Miten patistaa 12-vuotias laiskamato johonkin harrastukseen?

ei pakottaminen mitään auta. isäpuoli yritti "pakottaa liikkumaan", mut en suostunut siihen vaan painuin kaupunkiin lorvimaan. 

nytkän en suostu siihen touhuun kun penskana pakotettiin

Ota yhteys kaverin äitiin? Jospa menisivät yhdessä kokeilemaan lajeja ja katsoisivat löytyykö jotain. Mun mielestä sun pitää vain  viedä lasta kärsivällisesti harrastuksiin, varsinkin nyt syksyllä pääsee useimpin kokeilemaan halvalla/ilmaiseksi kerran. Etsit lapselle vaihtoehtoja (laajasti! myös sellaisia, joista arvelet lapsen sanovan heti "ei", nekin saattavat oikeasti kiinnostaa) ja pyydät valitsemaan viisi, jota käytte kokeilemassa. Näistä yhtä jatkaa yhden kauden - sen jälkeen ei tarvitse jatkaa jos ei kiinnosta.

Fakta on se, ettei yhden kokeilun perusteella saa irti sitä, mitä harrastus tulee jatkossa olemaan. Sen vuoksi yksi kausi on hyvä aika tutustua lajiin. Toki jos menee sinne itku kurkussa kerta toisensa jälkeen, niin saa jättää kesken, mutta alussa voi muuten vaan jännittää. Tsemppiä ja kärsivällisyyttä, hienoa että pidät liikuntaa tärkänä tässä istumisyhteiskunnassa. :)

Kaveria ei näemmä patisteta mihinkään ja muutenkin terveet elämäntavat ei ihan kuulu heillä ykkösjuttuihin. Olen yrittänyt kysyä että jos kaveri lähtisi jonnekin -ei halua kuulemma hänkään-  Vuosien varrella on kokeiltu vaikka mitä mutta eipä ole sytyttänyt intoa. Nuorempana vielä sai kokeilemaan eri juttuja; nyt ei suostu edes kokeilemaan. Ei edes yhtä kertaa. Tämänsyksyn "ei" lista on seuraavanlainen: yleisurheilu, uinti, jääkiekko, sähly, jalkapallo, tennis, karate, judo, paini, tanssi, koripallo, lentopallo, sähly, ratsastus, suunnitus, partio, VPK, teatterikerho, musiikki (ihan mikä vaan), jooga. Ei halua - ja näistä aika isoa osaa on kokeiltu vuosien saatossa- . Ja kun ei halua niin vaikea viedä paikalle kun ei sitten osallistu ja murjottaa nollayrittämisellä ryhmän viimeisenä :( Alkaa olla jo sen verran "iso" että vastentahtoista "kokeilijaa" on jo noloa viedä joko ihan lasten alkeistunnille tai jo osaavien teinien ryhmään, jossa voisi pärjätä jos sitä omaa intoa olisi. Mutta kun ei ole. Lapsi haluaisi kai olla hyvä ilman raakaa työtä eikä pysty ymmärtämään että kaikki vaatii omaa työtä ja paljon harjoittelua ja vielä lisää harjoittelua. 

Meilläkin 12 v joka ei halua harrastaa mitään liikuntaa. Täytyy vain sitten yhdessä perheenä keksiä liikunnallista tekemistä, uimahallit jne. Kyllähän nuo isommille suunnatut sisäseikkailupuistot (mm. superpark) saavat hänet liikkumaan hiki päässä mutta tulee vähän kalliiksi käydä niissä säännöllisesti. 

Ei kaikkia kiinnosta ryhmäjutut. Noissa ohjatuissa harrastuksissa monille on vastenmielistä just nuo kehittymisvaatimukset ja vertailu muihin, sitä tapahtuu koulussakin ihan riittävästi.

Miksi sen harrastuksen on pakko olla liikunnallinen? Ei kaikki tykkää urheilusta, eikä se ole välttämätöntä että liikuntaa pitäisi harrastaa jonkun lajin puitteissa erityisesti. Pakottamalla se ei ainakaan onnistu. Lapsi löytää itse sitten sen liikunnan ilon jos löytää. Mutta entäs muut harrastukset? Musiikki, teatteri, tanssi, kokkaaminen, luonto, lukeminen, tähtitiede, eläimet - onhan noita kaikenlaisia.

Liikunta olisi ykköstoivomus sen takia että lapsen pitäisi liikkua 2h/pvä ja kun koulumatkaan menee 10min fillarilla ja kaverille 5min/suunta; ei pääse lähellekään kahta tuntia arjessaan. 

Toissijaisesti on yritetty kysyä kiinnostusta kaikkeen muuhunkin mahdolliseen; (3. oli ap:n viesti); näistä luettelemistasi: kokkaaminen, luonto, lukeminen, tähtitiede, eläimet --> kokkaamiskursseja tai -kerhoja ei ole eikä oikeastaan noista muistakaan ole mitään ohjattua lähialueilla sen enempää kuin sitä kiinnostustakaan. Lukemista en nyt sinänsä laske harrastukseksi; mutta senkin suhteen on laiska kuin mikä; lukee sen verran kuin koulussa on pakko ja siihen loppuu. Koulun hoitaa vasemmalla pikkurillillä = sieltä mistä aita on matalin. Kaikki oma yrittäminen ja halu on poissa ihan kaiken suhteen. Nukkuisi päivät ja katsoisi videoita/ telkkaria loputtomasti yöt jos antaisi.