Mitä tehdä?

haluatko olla yksinhuoltaja? vai haluatko tehdä niinku ukkos sanoo? haluatko mahollisesti abortoida oman lapsen vain siksi ettei miehes halua lapsia vielä?

eksäni pakotti minut tekemään abortin... Tai siis sanoi suoraan että valitse joko hänet tai vauva. Ja vaikka olinkin silloin vasta 19, niin kyllä kaduttaa tosi paljon ja ajattelen aina välillä minkä ikäinen tää lapsi olisi nyt ym... Vaikea tilanne, mutta koita pärjätä! Ja mitä sydämellä mitä haluat!

Eihän sitä tiedä mitä hän ajattelee sitten...

Kyllähän sillä saattaa mieli muuttua. Voithan sä antaa sille miettimisaikaa. Itse pitäisin ehdottomasti lapsen. Jos mies sua rakastaa, niin ei hän mihinkään häviä. Tosin ei se sit oo kivaa lapsen syntymänkään jälkeen jos molemmat ei oikeasti ole sitoutuneita lapseen.

Nyt meillä on pieni 5kk käärö. 9 kk pitkä aika ja valmentaa kyllä molemmat kohti vanhemmuutta. Olemme onnellisia ja luojan kiitos päätimme ottaa lapsen vastaan, kun kerran halusi niin kovasti maailmaan tulla =). Paljon voimia päätökseesi, joka viime kädessä on sinun.

..Ja miehille on yleensä isäksi tuleminen aina ns. " yllätys" . Oma kokemus on, että vaikka sitä ikää olisikin siunaantunut muutama vuosi enemmän, niin ei miehet välttämättä ajattele vauva asioista samalla tavalla kuin naiset. =) Niin ja jos mietit tuota asiaa vielä, että kun miehesi on ns. suunnitellut lapsien hankintaa muutaman vuoden päästä: mitä, jos silloin ei tärppääkkään? Kaikkea kun ei voi etukäteen suunnitella. Ja, jos te olette muutaman vuoden olleet yhdessä, niin kyllä teillä rakkautta luulisi riittävän sen verran, että voitte jutella tästäkin asiasta, vaikka ei ole ihan niitä helpoimpia. *voimahalit*

Tietysti kuuntelet sydäntäsi ja pidät lapsen!! Valtavasti onnea sinulle, sinusta tulee varmasti hyvä äiti!!



Toki toivomme, että miehesi on paljon mukana. Teillä on hyvä pohja, kun on monta vuotta takana.



Meille kävi niin, että kihlattuni tiesi, etten halua lapsia. Ja hänellekin ajatus lapsista sijoittui vuosien päähän tulevaisuudessa, jos silloinkaan. Kuitenkin pienokainen päätti tulla, rakkaudesta. Kun kerroin asiasta miehelleni, hän rupesi itkemään onnesta. Uudelleen ja uudelleen.



Nyt hän juttelee vatsalle päivittäin ja odottaa kuumeisesti pienokaisen näkemistä. Meille on aivan selvää, että kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Emme kiirehdi asioita. Naimisiin olemme ehtineet. Mutta emme hanki autoa, asuntoa, vakituisia työpaikkoja tms. vaan haluamme nauttia lapsesta.



On ihanaa, kun ystävät, tuttava, sukulaiset ja muu tukiverkosto saa tietää asiasta. Sittenpä tunnet, miten valtava merkitys lapsella on. Vaikka tuntisit itsesi vielä lapseksi tai epäkypsäksi, älä epäröi, vaan ota lapsesi vastaan. Kun lapsi on sylissäsi, et tule enää epäröimään.



Toki elämä pienen kanssa on raskasta- yksin tai yhdessä. Mutta pienokaisen hymy silloin tällöin on se palkinto, jolloin aina uudelleen ja uudelleen kiität itseäsi siitä, ettet kieltänyt lastasi! Ja miehesi - mikäli hän rakastaa sinua, hän tukee sinua.



Eli nyt kertomaan ilouutisia! Anna hänen olla shokissa, vaikka viikkoja. Älä syyllistä, jos hän on kielteinen.Kerro heti paikalla äidillesi, ystävillesi. Kaikille, jotka voivat tukea sinua asiassa.



t. Itsekin vahinkolapsi, mutta aina vanhempiensa rakastama ja kunnioittama.

Kyllä se vaan on niin, että rakkaus toiseen aikuiseen on aivan eritasoista kuin rakkaus omaan lapseen. Mikään ei koskaan korvaa sitä pientä ihmistä, jonka sinä itse synnytät. Miehiä sen sijaan on maailma pullollaan ja jos on lähteäkseen lapsen takia, niin tuskin olette koko elämäänne yhdessä muutenkaan.



Tsemppiä sinulle!