Osallistuuko teillä isät vauvojen yövalvomisiin?!

Ex-mies osallistui kyllä. Nuorempi oli todella huono nukkumaan, lisäksi mulla oli jo raskausaika hyvin vaikea ja jo sieltä oli kertynyt univajetta. Kun vauva syntyi, aika pian sen jälkeen sain rintatulehduksen vaikka olin kaikkeni koittanut. Lisäksi kuopus sairastui korvatulehdukseen 4 kk:n ikäisenä ja siitä alkoi tulehduskierre. Esikoinen oli 4-vuotias ja hänen kanssaan piti myös jaksaa päivisin, tuossa kohtaa oli kyllä taivaan lahja se, että olimme pitäneet osapäivähoidon. 

Mä olin ensimmäisen vuoden aivan koomassa, ei juurikaan muistikuvia. Ex-mies heräili myös öisin kuopusta hoitamaan vaikka töihin menikin aamulla. 

Ilman häntä olisin ollut varmaan hullujenhuoneella alta aikayksikön.

Vierailija kirjoitti:

Ahhhhahaha nää on taas näitä. "Kotiäitiys on kokopäiväduuni! Teen töitä ympäri vuorokauden!" Paskan marjat. Sä hoidat ap lapsias, se ei ole työntekoa vaikka siinä tekemistä riittääkin. Miehesi tekee oikeita töitä, minkä vuoksi hänen on nukuttava yönsä. Viikonloput asia erikseen (ellei tee kolmivuoroa).

Suosittelen sullekin työntekoa niin huomaat eron kotonaolon ja työssäkäynnin välillä.

Ihmeellistä kitinää, tuntuu että kaikki kotiäidit jotka olen tavannut tai joista olen kuullut eivät tee muuta kuin valittavat ettei kukaan ymmärrä miten paljon he tekevät "töitä". Oma äitini kasvatti 3 lasta ja teki raskasta kolmivuorotyötä siinä ohessa. Ei ikinä sanallakaan ole valittanut kenellekään. Ja hänellä siis alkoi vapaa-aika töistä päästyään, vaikka koti ja lapset pitikin hoitaa siinä samalla. Se on se elämänasenne... Ja valintojen maailma.

Sinä taidat olla se, joka et tiedä, mistä puhut. Minä olen entinen neljän pienen lapsen äiti, ja minulle kyllä se työ oli sitä omaa aikaa ja lepoa. Vaikka ihan vaativana pidettyä ja arvostettua työtä teenkin.

Ihmiset ovat erilaisia, mutta kaikille on yhteistä se, että unta tarvitaan. Ja kun on useampi lapsi, päivisin ei voi torkkua, eikä ottaa muutenkaan rennosti.

Osallistuu. Kyllä kotiäitikin tarvitsee unta! Meillä meni niin, että minä pääsääntöisesti hoidin yöheräilyt koska imetinkin, mutta niinä rankkoina öinä kun itse ei vaan enää jaksanut, herätin miehen. Viikonloppuisin teimme myös niin, että minä sain nukkua pitkään.

Uskaltaisinpa jopa väittää, että olen kokenut huonosti nukkuneena helpompana työnteon kuin lastenhoidon. Esim. vauvan itkun kuuntelu tosi väsyneenä on aikamoista terroria mielelle.

Symppaan niin kovasti teitä kaikkia valvojia! Toivottavasti kaikki kuolemanväsyneet saisivat edes kerran viikossa nukkua ❤️.

On niin vaikeaa olla syyllistymättä näistä kommenteista: "'mihin sitä isän apua muka tarvitaan, kun vauvathan eivät herää kuin yhden kerran yössä ja sen jälkeen minä nukahdan samantien" , silloin kun omat yöt ovat repaleisia ja väsymyksestä punaiset silmät seisovat päässä kuukaudesta toiseen. Täytyy vain yrittää muistaa, etteivät muut ole kokeneet samaa kuin itse.