Päiväkodintäti ja nyt meni hermot!

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi ei syö päiväkodissa mitään. Ei aamupalalla, ei lounaalla eikä välipalaa. Siellä on se systeemi, että jos ei aamulla syö, saa saman annoksen eteensä lounaalla ja jos ei syö sittenkään, niin päiväunien jälkeen se on taas edessä. Hyvin on lapsi jaksanut jo vuoden olla ilman ruokaa päivällä. Siellä on melkoinen tahtojen taistelu, kun joku hoitaja olisi valmis antamaan näkkileipää ja toinen kieltää.

Ihan turha on tehdä ruuasta mitään sotaa, lapsi sen sodan voittaa joka tapauksessa.

Kotona lempiruokia on lihekeitto ja lohirullat.

Ei helvetti mikä järjetön systeemi!! Siis jotain jäähtynyttä puuroa isketään eteen lounaalla?? Aivan tajutonta! Eivät varmaan söisi ne aikuisetkaan jotain puoli päivää lautasella kuivettunutta paskaa enää! Ei ole mikään ihme että lapsi ei syö!

Kaverin lapsi on tuollainen vikisijä ja se johtuu tasan kaverin tavasta kasvattaa. Ainokainen lapsi, äitinsä paapoma. Koko ajan kysyy, että tykkäätkö tästä vai tästä, ja jos hiukan maistat/kokeilet jne. Tekis mieli sanoa, että älä kysy, anna ruoka ja keskity seurustelemaan vieraiden kanssa. Lapsi edes valita, mutta äiti hyörii ympärillä ennakoimassa mahdollista kranttuilua. Samoin äiti kehittää kaikkia teorioita, miten lapsella sattuu sieltä tai täältä. Lapsi sanoo, vaikka että päätä särkee ja sitten alkaa hössötys. Tulee jotain kivaa tekemistä, niin äiti sanoo, että "älä mene, ettei pää pahene", johon lapsi huikkaa juostessaan "ei särje enää".

Kuulostaa siltä että olet itse tehnyt ruokailusta valtataistelun. Eikä niin saisi tehdä. Ruoka tarjoillaan, on tietty aika syödä, kannustetaan maltillisesti, sitten se kerätään pois. Se mitä vanhemmat syöttävät kotona on loppupeleissä heidän oma asiansa. 

Mulla on itselläni kaksi lasta. Toinen on aina syönyt kaikkea, toinen on nirsompi. Ei kyse ole aina kasvatuksesta tai opettamisesta. Vaan siitä että ihmiset on syntyjään erilaisia ja toisilla esim. aistit on sellaiset ettei siedä tietyntyyppisiä ruokia. Tai on esim. huono kokemus jostain, on vaikkapa oksentanut jotain tiettyä ruokaa ja siihen jäänyt kammo. 

Suosittelen kyllä alanvaihtoa sinulle. Päiväkodintädin pitää kuitenkin sietää erilaisuutta ja osata olla tietyllä tapaa lempeä, kun on kyse pienistä lapsista eikä poliisikoirien massakoulutuksesta. 

Aivan kamala ketju, itkettää niiden lasten puolesta, joista täällä kerrotaan. Ruokailu ei koskaan saa olla valtataistelu. Syödään se mikä syödään ja lähdetään muihin hommiin. Käytöksesi kuulostaa aika omituiselta arvon ap ja tämä itä-helsingissä sijaisuuksia tekevä voisi selvästi lopettaa hommat. Ja jos tuo on totta, että jossain tarjotaan lautaselle jääneet ruoat, pitäisin vanhempana aivan helvetillisen mekkalan aiheesta.

Terveisin lto

Vierailija kirjoitti:

Aivan kamala ketju, itkettää niiden lasten puolesta, joista täällä kerrotaan. Ruokailu ei koskaan saa olla valtataistelu. Syödään se mikä syödään ja lähdetään muihin hommiin. Käytöksesi kuulostaa aika omituiselta arvon ap ja tämä itä-helsingissä sijaisuuksia tekevä voisi selvästi lopettaa hommat. Ja jos tuo on totta, että jossain tarjotaan lautaselle jääneet ruoat, pitäisin vanhempana aivan helvetillisen mekkalan aiheesta.

Terveisin lto

Minä mieluummin itkisin sitä, etteivät vanhemmat ymmärrä lastensa parasta. Lasten annetaan elää kuin pellossa ja siinä tehdään todellinen karhunpalvelus tulevaa elämää ajatellen. Kyllä lapsen pitää vähitellen oppia sen yhteisön tavoille, missä hän elää. Ei se tarkoita sitä, että lapsen pitäisi luopua omasta persoonastaan. Se ei tarkoita myöskään sitä, että käyttäydytään kuin Euroopan omistaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä viitsi. Oletko edes koulutettu ihminen? On ihan normaalia sanoa päiväkoti-ikäiselle samoista asioista uudelleen ja uudelleen, oli ne sitten vapaankasvatuksen hedelmiä tai ei.

Ei taida olla. Päiväkodeissa työskentelevät eivät viittaa itseensä nimikkeellä "päiväkodintäti".

Eivätkä myöskään puhu kiukuttelevista lapsista "vapaan kasvatuksen hedelminä", koska tietävät, että nirsoiluun on lukemattomia muitakin syitä. Vapaa kasvatus oli sitä paitsi voimissaan 70-luvulla, nykyään sitä ei harjoita kukaan. Se, että kotona tarjoillaan kymmeniä vaihtoehtoja ruokapöydässä ei ole osoitus vapaasta kasvatuksesta.

Tässä ei nyt puhuttukaan niistä "nirsoilun muista syistä" vaan juuri siitä rajattomuuden luomasta piipityksestä ja riitelystä, minkä muutama ketjuun vastanneista hyvin ymmärsivätkin.

Yksin on vaikea riidellä. Miksi siis lähdet 5-vuotiaan matkaan? Jos ei syö, niin ei syö. Minä, kahdeksan lapsen äiti olisin helisemässä, jos meillä mentäisiin tuohon tyyliin. Ruoka tulee eteen, se syödään. Jos ei maistu niin ei sitten. Muutakaan ei ole tarjolla. Seuraava ateria on sitten ajallaan, ja yleensä maistuu.

Kyllä nämä nitisijät yksinkin osaavat riidellä. Oikeasti. Otan sitä, en otakaan, haluan, en haluakaan... Ja tätä voi siis jatkua kovaäänisesti, muita ruokailijoita häiriten. Vaikka en sanoisi mitään, on meno ihan samaa marinaa. Ja sama marina ja riitely/kitinä ( millä sitä nyt nimitetäänkään) jatkuu, kun vanhemmat hakevat. Ja nämä aloittavat voivoivoi, aiaiaiattelun, ja puspuspus ja lässynlässynlää....

Ap

lähihoitaja88 kirjoitti:

Kuulostaa siltä että olet itse tehnyt ruokailusta valtataistelun. Eikä niin saisi tehdä. Ruoka tarjoillaan, on tietty aika syödä, kannustetaan maltillisesti, sitten se kerätään pois. Se mitä vanhemmat syöttävät kotona on loppupeleissä heidän oma asiansa. 

Mulla on itselläni kaksi lasta. Toinen on aina syönyt kaikkea, toinen on nirsompi. Ei kyse ole aina kasvatuksesta tai opettamisesta. Vaan siitä että ihmiset on syntyjään erilaisia ja toisilla esim. aistit on sellaiset ettei siedä tietyntyyppisiä ruokia. Tai on esim. huono kokemus jostain, on vaikkapa oksentanut jotain tiettyä ruokaa ja siihen jäänyt kammo. 

Suosittelen kyllä alanvaihtoa sinulle. Päiväkodintädin pitää kuitenkin sietää erilaisuutta ja osata olla tietyllä tapaa lempeä, kun on kyse pienistä lapsista eikä poliisikoirien massakoulutuksesta. 

Kyllä nämä valtataistelut on kotona opittuja. Kaikesta yhteisestä tekemisestä naristaan, pitääks mun... Kun kotona ei edes tarvitse itse pukea. Syöminenkin sujuu jotenkin, kunhan äiti lastaa haarukkaan valmiiksi lettuja ja kermaa. Ja hei, kyse on 5-vuotiaasta.

lähihoitaja88 kirjoitti:

Kuulostaa siltä että olet itse tehnyt ruokailusta valtataistelun. Eikä niin saisi tehdä. Ruoka tarjoillaan, on tietty aika syödä, kannustetaan maltillisesti, sitten se kerätään pois. Se mitä vanhemmat syöttävät kotona on loppupeleissä heidän oma asiansa. 

Mulla on itselläni kaksi lasta. Toinen on aina syönyt kaikkea, toinen on nirsompi. Ei kyse ole aina kasvatuksesta tai opettamisesta. Vaan siitä että ihmiset on syntyjään erilaisia ja toisilla esim. aistit on sellaiset ettei siedä tietyntyyppisiä ruokia. Tai on esim. huono kokemus jostain, on vaikkapa oksentanut jotain tiettyä ruokaa ja siihen jäänyt kammo. 

Suosittelen kyllä alanvaihtoa sinulle. Päiväkodintädin pitää kuitenkin sietää erilaisuutta ja osata olla tietyllä tapaa lempeä, kun on kyse pienistä lapsista eikä poliisikoirien massakoulutuksesta. 

Erilaisuuden sietämisessä ei ole mitään ongelmaa 😀. Ongelma on samojen tiettyjen tenavien marina samoista jokapäiväisistä asioista. Ei se, että 10 valittaa jokainen yhdestä jutusta vaan se että yksi ja sama valittaa kymmenestä jutusta mm joka ruokailun aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä viitsi. Oletko edes koulutettu ihminen? On ihan normaalia sanoa päiväkoti-ikäiselle samoista asioista uudelleen ja uudelleen, oli ne sitten vapaankasvatuksen hedelmiä tai ei.

Kyllä olen koulutettu, useammallekin alalle.

Ja ei, ei ole normaalin 5-vuotiaan toimintaa, että jokapäiväisistä rutiineista (syöminen, nukkuminen) pipitetään, riidellään, väännetään kättä ja käydään valtataisteluja. Kyllä 5-vuotiaana tällaiset asiat on jo sisäistänyt jos kasvatustoiminta kotona on ollut johdonmukaista ( olettaen ettei kehitysviivästymää tms. ole todettu). 5-vuotiaat keskittyvät jo sosiaaliseen kanssakäymiseen ja siinä kehittymiseen, ei ruuasta piipittämiseen.

Sä se et taida normaalista lapsesta tietää yhtään mitään. Jotkut lapset nyt vaan vääntää kaikesta, välillä voi olla seesteisempää, mutta sitten iskee taas joku uhma ja taas väännetään. Ehkä ne huomaa että sulle se vääntäminen uppoaa, voi olla että kotona eivät väännä ollenkaan. Sellasta se on. Toiset on helpompia ja toiset hankalampia.

Vierailija kirjoitti:

lähihoitaja88 kirjoitti:

Kuulostaa siltä että olet itse tehnyt ruokailusta valtataistelun. Eikä niin saisi tehdä. Ruoka tarjoillaan, on tietty aika syödä, kannustetaan maltillisesti, sitten se kerätään pois. Se mitä vanhemmat syöttävät kotona on loppupeleissä heidän oma asiansa. 

Mulla on itselläni kaksi lasta. Toinen on aina syönyt kaikkea, toinen on nirsompi. Ei kyse ole aina kasvatuksesta tai opettamisesta. Vaan siitä että ihmiset on syntyjään erilaisia ja toisilla esim. aistit on sellaiset ettei siedä tietyntyyppisiä ruokia. Tai on esim. huono kokemus jostain, on vaikkapa oksentanut jotain tiettyä ruokaa ja siihen jäänyt kammo. 

Suosittelen kyllä alanvaihtoa sinulle. Päiväkodintädin pitää kuitenkin sietää erilaisuutta ja osata olla tietyllä tapaa lempeä, kun on kyse pienistä lapsista eikä poliisikoirien massakoulutuksesta. 

Kyllä nämä valtataistelut on kotona opittuja. Kaikesta yhteisestä tekemisestä naristaan, pitääks mun... Kun kotona ei edes tarvitse itse pukea. Syöminenkin sujuu jotenkin, kunhan äiti lastaa haarukkaan valmiiksi lettuja ja kermaa. Ja hei, kyse on 5-vuotiaasta.

Vai olisko ne kuitenkin opittu siellä päiväkodissa. Kun te joka kerta lähdette mukaan siihen marinaan ja kiukutteluun. Ihan kuten itse sanoit, houkuttelette, maanittelette, kiristätte, teette kaikenlaisia temppuja. Ja sitten ihmettelette miksi homma on vääntämistä. Itsehän te väännätte, joka päivä, uudestaan ja uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä viitsi. Oletko edes koulutettu ihminen? On ihan normaalia sanoa päiväkoti-ikäiselle samoista asioista uudelleen ja uudelleen, oli ne sitten vapaankasvatuksen hedelmiä tai ei.

Ei taida olla. Päiväkodeissa työskentelevät eivät viittaa itseensä nimikkeellä "päiväkodintäti".

Eivätkä myöskään puhu kiukuttelevista lapsista "vapaan kasvatuksen hedelminä", koska tietävät, että nirsoiluun on lukemattomia muitakin syitä. Vapaa kasvatus oli sitä paitsi voimissaan 70-luvulla, nykyään sitä ei harjoita kukaan. Se, että kotona tarjoillaan kymmeniä vaihtoehtoja ruokapöydässä ei ole osoitus vapaasta kasvatuksesta.

Tässä ei nyt puhuttukaan niistä "nirsoilun muista syistä" vaan juuri siitä rajattomuuden luomasta piipityksestä ja riitelystä, minkä muutama ketjuun vastanneista hyvin ymmärsivätkin.

Yksin on vaikea riidellä. Miksi siis lähdet 5-vuotiaan matkaan? Jos ei syö, niin ei syö. Minä, kahdeksan lapsen äiti olisin helisemässä, jos meillä mentäisiin tuohon tyyliin. Ruoka tulee eteen, se syödään. Jos ei maistu niin ei sitten. Muutakaan ei ole tarjolla. Seuraava ateria on sitten ajallaan, ja yleensä maistuu.

Kyllä nämä nitisijät yksinkin osaavat riidellä. Oikeasti. Otan sitä, en otakaan, haluan, en haluakaan... Ja tätä voi siis jatkua kovaäänisesti, muita ruokailijoita häiriten. Vaikka en sanoisi mitään, on meno ihan samaa marinaa. Ja sama marina ja riitely/kitinä ( millä sitä nyt nimitetäänkään) jatkuu, kun vanhemmat hakevat. Ja nämä aloittavat voivoivoi, aiaiaiattelun, ja puspuspus ja lässynlässynlää....

Ap

Hei meillä on samanlaisia kitisijöitä ruokapöydässä,vaikka työskentelenkin vanhainkodissa. Ja hössöttäjät ovat heidän lapsiaan. Että mitäs sanot ap?Ei se kasvatus ole ikäihmisiinkään purrut,kun osa jaksaa vieläkin vääntää. Vai ovatko vapaan kasvatuksen hedelmiä-kuka tietää.. Ja mun sisko 39v on ihan hirveä nirsoilija,sitä naista ei kestä kukaan. Ja meillä kotona puolipakotettiin syömään,muttei auttanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä viitsi. Oletko edes koulutettu ihminen? On ihan normaalia sanoa päiväkoti-ikäiselle samoista asioista uudelleen ja uudelleen, oli ne sitten vapaankasvatuksen hedelmiä tai ei.

Ei taida olla. Päiväkodeissa työskentelevät eivät viittaa itseensä nimikkeellä "päiväkodintäti".

Eivätkä myöskään puhu kiukuttelevista lapsista "vapaan kasvatuksen hedelminä", koska tietävät, että nirsoiluun on lukemattomia muitakin syitä. Vapaa kasvatus oli sitä paitsi voimissaan 70-luvulla, nykyään sitä ei harjoita kukaan. Se, että kotona tarjoillaan kymmeniä vaihtoehtoja ruokapöydässä ei ole osoitus vapaasta kasvatuksesta.

Tässä ei nyt puhuttukaan niistä "nirsoilun muista syistä" vaan juuri siitä rajattomuuden luomasta piipityksestä ja riitelystä, minkä muutama ketjuun vastanneista hyvin ymmärsivätkin.

Yksin on vaikea riidellä. Miksi siis lähdet 5-vuotiaan matkaan? Jos ei syö, niin ei syö. Minä, kahdeksan lapsen äiti olisin helisemässä, jos meillä mentäisiin tuohon tyyliin. Ruoka tulee eteen, se syödään. Jos ei maistu niin ei sitten. Muutakaan ei ole tarjolla. Seuraava ateria on sitten ajallaan, ja yleensä maistuu.

Päiväkodissa tällainen systeemi toimii sillä edellytyksellä, että vanhemmat ovat suunnilleen samoilla linjoilla asiassa. Valitettavasti kaikki eivät ole. Toisille on hirveän tärkeää, että lapsi syö joka aterialla ja että lapsi saa syödä käytännössä mitä haluaa. Jos lämmintä ruokaa ei halua edes puolta haarukallista maistaa, niin sitten pitäisi saada täyttää maha neljällä leivällä ja viidellä lasilla maitoa. Tällöin valtataistelu syntyy henkilökunnan ja vanhempien välille.

Rasittavaa sekin on, että joka iltapäivä saat kuulla moitteita siitä, että lapsi ei syönyt ja sitten mamma ojentaa tenavalle suklaapatukan kouraan hätäavuksi "kun olet joutunut koko päivän nälässä olemaan". Onneksi suurin osa vanhemmista on ainakin oman kokemukseni mukaan ihan suht tervejärkisiä, mutta näistä supernirsoilijoista valitettavasti ehkä puolet on sellaisia tapauksia, joissa vanhemmat tukevat ja edesauttavat lapsen nirsoilua omalla toiminnallaan. Sitten sitä saa sanansa asetella tosi tarkkaan, kun lapsen ruokailuongelmista palaveerataan vanhempien kanssa. Nämä ovat hyvin herkkiä asioita monesti, ja kaikki eivät ole kykeneviä vastaanottamaan varhaiskasvattajien neuvoja ja ehdotuksia.

Lapsia ei tietenkään voi vanhempiensa virheistä syyttää, sitä täytyy vain yrittää keksiä keinoja jotta lapsi innostuisi itse maistamisesta, jollei vanhemmilta juuri tukea heru.

Miten ihmeessä kasvatatte lapsenne? Meillä syödään sitä ruokaa mitä on ruoka-aikaan tarjolla.

Vela - 72 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä viitsi. Oletko edes koulutettu ihminen? On ihan normaalia sanoa päiväkoti-ikäiselle samoista asioista uudelleen ja uudelleen, oli ne sitten vapaankasvatuksen hedelmiä tai ei.

Ei taida olla. Päiväkodeissa työskentelevät eivät viittaa itseensä nimikkeellä "päiväkodintäti".

Eivätkä myöskään puhu kiukuttelevista lapsista "vapaan kasvatuksen hedelminä", koska tietävät, että nirsoiluun on lukemattomia muitakin syitä. Vapaa kasvatus oli sitä paitsi voimissaan 70-luvulla, nykyään sitä ei harjoita kukaan. Se, että kotona tarjoillaan kymmeniä vaihtoehtoja ruokapöydässä ei ole osoitus vapaasta kasvatuksesta.

Tässä ei nyt puhuttukaan niistä "nirsoilun muista syistä" vaan juuri siitä rajattomuuden luomasta piipityksestä ja riitelystä, minkä muutama ketjuun vastanneista hyvin ymmärsivätkin.

Yksin on vaikea riidellä. Miksi siis lähdet 5-vuotiaan matkaan? Jos ei syö, niin ei syö. Minä, kahdeksan lapsen äiti olisin helisemässä, jos meillä mentäisiin tuohon tyyliin. Ruoka tulee eteen, se syödään. Jos ei maistu niin ei sitten. Muutakaan ei ole tarjolla. Seuraava ateria on sitten ajallaan, ja yleensä maistuu.

Päiväkodissa tällainen systeemi toimii sillä edellytyksellä, että vanhemmat ovat suunnilleen samoilla linjoilla asiassa. Valitettavasti kaikki eivät ole. Toisille on hirveän tärkeää, että lapsi syö joka aterialla ja että lapsi saa syödä käytännössä mitä haluaa. Jos lämmintä ruokaa ei halua edes puolta haarukallista maistaa, niin sitten pitäisi saada täyttää maha neljällä leivällä ja viidellä lasilla maitoa. Tällöin valtataistelu syntyy henkilökunnan ja vanhempien välille.

Rasittavaa sekin on, että joka iltapäivä saat kuulla moitteita siitä, että lapsi ei syönyt ja sitten mamma ojentaa tenavalle suklaapatukan kouraan hätäavuksi "kun olet joutunut koko päivän nälässä olemaan". Onneksi suurin osa vanhemmista on ainakin oman kokemukseni mukaan ihan suht tervejärkisiä, mutta näistä supernirsoilijoista valitettavasti ehkä puolet on sellaisia tapauksia, joissa vanhemmat tukevat ja edesauttavat lapsen nirsoilua omalla toiminnallaan. Sitten sitä saa sanansa asetella tosi tarkkaan, kun lapsen ruokailuongelmista palaveerataan vanhempien kanssa. Nämä ovat hyvin herkkiä asioita monesti, ja kaikki eivät ole kykeneviä vastaanottamaan varhaiskasvattajien neuvoja ja ehdotuksia.

Lapsia ei tietenkään voi vanhempiensa virheistä syyttää, sitä täytyy vain yrittää keksiä keinoja jotta lapsi innostuisi itse maistamisesta, jollei vanhemmilta juuri tukea heru.

Juuri näin!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä kasvatatte lapsenne? Meillä syödään sitä ruokaa mitä on ruoka-aikaan tarjolla.

Niin tätä mekin päiväkodissa tiettyjen lasten kohdalla (ei suinkaan kaikkien! ) mietimme.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lähihoitaja88 kirjoitti:

Kuulostaa siltä että olet itse tehnyt ruokailusta valtataistelun. Eikä niin saisi tehdä. Ruoka tarjoillaan, on tietty aika syödä, kannustetaan maltillisesti, sitten se kerätään pois. Se mitä vanhemmat syöttävät kotona on loppupeleissä heidän oma asiansa. 

Mulla on itselläni kaksi lasta. Toinen on aina syönyt kaikkea, toinen on nirsompi. Ei kyse ole aina kasvatuksesta tai opettamisesta. Vaan siitä että ihmiset on syntyjään erilaisia ja toisilla esim. aistit on sellaiset ettei siedä tietyntyyppisiä ruokia. Tai on esim. huono kokemus jostain, on vaikkapa oksentanut jotain tiettyä ruokaa ja siihen jäänyt kammo. 

Suosittelen kyllä alanvaihtoa sinulle. Päiväkodintädin pitää kuitenkin sietää erilaisuutta ja osata olla tietyllä tapaa lempeä, kun on kyse pienistä lapsista eikä poliisikoirien massakoulutuksesta. 

Kyllä nämä valtataistelut on kotona opittuja. Kaikesta yhteisestä tekemisestä naristaan, pitääks mun... Kun kotona ei edes tarvitse itse pukea. Syöminenkin sujuu jotenkin, kunhan äiti lastaa haarukkaan valmiiksi lettuja ja kermaa. Ja hei, kyse on 5-vuotiaasta.

Vai olisko ne kuitenkin opittu siellä päiväkodissa. Kun te joka kerta lähdette mukaan siihen marinaan ja kiukutteluun. Ihan kuten itse sanoit, houkuttelette, maanittelette, kiristätte, teette kaikenlaisia temppuja. Ja sitten ihmettelette miksi homma on vääntämistä. Itsehän te väännätte, joka päivä, uudestaan ja uudestaan.[/quote

Nyrkilläkö pitäisi iskeä?

Vela - 72 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi ei syö päiväkodissa mitään. Ei aamupalalla, ei lounaalla eikä välipalaa. Siellä on se systeemi, että jos ei aamulla syö, saa saman annoksen eteensä lounaalla ja jos ei syö sittenkään, niin päiväunien jälkeen se on taas edessä. Hyvin on lapsi jaksanut jo vuoden olla ilman ruokaa päivällä. Siellä on melkoinen tahtojen taistelu, kun joku hoitaja olisi valmis antamaan näkkileipää ja toinen kieltää.

Ihan turha on tehdä ruuasta mitään sotaa, lapsi sen sodan voittaa joka tapauksessa.

Kotona lempiruokia on lihekeitto ja lohirullat.

Ei helvetti mikä järjetön systeemi!! Siis jotain jäähtynyttä puuroa isketään eteen lounaalla?? Aivan tajutonta! Eivät varmaan söisi ne aikuisetkaan jotain puoli päivää lautasella kuivettunutta paskaa enää! Ei ole mikään ihme että lapsi ei syö!

Sen saman puuron saa vielä päiväunien jälkeenkin, kun muilla on esim. hedelmärahkaa. Siinä sitten ihmetellään, että miksi ei maistu, kun kaikki muutkin syö hyvällä halulla. Sinulla tosin on lautaseen laastiksi liimautunut puuro, muilla rahkaa, mutta kun et syönyt aamulla, niin syöt nyt. Eikä lapsi syö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan kamala ketju, itkettää niiden lasten puolesta, joista täällä kerrotaan. Ruokailu ei koskaan saa olla valtataistelu. Syödään se mikä syödään ja lähdetään muihin hommiin. Käytöksesi kuulostaa aika omituiselta arvon ap ja tämä itä-helsingissä sijaisuuksia tekevä voisi selvästi lopettaa hommat. Ja jos tuo on totta, että jossain tarjotaan lautaselle jääneet ruoat, pitäisin vanhempana aivan helvetillisen mekkalan aiheesta.

Terveisin lto

Minä mieluummin itkisin sitä, etteivät vanhemmat ymmärrä lastensa parasta. Lasten annetaan elää kuin pellossa ja siinä tehdään todellinen karhunpalvelus tulevaa elämää ajatellen. Kyllä lapsen pitää vähitellen oppia sen yhteisön tavoille, missä hän elää. Ei se tarkoita sitä, että lapsen pitäisi luopua omasta persoonastaan. Se ei tarkoita myöskään sitä, että käyttäydytään kuin Euroopan omistaja.

Missä sanoin, että lasten annetaan elää kuin pellossa? Sanoin, että syöminen ei saisi olla valtataistelu. Sanoin, että syödään mitä syödään, tietenkin niistä mitä tarjolla on. Jostain syystä meidän yhteisön eli pk:n tavoille yleensä opitaan aika helposti, ehkä siksi että meillä keskitytään olennaiseen esim. siihen miten toisten kanssa ollaan. Ystävällisyys ja toisten kunnioittaminen vie aika pitkälle, ainakin paljon pitemmälle kuin nämä ap:n mainitsemat maanittelut, uhkailut, lusikallisten laskemiset jne. Joista hän nyt luopuu ja aloittaa tervehenkisen mykkäkoulun... Todella ammatillista käytöstä, johtaa varmasti aivan loistavaan lopputulokseen.

Lto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä viitsi. Oletko edes koulutettu ihminen? On ihan normaalia sanoa päiväkoti-ikäiselle samoista asioista uudelleen ja uudelleen, oli ne sitten vapaankasvatuksen hedelmiä tai ei.

Kyllä olen koulutettu, useammallekin alalle.

Ja ei, ei ole normaalin 5-vuotiaan toimintaa, että jokapäiväisistä rutiineista (syöminen, nukkuminen) pipitetään, riidellään, väännetään kättä ja käydään valtataisteluja. Kyllä 5-vuotiaana tällaiset asiat on jo sisäistänyt jos kasvatustoiminta kotona on ollut johdonmukaista ( olettaen ettei kehitysviivästymää tms. ole todettu). 5-vuotiaat keskittyvät jo sosiaaliseen kanssakäymiseen ja siinä kehittymiseen, ei ruuasta piipittämiseen.

Ai missä päiväkodissa 5-vuotiaat nukkuu?

Kauheeta miten jotkut työt saa ihmisen keskittymään elämässä niin toisarvoisiin asioihin kuten syökö Jennajonne puuroa vai viiliä tai lihapullalautasensa tyhjäksi. Vihaamaan pientä lasta ja/tai sen vanhempia jos lapsi ei osaa vielä pukea haalaria, lapsi pissaa housuunsa, ei tykkää kaalilaatikosta tai ei nukahda päiväunille. Sitten kahvihuoneessa yhdessä joukolla haukutaan lapsia ja perheitä.