Lue keskustelun säännöt.
Onko muita jotka ei viihdy 2000-luvulla...
30.08.2016 |
Mä en jotenkin kestä tätä nykymaailman pinnallisuutta ja ulkonäkökeskeisyyttä, käytöstapojenpuutetta sekä itsekkyyttä, jatkuvaa epävarmuutta, maailman sekavaa tilannetta, väkivaltaisuuksia ja vihaa.
En mä tiedä, mutta 1970-luvulla syntyneenä, voin vaan sanoa, kyllä ennen oli paremmin.
Eipä mulla muuta.
Kommentit (59)
Kyllä, 60 ja 70- luku olivat jännää yhteiskunnallisten mullistusten sekä toiveikkuuden aika, ja silloin oli hyvää musaa ja vaatteet elegantimpia kuin nykyään. Vaikka en ollut silloin vielä synttnytkään, arvostan näitä vuosikymmeniä. Ja aah, kasari oli myös cool, ihan kuin uusi renessanssi ja hyvällä tavalla ylilyövä sekä värikäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikessa on hyvät ja huonot puolet. Ihan kiva oli elää lapsuus ilman nettiä ja älypuhelimia. Mutta viihdyn kyllä nykyisessäkin maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Kaikessa on hyvät ja huonot puolet. Ihan kiva oli elää lapsuus ilman nettiä ja älypuhelimia. Mutta viihdyn kyllä nykyisessäkin maailmassa.
Jos saisikin kaikista vuosikymmenistä hyvät puolet eikä yhdestäkään huonoja.
kaffimånsteri kirjoitti:
Elämme 2010-luvulla.
Miten tämä liittyy aloitukseen? Ap ei sanonut, että nimenomaan 2010-luku ottaa päähään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipaan lapsuudestani 80-luvulta täystyöllisyyttä. Kaikki aikuiset, jotka vain mihinkään kykenivät, saivat työpaikan, töissä käytiin vaikka mielisairaaloista ja katuojista käsin. Työtahti oli myös vähän erilainen, nykyään ei taida olla paljoa toimenkuvia, joissa voisi työajalla kutoa sukkaa ja heittää tikkaa. Nykyään on kyllä varmasti hyvä aika jäädä eläkkeelle ja nauttia nelinkertaistettua "jälkipalkkaa".
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olen itse syntynyt 70-luvulla ja mulla oli hyvä lapsuus, niin en kaipaa siihen aikaan takaisin. Mä uskon, että monella sekoittuu menneisyyden nostalgia ja historian tuntemus/tuntemattomuus nykypäivän ahdistukseen. 70-luvulla oli omat ongelmansa joita ei enää ole. Esimerkiksi liikenteessä kuoli kolminkertainen määrä ihmisiä verrattuna tähän päivään. Tulotaso oli matalampi, kaikilla ei ollut juoksevaa vettä, Kekkonen oli itsevaltiasta ja mielipiteenvapaus oli suhteellinen käsite.
Tässä pieni pätkä tuon ajan nuorista: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/03/31/millainen-oli-nuorten-maailma-1…
Tulotaso oli matalampi, mutta koska se oli kaikilla matalampi ja ihminen sosiaalisena eläimenä vertaa itseään vain omaan viiteryhmäänsä, ei se kirpaissut sen enempää kuin korkeampi keskitulo nykyäänkään.
Elämä oli ainakin hitaampaa vielä 90-luvulla. Ja silloin jupeille naurettiin. Typerykset eivät päässeet omin avuin ääneen, kun nykyään he ovat joka paikassa, koska heistä pitää maksaa vähemmän. Raha tuntuu ratkaisevan enemmän. Koska ääripäitä on nykyään enemmän, voi sanoa, että vaihtoehtoisia suuntauksiakin on. Koska on pakko olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jep, ennen oltiin suvaitsevaisia, homoja ymmärrettiin ja naiset sai opiskella ja toteuttaa itseään. Lapsia kasvatettiin hellällä kädellä ja lastensuojelu oli tehokasta. Oikein ihanaa oli ennen.
Ja ikää itsellä oli..? Voin kertoa 70-luvulla syntyneenä (kuten ap), niin lastensuojelu toimi oikein hyvin jo omassa lapsuudessani, naiset sai opiskella ja toteuttaa itseään (itseasiassa jo 40-luvulla syntyneen äitini ikäluokka kouluttautui pitkälle), kyllä 80-luvulla teinit harrasti seksiä, oltiin villejä ja vapaita. Homous oli kummallisempaa, mutta koetko oikeasti ainoana suvaitsevaisuuden mittana sen, miten suhtautuu mustaihoiseen ja homoon...? Suvaitsevaisuus ei todellakaan ole lisääntynyt, pikemminkin vähentynyt. Tuohon aikaan ihmiset sai olla rumia, tyhmiä, läskejä, whatever, eikä kaikki kokenut oikeudekseen tuomita ja pilkata. Itseasiassa siihen aikaan pidettiin sivistymättömänä esimerkiksi ulkonäön kommentointia toisin kuin nykyään. Saadakseen työpaikan sai olla tavallinen harmaavarpunen arkisissa vaatteissa maha pönössä ja hampaat ristissä. Nykyään on paljon kovemmat arvot. Pitäisi olla menestyvä ulkoisesti ja sisäisesti, pitää olla sitä ja tätä. Ei riitä, että on tyytyväinen itseensä vaan pitää elää hyvin kapeiden arvojen mukaan. Ne arvot on paljon kapeammat kuin 80-luvulla. Ehkä juuri seksuaalivähemmistöillä on nyt helpompaa, mutta seksuaalivähemmistöt on pieni porukka.
Vierailija kirjoitti:
Kaipaan lapsuudestani 80-luvulta täystyöllisyyttä. Kaikki aikuiset, jotka vain mihinkään kykenivät, saivat työpaikan, töissä käytiin vaikka mielisairaaloista ja katuojista käsin. Työtahti oli myös vähän erilainen, nykyään ei taida olla paljoa toimenkuvia, joissa voisi työajalla kutoa sukkaa ja heittää tikkaa. Nykyään on kyllä varmasti hyvä aika jäädä eläkkeelle ja nauttia nelinkertaistettua "jälkipalkkaa".
Ihmiset oli onnellisempia. Tulevaisuus oli toiveikas, jokainen vuosi oli edellistä parempi. Joku vetoaa, että elämä oli vaikka 70-luvulla köyhempää kuin nyt, mutta mitäs sitten. Ei ihminen odota kuin sitä, minkä tietää ympäristönkin saavan. 70-luvulla oltiin onnellisia, että on niin paljon varakkaampaa kuin 60-luvulla jne. Ennen kaikkea elintaso nousi, joka vuosi. Se oli iso asia ja ihmiset luotti tulevaan. Uskallettiin luottaa, että ensi vuonna menee vielä paremmin, töitä riittää ja ääritapauksessa yhteiskunta pitää huolta.
Todellakin 80-luvulla naapurin haiseva puliukkokin kävi lapiotöissä niinä kausina, kun jaksoi olla ryyppäämättä. Kaikilla oli töitä, ei sitä tarvinnut stressata. Ei kaikilla ollut loistoduunia, mutta työelämään pääsy oli itsestäänselvyys ja siitä sitten sai omien lahjojensa, tuurin ja ahkeruuden perusteella edetä, jos sattui kiinnostamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te ette muista mitä se oli 70-luvulla. Kyllä oli uhkia silloinkin. Maailma oli todella kahtiajakautunut. Elätte jossain ihme nostalgiahuuruissa.
No, silloin oli vain tv:n ja radion uutiset, nykyään maailman pahuus tulee päälle esim. netistä 24/7. Ennen oli ehkä helpompi elää omassa kuplassaan, uskotella itselleen, ettei maailman pahuus kosketa meidän maatamme. Että olihan se sillä tavalla erilaista.
Tuota, tuota...mitenkä niin se oli kupla? Sehän oli - näin jälkiviisaana sen voi jo todeta - todellisuutta, maailman pahuus ei Suomea koskettanut aikuisten oikeasti. Kyllä Pohjoismaat olivat oikea lintukoto. Ongelmia oli tottakai, mutta nykysilmin katsottuna ne olivat pieniä ja hallittavissa. Esim. työttömyys - varsinkin nuoret joutuivat oikein Ruotsiin asti lähtemään työn perässä. Eli siis oli töitä sentään ja aika monelle Ruotsin työkokemus osoittautui erittäin hyväksi asiaksi myöhemmällä työuralla.
70- ja 80-luku oli hyvinvointiaikaa ja näin jälkikäteen ajateltuna myös hyvin suvaitsevaista ja uteliasta aikaa. Kyllä nyt ollaan niihin aikoihin verrattuna hirvittävän konservatiivisia, pelokkaita, ahdasmielisiä. Oikeastaan puhutaan jo ihan eri ihmisistä. Mulle käännekohta oli 1995. Niin että turhaan sinne kasarille haikailette, se oli eri aikaa ja eri suomalainen, tulisi aikamoisia sopeutumisvaikeuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ette muista mitä se oli 70-luvulla. Kyllä oli uhkia silloinkin. Maailma oli todella kahtiajakautunut. Elätte jossain ihme nostalgiahuuruissa.
No, silloin oli vain tv:n ja radion uutiset, nykyään maailman pahuus tulee päälle esim. netistä 24/7. Ennen oli ehkä helpompi elää omassa kuplassaan, uskotella itselleen, ettei maailman pahuus kosketa meidän maatamme. Että olihan se sillä tavalla erilaista.
Tuota, tuota...mitenkä niin se oli kupla? Sehän oli - näin jälkiviisaana sen voi jo todeta - todellisuutta, maailman pahuus ei Suomea koskettanut aikuisten oikeasti. Kyllä Pohjoismaat olivat oikea lintukoto. Ongelmia oli tottakai, mutta nykysilmin katsottuna ne olivat pieniä ja hallittavissa. Esim. työttömyys - varsinkin nuoret joutuivat oikein Ruotsiin asti lähtemään työn perässä. Eli siis oli töitä sentään ja aika monelle Ruotsin työkokemus osoittautui erittäin hyväksi asiaksi myöhemmällä työuralla.
70- ja 80-luku oli hyvinvointiaikaa ja näin jälkikäteen ajateltuna myös hyvin suvaitsevaista ja uteliasta aikaa. Kyllä nyt ollaan niihin aikoihin verrattuna hirvittävän konservatiivisia, pelokkaita, ahdasmielisiä. Oikeastaan puhutaan jo ihan eri ihmisistä. Mulle käännekohta oli 1995. Niin että turhaan sinne kasarille haikailette, se oli eri aikaa ja eri suomalainen, tulisi aikamoisia sopeutumisvaikeuksia.
Loistavasti kirjoitettu tuo, että 70-80 -luku oli suvaitsevaista ja uteliasta aikaa. Nyt tosiaan olla hirveän ahdasmielisiä ja fundamentalistisia kuin pahimmat kiihkouskovaiset. Uskontona vaan voi olla mitä vaan markkinaliberaaliudesta fitness-treenaukseen tai kasvissyöntiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ette muista mitä se oli 70-luvulla. Kyllä oli uhkia silloinkin. Maailma oli todella kahtiajakautunut. Elätte jossain ihme nostalgiahuuruissa.
No, silloin oli vain tv:n ja radion uutiset, nykyään maailman pahuus tulee päälle esim. netistä 24/7. Ennen oli ehkä helpompi elää omassa kuplassaan, uskotella itselleen, ettei maailman pahuus kosketa meidän maatamme. Että olihan se sillä tavalla erilaista.
Sehän oli tosi uskomus. Suomelle ei tapahtunut 70-luvulla mitään pahaa.
Eihän Suomelle mitään pahaa nytkään tapahdu eikä ole tapahtunut.
Olen maahanmuuttokriittinen mutta en näe nykyhetken tilannetta maatamme tuhoavana. Rikkaampi tämä maa nyt on vaikka viime vuosien tasosta ollaan menty huonompaan.
Yksilöille tapahtuu nykyään jopa vähemmän pahaa kuin ihanalla 70-luvulla jolloin lapsikuolleisuus oli ihan eri luokkaa kuin nykyään. Myös liikenteessä kuoli 70-luvulla paljon enemmän ihmisiä vaikka autoja oli paljon vähemmän.
Väkivalta oli arkipäiväisempää eikä siitä puhuttu. Uhreja syytettiin ja syyllistettiin enemmän kuin nykyään. Koulukiusaamisetkin kuitattiin sillä että uhrissa on jotakin vikaa ja kiusaaminen loppuu jos uhri oppii olemaan normaali.
70-luvun ihanasta onnelasta myös muutti hirveät määrät ihmisiä ulkomaille, lähinnä Ruotsiin, pakoon sitä kaikkea ihanuutta mitä maassamme silloin oli.
Arvion siitä, että "eihän Suomelle nytkään mitään tapahdu", voi tehdä vasta jälkeenpäin. Ei nyt nuolaista ennen kuin tipahtaa. Elintason nousu 70/80-luvun jälkeen on kohdistunut lähinnä ei-välttämättömään kulutukseen. 70-luvulla oli jo riittävä ruoka, vaatteet ja asuminen. Se mikä on noista ajoista lisääntynyt, on lentokoneella lentely, ravintolassa syöminen, hiusten pidennykset ja teknisten vimpainten ostelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ette muista mitä se oli 70-luvulla. Kyllä oli uhkia silloinkin. Maailma oli todella kahtiajakautunut. Elätte jossain ihme nostalgiahuuruissa.
No, silloin oli vain tv:n ja radion uutiset, nykyään maailman pahuus tulee päälle esim. netistä 24/7. Ennen oli ehkä helpompi elää omassa kuplassaan, uskotella itselleen, ettei maailman pahuus kosketa meidän maatamme. Että olihan se sillä tavalla erilaista.
Sehän oli tosi uskomus. Suomelle ei tapahtunut 70-luvulla mitään pahaa.
Eihän Suomelle mitään pahaa nytkään tapahdu eikä ole tapahtunut.
Olen maahanmuuttokriittinen mutta en näe nykyhetken tilannetta maatamme tuhoavana. Rikkaampi tämä maa nyt on vaikka viime vuosien tasosta ollaan menty huonompaan.
Yksilöille tapahtuu nykyään jopa vähemmän pahaa kuin ihanalla 70-luvulla jolloin lapsikuolleisuus oli ihan eri luokkaa kuin nykyään. Myös liikenteessä kuoli 70-luvulla paljon enemmän ihmisiä vaikka autoja oli paljon vähemmän.
Väkivalta oli arkipäiväisempää eikä siitä puhuttu. Uhreja syytettiin ja syyllistettiin enemmän kuin nykyään. Koulukiusaamisetkin kuitattiin sillä että uhrissa on jotakin vikaa ja kiusaaminen loppuu jos uhri oppii olemaan normaali.
70-luvun ihanasta onnelasta myös muutti hirveät määrät ihmisiä ulkomaille, lähinnä Ruotsiin, pakoon sitä kaikkea ihanuutta mitä maassamme silloin oli.Arvion siitä, että "eihän Suomelle nytkään mitään tapahdu", voi tehdä vasta jälkeenpäin. Ei nyt nuolaista ennen kuin tipahtaa. Elintason nousu 70/80-luvun jälkeen on kohdistunut lähinnä ei-välttämättömään kulutukseen. 70-luvulla oli jo riittävä ruoka, vaatteet ja asuminen. Se mikä on noista ajoista lisääntynyt, on lentokoneella lentely, ravintolassa syöminen, hiusten pidennykset ja teknisten vimpainten ostelu.
Ja silikonit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulotaso oli matalampi, mutta koska se oli kaikilla matalampi ja ihminen sosiaalisena eläimenä vertaa itseään vain omaan viiteryhmäänsä, ei se kirpaissut sen enempää kuin korkeampi keskitulo nykyäänkään.
Elämä oli ainakin hitaampaa vielä 90-luvulla. Ja silloin jupeille naurettiin. Typerykset eivät päässeet omin avuin ääneen, kun nykyään he ovat joka paikassa, koska heistä pitää maksaa vähemmän. Raha tuntuu ratkaisevan enemmän. Koska ääripäitä on nykyään enemmän, voi sanoa, että vaihtoehtoisia suuntauksiakin on. Koska on pakko olla.
Tulotaso oli kaikilla matalampi kuin nykyisin, mutta tuloeroja oli silloinkin. Korkeampi koulutus takasi paremmin palkatun työn. Tuloerot eivät vaan näkyneet samalla tavalla, koska kulutettavaa oli vähemmän. Tavarat olivat kalliita ja niitä kohdeltiin myös sen mukaisesti. Jos jokin meni rikki, se korjattiin eikä heitetty roskikseen kuten nykyisin. Uusia laitteita ei ostettu vain siksi, että uudempi ja hienompi malli tuli kauppoihin. Perheissä riitti yksi puhelinliittymä ja vaikka joillain saattoi siihen samaan numeroon ollakin kaksi puhelinkonetta, ajatus jokaisen perheenjäsenen (lapsia myöten) omasta liittymästä ja omasta puhelimesta olisi ollut järjetön. Hyvätuloisten kuluttaminen oli maltillisempaa ja lähempänä pienituloisten kuluttamista kuin rikkaiden kuluttamista ja tämän vuoksi vaikutti siltä, että tuloeroja oli vähän.
Vierailija kirjoitti:
Täysin samaa mieltä. Olen ajatellut perustaa jonnekin kylän jossa kaikki tavarat autoja myöten olisivat viimeistään 80-luvulta. Kännykät ja muut turhuudet olisivat kiellettyjä. Voin tuntea sen rauhan sielussani jo nyt.
Minä haluaisin siihen kylään muuttaa.
Mutta haluaisin sinne mini omakotitalon. Yhden ihmisen omakotitalon, lähelle järveä.
https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/236x/33/ef/8f/33ef8f6afa095702b538…
Haluaisin kumminkin turhuuksista pitää läppärin.
Vierailija kirjoitti:
Olisi ollut mahtavaa elää nuoruus 70- tai 80-luvulla. Vituttaa kaikki ihmeen selfiepelleilyt ja netti, mitkä ovat niin tärkeitä parikymppisille.
Olen 24 ja selfiepelleily ei innosta eikä häiritse. Keskityn omaan elämääni enkä fitnesspimujem ja teinien selfieihin. Keskityn myös siihen positiivisiin asioihin, niitä on mooooooonta.
Aika kultaa muistot. Itseni on helppo fiilistellä, miten 90-luku oli ihanaa aikaa, koska olin vasta lapsi silloin. Ei mieltä painanut mikään muu kuin että oliko jouluna lunta.
Samoin lamasta kärsiminen vuonna 2008 (ja siitä eteenpäin). Eipäpaljon koskettanut, olinhan teini. Silloinkin mun nostalgiakuplassani oli kaikki hyvin, kunhan skootterissa riitti bensaa ja kaverit pyysi bileisiin.
Pointtini on, että on helppo haikailla jonkin ajanjakson perään, riippuen omasta roolistasi tuolloin. Moni samanikäinen kaverini haaveilee 80-luvusta, vaikkeivat ole eläneetkään silloin. Heidän käsityksensä ovat 90-luvun alkupuolella olevat 80-luvun jäänteet, valokuvat, elokuvat ja musiikki. Populaarikulttuurista on helppo napsia mistä piti milloinkin, on niin helppoa jättää huomiotta silloiset ikävät asiat.
Ps #1: sinä edellinen vastaaja siellä jossain, minä ainakin mittailen suvaitsevuudella edistystä. Entiset "homot ja tummaihoiset" ovat nykyään moniavioiset ja ateistit/"muut uskonnot". Aina on jotain mitä ei suvaita, mutta onhan tässä opittava keskenään elämään tällä pallolla
Ps #2: te jotka valitatte musiikista, kyse on ihan omista mieltymyksistänne. Itse kuuntelen metallia ja sielläkin osa-alueella putkahtelee koko ajan uusia upeita artisteja ja biisejä. Rohkeasti vaan tutkimaan myös tuntemattomampia nimiä, älä tyydy siihen radiopoppiim jos et pidä siitä. Se ei edusta kaikkea musiikkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi ollut mahtavaa elää nuoruus 70- tai 80-luvulla. Vituttaa kaikki ihmeen selfiepelleilyt ja netti, mitkä ovat niin tärkeitä parikymppisille.
Olen 24 ja selfiepelleily ei innosta eikä häiritse. Keskityn omaan elämääni enkä fitnesspimujem ja teinien selfieihin. Keskityn myös siihen positiivisiin asioihin, niitä on mooooooonta.
Hyvä havainto. Selfieiden lisäksi uutena ilmiönä on tullut selfieiden moralisointi, joka on vähintään yhtä ärsyttävää kuin selfiet sinänsä.
Tuosta olen samaa mieltä, tosin sillä optiolla, että yhteiskunnan tukiin turvautumisen ei pitäisi olla kuitenkaan mikään häpeäkään.
70-80 -luvuilla köyhän lapsi oli köyhän lapsi eikä saanut jotain uutta juttua sen vuoksi, että luokkakavereillakin oli. Jos lasta siitä sitten kiusattiin, niin voi voi. Varakkaammankin perheen teini sai aikansa kinuta Lewiksiä tai Beaverseja, ei niitä saanut vain siksi, että Eijalla tai Arjallakin oli sellaiset. Monessa perheessä teini joutui tekemään jotain sen eteen, että ne merkkifarkkunsa sai ja silloinkin vasta sitten, kun vanhat farkut olivat liian pienet tai niin rikki, ettei niitä saanut enää korjattua. Kyllähän silloinkin vanhemmilta kaikenlaista kinuttiin perustellen "kun kaikilla muillakin on ja kaikki muutkin saa", mutta ne kinuamiset meni vanhemmilta yleensä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Minusta nykypäivän yksi huonoin asia on materialismin korostuminen. Siinä missä itse 70-luvulla ihailin naistenlehdistä rikkaiden Hollywood-tähtien ylellistä elämää, tämän päivän teinit lukevat blogeja ja seuraavat somea, josta saa kuvan, että kuohuviini hyvässä seurassa jossain ihanassa paikassa olisi jokin arkinen asia, joka kuuluu tasa-arvon vuoksi kaikille. Oma sukupolveni sentään tajusi, että on järkevämpää ostaa maitoa ja leipää kuin kuohuviiniä, jos ei kerran ole rikas.