Miten jaksan itkevän vauvan kanssa

Tunnen tuskasi. Minäkin havahduin jo 5 viikon kohdalla, että ei ole normaalia kun vauva vaan itkee. Esikoisen äitiä ei kukaan uskonut. Vein yksityisille lääkärille, jonka ohjeistuksella kokeiltiin imetysdieettejä. Jätin pois maidon ja se auttoi meidän tapauksessa jo neljässä päivässä!

Tosin tätä välttämis-/ altistusdieettiä piti sahata muutamaan otteeseen puolen vuoden sisällä, mutta jatkoin imetystä, koska se sujui hyvin eikä vauva koskaan ollut oppinut tuttipulloon tai edes tuttiin (isästä ei ollut meillä mitään apua).

Puolivuotiaana tuli sitten virallinen diagnoosi maitoallergiasta. Sekin helpotti lopulta kaksivuotiaana.

Teidän tapauksessa tuli mieleen myös refluksi. Jos pystyasennossa on helpompaa.

Meidän lapsella on lisäksi lievää aistiyliherkkyyttä, mikä nyt vuosien jälkeen selittää monta mysteeriä vauva-ajalta ja kiinteän ruoan syömisen vaikeuksista.

Lapsi on nyt 3-vuotias ja se kamala vauva-aika on muisto vain. Sen verran vaikeaa se aika oli että lapsi jää ainoaksi. Olin niin lähellä "napsahtamista", että suoraan sanottuna en uskaltaisi ottaa riskiä, jaksanko toista mahdollisesti raskasta vauva-aikaa. Minä en silloin jaksanut edes kirjoittaa palstalle, joten hyvä että saat edes avauduttua vähän.

Käykää lääkärissä nyt alkuunsa. Joka tapauksessa, joskus se helpottaa ja lapsesta kasvaa ihana ja hassu höpöttäjä. Jaksamista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja tuleekohan sinulla riittävästi maitoa, oletin että imetät? Jos maitoa ei tule riittävästi ja vauva on nälkäinen koko ajan??

Tämä mullakin kävi mielessä, korvikkeen kokeilusta ei ainakaan ole haittaa. Alapeukuttaville imetysuskovaisille tiedoksi, että imeväisikäisen riittävä ravinnonsaanti on tärkeämpää kuin absoluuttinen täysimetys. Liian monta kuivahtanutta tuon ikäistä vauvaa nähneenä toivoisin, että äidit ottaisivat lapsen ruokkimisen vähemmällä fanaattisuudella.

t: terkka

Ainakin ap:n tähän astisten juttujen perusteella ei ole syytä epäillä että vauvan ravinnonsaanti on liian vähäistä, saati sitten että olisi kuivumassa. Toki sellaisiakin tapauksia varmasti on, mutta tässä tapauksessa (vauva kasvaa, pissaa ja kakkaa paljon päivittäin) se on aika epätodennäköistä.

Sitä vaan vielä ap, että tuossa vaiheessa kun vauva nukkuu päivällä hyvin, se tarkoittaa yleensä myös että nukkuu yön hyvin. Sitten isommalla vauvalla (yli 3kk?) alkaa olla jo sitä, että koko päivän vievät unet voivat syödä yöunia mennessään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja tuleekohan sinulla riittävästi maitoa, oletin että imetät? Jos maitoa ei tule riittävästi ja vauva on nälkäinen koko ajan??

Tämä mullakin kävi mielessä, korvikkeen kokeilusta ei ainakaan ole haittaa. Alapeukuttaville imetysuskovaisille tiedoksi, että imeväisikäisen riittävä ravinnonsaanti on tärkeämpää kuin absoluuttinen täysimetys. Liian monta kuivahtanutta tuon ikäistä vauvaa nähneenä toivoisin, että äidit ottaisivat lapsen ruokkimisen vähemmällä fanaattisuudella.

t: terkka

Taas näitä palsta "terkkareita". Kyllä Suomessa pääsääntöisesti hyvin herkästä annetaan lisämaitoa ja korviketta, ja imetys"fanaatikot" ovat selvä vähemmistö. Vain pari prosenttia äideistä täysimettää 6kk:n ikään asti, vaikka alunperin lähes kaikki haluaisivat näin tehdä. Tässä esim. hyvä uutinen, jossa kätilö toteaa: "Ajatellaan, etteivät ne vaikuta imetykseen. Todellisuudessa jo yhdestäkin korvikeateriasta voi lähteä liikkeelle oravanpyörä, jota äiti ei enää saa poikki. Mielestäni kiinteän ruuan ja vastikkeen pitäisi olla viimeinen vaihtoehto."http://yle.fi/uutiset/vauvojen_lyhyt_imetysaika_huolestuttaa_katiloita/…

Totta kai sitä lisämaitoa pitää antaa, jos on selvä syy epäillä että rinnasta ei tule maitoa. Jos lapsi kasvaa, pissaa ja kakkaa, niin kyllä sitä maitoa vaan sieltä rinnasta tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja tuleekohan sinulla riittävästi maitoa, oletin että imetät? Jos maitoa ei tule riittävästi ja vauva on nälkäinen koko ajan??

Tämä mullakin kävi mielessä, korvikkeen kokeilusta ei ainakaan ole haittaa. Alapeukuttaville imetysuskovaisille tiedoksi, että imeväisikäisen riittävä ravinnonsaanti on tärkeämpää kuin absoluuttinen täysimetys. Liian monta kuivahtanutta tuon ikäistä vauvaa nähneenä toivoisin, että äidit ottaisivat lapsen ruokkimisen vähemmällä fanaattisuudella.

t: terkka

Korviketta annoin eilen sen 50 ml, en ole uskaltanut enempää antaa kun se korvike tuli toisesta päästä ulos räjähtävällä voimalla :( jos kyse olisi vain siitä että rinnoista ei tulisi tarpeeksi maitoa niin totta kai siirtyisin pullolle, minulle nyt on sanomattakin selvää että lapsen ravitseminen menee kaiken edelle (tunnen äidin joka imettää lähes vuosikasta hyvin alipainoista lastaan neuvolan ohjeista piittaamatta sen vuoksi että imetys on hänelle henkilökohtaisesti tärkeä asia). Tällä hetkellä vaan hieman vaikea uskoa että kyse olisi siitä kun vauva pissaa ja kakkaa niin paljon, ja usein pulauttelee isojakin määriä ulos. 

-ap

Meidän kolmas lapsi itki ihan tauotta päivät kuukauden ikäisenä. Itki sylissä, itki olkapäällä, itki vaunuissa. Yöt onneksi nukkui. Koitin itse kaikki mahdolliset dieetit ja lääkäri tutki, mitään vikaa ei löytynyt, ruokavaliot ei auttaneet. Sai lisämaitoa, sai pelkkää tissimaitoa, ei apua. Kokeiltiin sitten neuvolantädin kehoituksesta vyöhyketerapiaa ja itkut loppui viidennen hoitokerran jälkeen. Tiedä sitten olisiko loppunut muutenkin, mutta kiitollisia oltiin joka tapauksessa tästä itkun loppumisesta. Siitä vasta alkoi normaali vauva-arki. Tsemppiä ap:lle, kyllä se vielä helpottaa.

Pahimmalta tässä tuntuu että haluaisi vaan parasta lapselleen, olla se paras äiti sille lapselle. Ja kun tuntuu ettei sillä ole väliä onko se lapsi sylissä vai sitterissä, niin se huuto on samanlaista. Ja se ainoa asia mikä rauhoittaa edes hetkeksi tuntuu aiheuttavan sitä itkua enemmän kun jatkuvasta syömisestä tuntuu tulevan mahanpuruja. Tutut sanovat että ei se nyt mikään koliikkilapsi voi olla kun tissille rauhoittuu. 

Tuntuu että voisin tehdä mitä tahansa muuta jotta hänellä olisi kaikki elämässään hyvin. Hankkia läjäpäin rahaa, taistella karhuja vastaan, keksiä parannuskeinon kaikkiin sairauksiin, ihan mitä tahansa muuta. Mutta tunnen itseni voimattomaksi tämän itkun ja huudon kanssa. Välillä mielessä käy että hän ansaitsisi paremman äidin, jonkun joka saa itkun loppumaan. Kunhan hänellä olisi kaikki hyvin, muuta en pyydä...

-ap

Vierailija kirjoitti:

Pahimmalta tässä tuntuu että haluaisi vaan parasta lapselleen, olla se paras äiti sille lapselle. Ja kun tuntuu ettei sillä ole väliä onko se lapsi sylissä vai sitterissä, niin se huuto on samanlaista. Ja se ainoa asia mikä rauhoittaa edes hetkeksi tuntuu aiheuttavan sitä itkua enemmän kun jatkuvasta syömisestä tuntuu tulevan mahanpuruja. Tutut sanovat että ei se nyt mikään koliikkilapsi voi olla kun tissille rauhoittuu. 

Tuntuu että voisin tehdä mitä tahansa muuta jotta hänellä olisi kaikki elämässään hyvin. Hankkia läjäpäin rahaa, taistella karhuja vastaan, keksiä parannuskeinon kaikkiin sairauksiin, ihan mitä tahansa muuta. Mutta tunnen itseni voimattomaksi tämän itkun ja huudon kanssa. Välillä mielessä käy että hän ansaitsisi paremman äidin, jonkun joka saa itkun loppumaan. Kunhan hänellä olisi kaikki hyvin, muuta en pyydä...

-ap

Voi ap, nuo on niin tuttuja ajatuksia ja tunteita monille äideille! Niistä ei vain puhuta helposti avoimesti. Kukapa kahvipöydässä rennnon rempseästi alottaisi keskustelun, että minusta tuntuu etten ole hyvä äiti lapselleni. Eihän se itku sinänsä ole hirveää, vaan enemmänkin se kauhistuttava tunne, että itse ei osaa tätä hommaa/tekee jotain väärin. Mutta usko tai älä, nuo ajatukset soivat lähes kaikkien esikoisten äitien päässä, oli vauva itkuinen tai ei. Ja jopa vihan tunteetkin ovat ihan normaaleja pikkuvauvojen äideille.

Sinä tarvit nyt omaa aikaa ja unta. Ehdotapa miehellesi, että lauantaina nukkuisit pitkään ja perjantaina kävisit kävelyllä. Siitäkin tulee helposti kierre, kun vauva itkee, niin äidillä tulee paha olo ja hermostuttaa, sitten vauvalla alkaa puolestaan hermostuttamaan äidin hermostuneisuus jne. Vauvalle tärkeintä on, että sinä osaat pitää huolen itsestäsi! Sinun hyvinvointisi auttaa sinun ja lapsesi vuorovaikutusta, ja tämä voi olla yksi avaintekijä arkeenne. Ja vaikka vauva nyt huutaisi jotain konkreettista, vatsapuruja tms., niin siltikin rauhallinen ja omia hetkiä saanut äiti toimii monesti parempana lohduttajana kuin äiti joka on kuunnellut niitä itkuja monta päivää putkeen. Tsemppiä hirveästi! Tuo ei ole helppo vaihe. Monilla vauvoilla on n. kuukauden iässä sellainen itkuvaihe ilman syytäkin. Mietihän, vasta se on ollut kohdussasi, jossa sillä oli kaikki hyvin ja kaikki tarpeet täytetty. Nyt se totuttelee nälkään, janoon, lämpötilan muutoksiin, läheisyyden tarpeeseen, suoliston toimintaan. Kaikki on hänellekin vielä uutta ja tuskaistakin. Ennen pitkää se vauvakin alkaa tottua tähän maailmaan, ja olot helpottuvat. Totta kai jos kovin tuntuu olevan hommat pielessä, niin kannattaa käyttää lääkärissä yms., mutta tarkoitan vain sanoa että vauva voi itkeä ihan sellaista elämäntuskaakin, ja se ei ole äidin vika.

Niin ja se vielä piti sanomani, että joskus lapsen temperamentti näkyy jo vauvaiällä. Lapsikin voi olla herkästi ärsyyntyvä ja hankala lepytettävä. Jos vanhemmalla itsellään on kovin erilainen temperamentti, niin tämä voi tuntua vielä raskaammalta.

49

Vierailija kirjoitti:

Niin ja se vielä piti sanomani, että joskus lapsen temperamentti näkyy jo vauvaiällä. Lapsikin voi olla herkästi ärsyyntyvä ja hankala lepytettävä. Jos vanhemmalla itsellään on kovin erilainen temperamentti, niin tämä voi tuntua vielä raskaammalta.

49

Kätilöt totesivatkin jo synnärillä että harvinaisen temperamenttinen vauva :'D totesin nyt itselleni että onpahan yhtä suorasanainen kuin isänsäkin.

Huomasin tänään että pienellä on vaikeuksia rauhoittua nukkumaan. Pilkitään paljon ja sitten yliväsyneenä hermostuu herkästi, klo 9-16 meni yrittäessä saada nukkumaan päikkäreitä ja välineinä mm. tissi, kapalo, vaunut, white noise, tutti, tuuditus ja äidin lauluääni (kurkku on hieman käheänä näin jälkeenpäin). Neljältä nukkui sitten pari tuntia jonka jälkeen ollaankin taas oltu hereillä, mutta selvästi tyytyväisempänä :)

Mitattiin paino niin parissa viikossa tullut lähemmäs puoli kiloa! Eli ollut varsinainen lohtusyömäri, helpotti kuitenkin tietää että saanut ihan riittävästi ravintoa rinnalta.

Helpotti oloa myös käytännössä huomata että vauvat itkevät välillä ilman mitään isompaa syytä. Aamusta huudettiin naama punaisena mutta white noisen kun laittoi soimaan niin hetken päästä sitä katseltiin hiljaa ja miettivän oloisesti ympäristöä :)

Ajattelin vielä katsoa löytyisikö lähistöltä vauvahierontaa harjoittavia henkilöitä jotka voisivat mielellään vielä opastaa siinä hieronnassa, jos se helpottaisi pientä unen saamisessa ja muutenkin rentouttaisi. Sen kyllä huomaa että kun vauva ei huuda jatkuvasti niin itsekin rauhoittuu. Näemmä hormonit asialla :D

(Ja ajattelin kirjata näitä asioita tänne silläkin silmällä jos joku on ikinä samassa tilanteessa niin voi lohduttautua lukemalla että tulee niitä parempia päiviä aina väliin)

-ap