Mikä on naurettavin asia, mistä tiedät jonkun olleen/olevan ylpeä?

Tuttava oli ylpeä kun pääsi lukemaan sosiologiaa maakuntayliopistoon. :D

Vierailija kirjoitti:

15, kyllä minä olen ylpeä (ja onnellinen) siitä, etten ole syntynyt mihinkään isis-helvettiin vaan Suomeen.

Miten olet edesauttanut tuota asiaa, jos voit olla siitä ylpeä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

15, kyllä minä olen ylpeä (ja onnellinen) siitä, etten ole syntynyt mihinkään isis-helvettiin vaan Suomeen.

Miten olet edesauttanut tuota asiaa, jos voit olla siitä ylpeä?

Etkö tiedä, että Suomen ja Pohjoismaiden ainutlaatuinen magneettikenttä vetää puoleensa potentiaalista energiaa(sielu), ja näin ollen lainaamasi kirjoittajan energia on jo lähtökohtaisesti ollut parempaa kuin "isis-helvettiin" syntyvien. Tosin voipi olla että tässä tapauksessa kävi pikku fiba.

Entinen kaveri ylpeili sillä, että hänen lapsensa vaatteet olivat aina trendimerkkiä. Muut lapset kiipeilivät puissa ja rymysivät nurmikolla kun pikku Kiara-Jemina istua tönötti penkillä äidin käskystä, ettei vaatteet likaannu. Päivitti faceen säännöllisesti kuvia lapsestaan muotivaatteissa ja nimitti muiden lapsia "kuraisiksi rymy-eetuiksi"

Vierailija kirjoitti:

15, kyllä minä olen ylpeä (ja onnellinen) siitä, etten ole syntynyt mihinkään isis-helvettiin vaan Suomeen.

Mitä teit syntyäksesi Suomeen etkä isis-helvettiin? Uskotko karmaan ja teit edellisessä elämässäsi kilpikonnana jotain, mikä takasi syntymän Suomeen?

Minusta on hienoa, että ihminen on ylpeä käytyään lenkillä tai siivottuaan. Noista asioistahan hyvä elämä ja elämänhallinta osin koostuvat, eivätkä ne ole itsestään selvyyksiä.

Minusta on säälittävää, kun jotkut ylpeilevät, että eivät ole esim. lukeneet koskaan kokonaista kirjaa tai eivät tiedä politiikasta mitään. Tai entäpä sellainen isukki, joka ylpeilee sillä, että ei ole kertaakaan vaihtanut vaippaa... Kukin tietty tyylillään, mutta mitä ylpeilemistä näissä on, sitä on vaikea käsittää.

Eräs nainen ylpeilee sillä, että naapurin koira tykkää hänestä eniten (siis suorastaan enemmän kuin omistajastaan). Niin, koira. Kun se aina haluaa kävelyltäkin mennä heille. Tästä kuullaan jatkuvasti. Syy taitaa vaan olla se, että tämä nainen on opettanut kyseisen koiran ruokakaappinsa luo, aina löytyy makupala.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

15, kyllä minä olen ylpeä (ja onnellinen) siitä, etten ole syntynyt mihinkään isis-helvettiin vaan Suomeen.

Mitä teit syntyäksesi Suomeen etkä isis-helvettiin? Uskotko karmaan ja teit edellisessä elämässäsi kilpikonnana jotain, mikä takasi syntymän Suomeen?

Mitä somalit ja irakit ovat tehneet ansaitaakseen täyden ylläpidon suomessa loppuelämäksi?

Vierailija kirjoitti:

Minusta on säälittävää, kun jotkut ylpeilevät, että eivät ole esim. lukeneet koskaan kokonaista kirjaa tai eivät tiedä politiikasta mitään.

Tämän meinasin just ottaa esiin. Ollaan ylpeitä esim. siitä että "en osaa sanaakaan saatanan pakkoruotsia", "en tiedä kuka on Suomen puolustusministeri", ihan käsittämätöntä. Ei olla milloinkaan avattu ihan oikeaa sanomalehteä tai muutenkaan seurata mitään muita uutisia kuin viihdeuutisia.

Anoppi jaksaa ylpeillä sillä, että on Osakkeenomistaja. Omistaa siis ihan oikean asunto-osakkeen 70-luvulla rakennetusta kämäisestä lähiökerrostalosta. Minusta on kuitenkin aika normaalia, että ihmisellä on omistusasunto. 

Mä olen aina ylpeä,kun tekemäni ruoka on onnistunutta.Olen hyvin epävarma kokkaaja :D

Olen monesta asiasta ylpeä, mikä voi tosista olla ihan tyhmää; Olen ylpeä, että elämässä menee hyvin. On kiva ja siisti koti, työ, terveyttä, terveet lapset, raha-asiat hyvin jne.

Mutta kaveripiiristä löytyy sellaisia henkilöitä, joiden ylpeydenaiheista en ole yhtä mieltä, että  olisi hienoja juttuja:

- Ylpeä "kurveistaan", julistaa muuan ystäväni. Mitat 170/+100kg. On lihonut kahdessa vuodessa 30kg ja minusta tuo ei ole ylpeyden aihe. Ylipaino on epäterveellistä sanoi kuka mitä vain. Hänellä työttömänä yhden ison lapsen äitinä olisi todellakin aikaa kokata ja liikkua.

- Ylpeä siitä, että on käynyt panemassa jotain julkkista/urheilijaa.

- Ylpeä siitä, että on käynyt panemassa kymmenen eri kansallisuuden omaavan miehen kanssa (eri aikaan toki)

- Ylpeä lapsistaan siten, että päätarkoitus on mollata ja painaa alas muita + kiillottaa omaa egoaan.

- Sukulaiset/etäiset tuttavat, jotka ylpeilevät minun aikaansaannoksillani/virallani tyyliin "älä ala minulle aukomaan, minäpä tunnen sen-ja-sen, joka on töissä siellä-ja-siellä"

24v laiska ja uusavuton likka hehkuttaa sitä, kuinka hän "on oppinut tekemään salaattia". Siis ihan tosissaan puhuu hyvinkin lähemmäs 10 minuuttia siitä, miten hän nyt osaa leikata salaattia, kurkkua ja tomaattia kulhoon.

Myös likaisen astian laittaminen tiskikoneeseen on hän mielestään suunnilleen aplodien paikka.

- Suomenruotsalaisilla syntyperillä ylpeily.

- Jonku mainitsema työllä ylpeily. Mulla on kollega joka on äärimmäisen ylpeä siitä että ei koskaan pidä lomaa ja jos pitääkin niin kuitenkin aktiivisesti osoittaa lukevansa työmeiliä. Istuu töissä joka päivä vähintään tunnin ylimääräistä ja ylpeilee sillä ettei pidä koskaan ruokatuntia vaan syö työnteon ohessa.

Mutta mistä mä oon ylpeä:

Oon ylpeä siitä että jätin alle parikymppisenä ahdasmielisen ja sairaan uskonlahkon jonka seurauksena koko perheeni katkaisi välit kuin seinään. 15 vuoteen en ole halaistua sanaa sukulaisista kuullut. Vanhemmat katkaisivat välit kokonaan ja olen siitä asti pärjännyt täysin omillani. Olen ylpeä että minusta kasvoi empaattinen, vahva ja voimakkaan oikean ja väärän tajun omaava ihminen, jota ei kiristetä ihmissuhteillä tai muullakaan. Olen luonut oman menestykseni täysin itse ja vieläpä epätoivoisista lähtökohdista, kun vanhemmat kirjaimellisesti heittivät kodista ulos.

Ylpeä olen siitäkin että olen naisena ja yksinhuoltajana pystynyt luomaan itselleni suht merkittävää uraa ja kuten jo aiemmin totesin, pärjännyt ilman muiden varassa elämistä. Lienee naurettavaa jonkun mielestä mutta kasvatin lapseni yksin ja ilman isänsä elatusta tms, isä kun häipyi toisen naisen matkaan.

Ylpein oon kuitenkin siitä että en katkeroitunut kuten moni muu asemassani oleva ihminen on tehnyt.

-siitä, että on kiusaaja/pärjääjä

-kakaroiden pärjäämisestä suosiossa (ovat kiusaajia)

-kakaroiden tekemisestä (kasvattanut kiusaajaksi)

-omaisuudesta (hankkinut jonkun toisen selkärangasta)

-perheestä (kiusaajia)

-jostain vaatteista, että mielestään osaa pukea mätsäävästi

Ei ehkä tavallinen näkökanta, mutta ylpeä saa olla mielestäni siitä mitä on sisällä.

Kokonainen kulkueellinen porukka ylpeilee homoudellaan. Outo asia ylpeiltäväksi.

Exäni oli oikeasti ylpeä siitä, ette ollut koskaan käynyt kirjastossa, paitsi kerran ala-asteella pakotettu ja sieltäkin kuulemma "painui vittuun" ilman lupaa. Oli kyllä muutenkin älyllisesti kärpässienen tasolla. Sain useampaan kertaan hävetä kun hän kailotti kirjoja rakastavan pikkuveljeni kuullen että kaikki kirjastot pitäisi räjäyttää.

Carolinesi kirjoitti:

24v laiska ja uusavuton likka hehkuttaa sitä, kuinka hän "on oppinut tekemään salaattia". Siis ihan tosissaan puhuu hyvinkin lähemmäs 10 minuuttia siitä, miten hän nyt osaa leikata salaattia, kurkkua ja tomaattia kulhoon.

Myös likaisen astian laittaminen tiskikoneeseen on hän mielestään suunnilleen aplodien paikka.[/quote]

Likka on sitten vielä laiskempi kuin poikakaverini,silloin harvoin kun hän tiskaa tai imuroi ilman että täytyy pyytää useamman kerran,asian kunniaksi pitäisi suunnilleen järjestää paraati.

Olen ylpeä siitä että jätin väkivaltaisen miehen, vaikka elettiin aikaa jolloin ero oli aina häpeä ja naisessa täytyi olla jotain vikaa jos mies lyö. Suku hylkäsi tämän jälkeen mutten vaihtaisi nykyistä elämääni mihinkään.

Minulla on yksi ihan aikuinen tuttava (n. 25v) joka ihan tosissaan ylpeilee sillä että hänellä on vanhempi mies. Jollekin 16-vuotiaalle tuo voisi vielä jotenkin olla ymmärrettävää mutta että vielä tuossa iässä kokee sen saavutukseksi...:D