Osallistuuko teillä isät vauvojen yövalvomisiin?!

Esikoisen aikaan ei osallistunut mikä oli mulle ok. Miehen piti herätä aikasin töihin kun mä sain nukkua silloin aina kun vauvakin (eli parhaimmillaan parit pitkät päikkärit).

Haastellisempaa oli kuopuksen synnyttyä,kun ei voinut enää nukkua vauvan kanssa vaan piti touhuta isomman lapsen kanssa se päikkäriaika. Sillon mieskin vähän heräili rauhottelemaan vauvaa, mutta pääsääntöisesti yöheräilyt oli sillonkin mun vastuulla (imetin). Onneksi kuopus alkoi nukkumaan kokonaisia öitä aika nopeasti.

Imetys ja vauvan vieressä nukkuminen helpotti yöheräilyjä tosi paljon, koska ei tarvinnut itse nousta ylös ja saattoi syöttää vauvan puoliunessa.

...

Vierailija kirjoitti:

Meille on vasta esikoinen tulossa, mutta itseäni mietityttää se, että miten itse herään? Nukun aina kun tukki vaikka joku hakkais kattiloita vieressä.

Todennäköisesti et nuku enää kuin tukki sitten kun vauva on talossa.

Itsekin olen aina ollut hyvä nukkumaan vaikka olisi meteliä ympärillä kuinka.

Tulikin siis shokkina että vauvan synnyttyä heräsin sen jokaiseen hengähdykseen, inahdukseen ja pienimpiinkin liikkeisiin.

Yritin alussa pitää lasta yöt vierellä mutta jouduin vaihtamaan vauvan pinnasänkyyn ja itse menin toiseen huoneeseen nukkumaan.

Näin sain edes jonkin verran nukuttua syöttöjen välissä. Olihan se hankalampaa aina nousta ylös ja mennä toiseen huoneeseen imettämään, mutta ei vaan ollut muuta vaihtoehtoa jos halusin nukkua edes vähän.

Tästä seurauksena tosin kehittyi jonkinlainen uniongelma ja nykyään vaikka vauva on jo 1 vuotias ja on jo kauan nukkunut 19-07, niin silti itse säpsähtelen hereille monta kertaa yössä.

Hyväunisuus on siis enää muisto vain:(

Toivottavasti sinulla on parempi tuuri, ja unenlahjat palaavat nopeasti:)

Meillä minä imetän eli hoidan yöt aina. La-su aamut hoitaa isä, jolloin saan nukkua pitempään imettämisen jäljeen. Voin illalla nukkua päikkärit tarvittaessa kun isähoitaa tyttöä. Meillä 3kk ikäinen tyttö nukkuu päikkärit vain liikkuvissa vaunuissa tai sylissä eli mä en pääse päivällä nukkumaan päikkäreitä. Tyttö voi olla hereillä yhteen putkeen 5-7h. On temperamenttinen tyttö.

Kotityöt; mä huolehdin pyykkihuollon, pyyhin pölyjä, teen ruuat ja järjestelen paikkoja.

Mies: imuroi ja pesee vessat sekä luutuaa.

Ollaan tyytyväisiä tähän ratkaisuun :-)

Kyllä se itselle ainakin paljon helpompaa ja hermoja hellivämpää olla töissä kuin kotona pikkumuksujen kanssa. Muistikin meni totaalisesti kuopuksen vauva-aikana valvomisen takia, vaikka välillä mies antoikin nukkua. Yöunet eivät ole vieläkään häävit vaan herään helposti ja unta sitten hankala saada. Miksi äitien pitää sitä kotia ja lapsia hoitaa vuorokauden ympäri ja miehet vain kävis töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahhhhahaha nää on taas näitä. "Kotiäitiys on kokopäiväduuni! Teen töitä ympäri vuorokauden!" Paskan marjat. Sä hoidat ap lapsias, se ei ole työntekoa vaikka siinä tekemistä riittääkin. Miehesi tekee oikeita töitä, minkä vuoksi hänen on nukuttava yönsä. Viikonloput asia erikseen (ellei tee kolmivuoroa).

Suosittelen sullekin työntekoa niin huomaat eron kotonaolon ja työssäkäynnin välillä.

Ihmeellistä kitinää, tuntuu että kaikki kotiäidit jotka olen tavannut tai joista olen kuullut eivät tee muuta kuin valittavat ettei kukaan ymmärrä miten paljon he tekevät "töitä". Oma äitini kasvatti 3 lasta ja teki raskasta kolmivuorotyötä siinä ohessa. Ei ikinä sanallakaan ole valittanut kenellekään. Ja hänellä siis alkoi vapaa-aika töistä päästyään, vaikka koti ja lapset pitikin hoitaa siinä samalla. Se on se elämänasenne... Ja valintojen maailma.

Kerroppa mulle yksikin hyvä syy miksi ap:n olisi pitänyt valvoa jo 2 ja puoli vuotta yksin?

Mä palasin töihin heti kun vauva oli 10kk ja voi että, kyllä minäkin jouduin yöllä heräämään silti (siksi en näe mitään tekosyytä siihen miksi ap:n mies ei mukamas voi auttaa edes vapaapäivinä). Mutta niin joutui myös työssäkäyvä isäkin herämään. Yön hoitovuorot jaettiin sen mukaan kumpi lähtee myöhemmin töihin. Meillä kyllä mies osallistui muutenkin yöhoitamisiin vapaa päivinä (joka toinen vapaa päivä sai nukkua rauhassa ja joka toinen minä sain nukkua). Meille se oli itsestään selvyys. Ihan piebenä jopa jaettiin niin että minä sain mennä aikaisin nukkumaan ja mies hoiti lasta siihen asti, että itse alkoin unille. Minä sain nukuttua vähän enemmän, mutta miehen yöunetkaan ei kärsinyt.

Ja mitä tuohon "kotiäitiys ei ole työtä" urpoiluun pitää sanoa, että kyllä se on enemmän kuin työtä. Siinä on 24/7 vastuussa pienestä ihmisestä. Koko ajan pitää katsella lapsen perään, antaa mahdollisuudet kehittää itseään ja taitojaan, antaa paras mahdollinen ravinto, antaa sosiaalisia suhteita, lohduttaa ja antaa rakkautta.

Omien sanojesi mukaan "se on se elämän asenne". Ei mennä sieltä mistä aita on matalin vaan haluaa antaa lapselleen mahdollisuuden parempaan. Siihen että äiti on läsnä ja auttaa kaikin tavoin. Kaiken tämän päälle pitäisi päiväuniaikaan keretä siivota, laittaa tiskit, pyykit ja lelut järjestykseen. Voi kyllä se on aikamoista työtä ja se kun menee töihin niin se on hermovapaata kotiasioista. Töissä olo on isompi akkujen lataus kun nukuttu yö.

Silti ennemmin olen kotona kuin töissä. Se on kuitenkin todella palkitsevaa katsoa omaa lasta. Ja minun työ on oikeasti henkisesti ja fyysisesti raskasta ja ennen äitiyttä se oli todella raskasta. Nyt lapsen jälkeen tuntuu hassulta katsoa työkavereita stressin keskellä kun itselle nykyään työpäivä on oikeasti ihan kiva hengähdys. Kotona se suurempi kaaos on. Tehtävät ei lopu ikinä.

En ole ylempi, mutta minusta se on aika yksiselitteistä ja reilua että kotona oleva hoitaa ne yövalvomiset ainakin arkena. Ei kai nyt enää 2,5 vuotias joka yö heräile, joten eiköhän ap:kin ole saanut nukutuksi tänä aikana. Töissä täytyy olla aivan eri tavalla skarppina kuin kotona. Moni työtehtävä vaatii myös ajattelua ja ongelmien ratkontaa, pesukoneen saa päälle ja pyykit puhtaaksi pienessä koomassakin. Tuo taas, että kumpi vanhempi jää kotiin niiden lasten kanssa, on ihan perheiden sisäinen asia. Mielestäni tuossa, että toinen on vuosikausia kotona, ei ole mitään järkeä.

Mitä taas tuohon tehtävälistaasi tulee: työssäkäyvät vanhemmat hoitavat nuo kaikki sen varsinaisen oman palkkatyönsä lisäksi.

...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt olen vain alkanut ajattelemaan, että miten se miehen työpäivä muka on raskaampi kuin päivä kotona huutavien lasten kanssa ja sillä perusteella saa nukkua?! Ap

No miehen on oltava skarppina koko päivä töissä, esim. minun mieheni ajaa autoa todella paljon. En ikinä haluaisi hänen lähtevän väsyneenä töihin. Onhan kotonakin toki tekemistä, mutta kotona oleva vanhempi voi ottaa päiväunet samalla kun lapsetkin. Muutenkin onhan se kotonaolo paljon rennompaa kuin töissä (yleensä).

Ottaa päiväunet samalla kuin lapsetkin? :D toki jos sellainen onni sattunut että lapset (vauva ja taapero) nukkuvat yhtä aikaa, meillä ei ole tuollaista luksusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt olen vain alkanut ajattelemaan, että miten se miehen työpäivä muka on raskaampi kuin päivä kotona huutavien lasten kanssa ja sillä perusteella saa nukkua?! Ap

No miehen on oltava skarppina koko päivä töissä, esim. minun mieheni ajaa autoa todella paljon. En ikinä haluaisi hänen lähtevän väsyneenä töihin. Onhan kotonakin toki tekemistä, mutta kotona oleva vanhempi voi ottaa päiväunet samalla kun lapsetkin. Muutenkin onhan se kotonaolo paljon rennompaa kuin töissä (yleensä).

Ottaa päiväunet samalla kuin lapsetkin? :D toki jos sellainen onni sattunut että lapset (vauva ja taapero) nukkuvat yhtä aikaa, meillä ei ole tuollaista luksusta.

On se kumma kun esim. päiväkodeissakin saadaan monta kymmentä lasta nukkumaan päiväunet samaan aikaan, mutta kotona se on sitten kahden lapsen kanssa joillekin aivan sula mahdottomuus :D Ei tuossa ole tuurista kyse.

Miksi tähän ketjuun vastaa yhden lapsen äidit, jotka voivat nukkua kun vauva nukkuu? Ap:lla on kaksi lasta, jotka eivät välttämättä nuku päivällä samaan aikaan- täysin eri tilanne siis. Ja mitä tulee siihen että mies jos ei jaksa käydä töissä, niin rahaa ei tule taloon. Onko kukaan tietoinen edes median kauhutarinoiden kautta siitä mitä voi pahimmillaan käydä jos äiti palaa loppuun? Ja tottakai kotiäidin työ on kotona, isän työ kodin ulkopuolella. Pointti on se, MIKSI isän työpäivä päättyy joskus ja saa lepoa, kun taas kotiäidin työpäivä jatkuu 24/7?!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mäkin välillä ihmettelen, että kuinka yksinkertaista työtä tekevät nämä, jotka siis jotenkin vertaavat lasten- ja kodinhoitoa oikeisiin töihin. Siis se kotona oleminenhan on tiivistettynä ruuanlaittamista, pyykin ja tieskien pesua ja lapsen kanssa leikkimistä/ olemista.

Et voi oikeasti olla näin idiootti!? Tuo voisi pitää jossain määrin paikkansa, jos kyseessä olisi ns. helppo lapsi, mutta osa lapsista on esim. vauvana tosi itkuisia syystä tai toisesta ja sillon ei ihan päde tuo ajatusmaailmasi.

Meillä esikoinen oli kohtuu helppo lapsi, heräsi vaan neljä kertaa öisin ekan puol vuotta ja päivisin oli mitä aurinkoisin. Tämä nuorempi sen sijaan on syntymästään saakka ollut todella itkuinen, itkee valehtelematta melkeen koko vuorokauden ellei häntä kanna sylissä ja liiku samalla. Joskus harvoin saattaa nukahtaa, mutta jos liike loppuu havahtuu samantien hereille. On käyty tutkimuksissa mistä voisi johtua, mutta vielä ei ole muuta selitystä saatu kun pitkittynyt koliikki, nuorin siis nyt 5kk ja esikoinen 3,5v.

Oma mies ei työnsä takia pysty viikolla hirveästi auttamaan vauvan hoidossa, koska mies ajaa paljon autoa, joten hän ei voi olla hirveän väsyneenä töissä. Viikonlopulla sen sijaan auttaa ja viikolla on sitten osan ajasta lastenhoitaja apuna, jotta saan levätä, koska mulla alkaa olla jo fyysisiä oireita, jotka johtuu univelasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahhhhahaha nää on taas näitä. "Kotiäitiys on kokopäiväduuni! Teen töitä ympäri vuorokauden!" Paskan marjat. Sä hoidat ap lapsias, se ei ole työntekoa vaikka siinä tekemistä riittääkin. Miehesi tekee oikeita töitä, minkä vuoksi hänen on nukuttava yönsä. Viikonloput asia erikseen (ellei tee kolmivuoroa).

Suosittelen sullekin työntekoa niin huomaat eron kotonaolon ja työssäkäynnin välillä.

Ihmeellistä kitinää, tuntuu että kaikki kotiäidit jotka olen tavannut tai joista olen kuullut eivät tee muuta kuin valittavat ettei kukaan ymmärrä miten paljon he tekevät "töitä". Oma äitini kasvatti 3 lasta ja teki raskasta kolmivuorotyötä siinä ohessa. Ei ikinä sanallakaan ole valittanut kenellekään. Ja hänellä siis alkoi vapaa-aika töistä päästyään, vaikka koti ja lapset pitikin hoitaa siinä samalla. Se on se elämänasenne... Ja valintojen maailma.

Kerroppa mulle yksikin hyvä syy miksi ap:n olisi pitänyt valvoa jo 2 ja puoli vuotta yksin?

Mä palasin töihin heti kun vauva oli 10kk ja voi että, kyllä minäkin jouduin yöllä heräämään silti (siksi en näe mitään tekosyytä siihen miksi ap:n mies ei mukamas voi auttaa edes vapaapäivinä). Mutta niin joutui myös työssäkäyvä isäkin herämään. Yön hoitovuorot jaettiin sen mukaan kumpi lähtee myöhemmin töihin. Meillä kyllä mies osallistui muutenkin yöhoitamisiin vapaa päivinä (joka toinen vapaa päivä sai nukkua rauhassa ja joka toinen minä sain nukkua). Meille se oli itsestään selvyys. Ihan piebenä jopa jaettiin niin että minä sain mennä aikaisin nukkumaan ja mies hoiti lasta siihen asti, että itse alkoin unille. Minä sain nukuttua vähän enemmän, mutta miehen yöunetkaan ei kärsinyt.

Ja mitä tuohon "kotiäitiys ei ole työtä" urpoiluun pitää sanoa, että kyllä se on enemmän kuin työtä. Siinä on 24/7 vastuussa pienestä ihmisestä. Koko ajan pitää katsella lapsen perään, antaa mahdollisuudet kehittää itseään ja taitojaan, antaa paras mahdollinen ravinto, antaa sosiaalisia suhteita, lohduttaa ja antaa rakkautta.

Omien sanojesi mukaan "se on se elämän asenne". Ei mennä sieltä mistä aita on matalin vaan haluaa antaa lapselleen mahdollisuuden parempaan. Siihen että äiti on läsnä ja auttaa kaikin tavoin. Kaiken tämän päälle pitäisi päiväuniaikaan keretä siivota, laittaa tiskit, pyykit ja lelut järjestykseen. Voi kyllä se on aikamoista työtä ja se kun menee töihin niin se on hermovapaata kotiasioista. Töissä olo on isompi akkujen lataus kun nukuttu yö.

Silti ennemmin olen kotona kuin töissä. Se on kuitenkin todella palkitsevaa katsoa omaa lasta. Ja minun työ on oikeasti henkisesti ja fyysisesti raskasta ja ennen äitiyttä se oli todella raskasta. Nyt lapsen jälkeen tuntuu hassulta katsoa työkavereita stressin keskellä kun itselle nykyään työpäivä on oikeasti ihan kiva hengähdys. Kotona se suurempi kaaos on. Tehtävät ei lopu ikinä.

En ole ylempi, mutta minusta se on aika yksiselitteistä ja reilua että kotona oleva hoitaa ne yövalvomiset ainakin arkena. Ei kai nyt enää 2,5 vuotias joka yö heräile, joten eiköhän ap:kin ole saanut nukutuksi tänä aikana. Töissä täytyy olla aivan eri tavalla skarppina kuin kotona. Moni työtehtävä vaatii myös ajattelua ja ongelmien ratkontaa, pesukoneen saa päälle ja pyykit puhtaaksi pienessä koomassakin. Tuo taas, että kumpi vanhempi jää kotiin niiden lasten kanssa, on ihan perheiden sisäinen asia. Mielestäni tuossa, että toinen on vuosikausia kotona, ei ole mitään järkeä.

Mitä taas tuohon tehtävälistaasi tulee: työssäkäyvät vanhemmat hoitavat nuo kaikki sen varsinaisen oman palkkatyönsä lisäksi.

FYI, ap ei ole saanut nukuttua tänä aikana, koska esikoinen valvoi 2 vuotiaaksi saakka ja kuopus syntyi kun esikoinen oli 2v- tadaa- 2.5v valvomist. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt olen vain alkanut ajattelemaan, että miten se miehen työpäivä muka on raskaampi kuin päivä kotona huutavien lasten kanssa ja sillä perusteella saa nukkua?! Ap

No miehen on oltava skarppina koko päivä töissä, esim. minun mieheni ajaa autoa todella paljon. En ikinä haluaisi hänen lähtevän väsyneenä töihin. Onhan kotonakin toki tekemistä, mutta kotona oleva vanhempi voi ottaa päiväunet samalla kun lapsetkin. Muutenkin onhan se kotonaolo paljon rennompaa kuin töissä (yleensä).

Ottaa päiväunet samalla kuin lapsetkin? :D toki jos sellainen onni sattunut että lapset (vauva ja taapero) nukkuvat yhtä aikaa, meillä ei ole tuollaista luksusta.

On se kumma kun esim. päiväkodeissakin saadaan monta kymmentä lasta nukkumaan päiväunet samaan aikaan, mutta kotona se on sitten kahden lapsen kanssa joillekin aivan sula mahdottomuus :D Ei tuossa ole tuurista kyse.

Monta 6kk vauvaa on päivähoidossa, jotka täytyy saada nukkumaan yhtä aikaa taaperoiden kanssa? Opettele lukemaan

,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mäkin välillä ihmettelen, että kuinka yksinkertaista työtä tekevät nämä, jotka siis jotenkin vertaavat lasten- ja kodinhoitoa oikeisiin töihin. Siis se kotona oleminenhan on tiivistettynä ruuanlaittamista, pyykin ja tieskien pesua ja lapsen kanssa leikkimistä/ olemista.

Et voi oikeasti olla näin idiootti!? Tuo voisi pitää jossain määrin paikkansa, jos kyseessä olisi ns. helppo lapsi, mutta osa lapsista on esim. vauvana tosi itkuisia syystä tai toisesta ja sillon ei ihan päde tuo ajatusmaailmasi.

Meillä esikoinen oli kohtuu helppo lapsi, heräsi vaan neljä kertaa öisin ekan puol vuotta ja päivisin oli mitä aurinkoisin. Tämä nuorempi sen sijaan on syntymästään saakka ollut todella itkuinen, itkee valehtelematta melkeen koko vuorokauden ellei häntä kanna sylissä ja liiku samalla. Joskus harvoin saattaa nukahtaa, mutta jos liike loppuu havahtuu samantien hereille. On käyty tutkimuksissa mistä voisi johtua, mutta vielä ei ole muuta selitystä saatu kun pitkittynyt koliikki, nuorin siis nyt 5kk ja esikoinen 3,5v.

Oma mies ei työnsä takia pysty viikolla hirveästi auttamaan vauvan hoidossa, koska mies ajaa paljon autoa, joten hän ei voi olla hirveän väsyneenä töissä. Viikonlopulla sen sijaan auttaa ja viikolla on sitten osan ajasta lastenhoitaja apuna, jotta saan levätä, koska mulla alkaa olla jo fyysisiä oireita, jotka johtuu univelasta.

Meillä tuohon jatkuvaan itkuskeluun auttoi kun ruvettiin nukuttamaan riippukeinussa. Sitä sai aina välillä heijattu kun itse torkkui sängyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt olen vain alkanut ajattelemaan, että miten se miehen työpäivä muka on raskaampi kuin päivä kotona huutavien lasten kanssa ja sillä perusteella saa nukkua?! Ap

No miehen on oltava skarppina koko päivä töissä, esim. minun mieheni ajaa autoa todella paljon. En ikinä haluaisi hänen lähtevän väsyneenä töihin. Onhan kotonakin toki tekemistä, mutta kotona oleva vanhempi voi ottaa päiväunet samalla kun lapsetkin. Muutenkin onhan se kotonaolo paljon rennompaa kuin töissä (yleensä).

Ottaa päiväunet samalla kuin lapsetkin? :D toki jos sellainen onni sattunut että lapset (vauva ja taapero) nukkuvat yhtä aikaa, meillä ei ole tuollaista luksusta.

On se kumma kun esim. päiväkodeissakin saadaan monta kymmentä lasta nukkumaan päiväunet samaan aikaan, mutta kotona se on sitten kahden lapsen kanssa joillekin aivan sula mahdottomuus :D Ei tuossa ole tuurista kyse.

Monta 6kk vauvaa on päivähoidossa, jotka täytyy saada nukkumaan yhtä aikaa taaperoiden kanssa? Opettele lukemaan

Mitä mun pitää opetella lukemaan? Onhan niitä alle vuosikkaita monissakin ryhmissä isompien seassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt olen vain alkanut ajattelemaan, että miten se miehen työpäivä muka on raskaampi kuin päivä kotona huutavien lasten kanssa ja sillä perusteella saa nukkua?! Ap

Yleensä töissä vaaditaan skarppina olemista eri tavalla kuin kotona. Kyllä mä univelkaisena kotona lasten kanssa selviän mutta en töissä.

Saatko sä koskaan nukkua? Viikonloppuna? Päiväunia? Olisi kyllä tärkeää että kotona oleva äitikin söisi välillä nukkua univelkojaan vähemmäksi.

Mun mielestä riippuu täysin työstä, kuinka skarppi siellä pitää olla. Itse palasin töihin, kun lapsi vielä heräili öisin ja saattoi myös herätä aamulla tosi aikaisin. Töissä vedin kuulokkeet päähän ja istuin koneella. Työteho ei varmasti ollut ihan paras mahdollinen, mutta minulle oli henkisesti paljon helpompaa, kun ei tarvinnut kuunnella väsyneenä lapsen huutoa. Mutta toki monessa ammatissa tuo ei onnistu vaan joutuu olemaan skarppina esimerkiksi jos työssä käyttämään koneita tai ajamaan autoa tai tapaamaan paljon asiakkaita. Kotona toki voi ottaa päiväunet, jos lapset nukkuvat samaan aikaan tai tarpeeksi pitkään. Jos lapsi nukkuu jotain 45 minsan pätkiä, niin aikuinen herää syvimmästä unesta ja on ihan zombie.

Ja äidinkin täytyy saada nukkua. Pahimmassa tapauksessa jatkuva univelka aiheuttaa mielenterveysongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tähän ketjuun vastaa yhden lapsen äidit, jotka voivat nukkua kun vauva nukkuu? Ap:lla on kaksi lasta, jotka eivät välttämättä nuku päivällä samaan aikaan- täysin eri tilanne siis. Ja mitä tulee siihen että mies jos ei jaksa käydä töissä, niin rahaa ei tule taloon. Onko kukaan tietoinen edes median kauhutarinoiden kautta siitä mitä voi pahimmillaan käydä jos äiti palaa loppuun? Ja tottakai kotiäidin työ on kotona, isän työ kodin ulkopuolella. Pointti on se, MIKSI isän työpäivä päättyy joskus ja saa lepoa, kun taas kotiäidin työpäivä jatkuu 24/7?!

Ei tässä aloituksessa tästä mielestäni ollut kyse, vaan siitä että kumpi hoitaa YÖVALVOMISET. Meillä ainakin työssäkäyvä vanhempi hoiti lasta illan toisen ollessa vapaalla tai nukkumassa, mutta yöhoidosta huolehti kotonaolija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahhhhahaha nää on taas näitä. "Kotiäitiys on kokopäiväduuni! Teen töitä ympäri vuorokauden!" Paskan marjat. Sä hoidat ap lapsias, se ei ole työntekoa vaikka siinä tekemistä riittääkin. Miehesi tekee oikeita töitä, minkä vuoksi hänen on nukuttava yönsä. Viikonloput asia erikseen (ellei tee kolmivuoroa).

Suosittelen sullekin työntekoa niin huomaat eron kotonaolon ja työssäkäynnin välillä.

Ihmeellistä kitinää, tuntuu että kaikki kotiäidit jotka olen tavannut tai joista olen kuullut eivät tee muuta kuin valittavat ettei kukaan ymmärrä miten paljon he tekevät "töitä". Oma äitini kasvatti 3 lasta ja teki raskasta kolmivuorotyötä siinä ohessa. Ei ikinä sanallakaan ole valittanut kenellekään. Ja hänellä siis alkoi vapaa-aika töistä päästyään, vaikka koti ja lapset pitikin hoitaa siinä samalla. Se on se elämänasenne... Ja valintojen maailma.

Kerroppa mulle yksikin hyvä syy miksi ap:n olisi pitänyt valvoa jo 2 ja puoli vuotta yksin?

Mä palasin töihin heti kun vauva oli 10kk ja voi että, kyllä minäkin jouduin yöllä heräämään silti (siksi en näe mitään tekosyytä siihen miksi ap:n mies ei mukamas voi auttaa edes vapaapäivinä). Mutta niin joutui myös työssäkäyvä isäkin herämään. Yön hoitovuorot jaettiin sen mukaan kumpi lähtee myöhemmin töihin. Meillä kyllä mies osallistui muutenkin yöhoitamisiin vapaa päivinä (joka toinen vapaa päivä sai nukkua rauhassa ja joka toinen minä sain nukkua). Meille se oli itsestään selvyys. Ihan piebenä jopa jaettiin niin että minä sain mennä aikaisin nukkumaan ja mies hoiti lasta siihen asti, että itse alkoin unille. Minä sain nukuttua vähän enemmän, mutta miehen yöunetkaan ei kärsinyt.

Ja mitä tuohon "kotiäitiys ei ole työtä" urpoiluun pitää sanoa, että kyllä se on enemmän kuin työtä. Siinä on 24/7 vastuussa pienestä ihmisestä. Koko ajan pitää katsella lapsen perään, antaa mahdollisuudet kehittää itseään ja taitojaan, antaa paras mahdollinen ravinto, antaa sosiaalisia suhteita, lohduttaa ja antaa rakkautta.

Omien sanojesi mukaan "se on se elämän asenne". Ei mennä sieltä mistä aita on matalin vaan haluaa antaa lapselleen mahdollisuuden parempaan. Siihen että äiti on läsnä ja auttaa kaikin tavoin. Kaiken tämän päälle pitäisi päiväuniaikaan keretä siivota, laittaa tiskit, pyykit ja lelut järjestykseen. Voi kyllä se on aikamoista työtä ja se kun menee töihin niin se on hermovapaata kotiasioista. Töissä olo on isompi akkujen lataus kun nukuttu yö.

Silti ennemmin olen kotona kuin töissä. Se on kuitenkin todella palkitsevaa katsoa omaa lasta. Ja minun työ on oikeasti henkisesti ja fyysisesti raskasta ja ennen äitiyttä se oli todella raskasta. Nyt lapsen jälkeen tuntuu hassulta katsoa työkavereita stressin keskellä kun itselle nykyään työpäivä on oikeasti ihan kiva hengähdys. Kotona se suurempi kaaos on. Tehtävät ei lopu ikinä.

En ole ylempi, mutta minusta se on aika yksiselitteistä ja reilua että kotona oleva hoitaa ne yövalvomiset ainakin arkena. Ei kai nyt enää 2,5 vuotias joka yö heräile, joten eiköhän ap:kin ole saanut nukutuksi tänä aikana. Töissä täytyy olla aivan eri tavalla skarppina kuin kotona. Moni työtehtävä vaatii myös ajattelua ja ongelmien ratkontaa, pesukoneen saa päälle ja pyykit puhtaaksi pienessä koomassakin. Tuo taas, että kumpi vanhempi jää kotiin niiden lasten kanssa, on ihan perheiden sisäinen asia. Mielestäni tuossa, että toinen on vuosikausia kotona, ei ole mitään järkeä.

Mitä taas tuohon tehtävälistaasi tulee: työssäkäyvät vanhemmat hoitavat nuo kaikki sen varsinaisen oman palkkatyönsä lisäksi.

FYI, ap ei ole saanut nukuttua tänä aikana, koska esikoinen valvoi 2 vuotiaaksi saakka ja kuopus syntyi kun esikoinen oli 2v- tadaa- 2.5v valvomist. Ap

Miksei isä ole jäänyt kotiin lapsensa kanssa? Ja miksi ihmeessä teitte vielä toisenkin lapsen jos kerran ekan kanssakin on jo noin vaikeaa? Tämä on oikeasti asia, josta puhutaan ihan liian vähän: ei niitä lapsia pitäisi sen mukaan tehdä että "minä halua". Pitäisi ihan oikeasti miettiä, että kuinka moneen lapseen itsellä riittää jaksaminen ja resurssit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä kyllä lapsen isä tainnut yhtenäkään yönä herätä lapsen kanssa. Mutta enpä minäkään hirveästi muista niistä heräilyistä. Aamulla vaan huomasin että vauva on vieressä tissi suussa, joten oli varmaan yöllä herännyt ja minä olin ottanut sen viereen syömään. Öisin ei meillä ollut muita palveluita tarjolla kuin tissimaito. Vaippaa en öisin vaihtanut paitsi jos vauva oli vääntänyt kakan.

Näin,ja joskus meillä pojilla pissakin falskannut vaipasta sänkyyn mutta siihen peitto päälle ja unet jatkuu..aamulla ennättää siivota.

Meilläkin jätettiin nuo aamuun. Ihmettelen hiukan niitä jotka rupeavat keskellä yötä säätämään lakanoiden kanssa ja sitten valittavat kun ei saa nukuttua. Minä ainakin virkistyn tuollaisesta puuhastelusta ja unen saaminen kestää kauemmin -> aamulla väsyneempi.

Meillä oli alhaalta alkaen: patja, kosteussuoja, lakana, kosteussuoja, petari, petaripussilakana. Eli vahingon sattuessa petaripaketti ja kosteussuoja sängystä pois ja alla on puhdas petaus loppuyöksi. Tuolinreunalta filtti peitoksi jos sekin oli kärsinyt vesivahingossa.