Mitä ajattelet ihmisestä, joka ei harrasta mitään liikuntaa?

Että samalainen kuin minä. On  kiinnostunut enemmän musiikista ja taiteista.

Sellainen henkilö ei ole keksinyt miten koukuttavaa se on kun vain löytää sen oikean imun. Vaatii aluksi hieman vaivannäköä mutta sitten vie mukanaan. Se on huumetta.

Ajattelen, että hän ymmärtää intuitiivisesti, ettei liikunta sovi hänelle. Minut liikuntaharrastus vammautti loppuiäksi, koska jalkojeni rakenne ei kestä rajua liikuntaa. Lääkärin mukaan olisi ollut parempi, jos en olisi koskaan aloittanut.

Että siinä on ihminen jota ei kiinnosta harrastaa liikuntaa.

No enpä mitään kummempaa, itsekin ollut aikoinaan sellanen ja joo en ole koskaan ollut läski. Nykyään olen urheiluhullu ja aika timmi jo. Tosiaan se koukuttaa, mutta mulla alkaa olemaan jo sairauden/pakkomielteen puolella kun tunnen huonoa omaatuntoa jos en liiku eli ei hyvä sekään.

Että hän ei ole kiinnostunut liikunnasta eikä ole löytänyt siitä kiksejä.

Oikeastaan en edes tiedä läheskään kaikista kavereistani harrastavatko he liikuntaa.

Ne taas, jotka ovat nuo kiksit löytäneet, puhuvat kyllä asiasta taukoamatta, joten ei jää epäselväksi.

En myöskään osaa ajatella mitään, jos joku ei käy taidenäyttelyissä, lue kirjoja tai katso leffoja.

Mutta oikeastihan sä halusit kuulle, että me ajatellaan liikkumattomien olevan ihan yök ja tyhmiä, kun eivät tajua omaa parastaan, iiks.

Laiska ja ei ole kiinnostunut hyvinvoinnistaan.

Mun mies on sellainen. Tai kyllä se pyöräilee työmatkat, mutta matka on 4km ja alla helvetin hyvä ja kevyt pyörä. Miestä ei vissiin kiinnosta meidän seksielämä enää, kun ei pidä huolta itsestään. Mua ällöttää sellainen vartalo, jossa ei ole yhtään ryhtiä ja lihasta. Ylipäätään liikuntaa harrastamattomattomien vartalot on yleensä minun silmääni rumia. Taikinaa, vaikka ei olisikaan ylipainoinen. Mutta en kyllä jaksa ajatella mitään sen kummempaa muista kuin tuosta omasta mielestäni.

Mitään? Ei edes hyötykävelyä tai -pyöräilyä liikkuakseen paikasta A paikkaan B?

Joo, en ajattele mitään, en itsekään pidä mistään pakkoliikunnasta tai nuppi kireällä suorittamisesta. Rakastan kyllä pitkiä, useiden tuntien kävely/vaelluslenkkejä, sillä "harrastan" kuvaamista.

Mutta mitä muut tekevät, se on heidän asiansa.

Joistakin, että olisi ehkä onnellisempi jos löytäisi sopivan liikuntamuodon ja endorfiinit. Mut kaikille hikoilu ei sovi, ei mun äitikään "liiku" vaan puuhailee, marjastaa yms, mikäs siinä. Kukaan ei oo mulle mitään lenkkiä velkaa mutta kyllä terveys tuottaa useimmille onnea jos siitä jaksaa huolehtia.

En mitään. Hän ei ilmeisesti pidä liikunnasta. Itse en harrastaisi, jos näyttöpäätetyö ei lähes pakottaisi. Jos en käy jumpassa, niin niska-hartiaseutu on todella kipeä ja särkee. Jumpalla saa estettyä kivut. Muuten en todellakaan liiku => en saa mitään hyvänolon tunnetta siitä, tulee hiki, hengästyy, rasittava lähteä johonkin erikseen liikkumaan jne

Tarkoitatko  harrastamisella ohjattua maksullista liikuntaa vai kelpaako omaehtoinenkin maksuton liikunta kriteeriksi?

Itse olen sitä  mieltä että  muiden liikkumattomuus ei ole minulle ongelma.  Sen sijaan ongelma on jos joku  höyrähtää  liikuntaan niin pahasti ettei osaa muuta tehdä eikä muusta puhua ja  kritisoi  ihmisiä joiden elämäntyyli eroaa hänen elämäntyylistään.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen henkilö ei ole keksinyt miten koukuttavaa se on kun vain löytää sen oikean imun. Vaatii aluksi hieman vaivannäköä mutta sitten vie mukanaan. Se on huumetta.

Tiesitkö, että on ihmisiä jotka eivät saa mitään kiksejä ja endorfiinejä liikunnasta. Minä olen sellainen. Olen liikkunut 20-vuotiaaksi saakka 4-5 kertaa viikossa, aina väkisin. Nykyään ei enää tarvitse, niin en sitten liiku jos ei ole pakko.

Vähän niin kuin tupakoitsijoista, ei viitsi huolehtia terveydestään ja olettaa silti, että verovaroilla maksetaan siitä aiheutuneet terveyshaitat. Pidän itsekkäänä, laiskana ja vähän tyhmänä.

Tällä tarkoitan siis ihmistä, joka ei harrasta MITÄÄN liikuntaa: ei kävelyä, pyöräilyä, hiihtoa, uintia, puutarhanhoitoa, marjojen poimintaa jne. En siis tarkoita aktiivista ihmistä, joka nyt ei vaan satu harrastamaan mitään järjestettyä, säännöllistä liikuntaa, vaan liikkuu ja puuhastelee vuodenaikojen ja fiiliksen mukaan.

Rehellisesti mä ajattelen, että laiska ja välinpitämätön, sama kuin söisi laiskuuksissaan pelkkiä eineksiä. Vaikkei olisi edes paino-ongelmia, on liikunnalla paljon muitakin terveysvaikutuksia. En pidä ihmisistä, jotka eivät pidä huolta itsestään kokonaisvaltaisesti.

Liikunnaksihan lasketaan vain jonkin lajin harrastaminen, jossa tulee reipas hiki ja johon tarvitaan vähintään jotain välineitä. Jos joku ihminen tekee esim. fyysistä työtä, miksi pitäisi harrastaa vielä hikiliikuntaa päivän päätteeksi? Tai, jos joku on työn ja elämäntilanteen vuoksi jaloillaan koko päivän? Entä, jos joku on niin sairas, ettei saa kovin helposti terveyshyötyjä liikunnasta?

P.S. Erittäin monet urheilevat ihmiset, myös naiset, ovat H-vartaloisia tai alkavia omenoita, eivätkä suinkaan niitä syömättömiä, rasvattomia tiimalaseja, joita tavataan sanoa "timmeiksi" ja "sporttisiksi".

Vierailija kirjoitti:

Vähän niin kuin tupakoitsijoista, ei viitsi huolehtia terveydestään ja olettaa silti, että verovaroilla maksetaan siitä aiheutuneet terveyshaitat. Pidän itsekkäänä, laiskana ja vähän tyhmänä.

Tällä tarkoitan siis ihmistä, joka ei harrasta MITÄÄN liikuntaa: ei kävelyä, pyöräilyä, hiihtoa, uintia, puutarhanhoitoa, marjojen poimintaa jne. En siis tarkoita aktiivista ihmistä, joka nyt ei vaan satu harrastamaan mitään järjestettyä, säännöllistä liikuntaa, vaan liikkuu ja puuhastelee vuodenaikojen ja fiiliksen mukaan.

Minä on erittäin aktiivinen, mutta en liiku juuri lainkaan. En ole laiska enkä tyhmäkään. Minän vapaa-aika koostuu mökkeilystä (en harrasta siellä mitään liikuntaa), matkustelusta, käsitöistä, askartelusta jne, ompelusta, pienoismallien tekemisestä, palapeleistä, lukemisesta jne. Tapaan ystäviä ja tuttuja usein.

Ymmärrän jos elämäntilanne on se, ettei ole oikeasti aikaa ja mahdollisuutta liikkua.

Moniin sairauksiin liikunta on se yksi merkittävä keino jolla päästään kuntoon. Ja jos tämän tiedostaa ja haluaa tehdä hyvinvointinsa eteen niin paljon töitä ,että kuntoutuu ei voi kuin hattua nostaa!

Se liikkeelle lähteminen on yleensä aina se vaikein asia. Suurin osa ihmisistä saa liikunnasta suurta nautintoa, jos vain viitsii lähteä liikkeelle. Itse en nauti liikunnasta suuresti ellei myös syke  nouse reippaasti mutta jollekin toiselle varmaan kevyempikin liikunta riittää. Tärkeintä on että liikkuu vähintään 5-6 kertaa viikossa, 3 kertaa ei ole vielä paljon, toki paljon parempi kuin ei mitään.

Ajattelen, että paljosta jää paitsi. Se hyvänolon määrä on uskomaton fyysillisesti ja psyykkeellisesti mitä liikunnalla saavuttaa. Jaksaa arkea 10 kertaa paremmin, kotitöiden aloittaminen ei läheskään niin tuskallista/ahdistavaa, mieli on moninverroin raikkaampi ja iloisempi kun lenkkeilee tai lähtee muuhun liikunta-aktiviteettiin mukaan, saa uusia ystäviäkin vaikkapa aerobicistä ja saa jakaa mielipiteitä yhteisestä liikuntalajista ja onhan näitä perusteluita vaikka kuinka paljon.

En silti sääli tai moiti ihmisiä, jotka ei harrasta liikuntaa. Pyrin rohkaisemaan ja kannustamaan siihen, koska jos me kaikki liikkuisimme aktiivisesti, jaksaisimme niin paljon enemmän keskittyä hyviin asioihin ja yhteiseen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. :)