Kysely: miten puhuttelette työpaikkanne siivoojaa?

Tervehdi, katso silmiin, hymyily optionaalista. Siivoajille saa puhua ihan samalla lailla kuin muullekin työpaikan henkilökunnalle. Esimerkiksi toimistossa on erittäin kohteliasta väistää työtään tekevää siivoajaa ja kiittää tehdystä työstä.

Ketään ei tulisi pitää itseään alempana/tyhmenpänä harjoittamansa ammatin tähden. Siivoajina työskenelee kirjava joukko erilaisia ihmisiä ja jokainen heistä ansaitsee viihtyisän työympäristön.

t. entinen kesätyöläinen

Vierailija kirjoitti:

Siivoojan näkökulma: ihmiset, jotka jotenkin miettivät miten siivoojan kanssa kommunikoidaan, ovat rasittavia. En tarkoita vain sitä että olisivat alentuvia tai pelkäisivät olevansa alentuvia. Jos yleensä siis kiinnittää mitään huomiota siihen miten siivoojaa kohtelee, se on ongelma. Aloittajalla on ongelma. Aloittajalla on ongelma siinäkin tapauksessa, että on itse siivooja.

Niin, mutta kyllähän se on noloa työtä ja jotenkin saa aikaan myötähäpeää katsojissakin, joten ei voi suhtautua tavallisesti vaikka haluaisi. Toiset osaavat esittää paremmin, että ei tässä mitään, saman arvoista työtähän tässä muka tehdään. Väittäkää mitä vain!!

Ja tiedoksi sitten kivittäjille, että olen itsekin ollut siivooja vuoden verran täysipäiväisesti. 

"Saatanan harjan varren runkkaaja" tai vastaavasti "perkeleen tolunhaistelija ja harjafetisisti". 

Siivoojia, ihan kuin muitakin, tulee tervehtiä. Poistun toimistosta siivouksen ajaksi, jos mahdollista, ja annan rauhassa hoitaa duuninsa.

Ne siivoavat ilmeisesti yöllä koska ei täällä koskaan näe siivoojia. Jos näkisi niin tietysti tervehtisin, mutta en sen kummemmin juttelisi, antaisin tehdä työnsä ja yrittäisin pysyä pois tieltä.

Vierailija kirjoitti:

"Saatanan harjan varren runkkaaja" tai vastaavasti "perkeleen tolunhaistelija ja harjafetisisti". 

Tyrskähdin. Jotenkin näin sieluni silmin itseni sanomassa siivoojalle tuon ja pyytämässä sen jälkeen lisää vessapaperia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En sen kummemmin, tervehdin jos tulevat vastaan. Ja keskustelen heidän kanssaan, jos on jotain työhön liittyvää. Valitettavasti joku on repinyt säästönsä siivoojien kohdalla, eikä heillä oikein tunnu kiireen vuoksi olevan aikaa/mielenkiintoa rupatella sen enempää. Surettaa katsoa heitä, kun eivät ehdi tekemään työtänsä kunnolla. Ja vielä enemmän surettaa joutua joskus tekemään valitus heistä, kun eivät ole hoitaneet työtänsä kunnolla. Koen, että meidän firma pitää siivoomista jonain välttämättömänä pakkona, eikä siitä haluta maksaa. Tajuamatta, että siivous on yksi todella iso osa-alue työntekijöiden ja asiakkaiden viihtyvyyden suhteen.

Ja olen maininnut siitä esimiehelleni, mutta tää on mitä on.

Turhaan säälittelet, emme ole mitään reppanoita joita jonkun pitää puolustaa.

Olen ollut töissä monessa firmassa ja suurimmassa osassa työ on laskettu ihan sopivasti. Ei työssä kuulukaan jäädä rupattelemaan koko ajan. Jos firmasi on laittanut siivoukseen liian vähän rahaa eli aika ei riitä, siivousfirmassa tiedetään se. Ei se sinun valituksesi siivousfirmaan kummempaa vaikutusta tee, toteavat vain että "taas tuli valitus, mutta eihän tämä asiakas suostu maksamaan kunnollisesta siivouksesta".

Aika moni siivooja valittaa että aika ei riitä, mutta yleensä syy on se että siivooja on kokematon. Ja kun siivoustyö on monelle vain väliaikainen työ, kokemattomia työntekijöitä riittää. Kun itse saan joskus "avuksi" uuden työntekijän, meillä menee yhdessä täsmälleen sama aika kuin minulla menisi yksin. Sitten jos on kaksi tällaista uutta yhdessä...

Ai en saa surra ja olla vittuuntunut sellaisten puolesta, joille ei anneta mahdollisuutta tehdä työtänsä kunnolla? Mä tiedän ite mitä siivoominen on. Kolmessa vuodessa homma ehti muuttua ihan kamalaksi, kun koko ajan säästettiin ja kiristettiin. Siihen palkkaan nähden on todella epäreilua, että hommasta on tehty stressaavaa ja fyysisesti rankempaa. Kun kiireessä tuppaa virheitä ja vaaratilanteita tulemaan aina enemmän.

Ja todellakin toi firman säästäminen vituttaa. J vielä enemmän vituttaa se, että siivousfirma on suostunut tommoseen helvettiin, eivätkä ole osanneet perustella ja myydä kunnon palvelua firmalle. Mä näkisin, että parempi sopimus ja laadukas siivous on pitkällä tähtäimellä ihan kaikkien etu. Asiakkaat eivät huomaa sitä jos on puhdasta ja siistiä. Mutta se taatusti huomataan kun työn jälki on kamalaa ja villakoirat juoksee siellä täällä. Se ei tee etua siivousfirmalle, eikä se tee etua firmalle, joka siivouksen on ostanut.

No kyllä nyt meni hermot kun joku ei haluakaan asettua siipiesi suojaan. Hassua, että minä en ole huomannut kolmessa vuodessa mitään säästämistä ja kiristämistä. Ihan hyvin olen työni saanut hoidettua. Palkka on liian pieni eikä tätä työtä huvittaisi pätkääkään tehdä, kuten melkein joka työssä on. Mutta ei tämä mitään helvettiä ole. Vähällä olet elämässä päässyt, jos pidät työntekoa helvettinä.

Mä kyllä uskon että on siivoojia jotka ovat mieluummin siivoojia kuin esim opettajia, siis että ei se kaikille ole mikään häpeän aihe..Jotkut myös tykkää siitä työstä. Itse inhoan siivoamista yli kaiken kuten montaa muutakin asiaa, esim opettamista jota tein jonkun aikaa; jos mun nyt pitäisi ruveta loppuiäkseni opettajaksi niin varmaan säälisin itseäni tovin ja ehkä jopa hävettäisi (kun olisi pakko tehdä jotain mitä vihaa). Ei siis ole ammatista kiinni mitä kukakin tuntee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siivoojan näkökulma: ihmiset, jotka jotenkin miettivät miten siivoojan kanssa kommunikoidaan, ovat rasittavia. En tarkoita vain sitä että olisivat alentuvia tai pelkäisivät olevansa alentuvia. Jos yleensä siis kiinnittää mitään huomiota siihen miten siivoojaa kohtelee, se on ongelma. Aloittajalla on ongelma. Aloittajalla on ongelma siinäkin tapauksessa, että on itse siivooja.

Niin, mutta kyllähän se on noloa työtä ja jotenkin saa aikaan myötähäpeää katsojissakin, joten ei voi suhtautua tavallisesti vaikka haluaisi. Toiset osaavat esittää paremmin, että ei tässä mitään, saman arvoista työtähän tässä muka tehdään. Väittäkää mitä vain!!

Ja tiedoksi sitten kivittäjille, että olen itsekin ollut siivooja vuoden verran täysipäiväisesti. 

Eipä se, että olet siivooja ollut, tarkoita että ymmärtäisit mitenkään syvällisemmin mitään muiden ajatuksista.

Ihan samalla tavalla kuin muillekin samassa rakennuksessa työskenteleville. Aina tervehdin ja jos on aikaa, vaihdetaan kuulumiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siivoojan näkökulma: ihmiset, jotka jotenkin miettivät miten siivoojan kanssa kommunikoidaan, ovat rasittavia. En tarkoita vain sitä että olisivat alentuvia tai pelkäisivät olevansa alentuvia. Jos yleensä siis kiinnittää mitään huomiota siihen miten siivoojaa kohtelee, se on ongelma. Aloittajalla on ongelma. Aloittajalla on ongelma siinäkin tapauksessa, että on itse siivooja.

Niin, mutta kyllähän se on noloa työtä ja jotenkin saa aikaan myötähäpeää katsojissakin, joten ei voi suhtautua tavallisesti vaikka haluaisi. Toiset osaavat esittää paremmin, että ei tässä mitään, saman arvoista työtähän tässä muka tehdään. Väittäkää mitä vain!!

Ja tiedoksi sitten kivittäjille, että olen itsekin ollut siivooja vuoden verran täysipäiväisesti. 

En ole tuo jolle vastasit, mutta vastaan sulle: Hölömö oot :D

Kuten muitakin ihmisiä eli ystävällisesti ja kohteliaasti.

Ihmettelen ihmisiä, jotka käyttäytyvät asiattomasti työkavereitaan kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Eikai sille kukaan mitään sano. Tauko/kahvihuonekkin niin täynnä banaanikärpäsiä että siivoais edes joskus.

Meillä kahvihuoneen siivoaminen ei edes kuulu siivoojalle, muuten kuin lattioiden ja ovien pyyhkimisen sekä roskisten tyhjennyksen osalta. Työntekijöiden pitää siis itse pyyhkiä työtasot, pestä mikro ja jääkaappi ja huolehtia mätänevät ja banaanikärpäsiä keräävät vanhentuneet eväänsä roskiin. Jotkut vaan luulee, että aina löytyy joku joka siistii muidenkin sotkut oli ne missä hyvänsä.

Tietysti tervehdin ja annan työrauhan. En juttele, sillä siivooja ei juuri osaa suomea. Tauotkin ovat eri aikaan, ja kuten sanottu, annan tehdä työt rauhassa.

Itse kun siivosin tuon yhden vuoden, niin pidin sitä työtä hirveän nolona. Kun näen siivoojan, koen valitettavasti myötähäpeää.

Menin yliopistoon ja jatkoin kesätöissä siivoojana. Minulla oli töissä tuttava, joka opiskeli siivousalan tutkintoa. Oli järkyttävää kun hän kertoi punastellen miten jännittää jotain tulevaa koetta, jossa piti imuroida raadin edessä tietyllä tavalla. 

Minusta olimme älyllisesti täysin samalla tasolla ja tuntui pahalta, että hän oli laittanut rimansa niin alas, että ensiksikin opiskeli siivoojaksi ja jännitti imuroimista raadin edessä. 

Kuvitelkaa nyt itsenne imuroimassa ja joku katsoo, osaatteko. Nöyryyttävää. 

Olen siivooja ja mulle puhutaan ihan normaalisti. Moikataan, kysytään kuulumisia, päivitellään maailman ja firman menoa, tarjotaan kahvia, häivytään pois jaloista ja luvataan olla siivosti.

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä uskon että on siivoojia jotka ovat mieluummin siivoojia kuin esim opettajia, siis että ei se kaikille ole mikään häpeän aihe..Jotkut myös tykkää siitä työstä. Itse inhoan siivoamista yli kaiken kuten montaa muutakin asiaa, esim opettamista jota tein jonkun aikaa; jos mun nyt pitäisi ruveta loppuiäkseni opettajaksi niin varmaan säälisin itseäni tovin ja ehkä jopa hävettäisi (kun olisi pakko tehdä jotain mitä vihaa). Ei siis ole ammatista kiinni mitä kukakin tuntee.

Kyllä minäkin tekisin mieluummin jotain muuta työtä kuin nyt teen... Antaako se työkavereille oikeuden halveksua minua? Vai onko eri asia, kun työskentelen akateemisena asiantuntijana? Miksi?

Puhutaan rempseitä, avaudutaan puolin ja toisin, muustakin kun työasioista.. vapaa-ajalla ei sentään treffailla, mutta jos jossain törmätään niin tulee jäätyä jutulle. Hän on tosi puhelias tapaus ja on kyllä vähän kun yksi meistä työporukassamme :D

Sanon Salem aleikum Mohamad ali Hassan bin Ragga!

Vierailija kirjoitti:

Jos puhuisin työpaikkani siivoojalle, se olisi huolestuttava merkki mielenterveydestäni.

Tämä siksi, että teen kotoa töitä ja asun yksin, jos täällä joku siivoaa, niin se olen minä itse.

Voi, minä puhelen joskus itselleni siivotessani. Tai laulan. Tai puhun kissalleni, että menepäs siitä mussukka pois, että saan pyyhittyä siitä.

Kovin huolestunut en ole mielenterveydestäni. Eiköhän se vielä muutaman kymmenen vuotta pysy kuosissaan.