Osallistuuko teillä isät vauvojen yövalvomisiin?!

Meillä mies alussa heräsi aina nostamaan vauvan viereen syömään kun olin niin heikkona ja liikkuminen todella vaikeaa (sektio ja vaikea kohtutulehdus) mutta sen jälkeen olen herättänyt vain jos on vaipanvaihtoa tai lapsi jostain syystä heräilee ja huutaa koko ajan. Mutta kun imetän, niin eipä oo syöttöjen takia järkeä herätellä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osallistuu onneksi!

Vauva herää 3-4 krt yössä, isä hoitaa alkupuolen ja itse hoidan loppuyön (vauva osittain korvikkeella). Arkisin vaihdetaan vuoroa aiemmin kuin viikonloppuna. Toinen nukkuu korvatulpat korvissa omalla nukkumisvuorollaan.

Minä saan siis nukkua rauhassa alkuyön ja isä loppuyön sekä viikonloppuisin myös aamulla niin pitkään kuin haluaa.

Päivisin en pysty nukkumaan, koska vauvan päiväunet on korkeintaan 30min kerrallaan. Ja siinä välissä laitetaankin sitten yleensä pyykit koneeseen, syödään itse, siivotaan... jos ehtii.

Kun vauva jättää osan heräilyistä pois otan yövastuun kokonaan.

Onneksi mies ymmärtää myös minun jaksamisen tärkeyden. Ollaan siis mielummin molemmat vähän väsyneitä kuin, että toinen uupuisi täysin. Tähän järjestelyyn päädyttiin monen vaiheen kautta. Kokeiltiin vuoroöitä, vuoroherätyksiä ym., tämä oli kuitenkin ainoa järjestely, jonka kumpikin jaksaa.

Kyllä nuo hommat hoidetaan niissäkin perheissä joissa äiti hoitaa yövalvomiset..;)

Korvikkeen kanssa mielestäni turha häslätä jos maitoa tulee.Mut asiat saa tehtyä just niin hankalaksi kuin itse haluaa.Onhan se hienoa demokratiaa että molemmat on varmasti väsyneitä.Sori mut en ymmärrä.

Eipä sun tarvitsekaan ymmärtää. Meillä homma toimii näin. Tietysti yksinäinenkin äiti saa kaiken tehtyä, mutta mulla on mies olemassa, joten miksi hän ei saisi auttaa?! (Tiedän kyllä yksinäisiä äitejä, ja he saavat kyllä paljon apua muulta lähipiiriltään.) Ja kirjoitin, että ollaan vähän väsyneitä, ei uuvuksissa, kuten olin, kun hoidin kaikki yöt ja päivät yksin. Mies ei pystynyt hoitamaan koko yötä viikonloppuna, jotta olisin silloin saanut nukkua.

Ja meillä mies ei "auta" minua vauvan hoidossa, vaan hoitaa omaa lastaan omalla vuorollaan.

Mutta, joo, en olekaan hakemassa marttyyrin kruunua hoitamalla kaiken yksin viimeisillä voimillani, vaan elän omaa elämääni ja arkeani perheeni kanssa. Haluan myös jaksaa olla hyvällä tuulella ja iloinen miehenikin seurassa. Muut saa olla meidän järjestelyistä mitä mieltä lystäävät.

Viikonloppuisin osallistuu. Sama oli toisinpäin kun mies oli esikoisen kanssa kotona ja minä töissä. Eli silloin mies nousi muuten ja minä kun oli omat vapaa päivät. Kyllä se joka on kotona, saa "nostettua jalat ylös" kesken päivän jos ei nyt ihan päiväunia lapsen kanssa. Töissä on oltava täydellä teholla.

Esikoiselta ei, sillä miehellä ei ollut tissejä ja vauva ei huolinut pulloa. Heräili väh. tunnin välein, valvoi pari tuntia, päivisin nukkui max 30min. Kun saatiin opetettua pullolle ja tietoisesti lopetin imetyksen kuolemanväsyneenä (vauva 8kk), auttoi viikonloppuisin. Palasin töihin vauvan ollessa 10kk ja isä jäi hoitovapaalle, tämä siksi että mulle riitti valvominen. Lapsi alkoi nukkua yönsä kolmen vanhana, siihen asti vuoroteltiin. Itse toki kärsin nukahtamisvaikeuksista vielä muutaman vuoden ja jos unta sainkin, heräilin koko ajan. Jouduin uupumuksesta sairaslomalle. Nuorimmaisen kanssa autteli heti vastasyntyneestä viikonloppuisin, kun joi myös pullosta. Pumppasin yömaidot ja nukuin korvatulppien kanssa. Nuorimmainen alkoikin nukkua yönsä 10kk iässä.

Ymmärrän ettei työaamuina mies heräile öisin, mutta muuten on tämäkin vastuu jaettu niinkuin muutkin asiat vauvan hoidossa. Mä olen hirviö univelkaisena ja ilman isän panostusta perheeseensä meillä ei sitä olisi, olisin varmaan jättänyt esikoisen isälleen eikä toista olisi koskaan tullut.

Meillä pieni vauva jota imetän, joten minä hoidan yöt kun niihin ei sisälly oikein mitään missä mies voisi jotenkin auttaa. Hän osallistuu sitten muina aikoina ja hoitaa kotityöt jos minä en meinaa ehtiä.

Ahhhhahaha nää on taas näitä. "Kotiäitiys on kokopäiväduuni! Teen töitä ympäri vuorokauden!" Paskan marjat. Sä hoidat ap lapsias, se ei ole työntekoa vaikka siinä tekemistä riittääkin. Miehesi tekee oikeita töitä, minkä vuoksi hänen on nukuttava yönsä. Viikonloput asia erikseen (ellei tee kolmivuoroa).

Suosittelen sullekin työntekoa niin huomaat eron kotonaolon ja työssäkäynnin välillä.

Ihmeellistä kitinää, tuntuu että kaikki kotiäidit jotka olen tavannut tai joista olen kuullut eivät tee muuta kuin valittavat ettei kukaan ymmärrä miten paljon he tekevät "töitä". Oma äitini kasvatti 3 lasta ja teki raskasta kolmivuorotyötä siinä ohessa. Ei ikinä sanallakaan ole valittanut kenellekään. Ja hänellä siis alkoi vapaa-aika töistä päästyään, vaikka koti ja lapset pitikin hoitaa siinä samalla. Se on se elämänasenne... Ja valintojen maailma.

Yöimetykset hoidin itse siihen asti, että vauva oli 7 kk ikäinen. Sen jälkeen meillä on ollut vuorot yöheräämisten suhteen. Eli joka toinen yö hoitaa mies yöheräilyt.

Kyllä mies valvoi esikoisen aikana ensimmäiset viikot, en imettänyt itsestä riippumattomista syistä. Mutta kun mies lähti takaisin töihin, minä otin päävastuun öistä, mies satunnaisesti heräsi viikonloppuisin kun sovittiin etukäteen asiasta. Pian pitäisi syntyä kaksoset perheeseemme, mies herää todennäköisesti isyyslomallansa taas öisin mutta töihin palatessa saa nukkua yönsä, en halua että väsyneenä ajaa rekkaa.

Ei osallistunut, ei mahdollistanut nukkumista päivisin eikä viikonloppuisinkaan. Yritti sabotoida yöimetyksiä vastustamalla pinniksen siirtoa sängyn viereen sivuvaunuksi, en totellut. Eikä muuten siihen aikaan käynyt töissä, opiskeli vasta. Ja hirveesti sen piti saada perhe. Huono mies se onkin.

Meilläkin olisi varmaan tullut ero, jos mies ei olisi auttanut. Välillä tuntui avun kanssakin vaikealta jaksaa huomioida ja panostaa myös siihen parisuhteeseen. Onneksi ollaan yhdessä jaksettu. Kun toisen tekisi mieli antaa periksi, toinen auttaa jaksamaan. <3

Kyllä mäkin välillä ihmettelen, että kuinka yksinkertaista työtä tekevät nämä, jotka siis jotenkin vertaavat lasten- ja kodinhoitoa oikeisiin töihin. Siis se kotona oleminenhan on tiivistettynä ruuanlaittamista, pyykin ja tieskien pesua ja lapsen kanssa leikkimistä/ olemista.

No ei todellakaan osallistu: evoluutio on tarkoittanut naaraan siihen hommaan!

Harvoin heräsi. Viikolla ei herännyt, enkä kyllä odottanutkaan, koska aamulla töihin meno, mutta ei herännyt viikonloppuinakaan jos en siitä erikseen maininnut. Miehen kun piti saada levätä raskaan työviikon jälkeen.

Se on ihan ihmisestä kiinni, kuinka hyvin kotona viihtyy. Itse en viihtynyt yhtään. En ole koskaan ollut kotihiiri ja vauvan kanssa tuntui, että seinät kaatuvat päälle. Olin niin helpottunut, kun pääsin kouluun ja töihin, kun lapsi oli 9kk. Mielestäni oli huomattavasti helpompi huolehtia lapsesta ja kodista, kun sai eka ladata akkuja yliopistolla/töissä.

Yövalvomisissa vuoroteltiin miehen kanssa. Jossain kohtaa mies hoiti monta kuukautta valvomiset, koska hänellä on paremmat unenlahjat ja hän sai aina nukahdettua nopeasti, toisin kuin minä jolla kesti aina tunti saada uudestaan unen päästä kiinni.

Yöimetyksiin ei osallistunut. Viikolla koetin antaa nukkua, kun mies kävi töissä, mutta kyllähän tuo heräili huutamisiin. Silloin kun minulta paloi pinnan vauvan huudon kanssa, mies jatkoi hyssyttelyä. Välillä piti käydä ulkona jäähdyttelemässä, kun yöllä väsyneenä teki mieli heittää vauva seinään. Viikonloppuisin olisi pitänyt tiukemmin sopia, kumman vuoro on aamulla jäädä nukkumaan pitkään. Onneksi noista ajoista on jo aikaa ja nykyisin meillä nukutaan pääsääntöisesti hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Ahhhhahaha nää on taas näitä. "Kotiäitiys on kokopäiväduuni! Teen töitä ympäri vuorokauden!" Paskan marjat. Sä hoidat ap lapsias, se ei ole työntekoa vaikka siinä tekemistä riittääkin. Miehesi tekee oikeita töitä, minkä vuoksi hänen on nukuttava yönsä. Viikonloput asia erikseen (ellei tee kolmivuoroa).

Suosittelen sullekin työntekoa niin huomaat eron kotonaolon ja työssäkäynnin välillä.

Ihmeellistä kitinää, tuntuu että kaikki kotiäidit jotka olen tavannut tai joista olen kuullut eivät tee muuta kuin valittavat ettei kukaan ymmärrä miten paljon he tekevät "töitä". Oma äitini kasvatti 3 lasta ja teki raskasta kolmivuorotyötä siinä ohessa. Ei ikinä sanallakaan ole valittanut kenellekään. Ja hänellä siis alkoi vapaa-aika töistä päästyään, vaikka koti ja lapset pitikin hoitaa siinä samalla. Se on se elämänasenne... Ja valintojen maailma.

Kerroppa mulle yksikin hyvä syy miksi ap:n olisi pitänyt valvoa jo 2 ja puoli vuotta yksin?

Mä palasin töihin heti kun vauva oli 10kk ja voi että, kyllä minäkin jouduin yöllä heräämään silti (siksi en näe mitään tekosyytä siihen miksi ap:n mies ei mukamas voi auttaa edes vapaapäivinä). Mutta niin joutui myös työssäkäyvä isäkin herämään. Yön hoitovuorot jaettiin sen mukaan kumpi lähtee myöhemmin töihin. Meillä kyllä mies osallistui muutenkin yöhoitamisiin vapaa päivinä (joka toinen vapaa päivä sai nukkua rauhassa ja joka toinen minä sain nukkua). Meille se oli itsestään selvyys. Ihan piebenä jopa jaettiin niin että minä sain mennä aikaisin nukkumaan ja mies hoiti lasta siihen asti, että itse alkoin unille. Minä sain nukuttua vähän enemmän, mutta miehen yöunetkaan ei kärsinyt.

Ja mitä tuohon "kotiäitiys ei ole työtä" urpoiluun pitää sanoa, että kyllä se on enemmän kuin työtä. Siinä on 24/7 vastuussa pienestä ihmisestä. Koko ajan pitää katsella lapsen perään, antaa mahdollisuudet kehittää itseään ja taitojaan, antaa paras mahdollinen ravinto, antaa sosiaalisia suhteita, lohduttaa ja antaa rakkautta.

Omien sanojesi mukaan "se on se elämän asenne". Ei mennä sieltä mistä aita on matalin vaan haluaa antaa lapselleen mahdollisuuden parempaan. Siihen että äiti on läsnä ja auttaa kaikin tavoin. Kaiken tämän päälle pitäisi päiväuniaikaan keretä siivota, laittaa tiskit, pyykit ja lelut järjestykseen. Voi kyllä se on aikamoista työtä ja se kun menee töihin niin se on hermovapaata kotiasioista. Töissä olo on isompi akkujen lataus kun nukuttu yö.

Silti ennemmin olen kotona kuin töissä. Se on kuitenkin todella palkitsevaa katsoa omaa lasta. Ja minun työ on oikeasti henkisesti ja fyysisesti raskasta ja ennen äitiyttä se oli todella raskasta. Nyt lapsen jälkeen tuntuu hassulta katsoa työkavereita stressin keskellä kun itselle nykyään työpäivä on oikeasti ihan kiva hengähdys. Kotona se suurempi kaaos on. Tehtävät ei lopu ikinä.

Meillä lapset 1v ja 3v. Valvoneet öisin yhteensä 4 kertaa ja mies on hoitanut nämä kaikki. Eli pitänyt kantorepussa ja soittanut kitaraa sen pari tuntia. Muuten minä hoidan kaikki yösyötöt, koska tissit, muttei siinä varsinaisesti hereillä tarvitse olla.

Naiset on kyllä niin laiskoja, ettei ne viittis muuta kuin koisia, ja odottaa valmista!

Ei. Kääntää vaan kylkeä. Ja jos joku sanoi, että mies tuo sen rahan talouteen niin ei, ihan itse maksan omat lainani ja menoni jne. Siihen vielä päälle kotityöt. Onhan se miehen sitten kiva asua täysylläpidossa.

Meille on vasta esikoinen tulossa, mutta itseäni mietityttää se, että miten itse herään? Nukun aina kun tukki vaikka joku hakkais kattiloita vieressä.