Lue keskustelun säännöt.
6-vuotias poika ei tahdo isälleen.
03.03.2006 |
Ollaan sovittu että viikko /kuukausi, ainakin eskarin alkuun asti (puoli vuotta vielä). Poika on surkeana että haluaisi olla kotona, voisi sitten vaikka soittaa isälleen jos ikävä tulee. Jouduin aamulla viemään vastentahtoisen pojan sinne, isällään kyllä viihtyy, eikä ole mitään kiirettä tulla pois kun siellä on. Mitä tehdä?
Kommentit (45)
En minäkään ESTÄ lastani tapaamasta, mutta yökylään lapsi ei enää mene ja erittäin pätevällä syyllä (lastensuojelun " hyväksymä syy." En halunnut pelotella kunhan muistutin, että JOSKUS voi olla oikein TODELLINENKIN syy olemassa. Toivottavasti teidän tilanteessa ei kuitenkaan näin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin se vie jonka aikatauluun paremmin sopii. Ei sen kummempaa, isä olisi hakenut, jos en olisi muutenkin ajellut sinne suuntaan.
ap
tehtäväsi ei todellakaan ole haukkua isää lapselle tai provosoida tuolla väkivalta jutulla. meni maku tästä otsakkeesta kokonaan.
Melkein jo näen ratkaisusi tähän asiaa..
Poistun keskustelusta
Aluksi maanittelin ja pakotinkin lähtemään mutta kun vastustelu oli kovaa ja lapsi hoki jo viikon etukäteen ettei halua mennä, aloin selvittelemään syytä ihan tosissaan.
Kyse oli siitä, ettei lapsi tuntenut oloaan turvalliseksi ja luottavaiseksi isänsä luona. Isä ei huomioinut lapsen tarpeita eikä tunteita niin, että lapsi olisi tuntenut olonsa kotoisaksi. Eli kyse ei ollut mistään ikään liityvästä kaudesta....
Keskustelin isän kanssa ja väänsin rautalangastakin joitain asioita ( isän oli vaikea ymmärtää miksi hänen tulisi joustaa lapsen hyväksi :-( ) ja asia saatiin korjattua. Nykyään lapsi lähtee mielellään isälleen ja kertoo rohkeammin omista toiveistaan ja tarpeistaan myös isälle.
Kannattaa selvittää syyt lapsen haluttomuuteen. Ketään ei kannata syytellä, mutta lapsella on oikeus omiin tuntemuksiinsa ilman, että aikuiset vähättelevät niitä. Lapsen haluttomuutta lähteä etä-vanhemman luo, ei saa väheksyä eikä syytä saa jättää selvittämättä. Olipa se aikuisen mielestä miten vähäpätöinen hyvänsä.
Yleensä lapsenkin kanssa saa asiat toimimaan keskustelemalla.
Ja se että olet sanonut isää valehtelijaksi ei voi olla vaikuttamatta lapseen, olet toiminut todella väärin. Ja se vielä että olet sälyttänyt poikasi harteille 6-vuotiaana taakan " ettei hän saa olla samalanlainen kuin isänsä" kuulostaa kauhealta. Sitähän sillä tarkoitit kun vannotit poikaasi olematta loukkaamatta ketään tyttöä, eikä niin? Niin kuin isä teki, eli loukkasi sinua.
Anteeksi että sanon, mutta jotenkin syy pojan haluamattomuuteen lähteä isälleen alkaa vaikutta ilmeiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
etkä kuuntele häntä ja kaiken hupuksi ITSE viet vastahakoisen lapsen tapaamiseen. Todella iso moka, valitettavasti. Ota yhteyttä asinatuntijaan, olet todella hyvien neuvojen tarpeessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja nyt ihmettelet miksei poika halua isälleen mennä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katkeruus nostaa päätään?
Titenkin isä teki väärin, mutta miksi ihmeessä sinä vedät 6-vuotiaan pojan mukaan siihen, vaikka hän olikin paikalla? Kyllä tuo asia olisi pitänyt selvittää ihan eri tavalla, olisit tehnyt rikosilmoituksen ja hankkinut pojalle asiantuntevaa apua. Ei tuo ole mikään oikea tapa ratkoa noin arkaa asiaa. Voi olla että pojalle on jäänyt trauma näkemästään kohtaksesta, mutta olen varma siitä ettet sinä mitenkään tätä traumaa helpottanut vaan aivan päinvastoin!
kertoa että isi teki väärin ja painottaa että niin ei tapahdu koskaan enään. Ja sitä ei olisi saanut missään nimessä vatvoa! Olet aiheuttanut lapsellesi trauman.
Sääli poikaa!
Samaa mieltä että sinulta vanhemmuus kadoksissa. lapsesi ilmeisesti ystäväsi jolle purat huoliasi ja murheitasi.
Ota ap yhteyttä perheneuvolaan! Tarvitset apua ja neuvoja miten lapsen kanssa ollaan.
lapsesi ja isän välit ovat voineet mennä pieleen peruuttamattomasti järjettömän käytöksesi vuoksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pointti on että haluan pojan olevan isänsä kanssa väleissä, koska isä rakastaa poikaansa, vaikkei kuria ja sääntöjä siellä olekaan. Mutta poika muistaa sen pelon jota isä eron jälkeen aiheutti, munko vika se on. Tottakai puhun kun poika itse siitä vieläkin haluaa keskustella.
ap
se ei ollut sinun vikasi että silloin ero tilanteesa isi käyttäytyi noin. Mutta se on sinun vikasi, että asia ei ole unohtunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et ole hankkinut pojalle apua? Ja miksi vahvistat poikasi pelkoa kertomalla että isä on valehtelija ja tolkuttamalla että isä teki väärin ja että pojasta ei saa tulla samalaista kuin isästään?
Tiedätkö, että lapsesi ei välttämättä halua huolestuttaa sinua ja sen takia sanoo, että siellä ei riidellä jne.
Oikeasti juttele asiantuntijoiden kanssa.
Edelleen teit minusta erikoisen valinnan viemällä lapsen tapaamiseen vaikka lapsi yritti kertoa sinulle ettei halua. Lapselle olisi tullut ihan eri mieli kun isä olisi hakenut ja samlla iäs olisi osoittanut, että todella haluan sinut meille, nyt kävit vain pudottamassa " taakkasi" sinne.. Voi poika parka!
Kuten sanoin aiemmin, on poikkeuksellisen herkkä, ja edelleen ottaa asian puheeksi esim. nähdessään väkivaltaa telkkarista. Ja olen luottanut pojan sanaan että uudessa perheessä ei tapella, en ole nähnyt syytä olla luottamatta. Mihin sitten kannattaisi ottaa yhteyttä? Neuvolaanko?
ap
Edelleenkin uskon että ohimenevä vaihe. Poika saattaa olla loukkaantunut isälleen menneistä, mutta muodostaa silti ihan hyvän suhteen isänsä kanssa. Ja eiköhän se ole isän syy, jos niin jää tekemättä, äiti sentään vie poikaa isälleen. Itse vastaavassa tilanteessa varmaan haistattaisin paskat exälle, ja pitäisin sen pojasta kaukana. Kannattaisi kuitenkin olla tarkemipi, oletko varma että asiat nykyäänkään ok? Voi olla pintaa vain.
Terveisin; ei ydinperheellinen, onneksi
Se hakkaaminenhan loppui 3 vuotta sitten, siis jos lapsi oli kolmen?
Miksi asiasta vielä vatvotaan?
Nyt lakkaat sille lapselle ton lässyttämisen ettei saa lyödä, että isi valehtelee tai on muuten paska.
Annat lapselle nyt sen lapsuuden. Jos viet itse niin vie. =D
Eron ei tarttekaan olla helppo, mutta lasta pitää auttaa selviytymään.
Kerrot pojalle miten aikuiset joskus eroaa, mutta te molemmat rakastatte poikaa. Musta olis hyvä jos annat joskus luurin pojalle kun puhut entisen miehen kanssa ja isi voi pari sanaa sanoa lapselle.
En uskalla sanoa miksi mies on lyöny. Väärinhän se on aina! Mutta ei kannata sitä toitottaa, vaan sillon kun on ajankohtasta niinkun vaikka just telkkarissa (koita muutenkin katsoa mitä se kattelee) mutta opeta että telkkarissa näytellään ja se ei ole totta.
Väkivalta alkaa kun sanat loppuu..
En usko että mies on lasta kohtaan väkivaltanen. Kyllä hän sanoisi että isi lyö. Älä nyt ainakaan kysy aina lyökö isi? Kysy kiertotietä, vaikka oliko isin kanssa kivaa? jne.. Älä anna negatiivisia kuvia pojalle takasin isästä. Koska isähän saatto lyödä jos oli työtön ja kännissä tai muuta mitä nykysin ei ole..
Voithan kilauttaa neuvolaan ja kysyä heiltä mielipidettä. Mutta mitä itsestäni osaan sanoa (äiti kertonu) että itkin kun piti mennä tarhaan
5- vuotiaana ja itkin kun piti lähteä kotiin. Kai toi kuuluu ikään?
Mutta liikaa ei kannata jutella väkivallasta vaikka se sulle onkin tärkeää. Juttele jos lyö toista lasta; oli sitten tyttö, poika tai eläin.
Juttele enempi siitä miten lapsi on tärkeä ja häntä rakastetaan!
Mutta edelleenkin, enhän minä VATVO, puhun pojan ottaessa asian esille...
ap
Siis sanoin pojalle että onko asia niin, poika sanoi isän valehtelevan. Itsekin olen joskus (ei saisi, tiedän) haukkunut isää valehtelijaksi, ja vannottanut poikaa olematta koskaan satuttamasta ketään tyttöä. Muuten kyllä isä on eron jälkeen kasvanut aikuiseksi, ja tapaamiset on hoidettu aina kunnialla.
ap, jonka sydäntä särkee pieni poika kaukana kotoa...