Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miksi nykyajan opettajien kanta koulukiusaamiseen on nykyään se, että " ei kaikesta kannata välittää, toisesta korvasta sisään, toisesta ulos"?

Vierailija
27.08.2016 |

Itse kiusaamiseen ei puututa mitenkään. Sanotaan vaan, että kiusatun pitäisi kasvattaa kovempi kuori, eikä välittää kaikesta pilkasta ja ivailusta, mitä saa osakseen toisten oppilaiden taholta.

Sehän opettaa vaan sille kiusatulle lapselle, että hänen tunteillaan ei ole väliä eikä niitä oteta tosissaan. Ja kiusaaminen saa jatkua vaikka koko loppukouluajan opettajien siihen puuttumatta.

Ihme touhua, sanon minä. 😮

Kommentit (97)

Vierailija
21/97 |
27.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kai sellaisia ohjeita lähinnä annetaan lapsille, jotka todella hermostuvat pienestäkin suunsoitosta. Ja nyt siis puhun sellaisesta satunnaisesta ja jokaiseen joskus osuvasta suunsoitosta, en mistään systemaattisesta vittuilusta tai panettelusta.

Mutta toivoakseni sentään oikeaan sosiaaliseen eristämiseen, panetteluun ja fyysiseen kiusaamiseen puututaan. Siinä kannattaa vanhemmankin olla jämäkkä. Jos luokanope ei lotkauta korviaan, rehtorin jo pitää tai viimeistään poliisi puuttuu asiaan.

Vierailija
22/97 |
27.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Opettajalla on käytössään kahdenlaisia keinoja:

1) Sellaisia, joilla ei ole vaikutusta.

2) Sellaisia, joista menee virka.

Kiusaaja pyrkii kohentamaan asemaansa ryhmässä, joten oikea rangaistus on jonkinlainen julkinen nöyryytys. Pannaan vaikka muut luokan oppilaat kirjoittamaan pilkkarunoja kiusaajasta. Kolme parasta saa rahapalkinnon. Ja sitten kiusaaja saa putsata luokkatovereittensa kengät. Kuinka kauan opettaja pysyy hommissaan, jos kokeilee tällaisia, jotka kyllä tehoaisivat?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/97 |
27.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kyse nykyajasta. Minua kiusattiin koko peruskoulun ajan 80- ja 90-luvuilla. Opettajat halveksuivat minua, kun olin niin luuseri etten kestänyt henkistä ja fyysistä väkivaltaa päivittäin, tuntikausien ajan.

Yläpuolelle nouseminen on mahdotonta, kun koko luokka on sinua vastassa. Koulukiusaajat eivät ole luusereita, vaan suosittuja. Heillä on ne oikeat vaatteet, oikeat harrastukset jne. He määräävät, ja kiusattu on alistettu. Hän ei nouse yhtään mihinkään. Opettajat suosivat kiusaajia, ovat heidän puolellaan.

En halua vähätellä kokemustasi, mutta miksi sinusta tuntui, että koko luokka oli sinua vastassa? On aika epätavallista, että luokassa vain yksi olisi "hyvä" ja muut "pahoja". Mistä kaikki edes keksivät vihata sinua?

Itse en tiedä ketään, ketä ei olisi ikinä kiusattu. Eläimetkin kiusaavat toisiaan. Mutta sitä olen miettinyt, että asettuuko tietynlaiset ihmiset helpommin uhrin asemaan kuin toiset? Tiedän aika monta sellaistakin tapausta, että henkilö on "kiusannut" toista siten, ettei ole oma-aloitteisesti huomioinut toista tai pyytänyt häntä mukaan viettämään aikaa. Sitten ollaan niin kiusattuja ja kuvitellaan että toinen kovin aktiivisestikin ylipäätään ajattelisi tätä "uhria", vaikka todellisuudessa mielessä on ollut lähinnä omat jutut.

Et halua vähätellä, ja silti aktiivisesti juuri teet sitä. Haista ämmä pitkä paska, vaikka siitä käsivarrestasi nuuhkit.

Eiköhän kuule ihminen, joka kertoo tulleensa koko yläasteen ajan kiusatuksi henkisesti ja fyysisesti ole kokenut jotakin helvetisti paljon pahempaa rääkkiä kuin vaan sitä, ettei ole tullut pyydetyksi yhden luokkalaisen taholta leffaan.

Ohis

Vierailija
24/97 |
27.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

 Ei ole mikään uusi ilmiö. Pikemminkin nyt on alettu heräämään siihen, ettei ihan kaiken kuittaaminen "älä välitä"-neuvolla ole oikea tapa toimia.

Väärä luulo on myös, että kiusaaminen johtuu yleensä/aina kiusaajan pahasta olosta yms. Aika monella kiusaajalla on hyvät kotiolot ja itsetunto - joskus jopa keskimääräistä paremmat. Syitä kiusaamisen aloittamiseen on lukuisia, mutta yksi asia minkä olen pannut merkille (ei toki aina, mutta todella usein) on sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvän kasvatuksen laiminlyönti: Lapselle siis hoetaan "ei kaikista tarvitse tykätä", "ei kaikesta pitäisi suuttua (siis muiden lasten)" ym. muka-liberaalia roskaa, eikä tajuta että tuo on sama asia kuin sanoisi, että "muista ei tarvitse välittää kuin itsestään, eikä ole sinun ongelma jos luokkatoverilla ei ole koskaan seuraa välitunnilla". Eristymisestä on lyhyt askel pilkatuksi tulemiseen ja siitä eteenpäin.

 Ei vaikuta olevan kovassa huudossa opettaa lapsille (saati sitten, hui kamalaa, vaatia lapselta!), että kaikille pitää olla vähintäänkin ystävällinen ja sen verran pitää olla myötätuntoa, että menee sen nurkassa yksinään seisovan nörtin seuraksi edes joskus ja vaikka säälistä. Koulun jälkeen voi sitten valita seuraansa vapaammin, ja kuka tietää, ehkä se onkin ihan kiva, normaali tyyppi eikä mikään friikki.

Vierailija
25/97 |
27.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Josko miettisit lainaamasi kirjoituksen sarkasmilla kirjoitetuksi? Sitä paitsi opettajan syli luokan edessä lienee hyvin nolo paikka kouluikäiselle.

Vierailija
26/97 |
27.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla opettaja oli nähnyt kiusaamistilanteet, muttei välittänyt niistä pätkääkään. Paitsi sen kerran kun sanoin kiusaajalleni jotain takaisin. Silloin lensin puhutteluun ja opettaja huusi että voi voi,  pakko vaan kestää se kiusaaminen, olin kuulemma häirikkö, joka ei tule kenenkään kanssa toimeen ja joka pitää eristää muista oppilaista. Kiusasi muitakin kunnollisia oppilaita ja paapoi kiusaajia. Kyllä näitä valitettavasti löytyy.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/97 |
27.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapselle voi ihan hyvin sanoa, että kaikista ei tarvitse tykätä. Koska ei todellakaan tarvitse eikä kaikista vaan tykkää. Sitä menee lapsena helposti myös sekaisin, kun ei tykkää jostain ja aikuiset ympärillä hokee, että täytyy tykätä eli käänteisesti kerrotaan lapselle, että hänellä ei ole oikeutta omiin tunteisiinsa.

Mutta sen sijaan pitää opettaa, että toimeen pitää kaikkien kanssa tulla.

Vierailija
28/97 |
27.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kyse nykyajasta. Minua kiusattiin koko peruskoulun ajan 80- ja 90-luvuilla. Opettajat halveksuivat minua, kun olin niin luuseri etten kestänyt henkistä ja fyysistä väkivaltaa päivittäin, tuntikausien ajan.

Yläpuolelle nouseminen on mahdotonta, kun koko luokka on sinua vastassa. Koulukiusaajat eivät ole luusereita, vaan suosittuja. Heillä on ne oikeat vaatteet, oikeat harrastukset jne. He määräävät, ja kiusattu on alistettu. Hän ei nouse yhtään mihinkään. Opettajat suosivat kiusaajia, ovat heidän puolellaan.

En halua vähätellä kokemustasi, mutta miksi sinusta tuntui, että koko luokka oli sinua vastassa? On aika epätavallista, että luokassa vain yksi olisi "hyvä" ja muut "pahoja". Mistä kaikki edes keksivät vihata sinua?

Itse en tiedä ketään, ketä ei olisi ikinä kiusattu. Eläimetkin kiusaavat toisiaan. Mutta sitä olen miettinyt, että asettuuko tietynlaiset ihmiset helpommin uhrin asemaan kuin toiset? Tiedän aika monta sellaistakin tapausta, että henkilö on "kiusannut" toista siten, ettei ole oma-aloitteisesti huomioinut toista tai pyytänyt häntä mukaan viettämään aikaa. Sitten ollaan niin kiusattuja ja kuvitellaan että toinen kovin aktiivisestikin ylipäätään ajattelisi tätä "uhria", vaikka todellisuudessa mielessä on ollut lähinnä omat jutut.

Et halua vähätellä, ja silti aktiivisesti juuri teet sitä. Haista ämmä pitkä paska, vaikka siitä käsivarrestasi nuuhkit.

Eiköhän kuule ihminen, joka kertoo tulleensa koko yläasteen ajan kiusatuksi henkisesti ja fyysisesti ole kokenut jotakin helvetisti paljon pahempaa rääkkiä kuin vaan sitä, ettei ole tullut pyydetyksi yhden luokkalaisen taholta leffaan.

Ohis

Olisi varmaan pitänyt laittaa isompi rako kappaleiden väliin, jotta olisit tajunnut, että siirryin jo seuraavaan asiaan. Mutta tässä on oiva esimerkki siitä, kuinka ihminen voi kiihtyä nollasta sataan ihan ilman todellista syytä. Tai toki sinullakin on "oikea" syy suuttua, mutta se oli oman kuvitelmasi lopputulos.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/97 |
27.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sanoin opettajaa läskiksi huoraksi ja lupasin raiskata. Ei ottanut tuolla rennolla asenteella, mutta ei pystynyt todistamaankaan :) Kiusaaminen loppui kun tiesi että joutuu aina olemaan minun kanssa tekemisissä :)

Keinopakissa löytyikin sitten keinoja

Vierailija
30/97 |
27.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miten niin nykyään?! 80-90 luvuilla asenne oli "voi voi, ei voida mitään, yritä kestää."

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/97 |
27.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

No eihän niistä oikeasti tarvitsekkaan välittää.

Minua kiusattiin myös ylä-asteella. Oikeasti en siitä juuri välittänyt silloin. Minulla oli ihan omat kuviot jo tuolloin. Työpaikallani myöhemmin joidenkin oli vaikea hyväksyä sitä etten välitä, jos joku puhuu selän takana minusta pahaa. Se otti kovasti ilmeisesti jonkun luonteen päälle, ettei hänen mielipiteellään minusta ollut minulle mitään väliä.

Nykyinen työpaikkani on normaali.

Vierailija
32/97 |
27.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä näitä kiusaamisen vastaisia kouluja on ympäri Suomen ja kaiken maailman vertaissovitteluja harrastetaan. Ne nojaavat kuitenkin sellaiseen ihanaan ideaaliin, että lapsiin ja nuoriin tehoaisi puhe. Joidenkin kohdalla ehkä näin on. Sanotaan vaikka, jos on vahingossa loukannut toisen tunteita, siitä sitten tehdään keissi, jota yhdessä sovitellaan. Voidaan pyytää anteeksi ja jatkaa elämää.

On myös hyvin taitavia ja kaksinaamaisia nuoria ja jopa pienempiäkin lapsia, jotka kääntävät paletin aina ympäri ja alkavat syyttää kiusattua. Useinhan joudutaankin toteamaan, että kaikissa osapuolissa oli vähän syypäätä, ja nyt kun asia on puhuttu selväksi niin mitään ei enää varmaan tapahdu. Tiedetään, että kiusaaminen jatkuu joka tapauksessa. Ja miksi ei jatkuisi? Koska joku aikuinen sanoi niin? Eihän se kiusaaminen olisi alkanutkaan koskaan, jos sen saa pelkällä "aikuisten keskustelulla" loppumaan.

Kiusaajina on monesti joukko, ja kohteena pienempi joukko tai yksilö. Ryhmän on helpompi alistaa yksilö kuin toisin päin. Näin se vain menee, ryhmässä on voimaa. Kun puututaan lasten välille muodostuneeseen hierarkiaan, ja aletaan esittää jotain "kaikki on kaikkien kavereita" paskaa, on tulokset samanlaisia kuin yrittäisit saada kaupungilla kulkevan kassialman ja pörssiyhtiön johtajan parhaiksi kavereiksi.

Me emme aikuisina ehkä oikein hyväksy sitä, että lasten välillä on eroja. On vahvoja ja heikkoja. On sosiaalisesti taitavia ja kömpelöitä. On kauniita ja rumia. Katsokaa miten aikuiset muodostavat omat kaveripiirinsä ja kuinka vahvoja tai heikkoja linkkejä ihmissuhteiksi muodostuu. Ketkä ovat kiusaajia parisuhteissaan? Ketkä ovat hyväksikäyttäjiä ystävyyssuhteissaan? Ketkä ovat alistajia, menestyjiä, herkkiä, vahvoja? Ketä palvotaan älyn, ketä kauneuden vuoksi? Lapset tekevät aivan samanlaisia rankkauksia omien ihmissuhteidensa keskellä.

Meitä säälittää kiusatut siksi, että meidän pitäisi pystyä tukemaan heidän vahvaksi kasvamistaan emmekä siinä onnistu. Ja meihin sattuu kun oma lapsi kärsii. Mutta kun kaikki eivät kasva vahvoiksi. Ihminen voi olla kiusattu päiväkodista vanhainkotiin, koska hän kokee niin. Kiusaaja voi olla kiusaaja päiväkodista vanhainkotiin. Ihminen joko muuttuu tai ei muutu.

Jos kiusaamista ei sanktioida mitenkään eikä ympäröivä yhteisö puutu asiaan (vrt. esim. Räty-Ahde), kiusaaja saa jatkaa vaikka maailman tappiin. Kasvatuskeskustelut lapsille ovat usein yhtä merkityksettömiä kuin pyyntö aikuiselle, että kohtele kaikkia ihmisiä hyvin. Eivät kaikki ihmiset halua tai pysty sellaista noudattamaan, eivätkä he näe tekemisessään myöskään mitään väärää. "Minä elän niin kuin haluan."

Mielestäni paras keino on opettaa lapsi lyömään takaisin. Ei tarvitse tehdä välttämättä kuin kerran, niin kiusaaminen loppuu. Tai sitten voi uskoa ihmisten hyvyyteen ja luottaa, että jollain opettajalla on sellaista auktoriteettiä lapsiin, että hänen pyyntönsä kiusaamisen lopettamisesta ratkaisee ongelman. Kaikkiin lapsiin ja nuoriin tai heidän vanhempiin ei tehoa edes poliisin pyyntö, tuskinpa koulut tällaisia asioita pystyy ratkaisemaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
33/97 |
27.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Sanoin opettajaa läskiksi huoraksi ja lupasin raiskata. Ei ottanut tuolla rennolla asenteella, mutta ei pystynyt todistamaankaan :) Kiusaaminen loppui kun tiesi että joutuu aina olemaan minun kanssa tekemisissä :)

Keinopakissa löytyikin sitten keinoja

Teki todennäköisesti ilmoituksen lastensuojeluun tuollaisesta hullusta. Sinähän olet ihan epävakaa yksilö.

Vierailija
34/97 |
27.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Parasta on katkaista tunnesiteet välittömästi ihmisiin jotka kiusaavat tai mahdollistavat kiusaamisen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
35/97 |
27.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa pitää opettaa lapsia tulevaa elämää varten. Nykymaailmassa yksilö kohtaa kiusaamista työpaikalla, netissä, pari- ja kaverisuhteissa. Aina ei voi olla kiltti täti selvittämässä vaikeita tilanteita. Siksi yksi neuvo on opettaa kiusattua selviytymään itsekseen.

Tietenkin pitkään jatkuneeseen kiusaamiseen pitää ulkopuolisten puuttua. Usein kouluissa puututaan heti asiaan kun huomataan mutta yksi osa reagointia voi olla kiusatun omien selviytymiskeinojen tukeminen, kun samalla kiusaajiin kohdistetaan omia toimenpiteitä.

Vai pitäisikö lapsesta asti opettaa vuorovaikutusta, lähimmäisen kunnioitusta, etiikkaa, vastuullisuutta? Ei kai.

Totta kai. Mutta myös realisimia. Emme elä Utopiassa.

Onko utopiaa kuvitella, että huonon kohtelun juuriin on tehokkaampaa vaikuttaa kuin hedelmiin?

Se, että tehdään pohjatyötä ja yritetään tehdä maailmasta parempi paikka elää ei nyt vaan tarkoita sitä, että ongelmia ei enää olisi.

On typerää kasvattaa lapsi uskomaan maailmaan, joka on oikeudenmukainen ja kiva. Ei tää ole. Ois hirveen kiva, kun ois, mutta kun ei ole. Sitä voi omalta osaltaan tehdä parhaansa, mutta pitää myös osata pitää puolensa silloin, kun törmää siihen ikävään puoleen.

Vierailija
36/97 |
27.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miten niin nykyajan? Tuota se on ollut aina. Joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta.

Vierailija
37/97 |
27.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä luulen kanssa, että opettajat pelkää niitä kiusaajia ja niiden vanhempiakin. Ei uskalleta puuttua mihinkään todella vakavasti, vaan vähätellään asioita ja melkeen saadaan asiat kiusatun lapsen omaksi syyksi.

Vierailija
38/97 |
27.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Parasta on katkaista tunnesiteet välittömästi ihmisiin jotka kiusaavat tai mahdollistavat kiusaamisen.

Kapeaksi käy tuossa vaiheessa kaveripiiri.

Meillä yläasteella yksi porukka kiusasi yhtä tyttöä. Koko koulu tiesi siitä, mutta vain yksi puuttui siihen. Toisin sanoen jokainen, joka vain katsoi vierestä, oli mahdollistaja. Tuossa monisatapäisessä porukassa siis toistensa "arvoisia" olisivat olleet vain tämä kiusattu ja se, joka meni siihen väliin.

Nämä kaksi muuten eivät myöskään tulleet toimeen, tämä toinen ei vaan hyväksynyt kiusaamista.

Vierailija
39/97 |
27.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä töissä esimieskin totesi työpaikkakiusaamisesta kuullessaan, että "älä välitä, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ".

Mitäs pahaa sulle sitten oltiin sanottu, jossa olisi pitänyt jäädä vellomaan?

Ei ollut kyse minusta vaan työkaverista, jota kiusataan. En usko, että aikoo viedä asiaa eteenpäin koska tällä kiusaajalla on koko ajan haku päällä muihin työtehtäviin. Toivotaan koko työyhteisö, että pääsisi jonnekin muualle.

Vierailija
40/97 |
27.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Usein kiusaajan kotona juuri välinpitämättömät vanhemmat, joille lapsi on hädin tuskin olemassa. Siksi näille lapsille pitää antaa ymmärrystä ja herättää kiusattuakin miettimään asioita kiusaajan kannalta. Syli auttaisi varmasti tähänkin, miksei opettaja voisi pitää näitä kodissa hyljeksittyjä sylissä vaikkapa oppitunnin alussa ja siten antaa heille sitä huomiota ja rakkautta mitä ilman he ovat joutuneet elämään.

heti kyllä leimataan pedofiiliksi,jos uskaltaa halai ekaluokkalaista.

Vähän ohi aiheen seuraava; kun tuli mieleen: yksi pappa tykkäsi kovasti katsella lasten leikkejä puistossa, kun omat lapsenlapset oli kaukana, mutta mammat alkoivat vihjailemaan, että hän on joku pervo.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä kolme neljä