Lastensuojelun "uhrien" tarinoiden toinen puoli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt, että miksi nuo toitottavat, että lasten huostaanotto olisi jotenkin hirveän rahakasta bisnestä? Esim laitosasuminenhan tulee yhteiskunnalle todella kalliiksi.

Voittoa tekevätkin ne firmat, jotka niitä laitospalveluita yhteiskunnalle myyvät.

Mutta ne firmat ei tee päätöksiä huostaanotosta. 

15v. lastensuojelussa ohjaajana. Vain yhden kerran olen ollut sossun kanssa eri mieltä huostaanoton tarpeellisuudesta. Vanhemmalla oli mielenterveysongelmia, mutta tilanne oli sillä hetkellä parempi, mikä vuoksi lapsi alkoi reagoimaan. Itse olisin laittanut perhekuntoutukseen enkä huostaanottoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tunne ketään, jolta olisi huostaanotettu turhaan, mutta on hyvä muistaa, että aina syynä ei ole kotiolot vaan esimerkiksi teinin oma käytös. Itselleni ystäviä, joilla ollut yksi lapsi sijoituksessa ja oikeastaan kaikissa näissä lapset oireillut etäisää, eroa yms ja ajautuneet esimerkiksi päihteisiin. Mutta sen olen huomannut, että jos lapsi ehditään sijoittaa, lapsen takaisin saaminen on välillä todella vaikeaa. Jopa niin vaikeaa, että ns. tavallinen vanhemmuus ei ole riittävää. 

Aivan ihanaa logiikkaa. Lapset oireilevat etäisää. Siis sitä vanhempaa jonka luona ne eivät ole <3

Kyllä, nimenomaan. Isän hylkääminen on lapselle kova paikka. 

Niin taitaa olla. Tietämilläni nuorilla, jotka ovat joutuneet pakkoho

Osa näistä vieroitustarinoista on nimenomaan tarinoita. Miestä ei voisi vähempää oma lapsensa kiinnostaa. Mutta seuraavalle akalle valehtelee, ettei lapsia saa nähdä, koska paha exä. Totuus on, että mies tekee aina oharit kun samalle viikonlopulle löytyykin vaikka ryyppyreissu, ja äidin käy lapsia sääliksi, kun ne joutuvat aina pettymään. Sitten äiti halua enää sopia tapaamisia, kun ne yli 90% jää kuitenkin toteutumatta isän takia.

Toki tiedän myös oikeita vieroitusyrityksiä, mutta ne ei enää oikein onnistu kun laki on muuttunut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tunnen perheen, jonka mukaan lapsi vietiin siksi että äiti teki makaronilaatikon väärin. Ja "unohti" kertoa, että hänellä on vakava skitsofrenia harhoineen, hoitoon ei halua koska hänessä "ei ole mitään vikaa". 

Viittaatko siihen lehdessä olleeseen juttuun vai onko makaronilaatikkoreseptejä kirjattu useamminkin sosiaaliviranomaisten muistioihin? Olen lukenut myös lehdestä tällaisesta makaronilaatikkotapauksesta, mutta siinä keississä ei lasta huostaanotettu. Jos kertomasi pitää paikkansa, vaikuttaa siltä, että noita makaronilaatikoita todella kytätään - mutta miksi? Uskon toki, että jos huostaanottoon tai muihin toimenpiteisiin päädytään, syy on pohjimmiltaan joku muu kuin makaronilaatikko, mutta kertoohan se jotain sosiaaliviranomaisten toiminnasta ja ammattitaidosta, jos muistioihin yleensä kirjoitetaan mitään makaronilaatikoista. Jossain lehtijutussa (olisiko o

Lastensuojelun asiakkailla saattaa yksi syy asiakkuudelle olla se, että asunto on kaoottinen. Millä tavalla kuvaisit huonossa kunnossa olevaa asuntoa, joka kaipaisi raivaussiivousta? Usein myös väkivalta näkyy siinä asunnossa, seiniä, ovia rikki jne. 

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelun asiakkailla saattaa yksi syy asiakkuudelle olla se, että asunto on kaoottinen. Millä tavalla kuvaisit huonossa kunnossa olevaa asuntoa, joka kaipaisi raivaussiivousta? Usein myös väkivalta näkyy siinä asunnossa, seiniä, ovia rikki jne. 

En tiedä, mutta minusta se, jos talvitakki on naulakossa, ei kuulosta kaaokselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelun asiakkailla saattaa yksi syy asiakkuudelle olla se, että asunto on kaoottinen. Millä tavalla kuvaisit huonossa kunnossa olevaa asuntoa, joka kaipaisi raivaussiivousta? Usein myös väkivalta näkyy siinä asunnossa, seiniä, ovia rikki jne. 

En tiedä, mutta minusta se, jos talvitakki on naulakossa, ei kuulosta kaaokselta.

 

Jos se oli vain yksi lause siinä miten sitä kaaosta kuvataan. Näissä raivaussiivousta vaativissa asunnoissa tavaraa on valtavasti, käytännössä lattiasta kattoon ja ei todellakaan tarpeellista. Kuten juuri toppatakit heinäkuussa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt, että miksi nuo toitottavat, että lasten huostaanotto olisi jotenkin hirveän rahakasta bisnestä? Esim laitosasuminenhan tulee yhteiskunnalle todella kalliiksi.

Voittoa tekevätkin ne firmat, jotka niitä laitospalveluita yhteiskunnalle myyvät.

Mutta ne firmat ei tee päätöksiä huostaanotosta. 

Eivät, mutta päätökset tehdään mm. firmojen sepustusten perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt, että miksi nuo toitottavat, että lasten huostaanotto olisi jotenkin hirveän rahakasta bisnestä? Esim laitosasuminenhan tulee yhteiskunnalle todella kalliiksi.

Voittoa tekevätkin ne firmat, jotka niitä laitospalveluita yhteiskunnalle myyvät.

Mutta ne firmat ei tee päätöksiä huostaanotosta. 

Eivät, mutta päätökset tehdään mm. firmojen sepustusten perusteella.

 

Ei tehdä. Sosiaalityöntekijä tekee valmistelun ja viime kädessä hallinto-oikeus vahvistaa huostaanoton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelun asiakkailla saattaa yksi syy asiakkuudelle olla se, että asunto on kaoottinen. Millä tavalla kuvaisit huonossa kunnossa olevaa asuntoa, joka kaipaisi raivaussiivousta? Usein myös väkivalta näkyy siinä asunnossa, seiniä, ovia rikki jne. 

En tiedä, mutta minusta se, jos talvitakki on naulakossa, ei kuulosta kaaokselta.

Toi talvitakki onkin uusi, samaa sarjaa varmaan sen makaronilaatikon kanssa. Kyllä ne kämpät mistä lapset viedään on tahmeita lääviä, jossa likaiset ruiskut pyörii lattialla tyhjien kaljapullojen kanssa. Kun käynnistä ilmoitetaan yleensä etukäteen, pitää olla ihan rappiolla ellei saa edes roskia vietyä ennen lasun käyntiä.

Mun kämpässä ei kyllä edes käyty mutta varas olikin luottopakkini. Shame on him.

Onhan se kyllä niinkin että lastensuojelun puolella olen sen suhteen että elämänhallinta täytyy olla tervehenkinen kuten koko elämäntyylikin. Lasten täytyy olla turvassa kotona mutta aikuistenkin täytyy saada olla turvassa omassa kodissa.

Ihmistuntemus on tärkeä asia kun työskennellään ihmisten kanssa ja varsinkin kun ollaan vastuussa isoista ja vakavista asioista.

Yksityiset lastenkodit on rahastusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt, että miksi nuo toitottavat, että lasten huostaanotto olisi jotenkin hirveän rahakasta bisnestä? Esim laitosasuminenhan tulee yhteiskunnalle todella kalliiksi.

Voittoa tekevätkin ne firmat, jotka niitä laitospalveluita yhteiskunnalle myyvät.

Mutta ne firmat ei tee päätöksiä huostaanotosta. 

Eivät, mutta päätökset tehdään mm. firmojen sepustusten perusteella.

 

Ei tehdä. Sosiaalityöntekijä tekee valmistelun ja viime kädessä hallinto-oikeus vahvistaa huostaanoton.

Niin, ja firmojen sepustuksia käytetään perusteina. Äläkä yritä väittää, ettei näitä firmojen omissa intresseissä kirjoittamia mutu-juttuja käytettäisi vanhempia vastaan oikeudessa. 

Itseäni vastaan käytettiin mm. naapurin ilmoitusta siitä, että minulla on usein kotona verhot kiinni ja että poikani oli piirtänyt kuvan hirviöstä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tunne ketään, jolta olisi huostaanotettu turhaan, mutta on hyvä muistaa, että aina syynä ei ole kotiolot vaan esimerkiksi teinin oma käytös. Itselleni ystäviä, joilla ollut yksi lapsi sijoituksessa ja oikeastaan kaikissa näissä lapset oireillut etäisää, eroa yms ja ajautuneet esimerkiksi päihteisiin. Mutta sen olen huomannut, että jos lapsi ehditään sijoittaa, lapsen takaisin saaminen on välillä todella vaikeaa. Jopa niin vaikeaa, että ns. tavallinen vanhemmuus ei ole riittävää. 

Aivan ihanaa logiikkaa. Lapset oireilevat etäisää. Siis sitä vanhempaa jonka luona ne eivät ole <3

Kyllä, nimenomaan. Isän hylkääminen on lapselle kova paikka. 

Niin taitaa olla. Tietämilläni nuorilla, jotka ovat joutuneet pakkoho

Minun kokemuksen mukaan taas valitettavan moni isä hylkää lapsensa eron jälkeen. Nekin isät, jotka olleet ns. kunnollisia avioliitossa ja halunneet itse perheen perustaa. Usein tullut sellainen olo, että halutaan kostaa äidille, mutta käytännössä kostetaan lapsille. 

Osaisin neuvoa kaikissa tilanteissa, olen oppinut elämässäni hyvin paljon kaikenlaisesta. Ymmärrän ongelmia ja ymmärrän mitä niiden kanssa tulee tehdä. Nuorena mietin poliisin ammattia ja hakeuduin opiskelemaan lähihoitajaksikin mutta opinnot jäivät kesken kun esikoiseni syntyi. Olisin halunnut suuntautua mielenterveys- ja päihdepuolelle tai lapsiin ja nuoriin. Haaveilin työstä lastensuojelussa tai mistä tahansa tärkeästä työstä jossa voisin auttaa lapsia ja nuoria. Olen ollut aina myös kiinnostunut kehitysvammaisista. Sellasia..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tunne ketään, jolta olisi huostaanotettu turhaan, mutta on hyvä muistaa, että aina syynä ei ole kotiolot vaan esimerkiksi teinin oma käytös. Itselleni ystäviä, joilla ollut yksi lapsi sijoituksessa ja oikeastaan kaikissa näissä lapset oireillut etäisää, eroa yms ja ajautuneet esimerkiksi päihteisiin. Mutta sen olen huomannut, että jos lapsi ehditään sijoittaa, lapsen takaisin saaminen on välillä todella vaikeaa. Jopa niin vaikeaa, että ns. tavallinen vanhemmuus ei ole riittävää. 

Aivan ihanaa logiikkaa. Lapset oireilevat etäisää. Siis sitä vanhempaa jonka luona ne eivät ole <3

Kyllä, nimenomaan. Isän hylkääminen on lapselle kova paikka. 

Niin taitaa olla. T

Niin se minunkin eksä hylkäsi lapset eron jälkeen koska halusi rahaa ja omaa aikaa eli kiusata minua ja teki kaikkensa kaikin tavoin. Hoidin itse lapset ja kaiken elämässäni. Kun oli kerännyt rahaa eikä vieläkään riittänyt niin vei lapset. Sad but true story of my life.

Näin sairas äiti minä sitten olen. Nyt saan elää rauhassa ja puhua rauhassa tai olla puhumatta. Hauskaa päivää kaikille! 😇

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tunne ketään, jolta olisi huostaanotettu turhaan, mutta on hyvä muistaa, että aina syynä ei ole kotiolot vaan esimerkiksi teinin oma käytös. Itselleni ystäviä, joilla ollut yksi lapsi sijoituksessa ja oikeastaan kaikissa näissä lapset oireillut etäisää, eroa yms ja ajautuneet esimerkiksi päihteisiin. Mutta sen olen huomannut, että jos lapsi ehditään sijoittaa, lapsen takaisin saaminen on välillä todella vaikeaa. Jopa niin vaikeaa, että ns. tavallinen vanhemmuus ei ole riittävää. 

Aivan ihanaa logiikkaa. Lapset oireilevat etäisää. Siis sitä vanhempaa jonka luona ne eivät ole <3

Kyllä, nimenomaan. Isän hylkääminen on lapselle kova paikka

Tyypillinen höpöjuttu, ei kukaan pääse lapsia mihinkään viemään, jos on niiden elämässä ollut. Ja toi rahasta valitus on niin noloa, itketään siitä että pitää maksaa ihan oman lapsen kuluja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaisia tapauksia on paljon jossa lapsi/nuori kuuluisi oikeasti psykiatriseen hoitoon tai osastolle eikä lastensuojeluun, mutta resurssipulan vuoksi päätyvät huostaan. Näissä tapauksissa vanhemmat harvoin uhriutuu, enemmänkin vaativat lapselleen turhaan oikeaa hoitoa.

 

Suomessa ei ole pitkäaikaista psykiatrista osastohoitoa lapsille terveydenhuollon palveluna lainkaan. Lyhytaikaiset lähinnä kriisi tai diagnostiset osastojaksot ovat ainoita. Vanhempien on turha änkyröidä tästä lastensuojelulle.

 

Mistä lähtien asianmukaisen hoidon vaatiminen omalle lapselle on "änkyröimistä"? Moni vanhempi on oikeasti huolesta sekaisin kun oma lapsi on psyykkisesti sairas. Vähän empatiaa nyt n

 

Tämä on täysin totta. Meillä oli nepsyteinillä rajua oireilua teini-iässä (nyt jo hyvä tilanne) ja jouduimme pitämään kiinni lasta useita kertoja, koska hän oli väkivaltainen ja riehui. Kun hoitotaho (tutkimuksia tekevä) kuuli tästä, meistä tehtiin lasu, koska lapseen ei saa kajota fyysisesti. Emme tietenkään kohdistaneet fyysistä väkivaltaa vaan estimme kiinnipidolla sen, ettei päässyt satuttamaan itseään, muita tai hajottamaan paikka. Kun sosiaalityöntekijä kävi kotona, kysyin, että kun lapseen ei saa koskea niin pitäisikö antaa vapaasti satuttaa muita ja hajottaa paikkoja. Siihen en nimittäin todellakaan vanhempana suostunut. Sosiaalityöntekijä meni hiljaiseksi eikä osannut sanoa mitään. Toki nykyinen lastensuojelulaki on varmasti monien ammattilaisten mielestä älytön. Lapsilla on jo liikaa oikeuksia. Meillä myös rajattiin puhelimen käyttöä ottamalla se öiksi pois. Tästä tuli tietenkin hirveä mesuaminen lapsen taholta ja lastensuojelun näkökulma oli se, että puhelinta ei saa viedä pakolla vaan lapsen pitää antaa se vapaaehtoisesti. Sinänsä lastensuojelun asiakkuus on jo aikaa sitten purettu.