Miksi nykyajan opettajien kanta koulukiusaamiseen on nykyään se, että " ei kaikesta kannata välittää, toisesta korvasta sisään, toisesta ulos"?
Itse kiusaamiseen ei puututa mitenkään. Sanotaan vaan, että kiusatun pitäisi kasvattaa kovempi kuori, eikä välittää kaikesta pilkasta ja ivailusta, mitä saa osakseen toisten oppilaiden taholta.
Sehän opettaa vaan sille kiusatulle lapselle, että hänen tunteillaan ei ole väliä eikä niitä oteta tosissaan. Ja kiusaaminen saa jatkua vaikka koko loppukouluajan opettajien siihen puuttumatta.
Ihme touhua, sanon minä. 😮
Kommentit (97)
Nykyajan opettajat eivät oikeasti tee enää yhtään mitään, ovat vain fyysisesti läsnä.
Myös ne yläkoululaisten opettajat, joille oppilaat huutelevat ja jäynäilevät, tyytyvät vaan olemaan välittämättä ja jatkavat ilomielin työtään :)
Ehkä opettajien koulutuksessa pitäisi panostaa enemmän näihin asioihin? Pitäisihän näiden taitojen kuulua nykyisessä sivistysyhteiskunnassa jo ammattitaitovaatimuksiin.
Itse olen juuri aloittanut opettajana ja näin äskettäin KiVa-koulu -kyselyn tulokset ensimmäistä kertaa. Eli siis tuo kiusaamisen vastainen kampanja, jossa on tietyt toimenpiteet ja menetelmät kiusaamistilanteita varten. Kyselyssä oli nimettömästi kysytty oppilailta, kuinka moni kiusaa, kuinka moni on tullut kiusatuksi, kuinka hyvin koulussamme puututaan kiusaamistilanteisiin ja mitä vaikutusta puuttumisella on ollut.
Koulumme tulokset olivat todella huoletuttavia. Kiusaamista oli melko paljon (hieman kansallista keskiarvoa enemmän), oppilaat kuitenkin kokivat, että koulussamme puututaan kiusaamiseen keskivertoa enemmän. Mutta mitä hyötyä siitä tilanteisiin puuttumisesta sitten olikaan... Kiusatuksi tulleet kokivat, että puuttuminen oli vaikuttanut "vähän tai ei ollenkaan". Ja kiusaajat olivat vastanneet, että puuttumisen jälkeen yli 10% kiusasi vain entistä enemmän. Yli 10% kehtasi tunnustaa kiusanneensa enemmän sen jälkeen, kun opettaja oli puuttunut asiaan!
Yritä tässä nyt sitten vastavalmistuneena opettajana päättää, mitä teet kiusaamistilanteessa. Puuttuakoa ja altistaa kiusattu yhä pahemmalle kiusaamiselle vai yrittääkö vain vahvistaa kiusattua ja sanoa, että "toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos"... ? Ainakaan nykyinen puuttumismalli ei siis ole toiminut, mutten tiedä, miten asiaan pitäisi sitten puuttua niin, että edistystä oikeasti taphtuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä töissä esimieskin totesi työpaikkakiusaamisesta kuullessaan, että "älä välitä, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ".
Mitäs pahaa sulle sitten oltiin sanottu, jossa olisi pitänyt jäädä vellomaan?
Ei ollut kyse minusta vaan työkaverista, jota kiusataan. En usko, että aikoo viedä asiaa eteenpäin koska tällä kiusaajalla on koko ajan haku päällä muihin työtehtäviin. Toivotaan koko työyhteisö, että pääsisi jonnekin muualle.
Eikö tällainen kaikki yhtä vastaan -meno ole kiusaamista pahimmillaan?
Ei siellä olla tälle kiusaajalle porukalla toitotettu, että häipyisi mahdollisimman pian muualle. Hän on itse kertonut, että työnhaku on päällä ja on käynyt haastatteluissa, joten miksi ei toivottaisi, että hän myös jonnekin pääsisi. On suoraan meille muille sanonut, että ei tule kiusatun kanssa toimeen eikä halua yrittää tullakaan, kun haluaa pois. Joten todellakin toivon, että hän pääsisi muualle. Olisi parempi hänelle itselleni sekä kaikille muillekin koska pitkään jatkunut yhden henkilön kiusaaminen on vaikuttanut kyllä koko työyhteisöön.
Syksyisin varmaan ryhmän yhtenäisyyttä vahvistavia juttuja paljon, ryhmäytymistä. Mielestäni myös sellaisia luokan valtarakenteita avaavia keskusteluja ihan lastenkin kanssa olisi hyvä harjoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Noin koulussa on kyllä aina sanottu. Jo silloin 70-luvulla. Mutta koulukiusaamisen kitkeminen ei ole mitenkään helppoa. Esimerkki muutaman vuoden takaa: seiskaluokka. Täynnä normaaleja teinipissiksiä ja sitten yksi iloinen ja puhelias, liian avoin ja vielä pikkutyttö. Ei meikattu eikä laitettu, ei niin nätti kuin muut luonnostaankaan.
Lähes välittömästi alko haukkuminen. Kukaan ei halunnut ottaa samaan ryhmään. No pojat otti aluksi, mutta sitten alkoivat kokea sen selvästi "noloksi" ja kieltäytyivät myös. Luokalle pidettiin puhuttelu ja vaadittiin, että on otettava ryhmiin mukaan. No, jatkossa kun ryhmiä määrättiin niin kukaan ei sanonut mitään, mutta tuon tytön kanssa samaan ryhmään määrätyt kohottelivat kulmiaan, eivätkä puhuneet sanaakaan tytölle ryhmätyön aikana. Pian tyttö kieltäytyi ehdottomasti menemästä mihinkään ryhmään, jolloin toiset pääsivät sanomaan että eihän se edes halua olla meidän kanssa, se on outo. Kiusattu päätyi psykiatriseen hoitoon jo muutaman kuukauden päästä.
t. koulukiusaamisen kanssa aika kädetön yläasteen aineenope (sijainen vain tuolla)
Oleellista olisi tietää, päätyikö tyttö psykiatriseen hoitoon syrjimisen takia, vai olivatko psykiatriseen hoitoon päätymisen syyt syrjimisen taustalla? Lapset kuitenkin näkevät toisiaan myös vapaa-ajallaan ja tietävät toistensa käyttäytymisestä enemmän kuin opettajat.
Meidänkin koulussa oli eräs henkilö, jota suurin osa vältteli. Hän puhui todella omituisia ja pelottavia asioita ja käyttäytyi uhkaavasti, jos sattui esim. samaan puistoon vapaa-ajalla. En sitten tiedä, mitä opettajat hänestä tiesivät ja miltä hänen käytöksensä vaikutti aikuisten silmissä, mutta kovasti he puhuivat tämän oppilaan puolesta ja oli kiusaamista olla kaveeraamatta tämän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin koulussa on kyllä aina sanottu. Jo silloin 70-luvulla. Mutta koulukiusaamisen kitkeminen ei ole mitenkään helppoa. Esimerkki muutaman vuoden takaa: seiskaluokka. Täynnä normaaleja teinipissiksiä ja sitten yksi iloinen ja puhelias, liian avoin ja vielä pikkutyttö. Ei meikattu eikä laitettu, ei niin nätti kuin muut luonnostaankaan.
Lähes välittömästi alko haukkuminen. Kukaan ei halunnut ottaa samaan ryhmään. No pojat otti aluksi, mutta sitten alkoivat kokea sen selvästi "noloksi" ja kieltäytyivät myös. Luokalle pidettiin puhuttelu ja vaadittiin, että on otettava ryhmiin mukaan. No, jatkossa kun ryhmiä määrättiin niin kukaan ei sanonut mitään, mutta tuon tytön kanssa samaan ryhmään määrätyt kohottelivat kulmiaan, eivätkä puhuneet sanaakaan tytölle ryhmätyön aikana. Pian tyttö kieltäytyi ehdottomasti menemästä mihinkään ryhmään, jolloin toiset pääsivät sanomaan että eihän se edes halua olla meidän kanssa, se on outo. Kiusattu päätyi psykiatriseen hoitoon jo muutaman kuukauden päästä.
t. koulukiusaamisen kanssa aika kädetön yläasteen aineenope (sijainen vain tuolla)
Oleellista olisi tietää, päätyikö tyttö psykiatriseen hoitoon syrjimisen takia, vai olivatko psykiatriseen hoitoon päätymisen syyt syrjimisen taustalla? Lapset kuitenkin näkevät toisiaan myös vapaa-ajallaan ja tietävät toistensa käyttäytymisestä enemmän kuin opettajat.
Meidänkin koulussa oli eräs henkilö, jota suurin osa vältteli. Hän puhui todella omituisia ja pelottavia asioita ja käyttäytyi uhkaavasti, jos sattui esim. samaan puistoon vapaa-ajalla. En sitten tiedä, mitä opettajat hänestä tiesivät ja miltä hänen käytöksensä vaikutti aikuisten silmissä, mutta kovasti he puhuivat tämän oppilaan puolesta ja oli kiusaamista olla kaveeraamatta tämän kanssa.
Miksi tuo tieto on oleellista? Jos oppilaalla olisikin ollut jotain psyykkistä oireilutaustaa, ei se olisi oikeuttanut syrjimistä siltikään.
Vierailija kirjoitti:
Entä vertaissovittelu?
Vertaissovittelu toimii joissakin tapauksissa, mutta riippunee pitkälti sitä luotsaavista aikuisistakin. Jotkut toimivat suht vähällä ohjauksella ja tuella vertaisohjaajina ja koko homma on ymmärretty väärin. Aikuisellakin voi olla vaikea tunnistaa kuka puhuu puuta heinää ja unohdetaan miettiä mitä minä voisin tehdä, että vastaavalta tilanteelta jatkossa vältyttäisiin. Ratkaisut voivat koitua rankaisuksi koko luokalle tai olla muuten epärationaalisia. "Kukaan ei saa mennä puolta metriä lähemmäs toistaan hipassa", "kukaan kolmasluokkalainen ei saa pelata koripalloa" jne. Mitä se palvelee? Varsinkin pienillä paikkakunnilla vertaissovittelijoilla on myös omat paineensa, jos esim. sovittelevien osapuolten sisaruksia on sovittelijan kaveripiirissä. Aika iso vastuu niille, jotka itsekin vielä harjoittelevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin koulussa on kyllä aina sanottu. Jo silloin 70-luvulla. Mutta koulukiusaamisen kitkeminen ei ole mitenkään helppoa. Esimerkki muutaman vuoden takaa: seiskaluokka. Täynnä normaaleja teinipissiksiä ja sitten yksi iloinen ja puhelias, liian avoin ja vielä pikkutyttö. Ei meikattu eikä laitettu, ei niin nätti kuin muut luonnostaankaan.
Lähes välittömästi alko haukkuminen. Kukaan ei halunnut ottaa samaan ryhmään. No pojat otti aluksi, mutta sitten alkoivat kokea sen selvästi "noloksi" ja kieltäytyivät myös. Luokalle pidettiin puhuttelu ja vaadittiin, että on otettava ryhmiin mukaan. No, jatkossa kun ryhmiä määrättiin niin kukaan ei sanonut mitään, mutta tuon tytön kanssa samaan ryhmään määrätyt kohottelivat kulmiaan, eivätkä puhuneet sanaakaan tytölle ryhmätyön aikana. Pian tyttö kieltäytyi ehdottomasti menemästä mihinkään ryhmään, jolloin toiset pääsivät sanomaan että eihän se edes halua olla meidän kanssa, se on outo. Kiusattu päätyi psykiatriseen hoitoon jo muutaman kuukauden päästä.
t. koulukiusaamisen kanssa aika kädetön yläasteen aineenope (sijainen vain tuolla)
Oleellista olisi tietää, päätyikö tyttö psykiatriseen hoitoon syrjimisen takia, vai olivatko psykiatriseen hoitoon päätymisen syyt syrjimisen taustalla? Lapset kuitenkin näkevät toisiaan myös vapaa-ajallaan ja tietävät toistensa käyttäytymisestä enemmän kuin opettajat.
Meidänkin koulussa oli eräs henkilö, jota suurin osa vältteli. Hän puhui todella omituisia ja pelottavia asioita ja käyttäytyi uhkaavasti, jos sattui esim. samaan puistoon vapaa-ajalla. En sitten tiedä, mitä opettajat hänestä tiesivät ja miltä hänen käytöksensä vaikutti aikuisten silmissä, mutta kovasti he puhuivat tämän oppilaan puolesta ja oli kiusaamista olla kaveeraamatta tämän kanssa.
Miksi tuo tieto on oleellista? Jos oppilaalla olisikin ollut jotain psyykkistä oireilutaustaa, ei se olisi oikeuttanut syrjimistä siltikään.
Koska useimmille tuon ikäisille mielenterveysongelmat ovat vielä vieraita ja he voivat tuntea olonsa turvattomaksi psyykkisesti oireilevan henkilön lähellä. Ei 13-vuotiailla usein ole kompetenssia toimia asiantuntevasti mielenterveysongelmaisen kanssa ja se pitäisi myös opettajan hyväksyä ja ottaa huomioon toiminnan suunnittelussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin koulussa on kyllä aina sanottu. Jo silloin 70-luvulla. Mutta koulukiusaamisen kitkeminen ei ole mitenkään helppoa. Esimerkki muutaman vuoden takaa: seiskaluokka. Täynnä normaaleja teinipissiksiä ja sitten yksi iloinen ja puhelias, liian avoin ja vielä pikkutyttö. Ei meikattu eikä laitettu, ei niin nätti kuin muut luonnostaankaan.
Lähes välittömästi alko haukkuminen. Kukaan ei halunnut ottaa samaan ryhmään. No pojat otti aluksi, mutta sitten alkoivat kokea sen selvästi "noloksi" ja kieltäytyivät myös. Luokalle pidettiin puhuttelu ja vaadittiin, että on otettava ryhmiin mukaan. No, jatkossa kun ryhmiä määrättiin niin kukaan ei sanonut mitään, mutta tuon tytön kanssa samaan ryhmään määrätyt kohottelivat kulmiaan, eivätkä puhuneet sanaakaan tytölle ryhmätyön aikana. Pian tyttö kieltäytyi ehdottomasti menemästä mihinkään ryhmään, jolloin toiset pääsivät sanomaan että eihän se edes halua olla meidän kanssa, se on outo. Kiusattu päätyi psykiatriseen hoitoon jo muutaman kuukauden päästä.
t. koulukiusaamisen kanssa aika kädetön yläasteen aineenope (sijainen vain tuolla)
Oleellista olisi tietää, päätyikö tyttö psykiatriseen hoitoon syrjimisen takia, vai olivatko psykiatriseen hoitoon päätymisen syyt syrjimisen taustalla? Lapset kuitenkin näkevät toisiaan myös vapaa-ajallaan ja tietävät toistensa käyttäytymisestä enemmän kuin opettajat.
Meidänkin koulussa oli eräs henkilö, jota suurin osa vältteli. Hän puhui todella omituisia ja pelottavia asioita ja käyttäytyi uhkaavasti, jos sattui esim. samaan puistoon vapaa-ajalla. En sitten tiedä, mitä opettajat hänestä tiesivät ja miltä hänen käytöksensä vaikutti aikuisten silmissä, mutta kovasti he puhuivat tämän oppilaan puolesta ja oli kiusaamista olla kaveeraamatta tämän kanssa.
Miksi tuo tieto on oleellista? Jos oppilaalla olisikin ollut jotain psyykkistä oireilutaustaa, ei se olisi oikeuttanut syrjimistä siltikään.
Koska useimmille tuon ikäisille mielenterveysongelmat ovat vielä vieraita ja he voivat tuntea olonsa turvattomaksi psyykkisesti oireilevan henkilön lähellä. Ei 13-vuotiailla usein ole kompetenssia toimia asiantuntevasti mielenterveysongelmaisen kanssa ja se pitäisi myös opettajan hyväksyä ja ottaa huomioon toiminnan suunnittelussa.
Eli kaikki luokkaa opettavat opettajat pidättäytyvät ryhmätöiden ja toiminnallisten vuorovaikutustilanteiden tuomisesta luokkaan koska yhdellä saattaa olla masennusta?
Eikö vanhemmat voisi myös ottaa vastuuta kiusaamisen lopettamisesta? Opettajat puuttuvat tilanteisiin koulussa sen mukaan, mitä niihin on aikaa opetuksen ja muiden valmisteluiden ohella käytettävissä. Kiusatun vanhemmilla on myös mahdollisuus ottaa yhteyttä kiusaajan huoltajiin, niin ettei näiden ratkominen olisi pois opetuksesta. On niin helppo vierittää vastuu koulun henkilökunnalle tällaisissa vaikeissa asioissa. Mikseivät vanhemmat puutu? Ai niin, lasten vanhempien täytyy saada viettää rento vapaa-aikansa ilman ikäviä velvollisuuksia....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä vertaissovittelu?
Vertaissovittelu toimii joissakin tapauksissa, mutta riippunee pitkälti sitä luotsaavista aikuisistakin. Jotkut toimivat suht vähällä ohjauksella ja tuella vertaisohjaajina ja koko homma on ymmärretty väärin. Aikuisellakin voi olla vaikea tunnistaa kuka puhuu puuta heinää ja unohdetaan miettiä mitä minä voisin tehdä, että vastaavalta tilanteelta jatkossa vältyttäisiin. Ratkaisut voivat koitua rankaisuksi koko luokalle tai olla muuten epärationaalisia. "Kukaan ei saa mennä puolta metriä lähemmäs toistaan hipassa", "kukaan kolmasluokkalainen ei saa pelata koripalloa" jne. Mitä se palvelee? Varsinkin pienillä paikkakunnilla vertaissovittelijoilla on myös omat paineensa, jos esim. sovittelevien osapuolten sisaruksia on sovittelijan kaveripiirissä. Aika iso vastuu niille, jotka itsekin vielä harjoittelevat.
Sama kokemus valitettavasti. Vertaissovittelu ei vaan toimi sillä kouluissa ei voi keskittyä ratkomaan jokaista nahinaa kamalan suurella arsenaliinilla jatkuvasti. Vaikka sosiaalisia vuorovaikutustaitoja treenataankin,se ei ole oppiaineensa, eikä sen ympärillä voi pyöriä koko koulun toimunta. Sitäpaitsi ne oppilaat jotka joutuvat noihin sovittelutilanteisiin, on aina ne samat häiriköt eikä suinkaan suurin osa luokasta.
Ope
No ainakin liikunnanopettajat ovat vuosien ajan harjoittaneet sellaista sadismia ettei paremmasta väliä. Vaikea kai se on opettajien nähdä kiusantekoa kun itsekin puolustelevat heikoimpien syrjintää ja dissausta ties millä verukkeilla. Oikeuttavat tekonsa.
Minä opetan oman lapseni iskemään samalla mitalla takaisin. Yksikin haukkuminen, syrjintä tms koulukaverin taholta = keksi pahempi solvaus, kosta. Sillä kukaan ei auta, jos et itse puolusta itseäsi.
Peruskoulun tasapäistävä ideologia altistaa kiusaamiselle. Jonkinlainen ihmeellinen ylevä ideaali asian taustalla on ajatus, että laittamalla erilaiset oppilaat sekaisin samoihin ryhmiin, saadaan muodostettua porukoita joissa kaikki kasvavat avarakatseisiksi ja toiset huomioonottaviksi ihmisiksi. Ei se niin mene. Tai ehkä menisi silloin, jos opettajilla oikeasti olisi aikaa ja voimavaroja ryhmäyttää oppilaita ja kasvattaa heitä... Mutta kun ei ole. Seurauksena on vain stressiä ja ahdistusta kun liian erilaiset yrittävät olla yhdessä ja ristiriitatilanteisiin ei puutu kukaan.
Oppilaat pitäisi jakaa tasoryhmiin: Kovikset keskenään, rauhalliset lukutoukat omiin ryhmiinsä, käytännöllisesti suuntautuneet oppilaat erikseen jne. Silloin ainakin osa konflikeista poistuisi.
Ulkomailla eliitti- ja yksityiskoulut ovat muodostuneet ratkaisuksi tähän ongelmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä töissä esimieskin totesi työpaikkakiusaamisesta kuullessaan, että "älä välitä, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ".
Mitäs pahaa sulle sitten oltiin sanottu, jossa olisi pitänyt jäädä vellomaan?
Ei ollut kyse minusta vaan työkaverista, jota kiusataan. En usko, että aikoo viedä asiaa eteenpäin koska tällä kiusaajalla on koko ajan haku päällä muihin työtehtäviin. Toivotaan koko työyhteisö, että pääsisi jonnekin muualle.
Eikö tällainen kaikki yhtä vastaan -meno ole kiusaamista pahimmillaan?
Ei siellä olla tälle kiusaajalle porukalla toitotettu, että häipyisi mahdollisimman pian muualle. Hän on itse kertonut, että työnhaku on päällä ja on käynyt haastatteluissa, joten miksi ei toivottaisi, että hän myös jonnekin pääsisi. On suoraan meille muille sanonut, että ei tule kiusatun kanssa toimeen eikä halua yrittää tullakaan, kun haluaa pois. Joten todellakin toivon, että hän pääsisi muualle. Olisi parempi hänelle itselleni sekä kaikille muillekin koska pitkään jatkunut yhden henkilön kiusaaminen on vaikuttanut kyllä koko työyhteisöön.
Edes aikuisporukassa ei ole saatu kiusaajaa kuriin vaikka vain yhtä kiusataan. Muut katsoo sivusta ja ilmeisesti odottaa sitä opettajaa selvittämään tilannetta.
Ensinnäkin... NYKYAJAN? Koulukiusaamista oli ennen paljon enemmän kuin nykyään, kun siitä puhutaan ja siihen puututaan. Voitko kuvitella, että joskus 50 vuotta sitten olisi käyty jotain keskusteluja? No, ei käyty. Piti oppia vaan pärjäämään.
Toiseksi nykylapset on herkempiä kuin koskaan ennen. Isot sisarusparvet opetti kestämään kiusaamista, epäoikeudenmukaisuutta jne. Itseasiassa sisarukset on mainioita opettajia elämään, ettei kaikki ole aina kivaa ja reilua vaan sisarukset osaa sanoa toiselle, että olet ruma tai whatever ja se samalla koulii turhaa herkkänahkaisuutta pois. Usein juuri ainoat lapset on hirveän herkkiä, kun eivät ole saaneet kotona sitä koulumista siihen, kuinka otetaan lelu pois kädestä tai haukutaan tyhmäksi, ja silti pitää vaan tulla toimeen.
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin... NYKYAJAN? Koulukiusaamista oli ennen paljon enemmän kuin nykyään, kun siitä puhutaan ja siihen puututaan. Voitko kuvitella, että joskus 50 vuotta sitten olisi käyty jotain keskusteluja? No, ei käyty. Piti oppia vaan pärjäämään.
Toiseksi nykylapset on herkempiä kuin koskaan ennen. Isot sisarusparvet opetti kestämään kiusaamista, epäoikeudenmukaisuutta jne. Itseasiassa sisarukset on mainioita opettajia elämään, ettei kaikki ole aina kivaa ja reilua vaan sisarukset osaa sanoa toiselle, että olet ruma tai whatever ja se samalla koulii turhaa herkkänahkaisuutta pois. Usein juuri ainoat lapset on hirveän herkkiä, kun eivät ole saaneet kotona sitä koulumista siihen, kuinka otetaan lelu pois kädestä tai haukutaan tyhmäksi, ja silti pitää vaan tulla toimeen.
On ihan eri asia tulla pilkatuksi tutussa sisarusparvessa (pl. erittäin ongelmaiset sisarussuhteet) kuin joutua käytännössä koko luokan mopoksi. Sisarusparvessa kun ne lapset ovat tuttuja, joiden kanssa on saanut koko ikänsä nahistella ja haastaa parhaimmassa tapauksessa tasa-arvoisesti riitaa. Luokkaympäristössä taas lapset ovat vieraita, jotka ovat kääntyneet pahimmassa tapauksessa isolla porukalla yhtä vastaan. Siinä on näin ollen ihan erilainen henkinen lataus.
Eikö tällainen kaikki yhtä vastaan -meno ole kiusaamista pahimmillaan?