MIKSI olet ollut jo vuosia sinkku?
Älä vastaa, ettei ole sopivaa löytynyt tai et ole tavannut miestä, joka sinulle kelpaisi...
Käännä katseesi itseesi: mikä SINUSSA ja ajatuksissasi on sellaista, ettei sopivaa ole löytynyt?
Kysymys ei ole syyllistävä, en sano, että sinussa mitään vikaa on. Sinussa on vain jokin ominaispiirre, joka ei kutsu parisuhdetta etsivää miestä luokseen. Mikä se on?
Kommentit (142)
Pitkäaikaistyöttömyys, luottotiedottomuus, ex-peliriippuvainen. Aika harva nainen sietää noita, enkä siitä naisia syytä. Tai en tiedä sietääkö, mutta sellaisen kuvan olen saanut nettikeskustelujen perusteella. Muutaman kerran eri sovelluksia on tullut kokeiltua, mut ei siitä mitään loppujen lopuks tule. En halua edes yrittää.
Haiskahtaa siltä, että olen tuleva ikisinkku.
En ole täysin hetero. Kumppanimahdollisuuksia on vähemmän.
Olen aika ruma, joten ei tarvitse pelätä että pääsisin siihen vaiheeseen jossa karkotan miehet epätoivoisella, ripustuvalla, vaativalla luonteellani. Niin ja olen vielä nirso, kiihotun seksuaalisesti vain hyvännäköisistä miehistä.
No en edes etsi kumppania mutta jos etsisin niin en kelpaisi suhteeseen koska mulla on mielenterveysongelmia ja olen itsekäs. Ulkonäössä ei ole vikaa, itse haluaisin lisää lihaksia mutta kuulemma hyvä näin. En todennäköisesti ala seurustelemaan koskaan kun on näitä omia ongelmia ja lisäksi olen jo 24v! Olen siis homo ja mun parasta ennen menee vuoden päästä :D Mut ei haittaa, en mä mitään ukkoa jaksaiskaan katella.. sehän saattaa pyytää mua jopa kokkaamaan sille jotain :o
Miksei?
Ei ole pakko olla parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
En yksinkertaisesti tiedä. Olen ollut koko elämäni sinkku, 34 on mittarissa enkä ole edes pussannut ketään. Yritystä on ollut runsain määrin, baareissa on käyty, nettideittiä kokeiltu, olen pyytänyt miehiä konserttiin, kahville, elokuviin jne jne jne... Mistään vain ei tule mitään. Aloitteen tekemällä saan poikkeuksetta kaverin - minusta tykätään, mutta ei naisena. Ja minulle ei ole yksikään mies tehnyt aloitetta koko elämäni aikana.
Tällä hetkellä on erityisen paskat fiilikset tästä. En näe mitään syytä elää kun kukaan ei edes huomaisi jos täältä häviäisin.
Tsemppiä sinulle! Et kuulosta epämiellyttävältä ihmiseltä jos kerran saat miehistä kavereita. Uskon, että vielä kohdallesi osuu mies, joka ihastuu sinuun naisena, ei pelkästään "kivan tyyppinä".
Tunnen itseni liian lihavaksi (bmi 22). Huono itsetunto, hyvin ujo.
Siksi, että olen trans ja pukeudun joka päivä porno vaatteisiin ja peruukkeihin. Kukaan ei tykkää tästä.
ykkkk kirjoitti:
En ole täysin hetero. Kumppanimahdollisuuksia on vähemmän.
Niitähän pitäisi silloin olla ENEMMÄN.
Omalla kohdalla nirsous, huonot kokemukset, rakastun harvoin, olen itsenäinen, näitä riittää. Viihdyn hyvin omassa seurassani, ei biologista kelloa.
Oli mulla nuorempana paljonkin romansseja, suhteita jne. Eli en ole neitsyt vaikka ns. ikisinkku ja ylpeä siitä.
En jsksaisi tähän miestä jos ei hän olisi oikea soulmate. 💙
en vaan halua seurustella, problem?
Ulkonäön piirteet, en tarkkaan tiedä, mitkä erityisesti. Lisäksi minua ei ole helppoa viilata linssiin eli en katsele mitään perseilyä, kuten suurin osa naisista. Monet jatkavat jo suhteen alussa pettävien miesten kanssa ja muuta vastaavaa. Enkä ole ns. naisellinen lassukoiden määritelmällä.
Kuutisen vuotta uusiosinkkuna ja tähän itsekseen olemiseen on jo niin tottunut. Kotona vielä hoitoa tarvitseva lapsi eikä lähipiirissa kovin montaa hoitajaa. Kaikki aika tuntuu menevän arkisissa menoissa ja askareissa, ja kun lapsi on melkein aina mukana niin ei oikein voi tavatakaan ketään.
Itsetunto on edelleen maassa hylätyksi tulemisen jälkeen. Poden varmaan yksinäisyyttä, sillä eihän lapsen seura korvaa toisen aikuisen läheisyyttä. Osin tästä syystä ei ole ollut tarpeeksi intoa itsestään huolehtimiseen, ja paino on noussut pikkuhiljaa niin, että en enää tunne itseäni yhtään viehättäväksi. Se on harmi, sillä sisimmältäni olen luotettava, positiivinen, innostuva, mukava, auttavainen, empaattinen nainen.
Viihdyn sinkkuna. Pidän itseäni nuorekkaana ja fiksuna. Saman ikäiset miehet ovat ukkoutuneita suurin osa. En ole valmis tekemää kompromisseja. Haluan syödä mitä haluan, katsoa omia ohjelmiani, harrastaa mieluisia lajeja, seksiä silloin kun huvittaa, levätä silloin kun haluan. Miksi ottaisin jonkun sotkemaan elämääni ? En keksi yhtään hyvää syytä.
Olen ruma ja ylipainoinen. Tiedän kyllä, että jälkimmäiseen voisi vaikuttaa mutta kokemuksesta tiedän senkin, ettei se flaksiani parantaisi (en ole ollut koko aikuisikääni ylipainoinen). En tällä hetkellä ole puhtaasti sinkku vaan suhteessa, joka ei ole tyydyttävä, koska mies ei halua sitoutua. Viimeksi olen ollut oikeassa parisuhteessa 10 vuotta sitten. Silläkin kertaa mies oli se, joka ei halunnut sitoutua ja lopulta liukeni.
Olen kykenemätön kestämään torjutuksi tai hylätyksi tulemisesta aiheutuvaa häpeää, enkä sen vuoksi uskalla osoittaa kiinnostustani. En myöskään tunnista milloin nainen on kiinnostunut minusta, joten pelkään että lähestyminen tulkitaan ahdisteluksi. Näin keski-ikäisenä minulla ei enää ole luontevia tilaisuuksia tavata sinkkunaisia.
En halua olla parisuhteessa, siinä syy.
Onko sinkkuus joidenkin mielestä sellainen tila, sellainen, että se sinkkuus olisi aina jotenkin vastentahtoista? Ilmeisesti näin on, koska syytä sinkkuuteennkysytään. Yhtä hyvin voitaisiin kysyä, miksi olet suhteessa.
ei jaksa pitää ylikasvanneesta vauvasta huolta kokkaamalla, siivoamalla tai levittämällä jalkoja
olen sen verran itsekeskeinen paska että tykkään olla omissa oloissa ja tehdä sitä mistä pidän