Elätkö arvojesi mukaan?

Kyllä!

Arvot ovat siitä kivoja, että toisin kuin tavoitteet, niitä voi toteuttaa joka päivä ja heti lisätä omaa onnellisuuttaan.

Jatkoa (en halunnut aloituksesta liian pitkää):

Jos ET elä arvotietoista elämää käytännössä, missä kohtaa epäonnistut:

- arvojesi määrittely?

- arkipäiväisten, arvojen kannalta relevanttien tilanteiden tunnistaminen (ajoissa)?

- pohtimaan pysähtyminen / itsehillintä?

- oletko emotionaalisesti ailahtelevainen?

- eikö sinulla ole riittävästi sisäistä voimaa toimia käytännössä tavalla, jonka tiedät oikeaksi tilannetta pohdittuasi?

- eikö sinulla ole tilanteen tultua motiivia toimia arvosi mukaan eli koetko, ettei valinnoillasi ole viimekädessä sittenkään merkitystä ("kaikkihan nyt tekee mitä lystää, mitä väliä")?

Ap.

En mieti arvoja eikä kiinnosta. Toimin spontaanisti elämäni tilanteissa. En koe tätä mitenkään "epäonnistumiseksi" vaan oikein miellyttäväksi tavaksi elää. Ei ole ongelmia ailahteleviuuden, itsehillinnän tms kanssa. Yleensä haluan ihan ilman pohdintaa varsin hyviä asioita, en pahaa kellekään enkä millekään.

Kyllä kukin joskus lipsuu.

Itselleni olisi tärkeää, että asioista puhuttaisiin suoraan, esim. jos jokin asia vaivaa minua läheiseni kanssa, haluan voida sanoa siitä ja selvittää. Aina en pysty, menen lukkoon, pelkään että alan itkeä ja muita suuria tunteita tulee pintaan, joten käyttäydyn keskustelun ja mahdollisen konfliktin sijaan välttelevästi. En kauheasti rankaisee itseäni tästä, koska näissä asioissa ei voi osata kaikkea heti. Välillä onnistun, ja yritän saada siitä pontta uskaltaa enemmän.

Elän arvojeni mukaisesti. Pyrin elämään vapaata ja itsenäistä elämää niin, etten tarpeettomasti loukkaa ketään. Olen ystävällinen tai ainakin asiallinen joka tilanteessa. En piittaa ihmisten puheista, jokainen puhuu toisista selän takana, eikä siinä ole minusta mitään ihmeellistä. Puhetta maailmaan mahtuu. 

Nyt pitää huomata, että arvoja on muitakin kuin vain moraaliarvot.

Minulle keskeisimmät arvot liittyvät hedonismiin, taiteeseen, kauneuteen, itseni toteuttamiseen, ystävyyteen ja rakkauteen. Eivät niinkään oikean ja väärän kysymyksiin, jotka ovat minulle aika vähämerkityksisiä.

Arvoihin pääse kiinni täydentämällä mielessään virkkeitä kuten: "Tällaisessa tilanteessa haluan olla ihminen, joka __________","Tämä vie minua lähemmäs/kauemmas sellaisesta elämästä, jota itselleni haluan, koska __________" tai "Koska arvostan __________, teen nyt __________". -1

Kuulostaa kauhean vaivalloiselta tavalta elää. Itse toimin intuitioideni, en arvojeni mukaan. Paljon helpompaa ja vaatii vähemmän ylimääräisen ajattelun kuormaa. 

Esimerkki 1. Ei minulle tule tuollaisesta loukkaantumisen tunnetta eikä siis ole mitään halua lähteä mukaan mihinkään peliin ja nokitteluun. Annan loukkauksen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ei siksi että mulla olisi sellaista arvoa, vaan koska minä en vaan koe mitään tarvetta vastata kommentteihin, joilla e ole asiasisältöä mihin vastata, vaan joiden ainoia tarkoitus on ilmeisesti saada minussa aikaan joku reaktio jota ei vaan synny.

Esimerkki 2. En juoruile, koska ei kiinnosta pätkääkään muiden ihmisten asiat. Yleensäkin puhun hyvin vähän, tykkään elää erakkomaisesti. Töissä puhun vain töistä.

Intuitiot toimivat niin kauan, kun ne ovat linjassa arvojen kanssa. Näinhän ei suinkaan ole. Joskus ne vievät poispäin sellaisesta elämästä, jota haluaa elää, eikä sitä kohti. Siksi on hyvä pysähtyä välillä miettimään, mikä oikeastaan on tärkeää. -1

Vierailija kirjoitti:

En mieti arvoja eikä kiinnosta. Toimin spontaanisti elämäni tilanteissa. En koe tätä mitenkään "epäonnistumiseksi" vaan oikein miellyttäväksi tavaksi elää. Ei ole ongelmia ailahteleviuuden, itsehillinnän tms kanssa. Yleensä haluan ihan ilman pohdintaa varsin hyviä asioita, en pahaa kellekään enkä millekään.

Itsekin toimin käytännössä hyvin usein intuitioni varassa enkä useimmiten huomaa toimineeni arvojeni vastaisesti.

Kuitenkin olen huomannut, että monet hyvin arkiset pikku tilanteet ovat arvojen kannalta relevantteja, vaikken aina tunnista niitä sellaisiksi. Ja kun seuraan muiden ihmisten elämää arjessa, huomaan heidänkin touhottavan sellaisten tilanteiden läpi sen kummemmin miettimättä. Ja kun keskustelen heidän kanssaan (ns. parannetaan maailmaa, filosofoidaan) he saattavat ilmoittaa korkeiksi arvoikseen jotain, mikä on räikeässä ristiriidassa heidän toimintatapansa kanssa arjessa – tämä arvojen soveltamattomuuden ilmiö on siis yleinen.

C. G. Jung sanoi: "Koko maailma tahtoo rauhaa, ja koko maailma on sodassa." Selittäisikö tämän ristiriidan se, että ihmiset eivät elä arvojensa mukaan? Joku toinen suuri ajattelija on sanonut, että monet suuret ongelmat saavat alkunsa välinpitämättömyydestä pienissä asioissa.

Ap.

Onko minun arvojani ne mitä käytännössä toteutan vai ne mitä haluaisin toteuttaa? Puhuin pitkään ristiin terapeuttini kanssa, kunnes lopulta esitin hänelle tämän kysymyksen. Kävi ilmi, että hän tarkoitti arvoilla jälkimmäistä, kun itse olin puhunut ensimmäistä. 

Minun arvoni, silloin kun niitä olen miettinyt, näyttävät aika jäykiltä säännöiltä, jotka ovat tiukempia minulle kuin muille ja joiden rikkomista en itselleni salli vaikka niiden noudattaminen tekisi elämän vaikeaksi. Isommat arvo-ongelmat aiheutuvat kuitenkin kognitiivisesta dissonassita, jossa haluaisin toteuttaa toisensa pois sulkevia ihanteita. Sen seurauksena häpeän itseäni riippumatta siitä minkä toimintavaihtoehdon tulen valinneeksi.

Tiffany (ei kirjautuneena) kirjoitti:

Jatkoa (en halunnut aloituksesta liian pitkää):

Jos ET elä arvotietoista elämää käytännössä, missä kohtaa epäonnistut:

- arvojesi määrittely?

- arkipäiväisten, arvojen kannalta relevanttien tilanteiden tunnistaminen (ajoissa)?

- pohtimaan pysähtyminen / itsehillintä?

- oletko emotionaalisesti ailahtelevainen?

- eikö sinulla ole riittävästi sisäistä voimaa toimia käytännössä tavalla, jonka tiedät oikeaksi tilannetta pohdittuasi?

- eikö sinulla ole tilanteen tultua motiivia toimia arvosi mukaan eli koetko, ettei valinnoillasi ole viimekädessä sittenkään merkitystä ("kaikkihan nyt tekee mitä lystää, mitä väliä")?

Ap.

en oikein osaa määritellä arvojani. Antaisitko apua?

Elän arvojeni mukaan: nautin elämästä, pidän huolta läheisistäni kykyjeni mukaan, jos joku vittuilee -annan tuplasti takaisin vaikka se vaatisi mitä. Lupausta tai loukkausta ei ikinä unohdeta.

Miten niin intuitiot eivät suinkaan ole linjassa arvojen kanssa? Kiinnostaisi kuulla, miksi näin. Tosin en ehdi katsomaan vastausta ennen kuin illalla joskus.

Itse olen sitä mieltä, että kun intuitio asettuu vastahankaan arvon kanssa, taustalla on lopulta se, että minulla on muitakin arvoja kuin se yksi, ja ne joutuvat konfliktiin keskenään. Eli toinen arvo oli siinä tilanteessa tärkeämpi. Usein hahmottuu vasta päiväkausia tai vuosiakin myöhemmin, mikä se arvo oli.

Olen kuitenkin päätynyt sille kannalle, että intuitiotaan kannattaa yleisesti ottaen olla herkkä tottelemaan. Tai ainakin kuuntelemaan. Se on eri asia, että sitä pitää ajoittain myös kouluttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Miten niin intuitiot eivät suinkaan ole linjassa arvojen kanssa? 

Tuosta virkkeestä jäi aina-sana pois. Eli se, että toimii intuitioidensa mukaan, ei takaa sitä, että toimii arvojensa mukaisesti. -1

Suurissa linjoissa elän arvojeni mukaan tai siis sillä tavalla, että en tee sellaista, mikä olisi niin ristiriidassa arvojeni kanssa, että se vaivaisi minua ja aiheuttaisi ahdistusta.

Vierailija kirjoitti:

Tiffany (ei kirjautuneena) kirjoitti:

Jatkoa (en halunnut aloituksesta liian pitkää):

Jos ET elä arvotietoista elämää käytännössä, missä kohtaa epäonnistut:

- arvojesi määrittely?

- arkipäiväisten, arvojen kannalta relevanttien tilanteiden tunnistaminen (ajoissa)?

- pohtimaan pysähtyminen / itsehillintä?

- oletko emotionaalisesti ailahtelevainen?

- eikö sinulla ole riittävästi sisäistä voimaa toimia käytännössä tavalla, jonka tiedät oikeaksi tilannetta pohdittuasi?

- eikö sinulla ole tilanteen tultua motiivia toimia arvosi mukaan eli koetko, ettei valinnoillasi ole viimekädessä sittenkään merkitystä ("kaikkihan nyt tekee mitä lystää, mitä väliä")?

Ap.

en oikein osaa määritellä arvojani. Antaisitko apua?

Mieti, mikä sinulle on arvokasta eli tärkeää? Saattaa kuulostaa järkyttävältä, mutta yksi hyvä tapa on miettiä, mitä mahdollisesti tulee katumaan kuolinvuoteellaan. Saattaa esim. katua, ettei ilmaissut koskaan rakastavansa ja kunnioittavansa jotakuta ihmistä tai pitänyt huolta terveydestään tai ei sopinut ja antanut / pyytänyt anteeksi joltakulta tms.

Arvoista, esim. toisten ihmisten kunnioittavasta kohtelusta, voi muodostaa periaatteita, jotka voivat toimia jokapäiväisessä elämässä moraalisina muistisääntöinä.

Kuten ketjun aiemmassa keskustelussa on jo tuotu esiin, arvojen mukaan eläminen tietoisesti ei liene käytännössä mahdollista 100%:sti, koska ihminen on heikko, kiireinen eikä yksinkertaisesti pysy tietoisessa mielentilassa koko aikaa. Olen kuitenkin tullut omassa elämässäni siihen tulokseen, että arvotietoisempi elämä tekee minut onnellisemmaksi ja lisää ajan mittaan itsetuntemustani (joka itsessään on arvokasta) ja lisää muidenkin ihmisten hyvinvointia.

Ap.

Mielenkiintoinen avaus!

Yleensä pyrin elämään arvojeni mukaan ja määrittelemään ne sellaisiksi, että niiden raameissa eläminen on inhimillistä. Toki pientä lipsumista siellä sun täällä sattuu. En kuitenkaan tajua, mitä järkeä olisi elää täysin omien arvojensa vastaisesti. En myöskään kykenisi kunnioittamaan itseäni, jos eläisin hälläväliä-asenteella. Elämä tuntuisi jotenkin merkityksettömältä ja turhalta ilman arvoja.

'

Arvojani:

- Pyri edistämään omaasi ja muiden hyvinvointia ja välttämään kärsimyksen aiheuttamista itsellesi tai kenellekään muulle. Koskee ihmisten lisäksi myös eläimiä.

Syön lihaa ja minulla on lihaa syöviä lemmikeitä. Pyrin pitämään niistä hyvää huolta ja tarjoamaan niille hyvät elinolot ja lajilleen sopivaa tekemistä ja ravintoa. Ruokaostoksissani valikoin parempaa tuotantoa (esim. kotimainen naudanliha on tuotettu paljon eläineettisemmin kuin thaimaalainen broileri).

Pyrin suosimaan reilua kauppaa, luomua, lähituotantoa ja sellaisia ostospaikkoja, jossa tuottaja saisi työstään asiallisen korvauksen.

Yritän välttää ostamasta esim. lapsityövoimalla tehtyjä tuotteita. Parhaiten tämä onnistuu sillä, että hankin vaatteeni pääasiassa kirpputorilta, UFFista, sukulaisilta..

Toki on mahdotonta kuluttaa täydellisen eettisesti ja varmasti välillä ostan esim. valmisruokaa, jonne on tungettu sitä thaimaalaista broileria tai joku uutena ostamani tuote on vähemmän eettisesti tuotettu. Ehdottomuuden sijaan pidän kuitenkin oleellisempana sitä, että PAINOTAN näitä eettisiä valintoja - mitä useampi ihminen painottaa, sitä pakotetumpia kaupat ja tuotanto on ne huomioimaan, jos lapsityövoimalla tehdyt tuotteet tai tehotuotettu ruoka ei mene kaupaksi.

Arkielämässä pyrin kohtelemaan muita ihmisiä ystävällisesti ja olemaan kohtelias, etten omalla toiminnallani ainakaan lisäisi kenenkään pahaa oloa ja saatan jopa tuoda iloa jonkun elämään. Haastavaahan tämä on esim. jos suututtaa, eikä siinä aina täydellisesti voi onnistua.

'

- Ekologisuus.

Tämän kanssa olisi prepattavaa. Tykkään matkustella ja liikun melko paljon autolla. Olen kyllä hankkinut mahdollisimman vähän kuluttavan auton ja kuljen mahdollisuuksien mukaan julkisilla. Monesti harmillisesti hinta muodostuu esteeksi, melkein mikä vaan pidempi bussi- tai junamatka tulee halvemmaksi autolla, jossei onnistu löytämään hyvää nettitarjousta.

Ruokaostoksissa painotan enemmän tuota eläineettisyyttä kuin ympäristöystävällisyyttä. Esim. maidon ostan ennemmin vapaan lehmän maitona kuin luomuna, koska luomussa lehmät saattavat elää parteen kytkettynä.

Äänestän Vihreitä. :D

' >> jatkuu

>>jatkuu

- Tasa-arvo ja ihmisoikeudet

Liittyvät tuohon ensimmäiseen kohtaan, mutta pyrin tukemaan ja edistämään positiivista asennetta vähemmistöjä kohtaan. Äänestän, allekirjoitan adresseja, yms., että saataisiin tasa-arvoiset lait mm. seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille. Tuen myös mahdollisuuksien mukaan ihmisoikeustyötä Suomen rajojen ulkopuolella.

'

- Ihmisen oikeus olla oma itsensä

Niin kauan kuin minussa henki pihisee, puhun sen puolesta, että jokainen saa pitää kiinni omista mielenkiinnon kohteistaan, harrastuksistaan, itselleen mieleisestä ulkonäöstä, yms. ja me kaikki voisimme hyväksyä toisemme sellaisena kuin olemme. Suvaitsemattomuutta ja ihmisten pakottamista tiettyyn muottiin en hyväksy.

'

- Luovuus, leikkimielisyys, seksuaalinen avoimuus

Haluan lämpimästi kannustaa ihmisiä ilmaisemaan itseään erilaisin taiteen keinoin ja tukea mahdollisuutta siihen, että ihmisillä olisi mahdollisuus kulttuurin harrastamiseen.

Elämän ei tarvitse olla vakavamielistä, huumori ja leikkimielisyys ovat mielestäni ihan sallittu ja positiivinen asia aikuisellekin.

Seksin ei tarvitse olla tabu, se on ihan normaali ja luonnollinen asia, josta voi puhua vapaasti ja jota ei tarvitse häpeillä ja salailla. Lapsille voi puhua aiheesta heidän ikävaiheeseensa suhteutettuna asiallisesti ilman nolostelua niin heidänkään ei tarvitse sitten tuollaista nolostelun ja häpeän asennetta oppia, vaan kasvaessaan oppivat tutustumaan itseensä, olemaan sinut itsensä ja seksuaalisuutensa kanssa, eikä heitä ole sitten kenenkään niin helppo manipuloida tekemään mitään, mitä eivät itse halua.

'

- Yksilön vastuu yhteisöstä ympärillään, yhteisön vastuu jäsenistään

Meistä jokaisen tulee omien voimavarojemme mukaan pyrkiä edistämään yhteisömme hyvinvointia ja auttaa kanssaihmisiä. Ketään ei saisi jättää yksin. Yksilöllä on vastuu toimia yhteisön sääntöjen mukaan, muiden jäsenten hyvinvoinnin tahallinen vaarantaminen voi johtaa yhteisöstä eristämiseen.

> Omassa elämässä mm. otan kantaa sen puolesta, että ihmisten ja eläinten hyvinvointiin kohdistuvista rikoksista pitäisi rannata muutenkin kuin sakoin ja päänsilittelyin, yksilö pitäisi eristää yhteisöstä ja varmistaa, ettei hän uusi tekoaan, ennen kuin päästetään vapaalle jalalle.

> Henk.koht. välttelen pitämästä yhteyttä ihmisin, jotka toimivat ikävästi muita kohtaan.

Kaikessa muussa paitsi parisuhteessani ja suhteessa itseeni.

Up. Älkää toki jättäkö käyttämättä näin hyvää tilaisuutta itsepetokseen ja hurskasteluun.