Päiväkodintäti ja nyt meni hermot!

Vierailija kirjoitti:

Mun lapseni ovat kilttejä ja kohteliaita. Mutta minä en ole pystynyt pakottamaan heidän ruumiintoimintojaan, enkä odota päiväkodin tädinkään siihen pystyvän.

Eli lyhyesti: he eivät syö, jos ei ole nälkä. He eivät ole nukkuneet päiväunia kaksi täytettyään. Ja jos heillä ei ole hätä, he eivät pissaa eivätkä kakkaa pyynnöstä. Päiväkodissa eivät kakkaa muutenkaan.

Pyydän, että täti on hyvä ja kunnioittaa näitä pieniä seikkoja. Mitään erikoiskohtelua he eivät tarvitse - tai no näkkärinpala on ihan jees - eivätkä he ainakaan huuda tai vingu.

Ei tässä olekaan kyse sinun lapsistasi, vaan heistä, jotka oikesti sekä huutavat että vinkuvat, koska ovat eläneet rajattomasti pienen ikänsä. Ja näitä oikeasti on, enenevässä määrin.

Vierailija kirjoitti:

Jep... Itse lapsena söin KAIKKEA mukisematta, paitsi maksalaatikkoa. Tuttuni 5-vuotias lapsi ei syö edes perusruokia kuten kastikkeita, keittoja, jauhelihaa, pastaa, mitään vihanneksia tai hedelmiä, jugurttia, rahkaa, muroja, juustoa, leikkeleitä ym. Hän syö vain perunaa, leipää margariinilla ja herkkuja (sipsit, karkit, jäätelö jne.). Kun ei kotona vaadita niin minkäs teet. Käy sääliksi kun lapsi on nyt jo ylipainoinen :(

Minun tuntemani krantut lapset (ja aikuiset) ovat pikemminkin hoikkia ja ne, joille kelpaa kaikki ja aina, tuppaavat iän myötä pulskistumaan. Ronkelius on geneettinen ominaisuus, ja sille on ollut perustansa selviytymisstrategiassa.

Herkkujen ahtaminen lapseen on sitten kokonaan toinen aihe.

Vierailija kirjoitti:

Mutta entäs kun viisikymppinen ukko ei ole oppinut vielä ruokailutapoja? Piipittää joka ainoa päivä, ettei mulla ole nälkä, taasko pitäis syödä, mikähän lie kun ei maistu... loputtomiin. Olen sanonut tuhansia kertoja, että älä syö, äläkä valita! Iltahämärissä hiipii jääkaapille ja etsii makkarankyrsää mussuttaakseen sitä. Yöllä kun herää, menee taas jääkaapille etsimään voileipätarpeita. Mutta kun aamu koittaa ja ruoka-ajat, ei oo taas yhtään nälkä. Olisikohan päiväkodissa sellaista osastoa, jonne saisin hänet sijoitettua ruokailuaikoja tapoja opettelemaan?

Viisikymppinen ihminen kyllä osaa itse sanoa, milloin on nälkä. Harvoin dementiakaan tuossa iässä niin pitkällä on.

Juurihan tästä oli Hesarissa juttua. Aamiainen ei tee autuaaksi, mutta sen pois jättäminen voi olla helppo keino painonhallintaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä viitsi. Oletko edes koulutettu ihminen? On ihan normaalia sanoa päiväkoti-ikäiselle samoista asioista uudelleen ja uudelleen, oli ne sitten vapaankasvatuksen hedelmiä tai ei.

Ei taida olla. Päiväkodeissa työskentelevät eivät viittaa itseensä nimikkeellä "päiväkodintäti".

Ja he tietävät, että vapaa kasvatus oli 70-luvun ilmiö

Jos vaikka yrittäisit keskittyä itse asiaan, etkä nuppineuloihin. Mahdotonta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä viitsi. Oletko edes koulutettu ihminen? On ihan normaalia sanoa päiväkoti-ikäiselle samoista asioista uudelleen ja uudelleen, oli ne sitten vapaankasvatuksen hedelmiä tai ei.

Kyllä olen koulutettu, useammallekin alalle.

Ja ei, ei ole normaalin 5-vuotiaan toimintaa, että jokapäiväisistä rutiineista (syöminen, nukkuminen) pipitetään, riidellään, väännetään kättä ja käydään valtataisteluja. Kyllä 5-vuotiaana tällaiset asiat on jo sisäistänyt jos kasvatustoiminta kotona on ollut johdonmukaista ( olettaen ettei kehitysviivästymää tms. ole todettu). 5-vuotiaat keskittyvät jo sosiaaliseen kanssakäymiseen ja siinä kehittymiseen, ei ruuasta piipittämiseen.

Oliko tää 5v ollut siis kotihoidossa tähän syksyyn asti? Nimittäin silloin joka asiasta vininä kuuluu asiaan vielä tässä vaiheessa. Ja sitä taistelua voi jatkua hyvin koko syksy. 😈😉 Mutta onhan tämä elokuu ja syyskuun alkupuolikin vielä koko ryhmällekin aika sekavaa aikaa ja vanhoillakin konkareilla voi hyvin olla vielä kesähiekkaa sandaaleissa ja käytös sen mukaista. Kyllä se lokakuuhun mennessä useimmiten rauhoittuu ja tasaantuu! 😊

Vela - 72 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä viitsi. Oletko edes koulutettu ihminen? On ihan normaalia sanoa päiväkoti-ikäiselle samoista asioista uudelleen ja uudelleen, oli ne sitten vapaankasvatuksen hedelmiä tai ei.

Kyllä olen koulutettu, useammallekin alalle.

Ja ei, ei ole normaalin 5-vuotiaan toimintaa, että jokapäiväisistä rutiineista (syöminen, nukkuminen) pipitetään, riidellään, väännetään kättä ja käydään valtataisteluja. Kyllä 5-vuotiaana tällaiset asiat on jo sisäistänyt jos kasvatustoiminta kotona on ollut johdonmukaista ( olettaen ettei kehitysviivästymää tms. ole todettu). 5-vuotiaat keskittyvät jo sosiaaliseen kanssakäymiseen ja siinä kehittymiseen, ei ruuasta piipittämiseen.

Oliko tää 5v ollut siis kotihoidossa tähän syksyyn asti? Nimittäin silloin joka asiasta vininä kuuluu asiaan vielä tässä vaiheessa. Ja sitä taistelua voi jatkua hyvin koko syksy. 😈😉 Mutta onhan tämä elokuu ja syyskuun alkupuolikin vielä koko ryhmällekin aika sekavaa aikaa ja vanhoillakin konkareilla voi hyvin olla vielä kesähiekkaa sandaaleissa ja käytös sen mukaista. Kyllä se lokakuuhun mennessä useimmiten rauhoittuu ja tasaantuu! 😊

Ei kokonaan kotihoidossa, mutta pitkällä kesävapaalla, jonka jälkeen viime keväänä toimimaan saadut rutiinit on taas romutettu. Ja nyt päätin, että koska vanhemmat eivät viitsi ruokailuhommaan lainkaan panostaa, niin en viitsi enää minäkään.

Nyt taitaa mennä aiheen sivuun, mutta nykyään (iso) osa lapsista saa tehdä kaupoissakin ihan mitä vaan! He ajelevat ostoskärryillä päin muita asiakkaita, juoksevat, riehuvat, huutavat, käyttäytyvät kuin villipedot. Vanhemmat eivät välitä yhtään jälkikasvustaan, näppäilevät puhelintaan tai katsovat vaan toiseen suuntaan kuin asia ei liikuttaisi heitä millään tavalla. Tämä sama toistuu myyjien kertoman mukaan myös vaatekaupoissa, joissa he (myyjät) joutuvat vahtimaan lapsia mm. liukuportaiden väliin jäämisessä, näyteikkunaan kiipeilemisessä jne. Muut asiakkaat eivät pääse haluamansa hyllyn luo, kun nämä kullanmurut riehuvat hyllyn edessä viskellen tavaroita sieltä. Olen muutaman kerran huomauttanut asiasta, mutta silloin kyllä hirmustunut vanhempi herää ja alkaa mulkoilla minua. Kerrankin eräs äityli meni sanomaan ukolleen mitä olin lapsille huomauttanut ja luulin jo hetken, että hirmustuneen näköinen lihaskimppu tulee päälleni. Toistaiseksi uskallan vielä mennä ruokakauppaan siitäkin huolimatta, vaikka moni Kullanmuru on töytäissyt ostoskärryllä kipeään jalkaani. Mutta kun tästä vielä vanhenen ja haurastun, saattaapi olla etten uskalla.

Missä tavat kirjoitti:

Nyt taitaa mennä aiheen sivuun, mutta nykyään (iso) osa lapsista saa tehdä kaupoissakin ihan mitä vaan! He ajelevat ostoskärryillä päin muita asiakkaita, juoksevat, riehuvat, huutavat, käyttäytyvät kuin villipedot. Vanhemmat eivät välitä yhtään jälkikasvustaan, näppäilevät puhelintaan tai katsovat vaan toiseen suuntaan kuin asia ei liikuttaisi heitä millään tavalla. Tämä sama toistuu myyjien kertoman mukaan myös vaatekaupoissa, joissa he (myyjät) joutuvat vahtimaan lapsia mm. liukuportaiden väliin jäämisessä, näyteikkunaan kiipeilemisessä jne. Muut asiakkaat eivät pääse haluamansa hyllyn luo, kun nämä kullanmurut riehuvat hyllyn edessä viskellen tavaroita sieltä. Olen muutaman kerran huomauttanut asiasta, mutta silloin kyllä hirmustunut vanhempi herää ja alkaa mulkoilla minua. Kerrankin eräs äityli meni sanomaan ukolleen mitä olin lapsille huomauttanut ja luulin jo hetken, että hirmustuneen näköinen lihaskimppu tulee päälleni. Toistaiseksi uskallan vielä mennä ruokakauppaan siitäkin huolimatta, vaikka moni Kullanmuru on töytäissyt ostoskärryllä kipeään jalkaani. Mutta kun tästä vielä vanhenen ja haurastun, saattaapi olla etten uskalla.

Ei mene aiheen ohi lainkaan. Juuri tästä on kysymys. Ei opita kunnioitusta, rutiineja, tavallista elämää, koska saadaan riehua ja elää kuin pellossa sekä päättää asioista, joista lapsen ei vielä kuulu itsen päättää. Tietyt jutut (päivittäiset rutiinit mm) tulee vanhempien lapsilleen opettaa/kasvattaa/juurruttaa, jotta voivat keskittyä kehittymään ihmisinä ja ottamaan huomioon myös muut ihmiset. Olemattomat tavat ja rajat tekee lapsista itsekeskeisiä ja rasittavia minäminäminäminä-tyyppejä, joiden takia koulutetut, työssään pidetyt kasvattajat vaihtavat alaa.

Vierailija kirjoitti:

Vela - 72 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä viitsi. Oletko edes koulutettu ihminen? On ihan normaalia sanoa päiväkoti-ikäiselle samoista asioista uudelleen ja uudelleen, oli ne sitten vapaankasvatuksen hedelmiä tai ei.

Kyllä olen koulutettu, useammallekin alalle.

Ja ei, ei ole normaalin 5-vuotiaan toimintaa, että jokapäiväisistä rutiineista (syöminen, nukkuminen) pipitetään, riidellään, väännetään kättä ja käydään valtataisteluja. Kyllä 5-vuotiaana tällaiset asiat on jo sisäistänyt jos kasvatustoiminta kotona on ollut johdonmukaista ( olettaen ettei kehitysviivästymää tms. ole todettu). 5-vuotiaat keskittyvät jo sosiaaliseen kanssakäymiseen ja siinä kehittymiseen, ei ruuasta piipittämiseen.

Oliko tää 5v ollut siis kotihoidossa tähän syksyyn asti? Nimittäin silloin joka asiasta vininä kuuluu asiaan vielä tässä vaiheessa. Ja sitä taistelua voi jatkua hyvin koko syksy. 😈😉 Mutta onhan tämä elokuu ja syyskuun alkupuolikin vielä koko ryhmällekin aika sekavaa aikaa ja vanhoillakin konkareilla voi hyvin olla vielä kesähiekkaa sandaaleissa ja käytös sen mukaista. Kyllä se lokakuuhun mennessä useimmiten rauhoittuu ja tasaantuu! 😊

Ei kokonaan kotihoidossa, mutta pitkällä kesävapaalla, jonka jälkeen viime keväänä toimimaan saadut rutiinit on taas romutettu. Ja nyt päätin, että koska vanhemmat eivät viitsi ruokailuhommaan lainkaan panostaa, niin en viitsi enää minäkään.

Jutelkaa hei tiimipalaverissa tilanteesta tai pyytäkää että saatte ajan pitää ihan oma paltsu tästä, jos tuntuu että tiimipalaverissa ei jää aikaa tähän asiaan paneutumiseen. Joskus kannattaa pyytää joku ryhmän ulkopuolinenkin koulutettu ja kokenut aikuinen mukaan, jolla saattaisi olla uusia ideoita lapsen kanssa toimimiseen.

Mutta juu, tiedän kyllä kokemuksesta, miten rasittavaa on taistella jostain ihan perusjutusta joka päivä, kun vanhemmat oikein tukee sitä nirsoilua omalla toiminnallaan. Kotona tenavan eteen kannetaan just sitä mitä se keksii pyytää, niin helppokos tuo on muutama tunti päiväkodissa paastota ja kitistä.

Useimmat näistäkin oppivat onneksi syömään edes jotenkin jo siksi että katsovat mallia muista. Joillakin on sitten tosi herkkää ja jopa ruokapöytäseura saattaa olla ratkaisevassa asemassa siihen, miten lapsi syö! Mutta aina välillä tulee kyllä vastaan näitäkin tapauksia, joihin ei mikään auta. Silloinkin voi yrittää tiimikavereiden kanssa sopia, että vuorottelette sitä aikuista, joka joutuu sitä kitinää kuuntelemaan, jotta jokainen saa välillä huiliakin. Ja itseasiassa tuo sun suunnittelema välinpitämätön asennekin saattaa toimia! Jos ei muuten, niin ehkä oma mieli rauhoittuu kun ajattelee vaan että tälle ei nyt mitään voi ja antaa olla. Tsemppiä sinne! 😊

Vierailija kirjoitti:

Älä viitsi. Oletko edes koulutettu ihminen? On ihan normaalia sanoa päiväkoti-ikäiselle samoista asioista uudelleen ja uudelleen, oli ne sitten vapaankasvatuksen hedelmiä tai ei.

Hah hah..    Kerro mulle mikä koulutus sun mielstä valmistaa kuuntelemaan ja paijaamaan kitisijöitä???   Mikä koulutus sulla muuten on arvostella ketään?

En ymmärrä miksi purat kiukkuasi lapsiin, mutta ymmärrän pointin. Nykyään kotona monesti mennään lasten ehdoilla, helpoimman kautta ja sitten odotetaan, että päiväkodissa kasvatetaan. Ja jos lapsi ei syö puuroansa ilman sokeria, huudetaan päiväkodille, että myrkytätte lapsemme sokerilla. Ei ne ruokailutavat päiväkodista ala. Kyllä kotona terveellistä ruokaa syövä ja hyvin kasvatettu lapsi osaa syödä puuronsa ilman sokeria ja käyttäytyä pöydässä. Sitten ihmetellään, kun lapsi on kiukkuinen, kun puuro jää syömättä ja kun vanhemmat käskevät herättää päikkäreiltä kesken suloisten unien, ettei kotona tarvisi nukuttaa, kun on niin kiire, eikä jaksa.

Ottamatta kantaa muuhun lasten kurittomuuteen, niin syömisestä ei pitäisi tehdä aikuisen ja lapsen välistä valtataistelua. Ei päiväkodissa eikä kotona. 

Missä tavat kirjoitti:

Nyt taitaa mennä aiheen sivuun, mutta nykyään (iso) osa lapsista saa tehdä kaupoissakin ihan mitä vaan! He ajelevat ostoskärryillä päin muita asiakkaita, juoksevat, riehuvat, huutavat, käyttäytyvät kuin villipedot. Vanhemmat eivät välitä yhtään jälkikasvustaan, näppäilevät puhelintaan tai katsovat vaan toiseen suuntaan kuin asia ei liikuttaisi heitä millään tavalla. Tämä sama toistuu myyjien kertoman mukaan myös vaatekaupoissa, joissa he (myyjät) joutuvat vahtimaan lapsia mm. liukuportaiden väliin jäämisessä, näyteikkunaan kiipeilemisessä jne. Muut asiakkaat eivät pääse haluamansa hyllyn luo, kun nämä kullanmurut riehuvat hyllyn edessä viskellen tavaroita sieltä. Olen muutaman kerran huomauttanut asiasta, mutta silloin kyllä hirmustunut vanhempi herää ja alkaa mulkoilla minua. Kerrankin eräs äityli meni sanomaan ukolleen mitä olin lapsille huomauttanut ja luulin jo hetken, että hirmustuneen näköinen lihaskimppu tulee päälleni. Toistaiseksi uskallan vielä mennä ruokakauppaan siitäkin huolimatta, vaikka moni Kullanmuru on töytäissyt ostoskärryllä kipeään jalkaani. Mutta kun tästä vielä vanhenen ja haurastun, saattaapi olla etten uskalla.

Jeps. Aikuisena nää perselävet (entiset hellanlettaskultanuppuset) kiukuttelee kaikesta ja vaatii mahdottomia.  Pöyristyvät joutuessaan odottamaan vuoroaan ja halveksivat kaikkia ja kaikkea.  

Päiväkodin tädeistä kyllä huomaa, että on syöty joka aterialla mukisematta. Toisekseen normaalin 5 vuotiaan rutiineihin ei kuulu päiväunet, paitsi tietysti varhaisopetuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodin tädeistä kyllä huomaa, että on syöty joka aterialla mukisematta. Toisekseen normaalin 5 vuotiaan rutiineihin ei kuulu päiväunet, paitsi tietysti varhaisopetuksessa.

Kuka nyt puhui 5-vuotiaista? Meillä 5-vuotiaat pitää rentoutumishetken, satua kuunnellen ja saavat sitten mennä leikkimään, jos eivät nukahda.

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodin tädeistä kyllä huomaa, että on syöty joka aterialla mukisematta. Toisekseen normaalin 5 vuotiaan rutiineihin ei kuulu päiväunet, paitsi tietysti varhaisopetuksessa.

Ei tässä päiväunista puhutakaan, vaan jokapäiväisistä rutiineista. Näihin kuuluu päiväkotiaikana syöminen ja päiväkodin ulkopuolella syömisen lisäksi myös nukkuminen. Usein rajattomilla lapsilla on myös nukkumisrutiinit siellä kotona hakusessa.ja ovat sitten yliväsyneitä päiväkodissa ( myöskään minun työpaikallani eivät 5-vuotiaat nuku päiväunia), koska heitä ei ole illalla saatu nukkumaan.

Ap

En tiedä missä kaupungissa ap on töissä, mutta mä teen täällä itä-helsingissä keikkaa eri päiväkodeissa. Nirsoimmat ja kurittomimmat lapset on maahanmuuttajataustaisia yleensä somali ja arabikulttuurista. Somaleiden äidit mm. tulee ihan avoimesti sipsipussi kädessä hakemaan tenaviaan ja arabithan ei kunnioita ketään, koska heille ei ole opetettu alkeellisimpiakaan käytöstapoja. Se sikailu mitä jopa 3-4 vuotiaat arabit suorittaa ruokailuhetkinä on jotain ihan järkyttävää. Siinä sitten pitää hyssytellen kertoa muunneltua totuutta noutohetkillä vanhemmille, koska muuten lentää rasismikortit.

Meillä lapsi ei syö päiväkodissa mitään. Ei aamupalalla, ei lounaalla eikä välipalaa. Siellä on se systeemi, että jos ei aamulla syö, saa saman annoksen eteensä lounaalla ja jos ei syö sittenkään, niin päiväunien jälkeen se on taas edessä. Hyvin on lapsi jaksanut jo vuoden olla ilman ruokaa päivällä. Siellä on melkoinen tahtojen taistelu, kun joku hoitaja olisi valmis antamaan näkkileipää ja toinen kieltää.

Ihan turha on tehdä ruuasta mitään sotaa, lapsi sen sodan voittaa joka tapauksessa.

Kotona lempiruokia on lihekeitto ja lohirullat.

Noin meillä kotonakin tehdään. Ruoka syödään tai ei syödä, lapsi saa päättää mutta en rupea taistelemaan. Toki jokaisella on jotain mistä ei kertakaikkiaan tykkää (meillä tomaattiruoat) ja silloin tehdään lapselle jotain muuta. Muuten ei nirsoile mistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä viitsi. Oletko edes koulutettu ihminen? On ihan normaalia sanoa päiväkoti-ikäiselle samoista asioista uudelleen ja uudelleen, oli ne sitten vapaankasvatuksen hedelmiä tai ei.

Ei taida olla. Päiväkodeissa työskentelevät eivät viittaa itseensä nimikkeellä "päiväkodintäti".

Eivätkä myöskään puhu kiukuttelevista lapsista "vapaan kasvatuksen hedelminä", koska tietävät, että nirsoiluun on lukemattomia muitakin syitä. Vapaa kasvatus oli sitä paitsi voimissaan 70-luvulla, nykyään sitä ei harjoita kukaan. Se, että kotona tarjoillaan kymmeniä vaihtoehtoja ruokapöydässä ei ole osoitus vapaasta kasvatuksesta.

Tässä ei nyt puhuttukaan niistä "nirsoilun muista syistä" vaan juuri siitä rajattomuuden luomasta piipityksestä ja riitelystä, minkä muutama ketjuun vastanneista hyvin ymmärsivätkin.

Yksin on vaikea riidellä. Miksi siis lähdet 5-vuotiaan matkaan? Jos ei syö, niin ei syö. Minä, kahdeksan lapsen äiti olisin helisemässä, jos meillä mentäisiin tuohon tyyliin. Ruoka tulee eteen, se syödään. Jos ei maistu niin ei sitten. Muutakaan ei ole tarjolla. Seuraava ateria on sitten ajallaan, ja yleensä maistuu.