Kammottavin tutustumis- tai ryhmäytymisleikki?

Haluan kiittää lämpimästi kaikkia tähän ketjuun osallistuneita. En olekaan yksin tutustumisleikkitraumojeni kanssa, eikä minussa ole mitään vikaa! Tämä on oikeasti lievittänyt pariin koulukiusaamismuistoon liittyvää tuskaa. :')

Vierailija kirjoitti:

Kaikki, mutta erityisesti ne joissa pitää istua muiden syliin. Yläasteella oli niin nöyryyttävää pelata noita, koska olin ylipainoinen.

Mulla sama kokemus, seiskaluokan ensimmäisellä tunnilla oli tällainen ryhmäytymisharjoitus. Olin luokan pisin oppilas, ja muutenkin todella "epäsiro", vaikken varsinaisesti ylipainoinen ollutkaan. Muutenkin olin kai aika epäviehättävä.

"Leikissä" piti istua vuorotellen milloin kenenkin toistaiseksi tuntemattoman luokkatoverin syliin. Minua huomattavasti pienemmät luokan pojat suorastaan värisivät inhosta, kun tällainen iso köntys tuli syliin. Sekin oli kiusallista, kun he vuorostaan joutuivat minuun syliini ja yrittivät kaikin voimin istua niin, että vain hipaisevat polvia. Tästä leikistä jäi ainakin mulle todella paha olo, ja uskon, että se oli yksi osasyy syömishäiriöön sairastumiseeni.

Vierailija kirjoitti:

Pussaa pupua: pehmolelu kiertää ringissä ja jokainen pussaa pehmoa jonnekkin minne muut eivät ole vielä pussanneet. Kierroksen päätteeksi käsketään pussata oikeanpuoleista vierustoveria samaan paikkaan.

Voin vaan kuvitella millainen tautipesäke pupu on kun sitä suukottelee peräkkäin useampi ihminen.

Kärsin todella pahasta sosiaalisten tilanteiden pelosta, jonka vuoksi kyllä, käyn terapiassa ja jonka vuoksi en ole vielä lukion jälkeen päässyt aloittamaan opiskelemista korkeakoulussa. Yksi syy on juuri nämä helvetin leikit, joissa pahimmassa tapauksessa pitää olla fyysisessä kontaktissa toiseen. Ja kun kieltäydyt, leimaannut omituiseksi. Ihan kuin en olisi jo! Ihan kuin ei olisi jo tarpeeksi vaikeaa! Prkl. :D 

Ammattikouluajoilta muistan yhden, jossa kaikkien piti mennä ympyrään. Yksi kerrallaan jokainen laitettiin ympyrän keskelle ja hänelle annettiin jonkun eläimen nimi, ja tätä eläintä (ääntä ja liikettä) piti matkia siinä kaikkien keskellä. Itse sain muistaakseni leijonan, hävetti kamalasti kun yritin ärjyä siinä! 

Vierailija kirjoitti:

Vaatejonoleikki on ehkä pöyristyttävin. Siinä siis riisutaan vaatteita ja asetellaan niitä jonoksi lattialle - se ryhmä voittaa, minkä vaatteet ylettyy pisimmälle... Erittäin tehokas tapa asettaa ihmisiä naurunalaiseksi... 😑

Olin kirjoittamassa tästä itsekin. Pahinta oli, kun tätä leikittiin jollain kesäleirillä ja eräs leiriläinen otti polaroid-kuvan jossa näkyi porukkaa alusvaatteisillaan. Olin se läskein...

Ei varsinaisesti tutustumisleikki, mutta ala-asteella syksyllä pipojuhlat. Itse jo lapsena vastustin kaikkea turhanpäiväistä vouhotusta, ja olin kyllä sinä päivänä sitä mieltä että sitten kun on kylmä niin pipo päähän ja se siitä. Vaan ei, tuntikausia piti pihalla leikkiä jotain älyttömiä leikkejä ja veivata niitä pipoja ees taas. Joku joutui sitten puhutteluun ja pilasin kuulemma kaikkien muitten ilon. Niin vissiin, olin vaan ainut joka ilmaisi mielipiteen niistä pirskeistä.

Hölönpölön "valitse kortti" mikä kuvastaa  tätä päivää. Valitse itse nuija!

Vierailija kirjoitti:

Mitä hittoja nää on???

En ole 45 ikävuoteeni vielä mitään ryhmäytymis/tutustumisleikkejä tarvinut. Esittelen itseni selkeällä suomen kielellä, jos se ei jollekin riitä, niin ei voi mitään. Mihinkään pelleilyhommiin en lähde.

 Olet jäänyt paljosta vaille. Onneksi olkoon!

Se kun uuden luokan kanssa 25 ihmistä on ringissä ja kaikki vuorollaan heittää pallon jollekin, että kertoisi jotain itsestään. Esiintymiskammoiselle yhtä tuskaa tuommoinen.

mikä on pipojuhla???

Toivottavasti tämä ketju saa edes jonkun ohjaajan jossain luopumaan yhdestä hassunhauskasta ryhmäytymisleikistä. Ja jos vielä uskaltaa toivoa, niin joku toimittaja voisi nostaa jutun otsikoihin, kun täältä muutenkin käyvät etsimässä jutun aiheita. Ehkä menisi vielä paremmin perille sinne, missä näitä ideoita syntyy.

Minusta on outoa olettaa, että aikuiset ihmiset, tai nuoret tai lapsetkaan, eivät osaisi tutustua toisiinsa ja kehittää ryhmähenkeä aivan asiallisilla ja arvokkailla tavoilla. Jos klikkiytymistä uhkaa tapahtua, näihin voi puuttua teettämällä ryhmätehtäviä arvotuilla ryhmäkokoonpanoilla tai muilla vastaavilla neutraaleilla tavoilla, ei koskettelu-, sylittely- tai muilla nolausleikeillä.

Muistan itse kun 13-vuotiaana seiskalla koulun alussa ekan kerran alkoi menkat ja samana päivänä oli opettajan mökillä ryhmäpäivä. Jokaisen piti tehdä joku annettu liikunnallinen tehtävä. Olin tunkenut hädissäni vessapaperia housuihin ja tietysti sain tehtäväkseni, että minun piti tehdä kieppi tangossa, siis pyllistää siinä kaikkien nähden. Se oli kouluaikojen kamalin päivä. Tunkkainen ja verinen olo, kun ei missään ollut edes alapesusuihkua, ja sitten tuollaista paskaa. Itkin kun pääsin kotiin.

Kaikki tutustumisleikit on saatanasta, mutta yhtä paljon ottaa päähän ne onkimadot, jotka ei viitsi osallistua ja siinä tulee kaikille kiusallinen olo, kun joku joutuu maanittelemaan näitä ilopillereitä nyt vähän edes yrittämään.

Ei kukaan meistä halua pomppia tasajalkaan sun etunimes tahdissa mut tollasesta nyhveröinnistä tulee vaan fiilis et kerää ittes, sulje silmät ja ajattele isänmaata. 

Tämä korttien ottaminen, että mikä nyt merkitsee tulevaisuuttasi yms. yms..  Kun en sitten halunnut valita korttia, katsoi vetäjä minua hyvin moittivasti ja pyysi minua perustelemaan miksi en halua leikkiä korttileikkiä.   Olin n. 55 -vuotias 30 vuotta työelämässä ollut.  Ymmärrän tietysti, että tämä leikittäjä sai siitä palkkansa, mutta rajansa kaikella typeryydellä aikuisten ihmisten kesken, ottaako kukkakortin vai maisemakortin???  Siitä se elämän tulevaisuus näkyy.... Hourupäistä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tutustumisleikit on saatanasta, mutta yhtä paljon ottaa päähän ne onkimadot, jotka ei viitsi osallistua ja siinä tulee kaikille kiusallinen olo, kun joku joutuu maanittelemaan näitä ilopillereitä nyt vähän edes yrittämään.

Ei kukaan meistä halua pomppia tasajalkaan sun etunimes tahdissa mut tollasesta nyhveröinnistä tulee vaan fiilis et kerää ittes, sulje silmät ja ajattele isänmaata. 

Jos kukaan ei uskalla ilmaista, että tutustumisleikit ovat nöyryyttäviä ja vastenmielisiä, on kaikkien leikittävä niitä vastaisuudessakin. Otan mieluummin vastaan nyhverön leiman kuin pitkitän kaikkien kärsimystä pitämällä suuni kiinni.

Tutustumisleikit päiväkodin tai koulun vanhempainilloissa.. En tajua miksi niissä pitää vanhempia leikittää.

Kaikki ovat niin paskaa kuin vain voi olla. En ole koskaan ymmärtänyt niiden funktiota, niissä kun ei koskaan kenenkään tutustu saati ala kaveerata vain tutustumisleikkien ansiosta. Minä ja moni muu olemme kyllä ihan täysin kykeneväisiä tutustumaan ihmisiin ihan oma-aloitteisesti, joten en noihin nöyryytysjuhliin enää ikinä aio osallistua.

Amiksessa oli tietysti tuollainen saatanallinen leikkipäivä. Itse leikkejä en muista, mutta loppujen lopuksi koko luokka olisi pitänyt lisätä Facebookiin kaveriksi. Itse käytän profiiliani vain läheisten kanssa kommunikointiin, joten ilmoitin, etten tosiaan lisäile tuntemattomia ihmisiä sinne kyyläämään turhanpäiten. Opettaja narisi, että kyllä se nyt on pakko verkostoitua. Osaan lisätä sinne ihmisiä, jos siltä tuntuu, mutta jos jonkun kanssa ei ole mitään yhteistä, niin en ala väkisin kaveeraamaan. Lopetin koko koulun melko nopeasti, kun kyseisessä laitoksessa keskityttiin vain tuollaiseen turhaan shaisseen ja "verkostoitumiseen". Herra siunatkoon nettilukiota. Eipähän tarvinnut leikkiä yhtään mitään, ja sai keskittyä oppimiseen. :D

Käveltiin ringissä ja kun musa alkoi soimaan, piti kääntyä ringin keskustaan päin ja vaihtaa paikkaa ringin vastapuolella olevan ihmisen kanssa - paikan vaihdon piti tapahtua tanssien sen s**tanan musan tahdissa. Niin, ja tietysti sitä toista silmiin killitellen.

Toisessa piti keksiä itselleen täysin uusi 'kansalaisuus' - siis ei mitään oikeaa maata/kansallisuutta, vaan tälläinen 'mithuaba-maasta'-olen minä juu... Ja sit keksiä, miten sillä kielellä tervehditään - tietenkin sillä 'siansaksalla' - ja kaikkia piti tervehtiä sillä 'omalla' kielellä. Voi v***u, miten hauskaa. Varsinaisesti riemu repesi, kun piti kehitellä sillä kielellä kansallislaulu. Lähdin kahville tässä vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

mikä on pipojuhla???

Pipojuhla oli siis juhla missä ilmeisesti yritettiin lapsia kannustaa leikkien kautta pitämään pipoa koko talvi päässä ja että se on kivaa. Elettiin siis 90-lukua milloin pipo ei ollut niin hip and cool.

Vierailija kirjoitti:

Se kun uuden luokan kanssa 25 ihmistä on ringissä ja kaikki vuorollaan heittää pallon jollekin, että kertoisi jotain itsestään. Esiintymiskammoiselle yhtä tuskaa tuommoinen.

Minä lisäksi aina pudotan sen pallon tai se lentää ohitseni niin että joudu hakemaan sen jostain kaukaa. Sen jälkeen tunnen itseni kömpelöksi ja surkeaksi enkä halua sanoa mitään.