Miksi nykyajan opettajien kanta koulukiusaamiseen on nykyään se, että " ei kaikesta kannata välittää, toisesta korvasta sisään, toisesta ulos"?

Koska nykyään jo niin pienestä hermostutaan. Tyyliin x kutsui koulun jälkeen kotiinsa y:n mut ei zetaa. Tällasesta ei pidä ruveta vinkumaan.

Käsittääkseni tämä on perinteinen vanha ohje.

Nykyään sen sijaan monissa kouluissa pyritään puuttumaan kiusaamiseen.

Äitini ohje aikanaan oli juuri tuo, että eivät kiusaa, jos et välitä siitä ja nouse tilanteen yläpuolelle.

Itse asiassa olen samaa mieltä. Lapsen itsetuntoa pitää vahvistaa niin paljon, että hän ajattelee pienestä pitäen kiusaajista, että ovat onnettomia luusereita. Halveksunta saa näkyä kauas. Eli ei pidä antaa mitään otetta kiusaajille.

Koulukiusaajien taustalla on usein henkilökohtaisia ongelmia. Kotona voi olla esim. alkoholismia, mt-ongelmia, hylkäämistä, välinpitämättömyyttä, väkivaltaa jne. Tämä pitää kääntää kiusaajien häpeäksi, ei kiusattujen.

Uskokaa jo. Se on joko kiusaajat tai teidän lapset. Jompi kumpi häviää.

Usein kiusaajan kotona juuri välinpitämättömät vanhemmat, joille lapsi on hädin tuskin olemassa. Siksi näille lapsille pitää antaa ymmärrystä ja herättää kiusattuakin miettimään asioita kiusaajan kannalta. Syli auttaisi varmasti tähänkin, miksei opettaja voisi pitää näitä kodissa hyljeksittyjä sylissä vaikkapa oppitunnin alussa ja siten antaa heille sitä huomiota ja rakkautta mitä ilman he ovat joutuneet elämään.

Ei ole kyse nykyajasta. Minua kiusattiin koko peruskoulun ajan 80- ja 90-luvuilla. Opettajat halveksuivat minua, kun olin niin luuseri etten kestänyt henkistä ja fyysistä väkivaltaa päivittäin, tuntikausien ajan.

Yläpuolelle nouseminen on mahdotonta, kun koko luokka on sinua vastassa. Koulukiusaajat eivät ole luusereita, vaan suosittuja. Heillä on ne oikeat vaatteet, oikeat harrastukset jne. He määräävät, ja kiusattu on alistettu. Hän ei nouse yhtään mihinkään. Opettajat suosivat kiusaajia, ovat heidän puolellaan.

Vieläkö täällä uskotaan, että kiusaajat on aina "huonosta" kodista ja kiusattu on aina uhri?

Kiusaajalla voi olla asiat oikein hyvin ja hänellä voi olla erittäin hyvä itsetunto. Kiusattu taas voi olla myös itse kiusaaja, sitä ei vaan nähdä, koska Nico-Jessica osaa aikuisten seurassa olla surusilmäinen reppana.

Näin ei tietenkään ole aina, mutta jokainen tapaus on erilainen eikä kiusaamista voida niputtaa tietynlaiseksi ja kuvitella, että kaikki tapaukset ratkeaa samalla kaavalla.

Noin koulussa on kyllä aina sanottu. Jo silloin 70-luvulla. Mutta koulukiusaamisen kitkeminen ei ole mitenkään helppoa. Esimerkki muutaman vuoden takaa: seiskaluokka. Täynnä normaaleja teinipissiksiä ja sitten yksi iloinen ja puhelias, liian avoin ja vielä pikkutyttö. Ei meikattu eikä laitettu, ei niin nätti kuin muut luonnostaankaan.

Lähes välittömästi alko haukkuminen. Kukaan ei halunnut ottaa samaan ryhmään. No pojat otti aluksi, mutta sitten alkoivat kokea sen selvästi "noloksi" ja kieltäytyivät myös. Luokalle pidettiin puhuttelu ja vaadittiin, että on otettava ryhmiin mukaan. No, jatkossa kun ryhmiä määrättiin niin kukaan ei sanonut mitään, mutta tuon tytön kanssa samaan ryhmään määrätyt kohottelivat kulmiaan, eivätkä puhuneet sanaakaan tytölle ryhmätyön aikana. Pian tyttö kieltäytyi ehdottomasti menemästä mihinkään ryhmään, jolloin toiset pääsivät sanomaan että eihän se edes halua olla meidän kanssa, se on outo. Kiusattu päätyi psykiatriseen hoitoon jo muutaman kuukauden päästä.

t. koulukiusaamisen kanssa aika kädetön yläasteen aineenope (sijainen vain tuolla)

Koulussa pitää opettaa lapsia tulevaa elämää varten. Nykymaailmassa yksilö kohtaa kiusaamista työpaikalla, netissä, pari- ja kaverisuhteissa. Aina ei voi olla kiltti täti selvittämässä vaikeita tilanteita. Siksi yksi neuvo on opettaa kiusattua selviytymään itsekseen.

Tietenkin pitkään jatkuneeseen kiusaamiseen pitää ulkopuolisten puuttua. Usein kouluissa puututaan heti asiaan kun huomataan mutta yksi osa reagointia voi olla kiusatun omien selviytymiskeinojen tukeminen, kun samalla kiusaajiin kohdistetaan omia toimenpiteitä.

Kun ei viitsitä. Esikoiseni eskarin open mielestä vika oli meissä ja esikosiessa, kun valitimme kun siellä eskarissa tunnilla kaksi poikaa repi ja tuhosi esikoisen piirustuksia ja nimitteli rasistisesti. Open mielestä esikinen on liian herkkä ja hänen pitäisi vain sopeutua rasismiin. Huoh.

Vierailija kirjoitti:

Usein kiusaajan kotona juuri välinpitämättömät vanhemmat, joille lapsi on hädin tuskin olemassa. Siksi näille lapsille pitää antaa ymmärrystä ja herättää kiusattuakin miettimään asioita kiusaajan kannalta. Syli auttaisi varmasti tähänkin, miksei opettaja voisi pitää näitä kodissa hyljeksittyjä sylissä vaikkapa oppitunnin alussa ja siten antaa heille sitä huomiota ja rakkautta mitä ilman he ovat joutuneet elämään.

Haha , ja sitten päätyisi pedofiiliopena vankilaan. Aika harva kiusaaja on sitä paitsi "vaille huomiota jäänyt reppana"

Meillä töissä esimieskin totesi työpaikkakiusaamisesta kuullessaan, että "älä välitä, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ".

Opettaja voi puuttua kiusaamistilanteisiin koulussa, mutta pääasiassa vanhempien täytyy huolehtia asiasta. Sekä kiusatun että kiusaajan vanhempien täytyy tavata toisensa ja pohtia, miten asiassa edetään. Sen jälkeen on järjestettävä tapaaminen, johon lapset otetaan mukaan. Valitettavasti jotkut vanhemmat ajattelevat, että kasvatusvastuu on täysin opettajalla.

Opettajan tehtävä on opettaa ja toimia yhteisen työrauhan ja luokkahengen ylläpitäjänä. Se ei onnistu ilman vanhempien apua.

Ja sekin on mielestäni totta, että nykyään osa vanhemmistakin tekee kaikesta niin ison numeron. Ei ole kysymys kiusaamisesta, jos tapaus on juuri sellainen, että sitä omaa lasta nyt ei kerran kutsuttu jonkun luo käymään. Kyllä niitä pettymyksiäkin täytyy oppia kestämään. Erikseen on sitten se oikea kiusaaminen, johon täytyy puuttua nopeasti. Erityisesti kotona.

Vierailija kirjoitti:

Usein kiusaajan kotona juuri välinpitämättömät vanhemmat, joille lapsi on hädin tuskin olemassa. Siksi näille lapsille pitää antaa ymmärrystä ja herättää kiusattuakin miettimään asioita kiusaajan kannalta. Syli auttaisi varmasti tähänkin, miksei opettaja voisi pitää näitä kodissa hyljeksittyjä sylissä vaikkapa oppitunnin alussa ja siten antaa heille sitä huomiota ja rakkautta mitä ilman he ovat joutuneet elämään.

Jaa eli että kiusatulta pitää löytyä empatiaa ihmiselle joka tekee hänen koulupäivistään melkein h..vettiä? Olet sairas..

T. Koko peruskoulun ajan kiusattu

Vierailija kirjoitti:

Koulussa pitää opettaa lapsia tulevaa elämää varten. Nykymaailmassa yksilö kohtaa kiusaamista työpaikalla, netissä, pari- ja kaverisuhteissa. Aina ei voi olla kiltti täti selvittämässä vaikeita tilanteita. Siksi yksi neuvo on opettaa kiusattua selviytymään itsekseen.

Tietenkin pitkään jatkuneeseen kiusaamiseen pitää ulkopuolisten puuttua. Usein kouluissa puututaan heti asiaan kun huomataan mutta yksi osa reagointia voi olla kiusatun omien selviytymiskeinojen tukeminen, kun samalla kiusaajiin kohdistetaan omia toimenpiteitä.

Vai pitäisikö lapsesta asti opettaa vuorovaikutusta, lähimmäisen kunnioitusta, etiikkaa, vastuullisuutta? Ei kai.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa pitää opettaa lapsia tulevaa elämää varten. Nykymaailmassa yksilö kohtaa kiusaamista työpaikalla, netissä, pari- ja kaverisuhteissa. Aina ei voi olla kiltti täti selvittämässä vaikeita tilanteita. Siksi yksi neuvo on opettaa kiusattua selviytymään itsekseen.

Tietenkin pitkään jatkuneeseen kiusaamiseen pitää ulkopuolisten puuttua. Usein kouluissa puututaan heti asiaan kun huomataan mutta yksi osa reagointia voi olla kiusatun omien selviytymiskeinojen tukeminen, kun samalla kiusaajiin kohdistetaan omia toimenpiteitä.

Vai pitäisikö lapsesta asti opettaa vuorovaikutusta, lähimmäisen kunnioitusta, etiikkaa, vastuullisuutta? Ei kai.

Totta kai. Mutta myös realisimia. Emme elä Utopiassa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kyse nykyajasta. Minua kiusattiin koko peruskoulun ajan 80- ja 90-luvuilla. Opettajat halveksuivat minua, kun olin niin luuseri etten kestänyt henkistä ja fyysistä väkivaltaa päivittäin, tuntikausien ajan.

Yläpuolelle nouseminen on mahdotonta, kun koko luokka on sinua vastassa. Koulukiusaajat eivät ole luusereita, vaan suosittuja. Heillä on ne oikeat vaatteet, oikeat harrastukset jne. He määräävät, ja kiusattu on alistettu. Hän ei nouse yhtään mihinkään. Opettajat suosivat kiusaajia, ovat heidän puolellaan.

En halua vähätellä kokemustasi, mutta miksi sinusta tuntui, että koko luokka oli sinua vastassa? On aika epätavallista, että luokassa vain yksi olisi "hyvä" ja muut "pahoja". Mistä kaikki edes keksivät vihata sinua?

Itse en tiedä ketään, ketä ei olisi ikinä kiusattu. Eläimetkin kiusaavat toisiaan. Mutta sitä olen miettinyt, että asettuuko tietynlaiset ihmiset helpommin uhrin asemaan kuin toiset? Tiedän aika monta sellaistakin tapausta, että henkilö on "kiusannut" toista siten, ettei ole oma-aloitteisesti huomioinut toista tai pyytänyt häntä mukaan viettämään aikaa. Sitten ollaan niin kiusattuja ja kuvitellaan että toinen kovin aktiivisestikin ylipäätään ajattelisi tätä "uhria", vaikka todellisuudessa mielessä on ollut lähinnä omat jutut.

Vierailija kirjoitti:

Meillä töissä esimieskin totesi työpaikkakiusaamisesta kuullessaan, että "älä välitä, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ".

Mitäs pahaa sulle sitten oltiin sanottu, jossa olisi pitänyt jäädä vellomaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa pitää opettaa lapsia tulevaa elämää varten. Nykymaailmassa yksilö kohtaa kiusaamista työpaikalla, netissä, pari- ja kaverisuhteissa. Aina ei voi olla kiltti täti selvittämässä vaikeita tilanteita. Siksi yksi neuvo on opettaa kiusattua selviytymään itsekseen.

Tietenkin pitkään jatkuneeseen kiusaamiseen pitää ulkopuolisten puuttua. Usein kouluissa puututaan heti asiaan kun huomataan mutta yksi osa reagointia voi olla kiusatun omien selviytymiskeinojen tukeminen, kun samalla kiusaajiin kohdistetaan omia toimenpiteitä.

Vai pitäisikö lapsesta asti opettaa vuorovaikutusta, lähimmäisen kunnioitusta, etiikkaa, vastuullisuutta? Ei kai.

Totta kai. Mutta myös realisimia. Emme elä Utopiassa.

Onko utopiaa kuvitella, että huonon kohtelun juuriin on tehokkaampaa vaikuttaa kuin hedelmiin?