Kammottavin tutustumis- tai ryhmäytymisleikki?

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tutustumisleikit on saatanasta, mutta yhtä paljon ottaa päähän ne onkimadot, jotka ei viitsi osallistua ja siinä tulee kaikille kiusallinen olo, kun joku joutuu maanittelemaan näitä ilopillereitä nyt vähän edes yrittämään.

Ei kukaan meistä halua pomppia tasajalkaan sun etunimes tahdissa mut tollasesta nyhveröinnistä tulee vaan fiilis et kerää ittes, sulje silmät ja ajattele isänmaata. 

Miten isänmaa siitä leikistä hyötyy? Velvollisuudet kotona, avioliitossa tai työpaikalla ovat erikseen, mutta nämä tutustumisleikit ovat yleensä turhia. Kuinka moni esimerkiksi on oppinut uusien ihmisten nimiä leikeissä? Tuskin monikaan.

Tästä ketjusta näkee hyvin miksi naiset eivät menesty työelämässä. Kaiken pitäisi vaan olla sitä mitä minä haluan tai vähintäänkin kännissä tarttis olla.

Miten näiden kanssa voisi ryhmäytyä, jos kukaan ei pidä temppuilusta?

Testataanko näissä oikeasti sietokykyä:kuka ryhmäilee itsensä ulos ekana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tutustumisleikit on saatanasta, mutta yhtä paljon ottaa päähän ne onkimadot, jotka ei viitsi osallistua ja siinä tulee kaikille kiusallinen olo, kun joku joutuu maanittelemaan näitä ilopillereitä nyt vähän edes yrittämään.

Ei kukaan meistä halua pomppia tasajalkaan sun etunimes tahdissa mut tollasesta nyhveröinnistä tulee vaan fiilis et kerää ittes, sulje silmät ja ajattele isänmaata. 

Jos kukaan ei uskalla ilmaista, että tutustumisleikit ovat nöyryyttäviä ja vastenmielisiä, on kaikkien leikittävä niitä vastaisuudessakin. Otan mieluummin vastaan nyhverön leiman kuin pitkitän kaikkien kärsimystä pitämällä suuni kiinni.

Mun mielestä on ylipäätään outoa, että se joka rohkenee vastustaa idiotismia on muka se porukan nyhverö. Eikö se ole just toisin päin. Toiset ne hyppää vaikka kalliolta alas, kun muutkin ja kun leikittäjä käskee.

Luettuani tämän ketjun alan kallistua sille kannalle, että legendaarisessa kanidiscoketjussa oli leikkien puolustajana vankka trolli. Sen verran yksimielistä tuntuu tässä ketjussa olevan inho noita leikkejä kohtaan.

Sosionomikoulutus karaisi tuollaisiin leikkeihin ja "avautumisiin" tehokkaasti, mutta silti inhoan tuollaista yli kaiken. Koko koulutuksen aikana en oppinut ymmärtämään, että MIKSI. Ja MIKSI pitäisi jotain viattomia asiakkaita kiusata tuollaisella?

Tämä ei ole sattunut itselleni vaan kaverilleni, mutta on ylivoimaisesti oksettavin mitä tiedän. AMK ja ekat opiskelijabileet. Tuutorit keksineet hullunhauskan leikin jossa tarvitaan yksi banaani ja jaetaan porukka naisiin ja miehiin. Tuutori-mies alotti laittamalla banaanin omaan haaroväliinsä. Naisten piti sitten ottaa tämä banaani käyttämättä käsiä tai jalkoja (noilla sanoilla, suomeksi siis suulla) miehen haarovälistä ja viedä se seuraavan miehen haaroväliin, josta seuraava nainen vie sen taas seuraavalle miehelle. Siis hyi että. Ensinnäkin se että kiva mennä työntämään omaa naamaa varmaan tuntemattoman miehen haaroväliin. Eipä tuo järin hygienistäkään varmaan ollut kun banaani kiertää suusta suuhun. Tämä oli vissiin sellainen "vapaaehtoinen leikki", mutta silti oksettavaa.

Sitten on tietysti nämä iänikuiset vaatejonot. Tämäkin vapaa-ajalla opiskelijabileissä. Omassa AMK:ssa nämä tehtiin siten että koko oman alan opiskelijat kaikkine vuosikurssineen oli yksi joukkue, eli kisassa saattoi olla satakin osallistujaa. Joka vuosi osalta hukkui vaatteita tuossa touhussa. Ja vähän kiusallista oli myös se että joka vuosi porukasta löytyi ne jotkut huomionkipeät ihmiset jotka heittivät itsensä täysin alasti. Ja suuri osa sitten keikoili stringeissä ja rintsikoissaan. Hyi yäk.

Ameebaleikki.

Siis eihän siinä edes tutustuta toisiin mitenkään, kun ei edes puhuta mitään. Paitsi toistellaan "ameeba, ameeba" tai "fläpäti fläp" tms. SILTI tuo sama typerä leikki on ollut minulla tutustumisleikkinä lähes joka paikassa.

Vierailija kirjoitti:

Ammattikouluajoilta muistan yhden, jossa kaikkien piti mennä ympyrään. Yksi kerrallaan jokainen laitettiin ympyrän keskelle ja hänelle annettiin jonkun eläimen nimi, ja tätä eläintä (ääntä ja liikettä) piti matkia siinä kaikkien keskellä. Itse sain muistaakseni leijonan, hävetti kamalasti kun yritin ärjyä siinä! 

Eikös varsinkin urosleijonat tykkää viettää aikaansa löhöillen hiljaa ja paikallaan? ;)

Meillä oli 90-luvulla ala-asteella luokan oma juhla, johon osallistui oppilaat, vanhemmat ja koulun henkilökuntaa. Äitini suostui mukaan leikkiin, jossa opettajia tutustutettiin vanhempiin. Opettajat ja vanhemmat seisoivat pareittain vastatusten, ja jokaisen piti sanoa mitä piti parissaan kauniina. Kierroksen jälkeen käskettiin pussata(!!!) sitä osaa kehosta/vaatetuksesta, mitä oli kehunut. Äitiraukka oli sanonut rehtorin hymyä kauniiksi. Pelasti kasvonsa lähettämällä lentosuukon.

Mua ahdistaa suunnattomasti ne leikit aina koulussa, koska mulla on vähän ylipainoo ja oon luokan isoin tyttö :'( Ne leikit on niin kiusallisia ja hirveitä, tekee vaan mieli olla syömättä aina viikko ennen jotain ryhmäytymispäiviä ja sellasia, kun tietää että taas nauretaan sille ihravalaalle joka on vielä kömpelökin D: Ja ne sylileikit ja muut tuntuu tosi ahdistavalta ja liian intiimiltä mun mielestä. Miksei niitä voi kieltää?

Itsekin muistan yläasteen ryhmäytymiset, todella kiusallista. Etenkin ne, joissa pitäisi koskea toiseen.

Nössöpäivä lukiossa.. karmeinta shittiä ikinä. Junnuille puettiin vaipat jalkaan ja sutattiin naama huulipunalla ja nöyryytettiin oikein kunnolla salissa muiden kattellessa :))))

Onneksi olen päässyt luistamaan leikeistä yksinkertaisesti vain sillä, että olen vetäytynyt syrjään. Mutta eräs koulutus jäi mieleen. Oli koulutus väkivallan kohtaamisesta ja opeteltiin otteita, miten saadaan  väkivaltainen taltutettua.

Olin harrastanut edellisenä iltana miehen kanssa seksiä ja vaikka pesulla kävin vielä aamullakin, oli sellainen olo, että alapäässä haisee sperma. No kohteena oli nuori mies, joka meidän keski-ikäisten lylleröakkojen piti saada kiinni ja aloilleen. Minut pantiin ottamaan pää jalkojen väliin, että hän ei voi päätä liikuttaa. Todella kivaa istua siinä maassa parikymppisen miehen pää jalkojen välissä ja koko ajan oli sellainen olo, että jalkoväli haisee eiliselle seksille.

Kyseisen kurssin jälkeen tuli kolme sairauslomaa, koska pari reväytti nivusen ja yhdellä meni käsivarresta joku jänne rikki. Joten hyviä koulutuspäiviä vain ja työnantaja tykkäsi.

Meillä oli tuo vaatejonoleikki kun oli uusien seiskaluokkalaisten ryhmäytymispäivä. Kaikki oli lopuksi alusvaatteisillaan ja se tuntui ujosta tytöstä aika nöyryyttävältä.

Vierailija kirjoitti:

Olin ekaluokkalaisena jollain seurakunnan suurleirillä, jossa ohjelman olivat keksineet ja järjestäneet 15-16-vuotiaat eli tosi isot tytöt. Inhosin suurin piirtein kaikkea ohjelmaa, joka näin aikuisena ajatellen oli silkkaa nöyryyttämistä ja vallankäyttöä. Minä sain loppuiäkseni tarpeekseni heti ensimmäisenä iltana, jona tutustuttiin nuotion ympärillä. Meidän piti ryhmittyä syntymäkuukauden mukaan (ihan kuin minä olisin edes tiennyt omani), ja minun ryhmässäni oli kaksi jäsentä, toinen oli teinityttö. Meille ilmoitettiin naurunrähäkän säestyksellä, että kokoeromme vuoksi meidän piti esittää muille "käärmeen synnytys". Ei esitetty, ja seuraava, pitkäksi muodostunut ohjelmanumero oli "etsi pimeään metsään piiloutunut seitsenvuotias". Lähdin leiriltä seuraavana aamuna.

" Käärmeen synnytys " :D Mitä hemmettiä! Miten se pitäisi esittää ja miksi käärme?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni iältään 70 vuotta. Tykkäsi käydä keskusteluryhmässä missä oli isäni ikäisiä miehiä siellä he juttelivat asioista, muistelivat menneitä.

Eräänä kertana ryhmänvetäjä vaihtui ja tilalle tuli nuori nainen kanteleen kanssa. Silloin alkoi kanteleen soitto sekä ryhmälaulu sekä leikit.... " OO OO KUKA KUKA  OOO OOO KOSKETTAA KOSKETTAA VARPAASEEN KUKA KUKA VARPAASEEN! ... KUKA KOSKETTAA VIERUSKAVERIN VARPAASEEN KUKA KUKA ..... " samalla kantele soi.

Isäni lopetti käymisen siellä ja muutama muukin.  No isä olisi tykännyt siitä alkuperäisestä ryhmästä. Miksi ihmeessä väkisin pitää väsätä jotain leikkejä? Ja kun kyseessä ei ollut mikään jumpparyhmä.

Repesin 😂😂😂😂😂😂

No isäni ei kyllä naurusta revennyt vaan aivan suorasta suuttumuksesta. Ja ymmärrän kyllä täysin.

Ymmärrän kyllä ettei ollut yhtään onnistunut vaihdos, ja kurjaa että näin käynyt. Sitä vain nauroin kun kirjoitit niin hauskasti 😂 voin aivan kuvitella kanteleensoittajan mielessäni!

:D Isäni selitti asian hieman pidemmän kautta ja mukana oli muutamia kirosanoja. Minä lyhensin sekä sensuroin kyseisen tapahtuman.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tutustumisleikit on saatanasta, mutta yhtä paljon ottaa päähän ne onkimadot, jotka ei viitsi osallistua ja siinä tulee kaikille kiusallinen olo, kun joku joutuu maanittelemaan näitä ilopillereitä nyt vähän edes yrittämään.

Ei kukaan meistä halua pomppia tasajalkaan sun etunimes tahdissa mut tollasesta nyhveröinnistä tulee vaan fiilis et kerää ittes, sulje silmät ja ajattele isänmaata. 

Eli kaikki menee lauman mukana kuten aiemminkin. Kaikki siinä laumassa ajattelee " tämä on aivan sieltä ja aivan naurettavaa touhua. Ei hemmetti nytkö pitää halata vierasta ihmistä samalla sössöttää eläimiä kun rytmipalikat luo tahtia... "

Joku ns. onkimato voi sanoa suoraan miten tyhmää tämä on ja kukaan ei nauti tästä.

Vierailija kirjoitti:

Nössöpäivä lukiossa.. karmeinta shittiä ikinä. Junnuille puettiin vaipat jalkaan ja sutattiin naama huulipunalla ja nöyryytettiin oikein kunnolla salissa muiden kattellessa :))))

Lukio tuo koulu missä kaikki ovat "aikuisia" sekä sivistyneitä opiskelijoita.

Ei ammattikoulussa ollut mitään tuollaista nöyryyttämisen kulttuuria.

Ota rullasta niin monta palaa paperia kuin luulet leirin aikana tarvitsevasi.. Duppaduuliks nappasi 10 palaa.. ja kertoi 10 asiaa itsestään. 14 vuotta sitten, ja olin ujo kuin sieni kuivalla.

Ollessani vanhainkodissa kesätöissä vanhusraukkoja nöyryytettiin aina ennen ruokailuja. Heidät kerättiin rinkiin halusivat tai eivät, osa ei päässyt huonosti liikkuvina edes karkuun. Sitten tuli joku täti ja järjesti tuolijumpan, jonka jälkeen vanhusten olisi pitänyt laulaa yhdesä tädin kanssa Kiitoksia kiitoksia Vaasan, PAALJON kiitoksia. Vanhukset olivat yleensä hiljaa ja tämä vetäjä joikasi yksin. Jotenkin niin noloa, paljon fiksuja ihmisiä vanhuksissa

Se iso musta kissa istui ikkunalaudalla bee ii än gee oo. Ehkä jo mainittiinkin. Mutta siis teinit pakotetaan halaamaan toisiaan jossain rippileirillä. Opetapa sitten rajoja ja niiden kunnioittamista.

Tämän ketjun vahvistamana aion loppuelämäni kieltäytyä kaikista pakkoleikeistä.

Meidän amiksessa mentiin ryhmäytymispäivän aluksi rannalle rakentamaan hiekkalinnaa :D Olen hyvin ujo piimä enkä uskaltanut mennä varsinasesti rakentamaan (kaikki olivat siinä linnan ympärillä kylki kyljessä ko sillit purkissa ja pelkäsin olevani tiellä ja pilaavanikin jotain) mutta pyörin ympärillä ja keräsin muille pieniä tikkuja rakentelun avuksi. Se oli ihan hauskaa. Mutta sitten oppilaitokseen palattuamme annettiin sellainen haastattelutehtävä. Eli opettaja määrää parin jonka kanssa kerrotaan itsestään kaikenlaista puolin ja toisin ja sitten pitää luokan edessä esitelmän siitä parista :D Jooei. Karkasin saman tien ulos luokasta ja pakenin aina kotiin asti.

No, joskus myöhemmin, ei niinkään tutustumisleikkinä mutta muuten, opettaja jakoi parit ja käski leikellä lehdistä paloja ja kollaasityyliin sommitella niistä parin kuva. Kattelin kun kaikki muut valitsivat ihonväriksi isoja paloja vähän mistä sattuu, ja ajattelin olla ovela ja tehdä homman huolella. Leikkelin valtavan määrän pieniä ihonvärikappaleita aikomuksena asetella niistä valojen ja varjojenkin kohdat suunnilleen oikein. No tähänhän tuhraantui aikaa, joten tekele oli kaikkea muuta kuin valmis (itseasiassa olin saanut liimailtua vasta ne ihonpalaset) kun päivä päättyi ja parini halusi nähdä mitä olen saanut aikaan. Valtava häpeän aalto vyöryi ylitseni enkä kehdannut näyttää, kun keskeneräisestä työstä pari olisi taatusti päätellyt vain että hänen ihonsa on mielestäni ihan hirveän huonokuntoinen! Pari vielä maanitteli ja maanitteli ja sanoin eijeijei mä teen tän kyllä valmiiksi ensin! Ja kun se lopulta luovutti, häpesin lisää, koska arvelin parin luulleen että oon tehnyt jotain ihan pilakuvaa ja siksi en näytä... No kotona ähräsin työn valmiiksi ja se näyttikin suunnilleen siltä miltä halusin, mutta seuraavana päivänä pari ei vaikuttanut enää muistavankaan koko asiaa, enkä itsekään kehdannut ottaa sitä puheeksi, ja niinpä emme enää koskaan puhuneet toisillemme sanaakaan :D :D :D

+ Ne "valitse kortti joka kertoo sinusta/tulevaisuudestasi/haaveistasi/etc"-jutut on aika kiusallisia, mutta toisaalta olen jo tottunut niihin. Vessapaperi-ansaan lankesin, kun oli sinä päivänä kova nuha ja vitsikkäänä sitten rullasin käteni ympärille 8 palaa paperia JA VIELÄ NIISTIN NIIHIN ennenkuin työpaikan puolesta pakollisen elämänhallintakurssin vetäjä paljasti jutun jujun :D Siinä sitten suoristelin niitä räkäisiä paperinpaloja, tosin siihen mennessä jo oppineena että kerrottavat asiat voivat olla ihan vain parin sanan mittaisia, kuten "mulla on kissa" ja "asun kaksiossa".