MIKSI olet ollut jo vuosia sinkku?

Ruma naama. Lyhyet ja paksut jalat. Pienet rinnat. Ujous.

En halua ketään.

Siksi koska haluan olla sinkku. Ei muuta syytä.

Ei ole realistisia mahdollisuuksia saada sellaista omanikäistä tai muutaman vuoden vanhempaa miestä joka miellyttäisi omaa silmää. Lähinnä koska olen syntynyt lievän epämuodostuman kanssa ja painoa on kertynyt aikamoisesti (tosin jälkimmäisen voisin varmaan korjata jos oikein tahtoisi). Koulutustaso, tulot jne. ei sinänsä kiinnosta pätkääkään, vaan persoona, ulkonäkö ja luonne. Mutta ei minun pärställä saada sellaista miestä jota itse havittelen, kokeiltu on.

Minä olen se mies joka ei aktiivisesti etsi parisuhdetta. Kun olet tavis, etkä käy oikeastaan missään missä tapaisi naisia niin tämän universumi takaa sinulle täydellisen rauhan.

Miksi sitten en aktiivisesti etsi parisuhdetta? Paha sanoa jotain ytimekästä vastausta. Suuria pettymyksiä aikoinaan. Nyt elämä aika OK muutoin paitsi ei naista. Kenties pelko siitä että nykyinen rauhallinen tila menee ennemmin tai myöhemmin väitämättä vituralleen parisuhdesäätöjen takia on suurin.

Pelimiestaitojen totaalinen puuttuminen joten ei hotsita hakata päätä seinään.

Kohta kymmenen vuotta täyteen uusiosinkkuutta. Ei passaa hyvää pihtausputkea minkä tahansa pyryharakan takia katkaista =)

M

Tätä ei saanut sanoa, mutta kun ei vaan kolahda. Kahden vuoden sinkkuuteni aikana olen rakastunut kerran varattuun mieheen.

Olen kaunis nainen ja fiksukin vielä, samantasoisia miehiä on vapaalla jalalla melko vähän..

Koska en tunne kelpaavani. Voisin siis antaa kilometrin pituisen vikalistan, mutta se kritiikki tulee itseltäni, ei muilta.

Joskus jotuu perääntymään, kun huomaa että vahingossa tuli oltua liian ystävällinen, tuttavallinen, että toinen mahdollisesti sai väärän kuvan, luuli liikaa.

Ehkä ristiriitaista, mutta ei se oikeasti ole.

Ai niin, olinkin mies, kolmekymppinen.

Koira kuoli,

akka lähti.

Koira oli uskollinen,

akka ei.

Ei tule uutta koiraa,

eikä akkaa.

Ihan olen onnellinen,

aivan näin

yksinäin.

Kukaan ei huoli minusta. -ikisinkku nainen 29v

Minä olen sinkku, koska jostain syystä vedän puoleeni nimenomaan parisuhdetta haluavia miehiä, mutta minulle taas riittäisi pelkkä tapailusuhde.

Ap jatkaa.

Aloitin ketjun parin miehen kommentin perusteella:

- Erosta oli toisella jo 10 v, ja ex oli seurustellut useasti vain lyhyitä aikoja. Mies sanoi, että ex ei kykene kompromisseihin ja jyrää muut. Siksi sinkku.

- Toinen mies sanoi eksänsä olevan täysi tosikko, joka ei osaa heittää vitsiä, vaan puhuu tiukasti vain asiaa, kuka tekee mitä milloinkin. Sanoi, ettei sellaista kukaan mies kestä.

- Kolmas mies sanoi, että ex on niin introvertti, että haluaa ennemmin elää omaa elämäänsä.

Toki eksiä aina kritisoidaan ja haukutaankin, ja kaikissa ihmisissä on myös negatiiviset puolet, oli sinkku tai ei. Mietin vain, nimeäisikö kukaan itse itsessään tämäntyyppisiä ominaisuuksia sinkkuden syyyksi...

Liian mukava elämäntilanne kaikin puolin, en ole kiinnostunut tekemään niin massiivisia kompromisseja, mitä parisuhde kokemukseni mukaan vaatisi. En halua muuttaa mieleni mukaan remontoidusta asunnostani pois enkä halua jakaa asuntoani toisen ihmisen kanssa. Rakastaja on, mutta nähdään harvakseltaan.

8 vuotta sinkkuna, N39.

Minä en pidä lapsista enkä missään tapauksessa tekisi yhtään. Jostain syystä joka ikinen minusta kiinnostunut mies on halunnut lisääntyä kanssani. Paitsi tietysti suurin osa niistä minua vokotelleista ukkomiehistä, mutta heidän tapauksessaan "ominaisuus" on ollut heissä eikä minussa.

Vierailija kirjoitti:

Ap jatkaa.

Aloitin ketjun parin miehen kommentin perusteella:

- Erosta oli toisella jo 10 v, ja ex oli seurustellut useasti vain lyhyitä aikoja. Mies sanoi, että ex ei kykene kompromisseihin ja jyrää muut. Siksi sinkku.

- Toinen mies sanoi eksänsä olevan täysi tosikko, joka ei osaa heittää vitsiä, vaan puhuu tiukasti vain asiaa, kuka tekee mitä milloinkin. Sanoi, ettei sellaista kukaan mies kestä.

- Kolmas mies sanoi, että ex on niin introvertti, että haluaa ennemmin elää omaa elämäänsä.

Toki eksiä aina kritisoidaan ja haukutaankin, ja kaikissa ihmisissä on myös negatiiviset puolet, oli sinkku tai ei. Mietin vain, nimeäisikö kukaan itse itsessään tämäntyyppisiä ominaisuuksia sinkkuden syyyksi...

Mä voin myöntää, että minusta sinkkuus on paljon mukavampaa kuin jatkuvat kompromissit, joiden vuoksi elämä on siedettävää, mutta ei mukavaa.

En yksinkertaisesti tiedä. Olen ollut koko elämäni sinkku, 34 on mittarissa enkä ole edes pussannut ketään. Yritystä on ollut runsain määrin, baareissa on käyty, nettideittiä kokeiltu, olen pyytänyt miehiä konserttiin, kahville, elokuviin jne jne jne... Mistään vain ei tule mitään. Aloitteen tekemällä saan poikkeuksetta kaverin - minusta tykätään, mutta ei naisena. Ja minulle ei ole yksikään mies tehnyt aloitetta koko elämäni aikana.

Tällä hetkellä on erityisen paskat fiilikset tästä. En näe mitään syytä elää kun kukaan ei edes huomaisi jos täältä häviäisin.

Koska en päästä enää ketään lähelleni. Liian monesti petetty.

Hmm. No ehkä se, että mulla on hieman outo huumorintaju. Todella sarkastinen ja ironinen. Harva sitä ymmärtää ja jotkut luulee mua ehkä jopa ilkeäksikin.

No sitten mä oon vähän introvertti plus muutenkaan en päästä ihmisiä lähelleni, joten yksien treffien perusteella musta on tosi vaikea saada oikein mitään irti.

Kun on tavis jonka ulkonäkö ja varustus eivät juuri riemunkiljahduksia aiheuta, on helpompaa vältellä tilanteita joissa niitä joutuu esittelemään. Kelpaavuus ei kovin kaksinen ole ja aiheuttaa sinkkuutta.

Kaiketi koska olen "tollanen vähän omalaatuinen". Ainakin tämän vuoksi kaverisuhteet ovat kariutuneet suht nopeasti, kun toiset ovat säikähtäneet "kummallisuuttani." Mitä se kummallisuuteni sitten on, sitä en osaa määritellä tarkemmin. Olen vain minä.

Parisuhteessa en ole koskaan ollut enkä miehiä juuri muutenkaan tapaillut, mutta oletan tämän "oman itseni" ajavan kaverien lisäksi myös potentiaaliset kumppanit tiehensä.

Minkäs teet.

Viihdyn niin hyvin ilman vakisuhdettakin ettei ole kiinnostusta alkaa etsiä kumppania. Olen itseriittoinen.