Mitään ei oikeastaan vaadita -kun suuret linjat ovat hallussa niin pojoja ropisee.