Onko sinulla lämpimät välit vanhempiisi?
Havahduin ajatukseen, kun näin tuttavalla Facebookissa postauksen, jossa tämä oli äitinsä kanssa jossakin toritapahtumassa. Olivat hyvällä tuulella, ottivat iloisen kuvan itsestään muistoksi.
Katsoin kuvaa ja mietin, etten ikinä voisi tehdä samaa oman äidin kanssa. En olla iloinen yhdessä hänen kanssaan, en mennä toritapahtumaan. Yhteisen kuvan ottaminen olisi todella kiusallista ja vaivaannuttavaa.
Onkohan tavallisempaa, että ihmisillä on aikuisiällä hyvät ja lämpimät välit vanhempiinsa vai se, että välit ovat hyvin etäiset?
Kommentit (40)
Ei ole oikeasti lämpimät. Äitini haluaa teeskennellä välien olevan hyvät, mutta oikeasti hän inhoaa minua. Isän kanssa olisi voinut ollakin hyvät välit jos äitiä ei olisi myrkyttämässä kaikkea.
Minäkin ajattelen, ettei meidän kotiolot ihan normaalit olleet. Ei mitään päihteidenkäyttöä tai sellaista kuitenkaan. Mutta en vain ollut rakastettu lapsi, eikä vanhemmat koskaan kiinnostuneet siitä kuka olen. Kunhan en ollut häiriöksi. Kurilla ja häpeällä kasvatettiin, eli sinänsä "kunnon" vanhemmat, jotka ei lastaan jättäneet heitteille. Sitten kun on aikuistunut, ei ole mitään yhteistä eikä kummallakaan kiinnostusta viettää aikaa yhdessä. Ap
Onneksi se on ohi, että enää yrittäisin. Näkisin vaivaa ja menisin käymään luullen piristäväni. Vanhempani eivät osaa nauttia kenenkään seurasta, kaikki sosiaalinen yhdessä viihtyminen on heille vaikeaa. Viimeksi kun erehdyin käymään sen taas näin ja tajusin miten paljon olen lapsuudenkodissani itsekin vammautunut ja miksi elämäni on ollut niin vaikeaa.
Eläkööt siellä keskenään jännitteidensä ja vihansa kanssa. En mene enää.
Suorastaan tulikuumat välit onkin...
Ei ole. Välit on mutta aika mitäänsanomattomat, ei kohdata oikeasti.
On, myös äitipuolen kanssa joka tosin kuoli kun olin 14v.
Ei ole lämpimät välit. Isäni on jo haudassa, hän oli varakas alkoholisti. Äitini on yhä hengissä, mutta ei ole ymmärtänyt, etten ole lapsi enää vaan aikuinen. Siksi pidän yhteydenpidon aivan minimissä, jotta saan olla rauhassa oman perheeni kanssa.
Isään oli. Äitini suhteen olen tajunnut, että hän on ollut kylmä ihminen. Monia ihmisiä kohtaan. Yritystä on ollut nyt vanhemmiten, mutta en jaksa enää itse yrittää. Juttelen liipalaapaa, kun nähdään. En vihaa häntä, mutta en kyllä rakastakaan.
Miten tuon ottaa. Haudat niin kaukana että en läheskään joka vuosi käy.
Silloin kun olivat elossa niin oli hyvät välit.
Äidin luona vietimme siskoni kanssa viikonloppuja.
Isän kanssa juttelin paljon maailman asioista.
Olispa isän viisaus minullakin.
Mulla oli äitiini hyvät välit, joka äskettäin kuoli. Äiti oli maailman kiltein ja kiitollisin ihminen, aina innostunut kaikesta ja vähään tyytyväinen. Ei koskaan tuominnut ketään tai puhunut kenestäkään pahaa. Sinnikäs ja vaikka oli kipuja, ei koskaan valittanut. Kaipaan häntä päivittäin, ja tulen kaipaamaan loppuelämäni. Omaan aikuiseen tyttäreen on hyvät välit. Emme soita tai ole yhteydessä koko ajan mutta tapaamme säännöllisesti ja välillä käymme syömässä ja lasillisella.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole lämpimät välit. Isäni on jo haudassa, hän oli varakas alkoholisti. Äitini on yhä hengissä, mutta ei ole ymmärtänyt, etten ole lapsi enää vaan aikuinen. Siksi pidän yhteydenpidon aivan minimissä, jotta saan olla rauhassa oman perheeni kanssa.
Miten joku haluaa poistaa äidin elämästään? Tuskin mikään hirviö äiti ollut. Tulet vielä katumaan.
Vierailija kirjoitti:
Buumerit poistaa tämänkin ketjun
KAIKKEMME TEHTIIN JA TÄSSÄ ON KIITOS.HÄVYTTÖMÄT KERSAT.
Äitini on ailahtelevainen. Joskus vaikuttaa lämpimältä mutta seuraavassa hetkessä jo etäinen tai jopa pahansuopa. Jättää ilkeitä vihjeitä minulle, joita muut eivät ymmärrä. Esimerkiksi meillä on joku tapa johon hän näyttää varautuvan, mutta kun olen paikalla, sitä asiaa ei tehdäkään. Tämä on äänetön tapa häneltä ilmaista, että "et ole sen arvoinen".
On. Erityisesti äitini on läheinen ja voin hänelle kertoa huoleni.
Tämä on ehkä hieman yllättävääkin, koska teininä ja nuorena aikuisena koin äitini ahdistavaksi.
Kai sitä on kumpikin kasvanut ja nykyään ollaan enemmän tasavertaisia ystäviä. Sama maailmankatsomus ja mielenkiinnon aiheet auttavat asiaa. Ollaan lopulta aika samanlaisia.
On. Soittelen äidin kanssa viikoittain, isä on vähän introvertimpi ja etäisenpi mutta hyvät välit häneenkin on. Isä alkaa jo vähän höpertyä.
T: mies 54v
Minulla ei ole, mutta minun vanhempani ovatkin häiriintyneitä. Kyse ei ole siis vain etäisistä väleistä.