Miten jaksan itkevän vauvan kanssa

Jos vauva itkee ihan koko ajan ja on tuskaisen oloinen, niin on kyllä syytä mennä lääkäriin. Voi olla allergiaa tai refluksia. Onhan se normaalia toki, että vauvat on tuossa 2vk-2kk välillä itkuisimmillaan, mutta jatkuva itku ja se, ettei rinnallakaan rauhoitu täysin olemaan, vois kieliä siitä, että vauvan on hankala olla. Moni on joutunut käymään yksityisellä lastenlääkärillä tuossa tilanteessa, neuvolassa tahtovat vaan vähätellä. Toinen mitä voisi kokeilla, niin vyöhyketerapeutti/osteopaatti, moni on saanut koliikkivauvalle sieltä apua.

Kantoliina. Kun vauva on pystyasennossa, mahavaivat helpottavat, mahdollinen refluksi helpottaa ja samalla vauva saa sitä läheisyyttä, jota niin kipeästi kaipaa. Trikooliinoja saa nykyään Prismoista (jopa meidän S-marketista) ja vastaavista kaupoista ja käyttöohjeita löytyy netistä. Pieni vauva jalat koukkuun pystyasentoon. Jos ei auta, ehdottomasti lääkäriin!

Voi olla allergiaa, siis esim.sinun syömäsi maitotuotteet, tai vaikkapa kofeiini tekevät rintamaidon kautta vauvalle vatsavaivoja ja siksi levoton ja itkuinen.

Koliikkia? Kyllä se helpottaa, usko pois. Koita nukkua aina kun vauva nukkuu.

Onko sinulla rintareppua? (en muista minkä ikäisestä sitä sai käyttää, mutta sehän voisi rauhoittaa ja vapauttaa sinulta kädet)

Vyöhyketerapiasta olen kuullut olevan apua, ja maitohappobakteereja kannattaa vauvalle käyttää. Ja jos kyse on allergiasta , niin jätät omasta ruokavaliosta esim. Maitotuotteet pois

Ja katsot helpottaako. Minun pojallani oli maitoallergia ihan pienestä asti, oli levoton ,itkeskeli ja ihottumaa/paljon karstaa päässä.

Kysy neuvolasta apuja rohkeasti. Kyllä tilanne varmasti helpottaa.

Nyt on ne rankat ajat vauvan kanssa. Huolehdi omasta syömisestäsi. Anna miehen hoitaa välillä yö. Ota lapsen kanssa vaikka sohvalla torkkuja. Sun ei nyt tarvitse tehdä muuta kuin huolehtia itsestäsi ja vauvastasi. Se menee ohi! Päivittäin ulos ja vauva vaunuihin. Suklaata pitää olla aina saatavilla.

Eka oli samanlainen. Siinä hetkessä tuntuu ettei jaksa mutta jaksaa kuitenkin ja se on vaan ohimenevä vaihe. Kokeile kantoreppua,liinaa vaunuttelua. Vauva rauhoittui myös kun istuin itse ja laitoin vauvan vatsalleen omien polvieni päälle. Itkuista vauvaa kantaessa voi kuunnella kuulokkeilla musiikkia.Pidä korvatulppia niin pysyt itse rauhallisena. Itkuinen vaihe voi olla ohi milloin vain ja helpottaa. Ensimmäisellä oli useamman kuukauden toisella muutaman viikon ja kolmannella ei ollenkaan.

Niin ja tuleekohan sinulla riittävästi maitoa, oletin että imetät? Jos maitoa ei tule riittävästi ja vauva on nälkäinen koko ajan??

Syötät ja röyhtäytät. Vie vaunuajelulle. Vie vyöhyketerapiaan.

Ensin lääkäriin tarkistamaan ettei ole mitään vakavampaa. 

Sitten muita kikkoja ja kokeilumahdollisuuksia: 

Ootko kantoliinaa kokeillut?  Tai kapaloa? Entä jonain päivänä rajoittaa vauvan tissillä oloa vaikka 3h välein; oman esikoisen kanssa huomaisin että söi vaikkei ollutkaan nälkä vaan paha olo --> entistä kurjempi olo --> söi lisää --> taas paha olo jne. Kuopuksen itkupäivinä tein niin että sai tissiä 3h välein ehkä yhden illan/päivän ja rauhoittui. 

Toinen voisi olla kylmä; pyyhkeeseen kääritty ja vierelle laitettu lämmin jyvätyyny rauhoitti meidän pieniä

Vyöhykehieronta auttaa joitakin, jalkapohjien hierontaa voi tehdä kotonakin. Ja "pierujumppaa" 

Tsemppiä; suostuuko vauva olemaan vaunuissa? Jo pelkästään ulkona kävely voi auttaa äitiä (jos vauva ei huuda kurkku suorana) Saisitko mummoa tai jotakuta ystävää kantamaan vauvaa yhden päivän?

Mullakin oli paljon itkevä vauva - jälkiviisaana ajattelisin kyseessä olleen mm. mahavaivat.

Oletko kokeillut "hieroa" vauvan mahaa? Laita vauva selälleen makaamaan ja painele mahaa kevyesti. "Vedä" mahaa myös oikealle ja vasemmalle samalla kevyesti painaen, eli ns. "liikuta suolistoa". Sitten välissä aina ota vauvaa nilkoista ja kevyesti koukista hänen jalkansa niin, että reidet ovat käytännössä mahan päällä -> pumppaa ilmaa ulos. Tämä auttoi välillä minun vauvaani, kun paukutteli sitten. Ja tätä teen muuten nykyisin 2,5-vuotiaankin kanssa, jos valittelee mahakipua ;)

Toinen hyvä on kantoreppu. En tarkoita nyt rintareppua, vaan ihan kantoreppua. Vauva on pystyasennossa ja samalla sylissäsi, mutta kätesi ovat vapaat. Kantorepusta tuli mun hyvä, hyvä ystävä vauvakuukausina ;) Joku ylempänä ehdotti kantoliinaa, todnäk on sama asia mutta itsellä ei siitä kokemusta.

Nämä siis JOS mitään lääkärivaivaa ei ole.

Googlaa suosituksia paikkakuntasi allergialääkäreitä ja varaa aika. Etenkin suolisto-oireiset allergiat on välillä tosi vaikea havaita. Mulla on kokemusta kahdesta allergiavauvasta. Huolehdi myös itsestäsi, kutsu ystävä tai sukulainen kylään. Vaikka ei jaksaisi, tekee hyvää tavata muita aikuisia. Tsemppiä ja voimia!

Anna lisäksi korviketta. Rassukka jää nällkäiseksi :(

Kantoliina! Ei ole vaikeaa oppia perussidontaa. Vauva nukahtaa lähelle ja itsellesi kantaminen paljon helpompaa! Ja kädet vapautuvat! Kokeile!

Jaksamista. Ajattele ensinnäkin sitä että vauva tahtoo lohtua kurjaan oloonsa ja sinä autat ihan sillä läheisyydelläsi.

Onko sinulla ketään joka voisi hyssytellä vauvaa välillä olkapäällään jotta saisit levättyä?

Omaa ruokavaliota kannattaa karsia. Ei tarvitse olla edes alleginen, koska vauvan ruuansulatus kehittyy vasta. Monet ruoka-aineet siis aiheuttaa helposti kipuja. Lääkärissä voit käydä ihan jos saisit apua sieltä, vaikka usein nuo hyssytellään koliikin piikkiin.

Ja ap yksi tärkeimmistä vauvanhoidon ohella on sinun itsesi vointi. Kun tuntuu, ettet jaksa, PUHU SIITÄ ROHKEASTI. Kirjoitin tuon isolla, jotta sillä olisi iso painoarvo - kuten sillä onkin. Älä missään tapauksessa ajattele, ettei voisi valittaa/olla väsynyt tms., ei ole vauvankaan etu että äiti on pois tolaltaan (terkuin itse sen itkuvauvan, nykyisin 2,5-vuotiaan äitinä vauva-aikana mm. toisessa huoneessa tyynyä mätkinyt ja vittusaatana-mantraa hokenut). Jos sinulla ei ole ketään läheistä (mies, sinun vanhempasi/sisaruksesi, miehen vanhemmat/sisarukset, ystävät yms.) niin puhu neuvolassa.

Vauva-aika ON rankkaa, ei toki kaikille mutta itse tiedän kokemuksesta että se voi tuntua maanpäälliseltä helvetiltä. Olin liian jäärä, kun en pyytänyt apua vaikka henkinen jaksamiseni oli äärirajoilla. Vasta jälkiviisaana mietin, että hyvin olisin voinut höllätäkin - ei se vauva tai kiintymyssuhde hajoa, vaikka äiti välillä ottaakin omaa aikaa.

Ja vaikka aina puhutaan, että vauva-aika on lyhyt, ei se sillä hetkellä siltä tunnu. Silloin tuntikin tuntuu ikuisuudelta, jos mikään ei tunnu auttavan. Jälkikäteen toki tuntuu, että menipäs se sittenkin nopeasti, mutta sillä hetkellä voi tuntua epätoivoiselta. Siksi onkin ensiarvoisen tärkeää, että otat myös itsesi huomioon, oman jaksamisesi ja vointisi. Hyvä olo helpottaa jaksamista - ja myös vauva rauhoittuu paremmin, kun tunnelma on seesteinen. (Tämän huomaan muuten tuon uhmaisenkin kanssa - kun olen ottanut omaa aikaa, ei lapsen kätinä edes ärsytä, mutta kun olen pinna tiukalla, tulee kiukuttelusta molemminpuolista ja tuntuu, että kummankin V-käyrä kasvaa ja kasvaa...).

Tsemppiä ap! ❤

Imetän, tosin alkanut usko rapista tähän imetykseen kun tosiaan nämä pahimmat itkut alkoivat kun päästiin pari viikkoa sitten korvikkeista eroon. Silloin ajattelin että syömäni suklaa olisi syypää ja jätin sen kokonaan pois mutta nämä itkut vain pahenevat...

Kantoreppu löytyy mutta vauva itkee siinäkin ellei ole jatkuvasti liikkeessä, trikoisessa kantoliinassa itki vaikka miten liikku ja heilui. Ei jostain syystä tykkää olla lähellä rintakehää.

Mietin juuri tuota että pitäisikö rajoittaa tätä ns. lapsen tahtista imetystä? Pissa-kakkavaippoja tulee n. 15 kpl/päivä niin tuntuu kans että ollaan kierteessä :/ nälkämerkkejä olen seuraillut ja tosiaan syö olkapäätä yleensä kanniskelun yhteydessä. Eli syönnin jälkeen jos haluaa tissille niin pitäisikö sitä kantaa sen pari tuntia ennen seuraavaa ruokailua?

Tuntuu ettei ole hajuakaan miten vauvan pitäisi käyttäytyä tässä iässä, moni sanoo että ne vaan nukkuu ja syö, ovat tyytyväisinä sylissä mutta tämä vaan itkee sylissä ollessaan :( yöllä saattaa nukkua jopa pari tuntia putkeen mutta päivällä huutaa klo 7-23

-ap

Onko vauvalla tuttia? Meillä kuopus söi aluksi liikaa, koska halusi vain imeä ja imeä, joten annoin tutin.

Varmaan monilta muilta saatu hyviä neuvoja, siihen mikä vauvaa voi vaivata ja miten häntä auttaa, mutta tässä omia vinkkejä jaksamiseen:

-Kun oikein ahdistaa, menkää ulos vaunulenkille (vaikka vauva ei niissä viihtyisi), vauvalle tärkeintä on kuitenkin että sinä jaksat olla hänen kanssaan, ja tähän välillä tarvitsee paikanvaihdosta.

-Puhu miehellesi vauvan aiheuttamista negatiivisista tunteista. Muista, että niitä tunteita tulee kaikille!

-Koita keskittyi niihin hyviin hetkiin, ja muistele niitä aktiivisesti.

-Laita korvatulpat ja hyssytä vauvaa olalla.

-Älä lue synkimpinä hetkinä varhaisesta vuorovaikutuksesta, kiintymyssuhteesta yms. Lue niitä hyvinä ja neutraaleina hetkinä. Ne ovat välillä, sivustoista ja kirjoista riippuen, todella syyllistäviä. Muista, että vaikka et osaisi vastata vauvan tarpeeseen, niin vauvalle on tärkeintä että sinä yrität ja olet lähellä.

-Kerro miehelle, että nyt et jaksa ja tarvit jotain omaa. Menet vaikka viikonloppuna tunniksi saunaan/kävelylle, juot vaikka yhden siiderin saunassa, mitä tahansa että saat sen tunteen ettet ole pelkästään vauvan äiti, vaan olet vielä sinä.

-Muista että pian vauva alkaa vuorovaikuttamaan enemmän, ja kaikki helpottuu silloin. Hymyä ja naurua alkaa tulla enemmän päiviin kuin itkua. Kuukauden vanha vauva on vielä tosi pieni, ja helposti huutaa pienintäkin huonoa oloa. Samoten myös vauvan liikkumaan oppiminen helpottaa vauvan oloa myös aikanaan.

-Muista että vauvalla on isä. Yritä pumpata maitoa, jotta saat nukuttua vaikka yhden yön/puoli yötä kunnolla. Vauvalle tärkeintä on sinun jaksamisesi!

Mitä tuohon usein kakkaamiseen tulee, niin meillä rauhoittui tosi paljon se kun aloitimme maitohappobakteerit. Voi olla että jokin närää vauvaa, mutta voi myös olla että vauvalla on nyt vain tosi itkuinen vaihe, ja tarkistelee pienimpäänkin tarpeeseen ym. että vastaatanhan hänen huutoon. Kyllä se jossain vaiheessa helpottuu, aivan varmasti!

Jos pissaa ja kakkaa tulee noin reilusti ja paino nousee hyvin, niin itkuisuus ei johdu nälästä! Itkuisuus yleensä lisääntyy syntymän jälkeen ja on pahimmillaan juuri siinä 5-7vk iässä. Toki omasi itkee kyllä melko paljon, tämä siis vain tiedoksi ja saattaa selittää, miksi itkee nyt vielä enemmän, kuin aikaisemmin. Huoliiko tosiaan tuttia? Sitä ei suositella käytettäväksi, kun imetystä vielä harjoitellaan ja maitoa pitäisi nostaa, mutta jos vauvasi imuote on hyvä ja imetys sujuu, niin nyt sen käyttöä voi aivan hyvin kokeilla. Jos epäilet, että vauvan itku ei ole enää normaalia, niin tuon refluksin pyrkisin ensimmäisenä sulkemaan pois. Hytkyttely saattaa lisätä siinä tapauksessa pahaa oloa. Tsemppiä ja pyydä tosiaan apua!

Voi itku! Ei kyllä kuulosta ihan normaalilta! Kokeile antaa disflatyliä säännöllisesti sen ohjeen mukaan 3krt/pvä, sen helpottaa, jos on tavallisista ilmavaivoista kyse. Meillä kolmelle käytetty ja ovat muuttuneet ihan eri vaivoiksi, kun ilma kulkee paremmin suoliston läpi. Ekat päivät voi itkettää enemmän mutta ero tulee esiin kyllä siinä ajassa, jos aine auttaa eli ei kannata heti luovuttaa.

Käyttäisin kyllä myös lääkärissä ja nimenomaan yksityisellä, voisi olla allergiaa. Onko kakka ihan normaalia? Paukutteleeko/puklaako paljon?

Voimia ihan hirveästi! Pyydä ihmeessä apua neuvolasta, tuo on hirmu rankan kuuloista!

Vierailija kirjoitti:

Ja ap yksi tärkeimmistä vauvanhoidon ohella on sinun itsesi vointi. Kun tuntuu, ettet jaksa, PUHU SIITÄ ROHKEASTI. Kirjoitin tuon isolla, jotta sillä olisi iso painoarvo - kuten sillä onkin. Älä missään tapauksessa ajattele, ettei voisi valittaa/olla väsynyt tms., ei ole vauvankaan etu että äiti on pois tolaltaan (terkuin itse sen itkuvauvan, nykyisin 2,5-vuotiaan äitinä vauva-aikana mm. toisessa huoneessa tyynyä mätkinyt ja vittusaatana-mantraa hokenut). Jos sinulla ei ole ketään läheistä (mies, sinun vanhempasi/sisaruksesi, miehen vanhemmat/sisarukset, ystävät yms.) niin puhu neuvolassa.

Vauva-aika ON rankkaa, ei toki kaikille mutta itse tiedän kokemuksesta että se voi tuntua maanpäälliseltä helvetiltä. Olin liian jäärä, kun en pyytänyt apua vaikka henkinen jaksamiseni oli äärirajoilla. Vasta jälkiviisaana mietin, että hyvin olisin voinut höllätäkin - ei se vauva tai kiintymyssuhde hajoa, vaikka äiti välillä ottaakin omaa aikaa.

Ja vaikka aina puhutaan, että vauva-aika on lyhyt, ei se sillä hetkellä siltä tunnu. Silloin tuntikin tuntuu ikuisuudelta, jos mikään ei tunnu auttavan. Jälkikäteen toki tuntuu, että menipäs se sittenkin nopeasti, mutta sillä hetkellä voi tuntua epätoivoiselta. Siksi onkin ensiarvoisen tärkeää, että otat myös itsesi huomioon, oman jaksamisesi ja vointisi. Hyvä olo helpottaa jaksamista - ja myös vauva rauhoittuu paremmin, kun tunnelma on seesteinen. (Tämän huomaan muuten tuon uhmaisenkin kanssa - kun olen ottanut omaa aikaa, ei lapsen kätinä edes ärsytä, mutta kun olen pinna tiukalla, tulee kiukuttelusta molemminpuolista ja tuntuu, että kummankin V-käyrä kasvaa ja kasvaa...).

Tsemppiä ap! ❤

Ihana tietää että joku muukin ollut hajoamispisteessä ja selvinnyt :')

-ap