Lue keskustelun säännöt.
Onko muita jotka ei viihdy 2000-luvulla...
30.08.2016 |
Mä en jotenkin kestä tätä nykymaailman pinnallisuutta ja ulkonäkökeskeisyyttä, käytöstapojenpuutetta sekä itsekkyyttä, jatkuvaa epävarmuutta, maailman sekavaa tilannetta, väkivaltaisuuksia ja vihaa.
En mä tiedä, mutta 1970-luvulla syntyneenä, voin vaan sanoa, kyllä ennen oli paremmin.
Eipä mulla muuta.
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Täysin samaa mieltä. Olen ajatellut perustaa jonnekin kylän jossa kaikki tavarat autoja myöten olisivat viimeistään 80-luvulta. Kännykät ja muut turhuudet olisivat kiellettyjä. Voin tuntea sen rauhan sielussani jo nyt.
Mikä estää? Jos tykkää siitä 70-80 -luvun tunkkaisesta tyylistä :) Itse en ole jäänyt kaipaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin olla nuori 60- ja 70-luvulla.
N22
Silloin olikin mahtavaa. Kaikkien piti olla identtisiä keskenään ihan mielipiteitä myöten.
Vaatteiden kanssa se identtisyys oli helppoa sillä vaihtoehtoja oli vain yksi.
Pikkukylillä "paremmat ihmiset" määräsivät miten eletään.
Ja jos asuit jollakin lahkolaisalueella niin lahkon sääntöjen mukaan oli elettävä vaikka ei lahkoon olisi kuulunutkaan. Meilläkin oli tarkkaa milloin voi pestä pyykkiä ja tampata mattoja. Väärä ajankohta aiheutti ongelmia asioiden hoitamisessa ja jopa lasten koulunkäynnissä. Kas kun kohtelu koulussa ja arvosanat todistuksessa määräytyivät perheen aseman perusteella.
Aika jännä että joku siihen näyttelemis-helvettiin haluaisi ihan vapaaehtoisesti.
Vierailija kirjoitti:
Te ette muista mitä se oli 70-luvulla. Kyllä oli uhkia silloinkin. Maailma oli todella kahtiajakautunut. Elätte jossain ihme nostalgiahuuruissa.
No, silloin oli vain tv:n ja radion uutiset, nykyään maailman pahuus tulee päälle esim. netistä 24/7. Ennen oli ehkä helpompi elää omassa kuplassaan, uskotella itselleen, ettei maailman pahuus kosketa meidän maatamme. Että olihan se sillä tavalla erilaista.
Sehän oli tosi uskomus. Suomelle ei tapahtunut 70-luvulla mitään pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin samaa mieltä. Olen ajatellut perustaa jonnekin kylän jossa kaikki tavarat autoja myöten olisivat viimeistään 80-luvulta. Kännykät ja muut turhuudet olisivat kiellettyjä. Voin tuntea sen rauhan sielussani jo nyt.
Kylän, jossa lapsella leukemia olisi käytännössä kuolemantuomio. Kylän, jossa keskosena syntyvät saisivat lähes poikkeuksetta jonkin aivovaurion. Kylän, jossa aivoveritulpan saanut automaattisesti halvaantuisi tai kuolisi, koska liuotushoitoja ei olisi olemassakaan. Kylän, jossa diabeetikkolapsi joutuisi elämään koko elämänsä kellon mukaan. Kylän, jossa ei olisi magneettitutkimuksia, sydämen pallolaajennuksia yms.
:D ei 80-luvulla ollut noin alkeellista, nyt valoja päälle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin samaa mieltä. Olen ajatellut perustaa jonnekin kylän jossa kaikki tavarat autoja myöten olisivat viimeistään 80-luvulta. Kännykät ja muut turhuudet olisivat kiellettyjä. Voin tuntea sen rauhan sielussani jo nyt.
Kylän, jossa lapsella leukemia olisi käytännössä kuolemantuomio. Kylän, jossa keskosena syntyvät saisivat lähes poikkeuksetta jonkin aivovaurion. Kylän, jossa aivoveritulpan saanut automaattisesti halvaantuisi tai kuolisi, koska liuotushoitoja ei olisi olemassakaan. Kylän, jossa diabeetikkolapsi joutuisi elämään koko elämänsä kellon mukaan. Kylän, jossa ei olisi magneettitutkimuksia, sydämen pallolaajennuksia yms.
:D ei 80-luvulla ollut noin alkeellista, nyt valoja päälle!
Olitko 80-luvulla sairaanhoitajana yliopistollisessa keskussairaalassa? Minä olin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keittiö näytti myös kodikkaalta
Mikä estää nykypäivän ihmistä laittamasta oman keittiönsä kodikkaaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin samaa mieltä. Olen ajatellut perustaa jonnekin kylän jossa kaikki tavarat autoja myöten olisivat viimeistään 80-luvulta. Kännykät ja muut turhuudet olisivat kiellettyjä. Voin tuntea sen rauhan sielussani jo nyt.
Kylän, jossa lapsella leukemia olisi käytännössä kuolemantuomio. Kylän, jossa keskosena syntyvät saisivat lähes poikkeuksetta jonkin aivovaurion. Kylän, jossa aivoveritulpan saanut automaattisesti halvaantuisi tai kuolisi, koska liuotushoitoja ei olisi olemassakaan. Kylän, jossa diabeetikkolapsi joutuisi elämään koko elämänsä kellon mukaan. Kylän, jossa ei olisi magneettitutkimuksia, sydämen pallolaajennuksia yms.
:D ei 80-luvulla ollut noin alkeellista, nyt valoja päälle!
Olitko 80-luvulla sairaanhoitajana yliopistollisessa keskussairaalassa? Minä olin.
Suomen ensimmäinen heikkokenttämagneettilaite tuli Meilahden sairaalaan 80-ja90-lukujen taitteessa. Vahvakenttämagneettilaitteista tai edes keskikenttämagneettilaitteista ei kukaan ollut vielä kuullutkaan. Nykyisin heikkokenttämagneettilaitteita ei taida olla enää missään. Ei ollut kantasolusiirtoja, ei liuotushoitoja, ei raketti-insuliinia eikä insuliinipumppuja. Pallolaajennuksetkin tulivat vasta 90-luvulla. Ennenaikaisen synnytyksen uhatessa ei vielä älytty käyttää äidille kortisonivalmisteita, jotta lapsen keuhkot ehtisivät kehittyä riittävästi ja hapenpuute olisi vähäisempi, kun ennenaikainen synnytys tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keittiö näytti myös kodikkaalta
Mikä estää nykypäivän ihmistä laittamasta oman keittiönsä kodikkaaksi?
Aivan. Yllättävän moni pitää 70-luvun retrosta erityisesti keittiössään. Facebookista löytyy useita aiheeseen liittyviä ryhmiä, joista voi saada ideoita omaan retrokeittiöönsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin samaa mieltä. Olen ajatellut perustaa jonnekin kylän jossa kaikki tavarat autoja myöten olisivat viimeistään 80-luvulta. Kännykät ja muut turhuudet olisivat kiellettyjä. Voin tuntea sen rauhan sielussani jo nyt.
Kylän, jossa lapsella leukemia olisi käytännössä kuolemantuomio. Kylän, jossa keskosena syntyvät saisivat lähes poikkeuksetta jonkin aivovaurion. Kylän, jossa aivoveritulpan saanut automaattisesti halvaantuisi tai kuolisi, koska liuotushoitoja ei olisi olemassakaan. Kylän, jossa diabeetikkolapsi joutuisi elämään koko elämänsä kellon mukaan. Kylän, jossa ei olisi magneettitutkimuksia, sydämen pallolaajennuksia yms.
Tuohan olisi vain luonnollista. Jokainen kuolee joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ette muista mitä se oli 70-luvulla. Kyllä oli uhkia silloinkin. Maailma oli todella kahtiajakautunut. Elätte jossain ihme nostalgiahuuruissa.
No, silloin oli vain tv:n ja radion uutiset, nykyään maailman pahuus tulee päälle esim. netistä 24/7. Ennen oli ehkä helpompi elää omassa kuplassaan, uskotella itselleen, ettei maailman pahuus kosketa meidän maatamme. Että olihan se sillä tavalla erilaista.
Sehän oli tosi uskomus. Suomelle ei tapahtunut 70-luvulla mitään pahaa.
Eihän Suomelle mitään pahaa nytkään tapahdu eikä ole tapahtunut.
Olen maahanmuuttokriittinen mutta en näe nykyhetken tilannetta maatamme tuhoavana. Rikkaampi tämä maa nyt on vaikka viime vuosien tasosta ollaan menty huonompaan.
Yksilöille tapahtuu nykyään jopa vähemmän pahaa kuin ihanalla 70-luvulla jolloin lapsikuolleisuus oli ihan eri luokkaa kuin nykyään. Myös liikenteessä kuoli 70-luvulla paljon enemmän ihmisiä vaikka autoja oli paljon vähemmän.
Väkivalta oli arkipäiväisempää eikä siitä puhuttu. Uhreja syytettiin ja syyllistettiin enemmän kuin nykyään. Koulukiusaamisetkin kuitattiin sillä että uhrissa on jotakin vikaa ja kiusaaminen loppuu jos uhri oppii olemaan normaali.
70-luvun ihanasta onnelasta myös muutti hirveät määrät ihmisiä ulkomaille, lähinnä Ruotsiin, pakoon sitä kaikkea ihanuutta mitä maassamme silloin oli.
Moni asia on nykyään paremmin kuin ennen, mutta kaipaan 80-jlukuaa 90-lukua, jolloin kaikki oli vielä simppeliä. Otetaan nyt esimerkiksi kasvatus, nykyään nuorten tekemisten valvominen on käytännössä mahdotonta, koska iso osa elämästä on netissä (ja turha sanoa, että vanhempien kuuluu tietää mitä nuori tekee netissä, koska esim. viestien lukeminen ja käyttäjäprofiileihin tunkeutuminen on laitonta ja nuoret ei tosiaankaan kaikkea kerro).
Kaikkein pahinta on kuitenkin yhteiskunnan arvojen kylmeneminen, kaikki on niin minäkeskeistä ja täydellisyyteen pyrkivää, epäonnistumisille nauretaan ja toisia pilkataan vailla omantunnontuskia. Sellainen barbaarinen vahvemman laki on saanut liikaa jalansijaa, vaikka ihmiskunnan pitäisi mennä eteenpäin, ei taaksepäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka olen itse syntynyt 70-luvulla ja mulla oli hyvä lapsuus, niin en kaipaa siihen aikaan takaisin. Mä uskon, että monella sekoittuu menneisyyden nostalgia ja historian tuntemus/tuntemattomuus nykypäivän ahdistukseen. 70-luvulla oli omat ongelmansa joita ei enää ole. Esimerkiksi liikenteessä kuoli kolminkertainen määrä ihmisiä verrattuna tähän päivään. Tulotaso oli matalampi, kaikilla ei ollut juoksevaa vettä, Kekkonen oli itsevaltiasta ja mielipiteenvapaus oli suhteellinen käsite.
Tässä pieni pätkä tuon ajan nuorista: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/03/31/millainen-oli-nuorten-maailma-1…
Kyllä se oli kivaa 70-luvulla. Vaimon sai laillisesti raiskata ja lapsia hakata nyrkillä turpaan. Homous oli sairaus ja Neuvostoliitto oli tosi ihQ. Uusimmatkin asuintalot oli parhaita neukkukuutioita aina Tukholmasta itään.
Hienoa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muakin inhottaa ja ahdistaa nykyaika. Kaikki on somessa, aito vuorovaikutus puuttuu. Itselläkin tuhraantuu liikaa aikaa nykyaikasten vempeleiden kanssa. Todellisia aikasyöppöjä.
Sitten ahdistaa maailman tilanne, Suomen taloudellinen tilanne, massatyöttömyys, päättäjien typeryys, haittamaahanmuutto.
Koko elämä on nykyään kamalan pinnallista. Lumiset talvet puuttuu, hyvää musiikkia ei enää tehdä, tai jos tehdäänkin, niin artistit ei elä, koska kukaan ei enää osta levyjä.
Tässä nyt vain muutama ahdistuksen aihe. Olisin halunnut syntyä monta vuosikymmentä aikaisemmin, niin olisin ehtinyt jo kuolla pois, eikä olisi tarvinnut elää tätä kamalaa nykyaikaa. Tiedän, ettei entisaikoina kaikki asiat ole olleet yhtä hyvin mallillaan kuin nyt, mutta silti moni asia olisi silloin ollut kuten olisin halunnut. Menneissä vuosikymmenissä oli tunnelmaa ja aitoutta.
Vierailija kirjoitti:
Moni asia on nykyään paremmin kuin ennen, mutta kaipaan 80-jlukuaa 90-lukua, jolloin kaikki oli vielä simppeliä. Otetaan nyt esimerkiksi kasvatus, nykyään nuorten tekemisten valvominen on käytännössä mahdotonta, koska iso osa elämästä on netissä (ja turha sanoa, että vanhempien kuuluu tietää mitä nuori tekee netissä, koska esim. viestien lukeminen ja käyttäjäprofiileihin tunkeutuminen on laitonta ja nuoret ei tosiaankaan kaikkea kerro).
Kaikkein pahinta on kuitenkin yhteiskunnan arvojen kylmeneminen, kaikki on niin minäkeskeistä ja täydellisyyteen pyrkivää, epäonnistumisille nauretaan ja toisia pilkataan vailla omantunnontuskia. Sellainen barbaarinen vahvemman laki on saanut liikaa jalansijaa, vaikka ihmiskunnan pitäisi mennä eteenpäin, ei taaksepäin.
Tuo yhteiskunnan arvojen koventuminen on aivan totta, mutta on aina hyvä miettiä, mihin verrattuna. Sinne 70-80 -luvulle, jossa sossuun menevä katsoi tarkasti ympärilleen, ettei vaan kukaan naapuri tai muu tuttu näe? Siihen aikaan oli kunnia-asia elättää itse itsensä ja perheensä ja jos tarvitsi sossusta toimeentulotukea, niin sitä joutui häpeämään. Vasta 90-luvun lama muutti asenteet, kun tavalliset Pertti Perusinsinöörit ja Sirpa Sairaanhoitajatkin jäivät ilman työtä ja joutuivat turvautumaan yhteiskunnan apuun.
VierailijaTuo yhteiskunnan arvojen koventuminen on aivan totta, mutta on aina hyvä miettiä, mihin verrattuna. Sinne 70-80 -luvulle, jossa sossuun menevä katsoi tarkasti ympärilleen, ettei vaan kukaan naapuri tai muu tuttu näe? Siihen aikaan oli kunnia-asia elättää itse itsensä ja perheensä ja jos tarvitsi sossusta toimeentulotukea, niin sitä joutui häpeämään. Vasta 90-luvun lama muutti asenteet, kun tavalliset Pertti Perusinsinöörit ja Sirpa Sairaanhoitajatkin jäivät ilman työtä ja joutuivat turvautumaan yhteiskunnan apuun. [/quote kirjoitti:
Kyllä se itsensä elättäminen pitäisi olla kunnia-asia edelleen ja sossuun tukeutuminen vain viimeinen hätävara. Nyt on vaan totuttu siihen että yhteiskunnan pitää kaikkia hoitaa jos mailma vähän kolhii.
Vierailija kirjoitti:
Täysin samaa mieltä. Olen ajatellut perustaa jonnekin kylän jossa kaikki tavarat autoja myöten olisivat viimeistään 80-luvulta. Kännykät ja muut turhuudet olisivat kiellettyjä. Voin tuntea sen rauhan sielussani jo nyt.
Faksasitko tämän viestin vai laitoitko pullopostina?
Mä en kauheasti kaipaa 70-luvulle. Kouluissa oli kova kuri ja karttakepillä ojennettiin nuorisoa. Työpaikat olivat tehtaissa ja konttoreissa paloi tupakka ja neidit kirjoittivat kirjoituskoneilla. Naisen paikka oli kotona laittamassa perheelle ruokaa. Ulkomaille pääsi Ruotsiin tai Neuvostoliittoon, vain rikkailla oli vara lähteä Espanjaan. Ruokana oli Lauantai-makkaraa, ruskeaa kastiketta ja perunaa. Nuoriso vietti aikaansa kävelemällä kaduilla, juomalla keskikaljaa ja kuuntelemalla kasetteja.
Minä. Haluaisin takaisin 90-luvun. Kaikki oli paremmin. Ihmisey oikeasti olivat keskenään, eivät puhelimien ja somen vanki. Jos jotain halusi, sen eteen täytyi nähdä vaivaa. Esim.nauhoitat biisin radiosta kasetille, otat valokuvan ja teetät sen studiossa. Haaveilua postimyyntikuvaston kanssa. Nykyään ihminen saa kaiken mitä haluaa, heti. Ainakin melkein. Ja on silti onnettomampi kuin ennen.
Jos ahdistaa, katson frendejä. Se vie takaisin huolettomaan aikaan, jolloin kaikki oli paremmin.
Kylän, jossa lapsella leukemia olisi käytännössä kuolemantuomio. Kylän, jossa keskosena syntyvät saisivat lähes poikkeuksetta jonkin aivovaurion. Kylän, jossa aivoveritulpan saanut automaattisesti halvaantuisi tai kuolisi, koska liuotushoitoja ei olisi olemassakaan. Kylän, jossa diabeetikkolapsi joutuisi elämään koko elämänsä kellon mukaan. Kylän, jossa ei olisi magneettitutkimuksia, sydämen pallolaajennuksia yms.